Algol

Muinaisen Egyptin onnellisuustähden salaisuus selvisi suomalaisvoimin

Pe, 12/18/2015 - 22:05 Jari Mäkinen

Ammoiset egyptiläiset tarkkailivat myös taivasta ja heillä oli kalentereita. He tiesivät, että vuodessa on 365 vuorokautta ja osasivat ennustaa Niilin tulva-aikoja tähtien sijaintien mukaan.

Pyramidit suunnattiin tarkasti pohjantähteen ja tähtitiede oli olennainen osa elämää. 

Egyptiläiset tähtitieteilijät seurasivat erityisesti kirkkaimpien planeettojen, Auringon ja Kuun kulkua taivaalla, sekä kirjasivat ylös omalaatuisia tapahtumia, konjunktioita ja pimennyksiä.

Otsikkokuvassa on kuvitusta "Nutin kirjasta", taivaanjumala Nutin mukaan nimetystä kirjoituksesta, missä kuvattiin hyvinkin tarkasti tähtitieteellisiä tapahtumia (voimakkaasti mytologialla maustaen). Kuvassa Nut kurottaa halki taivaankannen, ja ilman jumala Shu kannattaa häntä apunaan Maan jumala Geb.

Silloisista muistiinpanoista on löytynyt merkkejä myös havainnoista, jotka vaativat varsin tarkkaa taivaan tuntemista sekä hyvin tehtyjä havaintoja kohteista, jotka olivat juuri ja juuri paljain silmin nähtävissä. Yksi tällainen kohde oli muuttuva tähti Algol, joskin juuri se on varsin selvästi näkyvissä taivaalla; se on Perseuksen tähtikuvion toiseksi kirkkain tähti taikavarvun muotoisen tähtikuvion oikeanpuoleisen haaran alaosassa.

Algolin (β Per) kirkkauden vaihtelu on tunnettu jo pitkään. Tähden nimi tulee arabiankielisestä sanasta "al-ghūl", eli "piruntähti" juuri tämän kirkkausvaihtelun mukaan. Tähden jakso on tarkalleen kaksi vuorokautta, 20 tuntia ja 49 minuuttia, ja sen selvästi havaittavat pimennykset kestävät kymmenisen tuntia.  

Nyt tiedämme, että Algolin kirkkausvaihtelun saa aikaan se, että kaksi tähteä kiertää toisiaan, jolloin ne pimentävät välillä toisiaan. 

Egyptiläisten havaintoja Algolista on muun muassa Kairon Papyrusmuseossa olevassa papyruksessa nimeltä Kairo 86637. Se on kalenteri, ja samalla vanhin säilynyt historiallinen dokumentti Algolin kirkkausvaihteluista. 

Helsingin yliopiston tutkijat Lauri Jetsu ja Sebastian Porceddu ovat tutkineet tätä papyrusta ja heidän tilastollinen analyysinsä kalenterin ennustuksiin liitetyistä mytologisista teksteistä julkaistiin 17. joulukuuta PLOS ONE -julkaisussa.

Se varmistaa, että havainnot Algolista ja sen periodin määrittäminen tapahtuivat paljon aiemmin kuin on tähän mennessä uskottu, noin 1244-1163 eKr. Tämä on kolmisen tuhatta vuotta aiemmin kuin on oletettu tähän mennessä tieteen historiankirjoissa.

Tutkimuksessa osoitettiin, että Algolin 2,85 päivän ja Kuun 29,6 päivän periodit vaikuttivat kalenterissa kuvattujen jumalolentojen toimiin: tähtitaivaan ilmiöt siis oletettiin jumalallisiksi ja kirjattiin tarkasti ylös.

Algolia kutsuttiin Horukseksi, joka oli ilmentymä jumalolennosta ja kuninkaasta. Sen käyttäytymisen perusteella kalenteriin oli merkitty hyviä tai huonoja ennusteita vuoden jokaiselle päivälle.

"Tähän asti on vain arveltu, että Kairon papyruksen mytologiset tekstit kuvaisivat tähtitieteellisiä ilmiöitä", sanoo filosofian kandidaatti Sebastian Porceddu.

"Olemme nyt yksikäsitteisesti varmistaneet, että teksteistä löytyy jumalolentoina pidettyjen Algolin ja Kuun säännöllisten muutosten kuvailuja".

Nyt julkaistun uuden tutkimuksen myötä varmistui myös Helsingin tutkimusryhmän kaksi vuonna 2013 esittämää ”modernin” astrofysiikan tulosta: Kyseessä on ensimmäinen koskaan tehty suora havainto Algolin periodin kasvusta, ja siitä voidaan johtaa tarkka arvio massavirtauksen voimakkuudesta järjestelmän kahden tähden välillä.

Näin siis ammoiset egyptiläiset havainnot auttavat modernia tähtitieteellistä tutkimusta antamalla tarkan lukuarvon yli kolmentuhannen vuoden takaa.

"Väitimme vuosi pari sitten, että muinaiset egyptiläiset uskonnolliset tekstit sisältävät astrofysikaalista tietoa Algolista", kertoo dosentti Lauri Jetsu

"Ei ollut mikään yllätys, että väitettämme silloin epäiltiin. Epäilisin minäkin vakavasti, jos joku vaikkapa nyt väittäisi, että Raamatussa on tietoa siitä, onko Marsissa vettä."

Tutkimuksessa selvisi myös se, että muinaisten egyptiläisten mielestä Algolin ja Kuun kirkkaimmat vaiheet olivat erityisen onnellista aikaa.

