Ensimmäisiä magneettikenttää kuvaavia piirroksia on ranskalaisen filosofin René Descartesin esitys, jonka hän julkaisi vuonna 1644 ilmestyneessä kirjassaan Principia Philosophiae. Descartesin teorian mukaan magnetismi aiheutuu pienistä kierteisistä hiukkasista, jotka lähtevät magneetin (tai kuten kuvassa, Maan) pohjoisnavalta ja palaavat eteläiseen napaan. Kun nämä “kierreosaset” kulkevat rautakappaleiden lävitse, ne saavat aikaan vetovoiman. Skottitutkija James Clerk Maxwell yhdisti 1860-luvulla magneettiset ja sähköiset ilmiöt sähkömagnetismiksi ja 1960-luvulla yhdysvaltalaiset Sheldon Glashow ja Steven Weinberg sekä pakistanilainen Abdus Salam edelleen sähkömagneettisen ja heikon vuorovaikutuksen sähköheikoksi voimaksi. 1970-luvulta lähtien on yritetty kehittää suurta yhtenäisteoriaa, joka yhdistäisi samaan nippuun myös vahvan vuorovaikutuksen. Siinä ei kuitenkaan ole vielä onnistuttu.