Kalium-40 (⁴⁰K) on kaliumin radioaktiivinen isotooppi, täysin luontainen aine, jota on kaikissa elintarvikkeissa, joissa on runsaasti kaliumia.

Kaikessa luonnollisessa kaliumissa on noin 0,0118 prosenttia tätä kaliumin isotooppia. 

Banaanit ovat tunnettuja korkeasta kaliumpitoisuudestaan; yhdessä banaanissa on noin 422 milligrammaa kaliumia ja siitä radioaktiivista isotooppia noin 0,05 milligrammaa.

Sitäkin enemmän kaliumia on perunoissa (noin 751 milligrammaa per peruna, koosta luonnollisesti riippuen), pavuissa (valkoisissa pavuissa jopa 1189 milligrammaa 2,5 desilitrassa), vihreissä vihanneksissa (pinaatissa noin 839 milligrammaa 2,5 desilitrassa keitettyä pinaattia) ja avokadoissa (noin 975 milligrammaa).

Tomaattikastikkeessa on myös runsaasti kaliumia, kuten maitotuotteissa ja kuivahedelmissä.

Banaaneita tai muita elintarvikkeita ei kuitenkaan kannata karsastaa tuon äärimmäisen pienen säteilyn vuoksi, koska sinussa itsessäsi on myös kaliumia. Keskimääräinen ihminen sisältää 16 milligrammaa Kalium-40 -isotooppia, joten olet noin 280 kertaa radioaktiivisempi kuin on banaani.

Kalium-40:n lisäksi ympärillämme on myös muita lievästi radioaktiivisia aineita, kuten hiilen isotooppia Hiili-14 (¹⁴C). Sitä käytetään muun muassa historiallisten esineiden ja löytöjen ajoittamiseen, koska Hiili-14:n puoliintumisaika  tiedetään tarkasti (5730 vuotta) ja sitä tutkimalla voidaan määrittää varsin tarkasti milloin näyte on syntynyt.

Hiili-14:n suhteellinen osuus ilmakehän hiilestä on noin 1 osa biljoonasta (0,000 000 000 1 %). Tämä pieni määrä johtuu siitä, että hiili-14 syntyy ilmakehässä kosmisen säteilyn vaikutuksesta.

Lisäksi luonnossa esiintyy luontaisesti muun muassa jalokaasu radonia (²²²Rn), joka voi kertyä taloihin ja aiheuttaa terveysriskejä, kuten keuhkosyöpää. Radionia syntyy Uraani-238:n (²³⁸U) ja Torium-232:n (²³²Th) hajoamisesta maaperässä ja kallioperässä, eli myös näitä pitkäpuoliintumisaikaisia alkuaineita on ympäristössämme.

Vähän, mutta kuitenkin.

Myös ihminen on toiminnallaan tuottanut harmiksemme muutamia radioaktiivia aineita. 

Tritiumia käytetään esimerkiksi ydinvoimaloissa ja valaistuksessa, kuten kellotaulujen valaisussa. Cesium-137 (¹³⁷Cs)  ja Strontium-90 (⁹⁰Sr) ovat ydinreaktoreiden ja ydinaseiden räjähdysten tuotteita.

Näidenkin pitoisuudet ovat yleensä niin pieniä, ettei niistä ole haittaa. 

Olemme koko ajan myös muunlaisen ionisoivan säteilyn kohteena. Meihin osuu jatkuvasti avaruudesta tulevia kosmisia säteitä, etenkin kun olemme lentokoneessa tai korkeilla paikoilla, ja saamme pienenpieniä määriä röngen- ja gammasäteitä mm. lääketieteellisissä kuvauksissa.

Suomalaisten keskimääräinen vuotuinen säteilyannos on noin 5,9 millisievertiä (mSv). Terveysvaikutusten riski alkaa nousta vasta noin 100 mSv:n tasosta. Kun annos menee sen päälle, on syöpäriski suurempi, mutta edelleen lähinnä tilastollinen. Vasta yli 200 mSv:n annos voi johtaa selkeisiin terveysvaikutuksiin, kuten lisääntyneeseen syöpäriskiin ja mahdollisesti varhaisiin oireisiin kuten väsymykseen ja pahoinvointiin.

Kun annos on yli 1000 mSv, säteilysairauden riski on olennainen. Henkilö voi oksennella ja ripuloida, ja pitkäaikaiset sairaudet kuten syöpä ja leukemia ovat todennäköisempiä.

Yli 5000 mSv:n annos voi olla tappava, erityisesti jos se saadaan lyhyessä ajassa. Kuolettava säteilyannos on noin 10 000 mSv tai enemmän, aiheuttaen vaikean säteilysairauden, joka voi johtaa kuolemaan ilman hoitoa.

Tällaisia annoksia säteilyä ei kukaan saa luonnollisesti.