Koska joulun aikaan paistaa taivaalla täysikuu, kannattaa onnellisuutta tulevien pyhien aikaan etsiessä välttää (jos haluaa noudattaa tätä muinaisegyptiläistä viisautta) näitä hetkiä, jolloin Algolin kirkkaus putoaa nopeasti himmeimmilleen:

21-12-2015 02:26
23-12-2015 23:15
26-12-2015 20:04
29-12-2015 16:53

Myöhempiä aikoja voi katsoa mm. tältä Krakovan yliopiston Algol-sivulta. Samalla kannattaa muistaa, että ajoilla ja kirkkauksilla ei ole mitään yhteyttä oikeasti onnellisuuteen...mutta tähden kirkkauden putoamisen näkeminen omin silmin voi tehdä sinällään onnelliseksi.

Tutkimus Shifting Milestones of Natural Sciences: The Ancient Egyptian Discovery of Algol's Period Confirmed, L. Jetsu and S. Porceddu julkaistiin PLOS ONE-lehdessä 17.12.2015: http://journals.plos.org/plosone/article?id=10.1371/journal.pone.0144140

Tämän jutun pohjana on ollut Helsingin yliopiston tiedote.


Algol (β Perseus) on Perseuksen tähtikuviossa oikealla "alhaalla". Lisää Perseuksesta on tässä Tiedetuubin artikkelissa.

Taruja tähtitaivaalla: Sankari ratsuineen

Su, 09/15/2013 - 23:43 Markus Hotakainen
xxx

Kassiopeian, Kefeuksen ja Andromedan muodostamaan tähtitarukolmikkoon liittyy uljas sankari Perseus ja hänen siivekäs ratsunsa Pegasus. Perseuksen tähdistössä on useita melko kirkkaita tähtiä ja siksi se on helppo löytää Kassiopeian ja Andromedan vierestä. Perseus on Kassiopeian tavoin keskellä Linnunradan valovyötä, mutta tähdistön alueella Linnunrata on himmeimmillään ja kapeimmillaan, joten se ei ole likikään yhtä silmiinpistävä kuin esimerkiksi Joutsenen tähdistön tietämillä. Perseuksen tähdistön kohdalla Linnunrata kuitenkin mutkittelee mielenkiintoisesti, joten pimeällä paikalla kannattaa uhrata hetki näiden tähtipilvien muodostamien kiemuroiden tarkasteluun. Antiikin tarustossa Perseus sai tehtäväkseen surmata Medusan, jonka katse jähmettää kiveksi. Nokkela nuorukainen käytti kiillotettua kilpeään peilinä, jonka avulla pystyi välttämään Medusan katseen ja sai lyötyä sen kaulan poikki. Medusan pää matkassaan Perseus kiiruhti seuraavaan urotyöhönsä, pelastamaan Andromedaa, Etiopian kuningashuoneen prinsessaa. Perseuksen tähdistössä on kirkkaudeltaan muuttava tähti β Persei eli Algol. Tähti on pimennysmuuttuja eli kaksoistähti, jonka jäsenet kiertävät toisiaan ja peittävät aika ajoin toisensa näkyvistä. Algol himmenee vajaan kolmen vuorokauden välein ja sen huomaa selvästi paljain silminkin. M34 on avoin tähtijoukko, jolla on näennäistä kokoa liki täydenkuun verran. Se näkyy paljain silmin ututäplänä, mutta kiikarilla ja kaukoputkella se hajoaa yksittäisiksi tähdiksi, joita on joukossa noin 80. Tähdistön alueella on myös avoin tähtijoukko h ja χ Persei eli Misam. Pohjoisen taivaan komeimpiin kuuluvaa joukkoa sanotaan myös Kaksoistähtijoukoksi. Se on keskellä Linnunradan valovyötä Perseuksen ja Kassiopeian välissä ja näkyy pimeällä paikalla helposti ilman mitään apuvälineitä. Kiikarilla se erottuu upeana kohteena.

xxx

Uljaan Perseuksen ratsua kuvastaa Pegasuksen tähdistö, joka on helppo tunnistaa suuresta neliöstä. Se muodostaa taruhevosen keskiruumiin, vaikka yksi neliön nurkkatähdistä kuuluukin nykyisin Andromedan tähdistöön. Pegasuksen neliön laajuus saattaa hämätä. Tähtikartalla se näyttää melko pieneltä, mutta taivaalla se on hämmentävän suuri. Andromedan tähtijono näyttää jatkuvan Pegasuksen neliön toisella puolella, missä on hevosen ”pää”. Kuvio ei muistuta kovin selvästi hevosta, mutta parhaiten se kenties hahmottuu mieltämällä elikon selälleen jalat ylöspäin. Tarujen Pegasus oli lumivalkea siivekäs ratsu, jolla sankarillinen Perseus riensi pelastamaan Andromedaa. Kreikkalaisen tarun mukaan Pegasus oli merenjumala Neptunuksen ja Medusan poika, joka syntyi mereen tippuneesta Medusan verestä, kun Perseus silpaisi hänen kaulansa poikki. Pegasuksessa hevosen ”turvan” vieressä oleva pallomainen tähtijoukko M15 on yksi pohjoisen taivaan komeimmista pallomaisista joukoista. Kiikarilla se näyttää muiden pallomaisten joukkojen tavoin vaatimattomalta utuläikältä, sillä yksittäiset tähdet erottuvat vasta suurehkolla kaukoputkella. Silti siinä on satojatuhansia yksittäisiä tähtiä.

Syksyn tähtitaivas -sarjan muut kirjoitukset:

Syksyn tähtitaivas: Andromeda, Kassiopeia ja Kefeus Syksyn tähtitaivas: Vetiset kuviot Syksyn tähtitaivas: Kolme pientä eläintä Syksyn tähtitaivas: Matelijan karu kohtalo Syksyn tähtitaivas: Joutsen Syksyn tähtitaivas: Kotka Syksyn tähtitaivas: Lyyra