seti

Jännä lisätieto Trappist-1 -eksoplaneettakunnan tapauksesta: SETI on jo kuunnellut sitä

La, 02/25/2017 - 23:53 Jari Mäkinen
Allen Telescopes

Seitsemän eksoplaneettansa ansiosta viime keskiviikkona otsikoihin noussut Trappist-1 on ollut tähtitieteilijöiden huomion kohteena jo viime keväästä alkaen, kun belgialaisryhmä ilmoitti löytäneensä kolme planeettaa tähden ympäriltä – ja laski, että ne olisivat jotakuinkin Maan kokoisia sekä sijaitsivat elämän kannalta suotuisalla alueella. Ei ihme, että myös SETI-ohjelma otti tähden heti tarkkailuun.

SETI, eli maapallon ulkopuolista älykästä elämää etsivä ohjelma (Search for ExtraTerrestrial Intelligence) on tarkkaillut Trappist-1 -tähteä jo jonkin aikaa. Mitään ei toistaiseksi ole kuulunut, mutta etenkin uusien tietojen julkistamisen jälkeen etsintää aiotaan jatkaa vielä aktiivisemmin.

Asiasta kertoo tähtitieteilijä Seth Shostak SETI-instituutin nettisivuilla.

Tähän saakka tähteä ja sen ympärillä olevia planeettoja on kuunneltu Kalifornian pohjoisosassa olevalla Allenin antenniryhmällä (ATA, Allen Telescope Array), johon kuuluu 42 kappaletta 6,1-metristä radioteleskooppia.

Kyseessä on Microsoftin toisen perustajan Paul Allenin lahjoitusrahoin tehty teleskooppisysteemi, joka on omistettu kokonaan SETI-tutkimukselle. 

Tällaiset sinänsä pienistä antenneista tehdyt ryhmät ovat nykyisin hyvin suosittuja radiotähtitieteessä, koska niillä saadaan kohtuullisin kustannuksin aikaiseksi varsin suuri radioaaltoja keräävä pinta-ala.

ATA:n radiovastaanottimet havaitsevat taivaalta 60–2,7 cm:n aallonpituusalueella tulevia radioaaltoja.

Tähden suunnasta ei ole havaittu toistaiseksi mitään kiinnostavaa, mutta on teoriassa mahdollista, että planeetoilla on elämää – kenties älykästäkin. SIksi etsintää kannattaa jatkaa, ja mieluiten tehokkaammilla radioteleskoopeilla.

Tosin ei Allenin antenniryhmä ole sekään mikään vaatimaton kuulolaite: jos Trappistin planeetalla olisi Kiinassa käyttöön juuri otetun 500-metrisen FAST-radioteleskoopin kokoinen antenni, se suunnattaisiin kohti Maata ja sillä lähetettäisiin 100 kW teholtaan oleva signaali (Shostakin mukaan vain noin kymmenen kertaa tyypillisen lentoaseman tutkan tehoinen), niin ATA pystyisi havaitsemaan sen. 

Tavallista planeetalta avaruuteen pakenevaa TV- tai radiolähetystä ei ATA voisi kuitenkaan kuulla.

Mutta siis jos Trappist-1:n ET:t haluaisivat saada meihin yhteyden, niin se varmasti onnistuisi. Etäisyyskään ei tässä tapauksessa haittaa, sillä matkaa välillämme on "vain" noin 39 valovuotta. Se tarkoittaa sitä, että nyt kuultava signaali olisi lähetetty 39 vuotta sitten. Jos lähetämme vastauksen, niin se tulisi perille 39 vuoden päästä. 

Vaikka tähti onkin lähellä, niin keskustelu kävisi varsin hitaasti. Kosmisessa mielessä kyse on kuitenkin pikaviestittämisestä.

Otsikkokuvassa on osa ATA-teleskooppia. Kuva: SETI-instituutti.

