Ruska alkaa olla vähitellen ohitse joka puolella Suomea ja edessä on synkeä marraskuu sekä talvi. Vasta toukokuussa lehdet pulpahtavat taas esiin, ja viimeistään ensilumi pudottaa harvat, vielä puissa sinnittelevät lehdet.
Toisille ruska on kaunista värien leikkiä, mutta meille tiedekärpäsen puremille se on myös kemiaa ja biologiaa.
Kun ruska loistaa komeana, ovat päävärit keltainen ja vähemmässä määrin punainen. Nämä värit tulevat lehdissä olevista väriaineista ksantofylli (keltainen) ja karotiini (oranssinkellertävää). Kyse on siis samasta väriaineesta, mitä on porkkanoissa. Näitä on lehdissä myös kesällä, mutta niitä paljon voimakkaampi lehtivihreä peittää kellertävät värit alleen.
Kun syys saa, varautuu lehtipuu talven tuloon ja lehtien putoamiseen siirtämällä lehtivihreän ja erikoisesti sen typpipitoiset aineet rungon sisälle, pääasiassa oksiin ja silmuihin, varastoon kevättä varten. Kun lehtivihreä poistuu, pääsee keltainen ja keltaoranssi paremmin esiin.
Punainen väri puolestaan syntyy antosyaani-nimisestä aineesta, jonka tehtävänä on toimia kuin pakkasneste ja suojata lehtiä ennenaikaiselta paleltumiselta. Siksi syksyinä, jolloin nopeasti tulee yöpakkasia ja sää on kohtalaisen kirkas päivisin, syntyy lehtiin antosyaania ja lehdet värjäytyvät punertaviksi. Punainen väri on siis tietyssä mielessä merkki puun kokemasta stressistä, se on suojareaktio liian aikaista lehtien putoamista vastaan. Kun syksy on lämmin ja kostea, ja kylmä hiipii hitaasti, ei punaista väriä tule juuri lainkaan. Jos taas lämpimän jälkeen tulee pitkä kylmä kausi yht’äkkiä, saattavat lehdet pudota puista lähes vihreinä. Tänä vuonna (ainakin etelässä) lämmintä kautta seurasi pari hallayötä, mikä toi punaisenkin nätisti esiin.
Lehtien ruskea väri on puolestaan tanniinia ja lopulta mustantumma väri saattaa olla ihan yksinkertaisesti mätänemistä.
Kun lehti on imetty tyhjiin lehtivihreästä ja ravinteista, eikä puu enää pumppaa niitä lehtiin, vetäytyvät lehden kiinnityskohdan solut toisistaan ja lehti putoaa pois.
Havupuiden neulaset kestävät muotonsa vuoksi paremmin kylmää, joten ne eivät putoa ja siksi puu ei ota niistä lehtivihreää sisäänsä. Neulaset eivät kuitenkaan yhteytä talven aikana, vaan alkavat toimia täysipainoisesti Etelä-Suomessa normaalisti vasta huhtikuussa. Yhteyttäminen siis hiipuu koko Suomen alueella jo lokakuussa, eli näihin aikoihin viimeistään, ja olemme ensi kevääseen saakka tuontihapen varassa.
