Dream Chaser oli eräs NASAn aikanaan hylkäämistä tarjokkaista uusiksi avaruusaluksiksi, joiden on tarkoitus aloittaa parin vuoden sisällä astronauttien kuljettaminen avaruusasemalle. Valituiksi tulivat Boeing-yhtiön CST-100, eli Starliner, ja SpaceX:n Dragon-aluksen uusi, ihmisten kuljettamiseen soveltuva versio. Kumpienkin koelennot on tarkoitus aloittaa ensi vuonna.
Sierra Nevada nieli katkeran – ja monien mielestä epäreilun – tappion, mutta jatkoi Dream Chaser -aluksensa kehittämistä. Kun NASA pyysi tarjouksia uusiksi rahtialuksiksi, yhtiö tarjosi alustaan siihen, ja tuli valituksi. Ylös avaruusasemalle vietävän rahdin (noin viisi tonnia) lisäksi on olennaista, että alus pystyy tuomaan takaisin Maahan 1700 kg:n rahtia siten, että kiihtyvyydet eivät ylitä 1,5 g:tä – suhteellisen mukava kyyti alas on tärkeää monille tieteellisille näytteille.
Niinpä hanke on mennyt eteenpäin, mutta nyt siivekäs minisukkula tulee lentämään ilman astronautteja.
Teknisesti Dream Chaser on sukua 60-luvulla testatuille omalaatuisille lentolaitteille, joiden hieman litteän rungon muoto itsessään saa aikaan nostovoimaa. Näin siipiä ei tarvita lainkaan, mikä tekee aluksesta kompaktin ja kätevän. Lento-ominaisuudet eivät ole hääppöiset, mutta tärkeintä onkin vain liitää avaruudesta takaisin lentokentälle ja laskeutua, ei lennellä ympäriinsä.
Näistä koekoneista tehtiin 90-luvulla uusi versio, HL-20, josta suunniteltiin pienempää kumppania avaruussukkulalle ja avaruusaseman pelastusalusta. Hanke kuitenkin lopetettiin ennen kuin se ennätti kunnolla alkaakaan.
Lentoonkin samankaltaiset alukset ovat jo päässeet: Neuvostoliitto kokeili useilla koelennoilla 1980-luvun alussa BOR-4 -nimistä alusta, joka oli juuri tällainen pienikokoinen ja omalaatuisen muotoinen avaruuslentokone.
Dream Chaserin erilaisia mallikappaleita on testattu jo eri olosuhteissa, muun muassa vuonna 2013 aluksen koekappaletta pudotettiin helikopterista ja se lensi automaattisesti alas kiitoradalle.