 

Omituinen signaali eksoplaneetan suunnalta havaittu

Ti, 08/30/2016 - 09:27 Jari Mäkinen

Netissä kiertää parhaillaan uutisia Herkuleen tähtikuvion suunnalta havaitusta signaalista, joka voisi olla peräisin joltain toiselta sivilisaatiolta. Uutinen ei ole uutinen, mutta silti asia on erittäin kiinnostava.

Kaikki aiemmat tätä ennen tulleet mahdolliset toiselta sivilisaatiolta tulleet radiosignaalit on todettu joiksikin muiksi kuin sellaisiksi: häiriöiksi, uudenlaisiksi tähtitieteellisiksi kohteiksi tai olevan peräisin meiltä itseltämme. Mutta luonnollisesti on aina mahdollista, että ET soittaisi – ja siksi signaalia avaruudesta etsitäänkin koko ajan.

Nyt netissä leviää tieto Herkuleen tähtikuviossa olevan tähden HD 164595 suunnalta tulleesta signaalista. Matkaa tähteen on 94 valovuotta, ja se on hyvin Auringon kaltainen: pari miljardia vuotta vanhempi, mutta kooltaan ja olemukseltaan kovasti oman Aurinkomme kaltainen. Kumpikin on G-spektriluokkaan kuuluva tähti.

HD 164595:lla on on yksi planeetta, jonka massa on noin 26 kertaa Maan massa, siis Neptunuksen kokoinen, ja se kiertää tähtensä kerran 40 vuorokaudessa.

Nyt kyseessä oleva "uutinen" on peräisin viime vuoden toukokuulta, jolloin Venäjällä sijaitsevalla RATAN-600 -radioteleskoopilla havaittiin tähdestä tullut hyvin lyhyt radiosignaali 2,7 cm:n aallonpituudella. Heikko signaali kesti vain kaksi sekuntia, ja koska vain yksi radioteleskooppi havaitsi sen, eikä tähdestä ole havaittu 39 muulla havaintokerralla mitään, ei havaintoa pidetty kiinnostavana.

Ongelmallista on myös se, että vaikka RATAN-600 on suuri radioteleskooppi (suurin, kun juuri valmistuvaa kiinalaisteleskooppia ei lueta vielä mukaan), se ei kykene kuitenkaan määrittämään havaintosuuntaansa kovin tarkasti. Lisäksi sen havaitsema alue taivaalla ei ole pistemäinen, tai edes ympyrä, vaan pohjois-etelä -suunnassa oleva soikio, jonka koko on 20 kaarisekuntia x kaksi kaariminuuttia.

Aika laaja alue siis.

Toiseksi laite havaitsee radiosäteilyä hyvin laajalla aallonpituusalueella, lähes miljardi kertaa laajemmalla kuin yleensä maanulkoisia signaaleita etsitään. Se tekee havainnoista varsin epätarkkoja.

Lisäksi vielä signaali oli taajuudella, jota sotilaat käyttävät. Kenties kyseessä olikin jokin sotilassatelliitin signaali, mistä SETI-tutkijat eivät vain ole tietoisia.

RATAN-600 sijaitsee Kaukasusvuorilla.

Nyt kiertävät huhut lähtivät liikkeelle viime perjantaina julkaistusta blogikirjoituksesta kyseenalaisella Centauri Dreams -sivustolla ja ovat sen jälkeen levinneet viraalisti. Blogissa hehkutettiin, että signaali olisi peräisin vieraalta sivilisaatiolta ja että tähteä seurattaisiin nyt aktiivisesti.

SETI-instituutin Seth Shostak selittää hienosti havainnon taustaa omassa kirjoituksessaan. Hänen mukaansa signaali on mainittu venäläistutkijoiden ja heidän mukanaan havaintoa tekemässä olleen italialaisen Claudio Macconen esitelmässä yhtenä esimerkkinä mahdollisesta signaalista.

Valitettavasti Moccone ja venäläiset eivät pyytäneet aikanaan muita SETI-hankkeeseen osallistuneita tekemään riippumattomia havaintoja HD 164595:sta, joten siitä on olemassa nyt vain tuo yksi parisekuntinen havainto. Kenties aikanaan sitä ei pidetty tarpeeksi kiinnostavana, mutta nyt se on jäänyt kaivelemaan havaitsijoidensa mieltä.

