Lähde kirjoittaa tarkkanäköisesti muun muassa tieteestä, luonnosta, mielipiteistä, demokratiasta, sananvapaudesta, ideologioista ja retoriikasta.

Ympäristökysymykset ovat Lähteelle tärkeitä. Hän on aikoinaan väitellyt tohtoriksi “luonto”-sanan merkityksistä. Essee “Luonnoton vai luonnollinen” onkin yksi teoksen helmiä. Kirjoitus on lähes terapeuttista luettavaa, sillä näitä sanoja käytetään tuskastuttavan usein lähes minkä tahansa asian tuomitsemiseen tai puolustamiseen. Mikä on yhdelle luonnollista, on toiselle luonnotonta, ja sanojen merkitykset ovat liukuvia ja epämääräisiä. “Luonto on tuolla ja täällä, sisällä ja ulkona, suurta ja pientä.”

Luonnollisuudella voidaan myös vedota niin tieteeseen kuin uskontoon, niin evoluutioteoriaan kuin Raamattuunkin. Ja valitettavan usein tiedettä ja uskoa pidetään toistensa vastakohtina. Katsotaan, että ihmisen on oltava joko tieteellinen tai uskonnollinen, eikä muita vaihtoehtoja ole. Samalla “monista tieteistä tulee yksi tiede, uskon moninaisuudesta tulee yksi uskonnollisuus.” Myös tätä vääristynyttä vastakkainasettelua Lähde purkaa ansiokkaasti:

“Julkisessa keskustelussa ongelmana kuitenkin on, että yksiulotteisen faktapuheen ja huonojen tutkimusasetelmien kritiikki voidaan ymmärtää aivan väärin. Se tulkitaan tieteen kokonaisvaltaiseksi kritiikiksi ja uskomustiedon oikeuttamiseksi.”

“Vaikka tieteen historiasta löytyy mullistuksia ja vanhan tiedon kumoutumista, jotkin asiat eivät enää voi kumoutua kokonaan, koska niistä tiedetään tarpeeksi. Tämän asian sekoittaminen on yleinen virhe tiedekeskustelussa.”

“Tieteellisyys ei selvästi ole huonon ajattelun este.”

Paljon liikkuvia osia on tärkeää luettavaa myös jokaiselle, joka on seurannut viime aikojen keskustelua mielipiteistä, sananvapaudesta ja suvaitsevaisuudesta. Lähteen omin sanoin:

“On eri asia vaatia, että kaikilla on oikeus mielipiteisiinsä, kuin väittää, että jokaisen mielipide on oikea.”

“Toisen ihmisen arvoon ja olemassaolon oikeutukseen puuttuva mielipide ei koskaan ole pelkkä yksityisasia.”

“Mielipiteen puolustamiseen kuuluu velvollisuus perustella sitä.”

“Suvaitseminen ja ymmärtäminen ovat eri asioita, ja niiden sekoittaminen keskenään tyhmistää ajattelua. Mitään asiaa ei voi kritisoida kunnolla, jos sitä ei ymmärrä. - - - Asioita ei myöskään voi suvaita kunnolla ymmärtämättä niitä. Muuten tulee helposti suvainneeksi jotain kuviteltua, eksoottista ja ihannoitua.”

Kirjassa on vain yksi varsinainen ongelma. Lähteellä on tapana vaihtaa hyvin yllättäen näkökulmaa, josta ilmiöitä kuvailee. Yhdessä virkkeessä hän esittää yhdenlaisen väitteen, mutta seuraavassa jopa täysin päinvastaisen näkemyksen, ilman sen kummempaa selitystä. Objektiivisen kuvailun joukossa onkin yhtäkkiä voimakkaan subjektiivinen väite. Lukijan hankalaksi tehtäväksi jää päätellä, milloin kyseessä on asioiden puolueeton analysointi, ja milloin Lähteen tulkinta maailmasta, ironia tai jonkin ryhmän näkemys. Paikoin saa olla hyvinkin tarkkana, vaikka muutoin teksti onkin jouhevaa.

Jonkin verran häiritsevät myös muutamat tapausesimerkit, joihin viitataan ohimennen kertomatta varsinaisesti, mistä on kyse. Lukijan oletetaan tietävän. Esimerkiksi “Villi Pohjola vai Dogville?”,  “kuten Utøyan saarella” ja “Sauli Niinistön aloittaman 'Ihan tavallisia asioita' -kampanjan herättämä kiihko...” Osa lukijoista tunnistanee Villin Pohjolan TV-sarjaksi ja Dogvillen elokuvaksi, tietänee ainakin pääpiirteet Utøyan tragediasta, ja muistanee, että Niinistön kampanja liittyi nuorten syrjäytymisen ehkäisyyn. Mutta eivät suinkaan kaikki, ja lisäksi asiat unohtuvat. Miesmuisti on lyhyt.

Esseet toimivat itsenäisinä teksteinä, eikä kirjaa välttämättä tarvitse lukea alusta loppuun.  Jokainen voi poimia kirjoituksista itselleen kiinnostavimmat ytimekkäiden otsikoiden perusteella. Järjestyksessä luettuna esseet kuitenkin muodostavat kokonaisuuden, jossa aihepiiriin syvennytään erilaisista näkökulmista. Esseistä viimeinen kokoaa kirjan ajatukset yhteen, ja antaa julkiseen keskusteluun turhautuneelle lukijalle myös joukon neuvoja ja rohkaisua.

Paljon liikkuvia osia on väkevä vastalause epämääräisyydelle, epärehellisyydelle ja älylliselle laiskuudelle. Se on seesteinen ja ajaton, mutta nykypäivänä myös erittäin ajankohtainen. Maailma ei ole koskaan valmis ja sen muuttaminen on mahdollista. Tämä kuitenkin vaatii jatkuvaa asioiden uudelleen arviointia, tiedon hankkimista, mielipiteiden perustelua ja – kyllä – keskustelua.

Kirjan tiedot:

Nimi: Paljon liikkuvia osia
Kirjoitttaja: Ville Lähde
Julkaistu: 2015, Kustannusosakeyhtiö Savukeidas (⇒ lisätietoa kirjasta)
192 sivua
ISBN: 978-952-268-149-2

Kuvat: Quinn Dombrowski ja Kurt Bauschardt / Flickr