Voyagerin kuvissa (kuten yllä) Neptunus näyttäytyi sinertävänä tasavärisenä pallona, missä erottuu joitain vaaleita pilvialueita ja sieltä löytyi myös yllättäen suuri tumma pilkku. Kuten muilla kaasujättiläisillä, pilkku on suuri kaasukehässä oleva pyörremyrsky. Suuren pilkun lisäksi pinnalla oli ainakin ohilennon aikaan toinen, pienempikin pilkku planeetan eteläisellä pallonpuolella.
Planeetalla on myös ohuet ja kapeat renkaat, jotka näyttävät olevat varsin epävakaat; tuoreissa maapallolta otetuissa kuvissa ne näyttävät pienentyneen huomattavasti siitä, millaisina Voyager 2 ne havaitsi.
Mutta vielä omituisempia olivat Neptunuksen kuut. Niitä on kaikkiaan 14 ja niistä jännin on Triton. Se on aurinkokunnan seitsemänneksi suurin kuu 2706,8 kilometrin halkaisijallaan ja itse asiassa suurempi kuin Pluto.
Neptunuksen etäisyydellä on Aurinko enää vain kirkas tähti taivaalla ja valaisee enää vain vähän siellä olevia taivaankappaleita, joten myös Triton on erittäin kylmä kappale. Sen pinnan lämpötila on vain noin -235 °C. Esimerkiksi metaani ja typpi jäätyvät siellä, eivätkä ne muodosta samaan tapaan järviä tai meriä kuin Saturnuksen Titan-kuussa.
Siitä ei siksi odotettu juurikaan mitään muuta kuin vaaleaa, tylsää kappaletta, mutta se paljastui erittäin aktiiviseksi maailmaksi. Tritonilla on napalakit ja sen sisältä valuu pinnalle jäätä ikään kuin laavaa; siellä on jäätynyttä typpeä (ja vesijäätä?) suihkuttavia tulivuoria ja -geysirejä.
Tritonin sisustan oletetaan olevan hieman Maan sisustan kaltainen, eli sillä on kiinteä ydin, vaippa ja kuori. Siellä voisi olla radioaktiivista toimintaa, joka voisi tuottaa sen verran lämpöä, että esimerkiksi sen jäisen pinnan alla voisi olla nestemäistä vettä. Vettä ja jäätä lasketaan Tritonissa olevan noin 25% sen massasta, mutta se riittäisi suuriinkin vesialueisiin.
Ja jos pinnan alla voi olla nestemäistä vettä ja siten kohtalaisen mukava lämpötila, on periaatteessa mahdollista, että siellä olisi myös jonkinlaista elämää. Tässä mielessä Titan saattaa muistuttaa runsaasti Jupiterin Europa-kuuta.
Mitä tiedämme Plutosta?
Pluto voi hyvinkin paljastua Tritonin (Voyager 2:n ottama kuva yllä) kaltaiseksi paikaksi, sillä vielä nyt 40 vuorokautta ennen New Horizonin lähiohitusta ovat tietomme ex-planeetasta varsin hatarat.
Sen löysi Clyde Tombaugh vuonna 1930 ja se nimettiin 11-vuotiaan oxfordilaiskoulutytön Venetia Burneyn ideasta antiikin Rooman alamaailman jumalan Pluton mukaan. Vuonna 1979 Plutolta äkättiin myös kuu, jolle on annettiin puolestaan nimeksi Kharon – alamaailman joen Styxin väkevä lauttamies. Kuita on löydetty sittemmin neljä lisää, ja ne on nimetty samaan tyyliin: Styx, Nix, Hydra ja Kerberos
Pluto kiertää Aurinkoa soikealla radalla, joka tuo sen lähimmillään Neptunustakin lähemmäksi Aurinkoa. Se oli ratansa Aurinkoa lähimmässä pisteessä vuonna 1989, mistä alkaen se on etääntynyt ja ollut taas Neptunusta kauempana vuodesta 1999. Pluto on keskimäärin 39,7 kertaa Maan ja Auringon välisen etäisyyden päässä keskustähdestämme ja yksi sen kierros kestää 248 vuotta. Halkaisijaltaan Pluto on 2300 km ja Kharon on siitä kooltaan noin puolet.
Plutolta on havaittu hyvin ohut typestä koostuva kaasukehä ja sen pinnalla lienee typen lisäksi vähän metaania ja hiilimonoksidia. Kharonista on löytynyt myös vähän vesijäätä. Titanin esimerkin mukaisesti myös Plutossa ja Kharonissa saattaa olla orgaanisia aineita, mutta niistä ei ole suoria todisteita. Joka tapauksessa kaikki Pluton pinnalla on jäässä, sillä lämpötila on keskimäärin vain 40K, -233°C.
Sitä mukaa kun Pluto etääntyy, se kylmenee. Ja aikanaan lämpötila laskee typen jäätymislämpötilan tienoille, jolloin suuri osa planeettaa ympäröivästä kaasusta romahtaa sen pinnalle. Tuolloin lähes suoraan kohti Aurinkoa osoittava pyörimisakseli kiihdyttää vielä kaasukehän jäätymistä, joten ollessaan ratansa kaukaisimmassa pisteessä Pluto lienee täysin jäässä. Lähestyessään taas Aurinkoa se tosin taas virkoaa.
Mutta edeltävät kappaleet voidaan joutua kirjoittamaan ainakin osittain uusiksi nyt heinäkuun jälkeen, kun New Horizons kertoo millainen Pluto oikeasti on. Siihen saakka voi ihailla alla olevaa Tritonia.
Harvinaislaatuisen jännittävät ajat ovat edessä!
