Ma, 11/09/2015 - 12:17 By Markus Hotakainen
Leijuva näyttö

 

Kanadalaiset tutkijat ovat kehittäneet käyttöliittymän, joka rakentuu ilmassa lentävistä kolmiulotteisista pikseleistä eli "vokseleista". BitDrones-nimisen järjestelmän avulla virtuaalitodellisuudesta saadaan käsinkosketeltavaa.

"BitDrones tuo ohjelmoitavan aineen lähemmäs toteutumista", arvioi Roel Vertegaal. "Se on ensimmäinen askel kohti käyttöliittymää, jossa ihmiset voivat käsitellä virtuaalisia 3D-kappaleita todellisina, fysikaalisina esineinä."

Vertegaalin johtama ryhmä on toteuttanut kolmenlaisia "bittilentureita", joille on yhteistä pieni nelikopteri. Yksinkertaisin "PixelDrone" rakentuu yhdestä ledistä ja pienestä matriisinäytöstä. 

 

 

"ShapeDronessa" on 3D-printattu runko ja sen ympärille viritetty verkko. Kevyistä kuutioista voidaan rakentaa kolmiulotteisia malleja. "DisplayDrone" on varustettu kaarevalla HD-kosketusnäytöllä, videokameralla ja älypuhelimella.

Kaikissa lentureissa on heijastimet, joiden avulla niiden liikkeitä voidaan seurata ja hallita. Järjestelmä tarkkailee myös käyttäjän käsien liikkeitä, joten vokseleita on helppo siirrellä näytössä. Ei siis näytöllä, sillä tässä tapauksessa näyttö on kaksiulotteisen pinnan sijasta kolmiulotteinen tila.

"Me kutsumme käyttöliittymää virtuaalitodellisuuden sijasta 'tositodellisuudeksi': pikseleitä voi oikeasti koskettaa ja ne näkee ilman VR-laseja", Vertegaal kehuu.

Uudenlaisen näytön avulla esimerkiksi tiedostokansion selaaminen olisi fyysinen toimitus. Koskettamalla tiettyä PixelDrone-lenturia kansio avautuisi ja tiedostot näkyisivät sen alapuolella ympyrämuodostelmassa leijuvien muiden lentureiden näytöillä. Tiedostoja selattaisiin siirtelemällä lentureita ympyrässä edestakaisin.

DisplayDrone puolestaan mahdollistaisi virtuaalisen läsnäolon, sillä se voidaan ohjelmoida seuraamaan etänä käyttäjän pään liikkeitä. Silloin lenturi välittää näkymää, jonka käyttäjä näkisi paikan päällä ympärilleen katsellessaan.  

Toistaiseksi Vertegaalin ryhmän kehittämässä näytössä on vain joitakin kymmeniä suhteellisen kookkaita, 10-15 senttimetrin läpimittaisia lentureita, mutta työn alla on järjestelmä, jossa lentureita olisi tuhansia. Lisäksi ne olisivat kooltaan vain senttimetrin luokkaa, jolloin esimerkiksi 3D-malleista saataisiin tarkempia ja yksityiskohtaisempia.

Uudenlaisesta näytöstä kerrottiin Queen’s Universityn uutissivuilla.

Kuvat ja video: Queen’s University/Human Media Lab