Jos taivasta pitkään peittäneet pilvet enää ikinä kaikkoavat, pääsemme ihastelemaan talvista tähtitaivasta. Etelän suunnalla kimmeltää useita kirkkaita tähtiä, valovoimaisimpana Sirius, joka tuikkii ja vilkkuu lähellä taivaanrantaa.
Ylempänä on Jupiter, joka päihittää kirkkaudessa kaikki tähdet, ja yön mittaan itäisen horisontin takaa ilmestyvät myös Mars, Saturnus ja Venus. Kuu vaeltaa niiden joukossa ja muuttuu ulkomuodoltaan kapeasta sirpistä täyteen ja taas takaisin kapeaksi sirpiksi vajaan kuukauden kestävän kierroksensa aikana.
Kaikki nämä taivaankappaleet näkyvät hyvin paljain silmin, mutta yksityiskohtia niistä ei Kuuta lukuunottamatta erotu. 1600-luvun alussa keksittiin käyttää optisia apuvälineitä, jotka sitten johtivatkin maailmankuvan mullistukseen.
Jos kiinnostuu tähdistä ja kaukoputkikuume alkaa kohota, kannattaa harkita huolella, onko arvokkaan aparaatin hankkiminen mielekästä. Hyvään alkuun pääsee tavallisella kiikarilla, jolla erottuvat Kuun kraatterit, Jupiterin suurimmat kuut, Venuksen vaiheet ja aavistuksenomaisesti jopa Saturnuksen renkaat. Puhumattakaan lukemattomista tähtijoukoista, joista monet näkyvät kiikarilla paremmin kuin kaukoputkella.
Mikäli pohdinnan tuloksena päätyy kuitenkin kaukoputken hankintaan, pitää valita omiin käyttötarkoituksiin parhaiten sopiva havaintolaite. Silloin täytyy miettiä, millaisia kohteita aikoo enimmäkseen katsella ja millaisella paikalla niitä tähyilee. Jotta kaukoputken valinta olisi perusteltu ja harkittu ratkaisu, täytyy tietää, miten kaukoputki toimii ja millaisista osista se rakentuu.
Kaukoputken tärkein tehtävä on kerätä valoa. Mitä suurempi kaukoputki, sitä enemmän valoa se kokoaa. Pilkkopimeässä silmän pupillin läpimitta on maksimissaan noin seitsemän millimetriä. Viiden senttimetrin läpimittainen kiikarin linssi kerää valoa yli 50 kertaa enemmän kuin silmä. 25-senttinen kaukoputki kerää valoa melkein 1 300 kertaa silmää tehokkaammin.
Ihmissilmä on monipuolinen ilmaisin, mutta se ei selvästikään ole kehittynyt tähtitaivaan kohteiden katseluun. Silmän ”objektiivin läpimitta” on pieni ja ”polttoväli” lyhyt. Kuuta, useimpia planeettoja, satunnaisia komeettoja, pariatuhatta tähteä ja Andromedan galaksia lukuun ottamatta tähtitaivaan kohteet ovat liian himmeitä erottuakseen paljain silmin.