Signaali voi siis olla peräisin vieraalta sivilisaatiolta, mutta todennäköisemmin ei. Nyt kuitenkin HD 164595 on useammankin radioteleskoopin seurannassa.

Jos E.T. ei soitakaan, vaan vilkuttelee valoja?

Ke, 05/18/2016 - 14:57 Markus Hotakainen
Linnunrata vilisee planeettoja

SETI-projekteissa on jo vuosikymmenien ajan yritetty kuulostella avaruuden muukalaisten radioviestejä. Philip Lubinin mielestä hankkeet ovat ihan hakoteillä.

Kehitteillä olevan fotoniikan avulla olisi ainakin periaatteessa mahdollista havaita kosmisten serkkujemme viestit vaikka maailmankaikkeuden toiselta laidalta – mutta radioaaltojen sijasta valomerkkeinä.

"Jos omassa galaksissamme olisi toinen sivilisaatio, joka olisi teknisesti vähintään yhtä kehittynyt kuin omamme, voisimme havaita sen hyvin vaatimattomalla tekniikalla", lupailee Lubin.

Kalifornian yliopistossa Santa Barbarassa kehitetään "suunnatun energian" tekniikkaa, jolla voisimme lähettää viestejä mihin tahansa maailmankaikkeuden kolkkaan. Ajatustenvaihto olisi toki yhtä hidasta kuin kaikilla muillakin menetelmillä: niin radiosäteily kuin valokin etenee vain valovuoden yhdessä vuodessa.

Jos jollakin muulla sivilisaatiolla on käytössään vastaavaa tekniikkaa, kysymys "missä kaikki ovat?" käy entistä arvoituksellisemmaksi.

"Ehkä he eivät halua tulla nähdyiksi tai he eivät lähetä lainkaan viestejä, joita pystyisimme vastaanottamaan. Tai ehkä muita ei ole ollenkaan olemassa", Lubin listaa.  

Lubinilla on näppinsä muissakin suunnatun energian projekteissa. Hän on neuvonantajana Juri Milnerin ja Stephen Hawkingin Breakthrough Starshot -projektissa, jossa hahmoteltu tähtienvälinen luotain perustuu Lubinin kehittelemään tekniikkaan.

Suunnatun energian avulla olisi mahdollista lähettää viestejä tarkoin valikoituihin kohteisiin laaja-alaisen kosmisen kailotuksen sijasta. Ja sama pätee mahdollisten viestien kuunteluun. Lubin ehdottaakin etsintäohjelmaa, jossa tarkkailtaisiin sataa miljardia planeettaa mahdollisten valomerkkien varalta.  

Avaruuden elämän etsinnän kannalta on ongelmallista, että vaikka mitään ei havaittaisi, elämää saattaa silti esiintyä. "Ehkä olemme yksin teknisen kehityksemme kanssa. Muualla saattaa olla pelkkiä bakteereja tai viruksia", Lubin pohtii.

"Jos tietää mitä on tekemässä, voi kuitenkin periaatteessa käynnistää SETI-projektin omalla takapihallaan napsimalla kuvia yötaivaasta halvalla kameralla."

Tutkimuksesta kerrottiin Kalifornian yliopiston (Santa Barbara) uutissivuilla ja se on julkaistu REACH – Reviews in Human Space Exploration -tiedelehdessä.

Kuva: ESO/Y. Beletsky

Kosmista kuurupiiloa: avaruuden muukalaisia voi harhauttaa laserilla

La, 04/02/2016 - 09:42 Markus Hotakainen
Lasersäde avaruuteen

"Älkää herran tähden vastatko!" tokaisi Zdenek Kopal, kun häneltä kysyttiin, mitä pitäisi tehdä, jos kosminen puhelin soi.

Stephen Hawking on puolestaan varoitellut, ettei ihmiskunnan pitäisi kuuluttaa olemassaoloaan kaikelle maailmankaikkeudelle: alienit voivat kuulla ja tulla käymään. Eivätkä välttämättä ystävällisin aikein.

