Aalto-2:n kanssa samalla vapautuksella omille teilleen lähtivät espanjalainen QBITO ja itävaltalainen SUSat. QB50-satellittiparven koodiniminä kolmikon jäsenet olivat ES01, FI01 ja AU01.

Näissä kuvissa Aalto-2 on selvästi tumma, kultareunaisin aurinkopaneelien ja valkoisella antennilla varustettu satelliitti keskellä. Noin puolta tuntia vapautuksen jälkeen antennit ponnahtavat auki ja satelliitti alkoi lähettää merkkisignaaliaan.

Ensimmäisenä sen sai kuuluviin kunnolla japanilainen radioharrastaja vain parikymmentä minuuttia antennien avautumisen jälkeen.

Sittemmin satelliittiin on oltu yhteydessä myös Otaniemestä ja sitä on päästy jo komentamaankin. Kuten aina suurempien satelliittien kanssa, ovat ensimmäiset viikot avaruudessa kriittisiä ja satelliitti herätellään tositoimiin rauhallisesti. 

Alla on vielä kuva hetkestä, jolloin satelliittikolmikko ponnahti laukaisusovittimesta avaruuteen. Sovittimen sisällä on jousi, joka suojaluukun avautumisen jälkeen sysää satelliitit varmasti, mutta samalla rauhallisesti ulos.

Aalto-2 on käytännössä Maata kiertävä radiolähetin, jonka tunnus on ON01FI. 

Se lähettää koko ajan majakkasignaaliaan, niin sanottua CW-lähetystä (Continuous Wave) taajuudella 437,335 MHz. Tämä lähetys on morse-koodattuna merkit "AALTO2", jotka toistuvat minuutin välein. 

Jotta signaalin saisi kuuluviin, pitää satelliitin olla näkyvissä havaintopaikalta. Koska Aalto-2 lähetettiin matkaan Kansainväliseltä avaruusasemalta, sen rata on varsin lähellä avaruusasemaa, eikä se siksi tule kovin korkealle taivaalla Suomesta katsottuna. Parhaimmillaan eteläisestä Suomesta katsottuna Aalto-2 nousee vain noin 15° korkeuteen eteläisen horisontin yläpuolelle, eikä Keski-Suomen pohjoispuolella satelliittia – kuten ei avaruusasemaakaan – voi koskaan nähdä.

Vielä tällä hetkellä helpoin tapa selvittää satelliitin näkyminen (ja kuuluminen) on katsoa milloin avaruusasema on näkyvissä. Näin voi tehdä mm. Heavens-Above -sivustolla tai yleisemmin Euroopan avaruusjärjestön ISS-seurannassa (joka on myös alla).

Kyseessä on taas yksi viivästys Aalto-2:n matkassa, mutta todennäköisesti ja toivottavasti viimeinen.

Mikäli avaruuskävely sujuu suunnitellusti, saatetaan QB50-parven satelliitteja lähettää jo lähipäivinä; onkin todennäköistä, että Aalto-2 pääsee matkaan hyvin pian.

Ensimmäinen satsi avaruusasemalta lähetettäviä QB-50 -satelliitteja pääsi toimintaan jo viime viikolla, ja niitä seurataan jo tiiviisti.

”Toivottavasti avaruuskävely onnistuu ja avaruusasema saadaan huollettua. Ellei uusia ongelmia tule, Aalto-2 pääsee aloittamaan missionsa hyvin pian, ehkä vielä tällä viikolla. Seuraamme myös päivittäin muita QB50-projektin satelliitteja”, kertoo Aallon satelliittiprojektia johtava professori Jaan Praks Aalto-yliopiston tiedotteessa. 

QB50-hankkeen tarkoituksena on tuottaa ensimmäistä kertaa kattava malli Maan ilmakehän ja avaruuden välisen rajakerroksen termosfäärin ominaisuuksista. Siihen osallistuu kymmeniä nanosatelliitteja, jotka on tehty ympäri maailmaa yliopistoissa. 

Vain kahden kilon painoinen Aalto-2 kantaa mukanaan Oslon yliopistossa kehitettyä multi-Needle Langmuir Probe (mNLP) hyötykuormaa plasman ominaisuuksien mittaamiseen. Ensimmäinen Aalto-2-satelliitin lähettämä signaali kuullaan todennäköisesti muun kuin Aalto-yliopiston Otaniemessä sijaitsevan maa-aseman kautta. Satelliitin kiertorata on lähellä päiväntasaajaa, joten satelliittiin voidaan olla yhteydessä Otaniemestä vain ajoittain.

”Missiossa on mukana useita maa-asemia ympäri maailmaa. Satelliittien lähettämä tieto jaetaan kaikkien kesken. Ensimmäinen signaali saataneen muutaman päivän kuluessa vapautuksesta”, Aalto-yliopiston maa-asemasta vastaava Petri Niemelä selittää.

Aallon toinen nanosatelliitti, Aalto-1, laukaistaan Intiasta PSLV-raketilla kesäkuussa.

Juttu perustuu osittain Aalto-yliopiston tiedotteeseen. Otsikkokuva on vuonna 2012 tehdyltä avaruuskävelyltä.

Tietysti näin viime hetkellä on tapahtunut taas pieniä viivytyksiä. 

Kun vielä maaliskuussa näytti siltä, että Aalto-1:n laukaisu tapahtuisi jo huhtikuun lopussa, on lento nyt suunnitteilla kesäkuun  alkuun. Intialaisen PSLV:n laukaisua on lykätty vähä vähältä koko ajan hieman eteenpäin, mikä johtuu osaltaan siitä, että mukaan rakettiin otetaan näin viime hetkellä Aalto-1:n kaltaisia satelliitteja, joita ei oltu alun perin suunniteltu lennolle.

Koska raketissa on tilaa, voidaan satelliitteja ottaa kyytiin lyhyelläkin varoitusajalla. 

PSLV-kantoraketin laukaisua osaltaan lykkäsi myös samalta Satish Dhawanin avaruuskeskukselta viime viikolla laukaistu toinen raketti, joka vei Etelä-Aasian maita varten tehdyn tietoliikennesatelliitin geostationaariradalle.

Aalto-1:n laukaisuvalmistelut ovat edenneet siten, että satelliitti siirrettiin viime viikolla PSLV-raketissa käytettävään niin sanottuun laukaisusovittimeen. Satelliitit asennetaan rakettiin sovittimen sisään ja sovitin kiinnitetään raketin nokkaan päähyötykuorman alle. Satelliitit laukaistaan sovittimesta avaruuteen omille teilleen.

Tämä toimenpide (mistä yllä oleva kuva on) tehtiin Hollannissa, Delftissä samassa puhdastilassa, missä Aalto-1 asennettiin noin vuosi sitten Falcon 9 -kantoraketin kanssa käytettävän sovittimen sisään. Suomalaissatelliitti omn odottanut lentoaan koko ajan Alankomaissa, mutta on viimein juuri näinä päivinä lähdössä matkalleen kohti Intiaa.

Tällä hetkellä siis laukaisu on suunnitteilla kesäkuun alkuun.