David Kipping ja Alex Teachey ovat kehittäneet keinon pysyä piilossa avaruuden muukalaisilta, jopa kehittyneiltä sellaisilta. 

Liki kahdestatuhannesta tunnetusta eksoplaneetasta valtaosa on löydetty ylikulkutekniikalla eli tarkkailemalla tähtien kirkkauksia siltä varalta, että niiden editse kulkevat kiertolaiset himmentävät aavistuksen niiden valoa. On täysin mahdollista, että vieraat sivilisaatiot - mikäli sellaisia on - etsivät muita planeettakuntia samalla menetelmällä.

Sillä tavoin on helppo löytää planeettoja ja selvittää kiertävätkö ne tähteään elinkelpoisella vyöhykkeellä. Jos kiertävät, niiden pinnalla voi olla vettä nestemäisessä muodossa, ja se taas on oletusten mukaan keskeinen edellytys elämän synnylle ja kehittymiselle.

Kippingin ja Teacheyn kehittämällä menetelmällä on mahdollista piiloutua alieneiden etsintäyrityksiltä. Voimakkaalla lasersäteellä voidaan korvata valo, joka Auringon säteilystä hetkeksi vähenee, kun Maa kulkee kaukaiselta planeetalta katsottuna oman päivätähtemme editse.

Tutkijakaksikon mukaan näkyvän valon alueella toimiva 30 megawatin laser, joka sytytetään kerran vuodessa 10 tunnin ajaksi, riittäisi hämäämään mahdollisia avaruuden astronomeja. Moisen virityksen energiantarve olisi samaa luokkaa kuin Kansainvälisen avaruusaseman aurinkopaneelit keräävät vuoden aikana.

Niin sanottu "kromaattinen katve", joka kattaisi kaikki aallonpituudet, on paljon vaativampi. Se edellyttäisi laserjärjestelmää, joka kuluttaa energiaa 250 megawattia vuodessa.

"Toinen vaihtoehto on, että piilotamme ainoastaan ilmakehän aiheuttaman signaalin, jossa näkyy merkkejä biologisesta toiminnasta, kuten jälkiä hapesta. Silloin tarvittava laserteho olisi ainoastaan 160 kilowattia ylikulkua kohti. Maa näyttäisi vieraan sivilisaation silmissä planeetalta, jolla elämä ei ole koskaan saanut jalansijaa", arvioi Teachey.

Ongelmana on se, että laser pitäisi arvata suunnata kohti tähteä, jota vieraan sivilisaation asuttama planeetta kiertää. Ja siitä meillä ei ole aavistustakaan. Periaatteessa riittäisi kuitenkin pitää laser suunnattuna Maasta katsottuna täsmälleen poispäin Auringosta, koska sillä puolella taivasta sijaitsevilta eksoplaneetoilta katsottuna Maa näyttää kulkevan Auringon editse. 

Menetelmää voi käyttää myös vastakkaiseen tarkoitukseen eli kertomaan tarkoituksella olemassaolostamme. Laserin avulla olisi mahdollista muokata ylikulun aikana tapahtuvaa kirkkauden pienenemistä ja välittää sillä tavoin jopa informaatiota.

Ja jos ajatusta tarkastelee vielä yhdestä näkökulmasta, avaruuden muukalaiset ovat saattaneet saada saman idean. Kippingin ja Teacheyn mielestä SETI-tutkimusta kannattaisi laajentaa radioaallonpituuksien ”kuuntelusta” keinotekoisten ylikulkusignaalien etsintään.

Kosmisesta piilottelusta kerrottiin Royal Astronomical Societyn uutissivuilla ja tutkimus on julkaistu seuran Monthly Notices -tiedelehdessä.

Kuva: ESO/G. Hüdepohl

Seuraavaksi kuulostellaan viestejä 20 000 punaiselta kääpiöltä

To, 03/31/2016 - 06:47 Markus Hotakainen
Allen Telescope Array

Maan ulkopuolista älyä etsivä SETI-instituutti on käynnistänyt uuden ohjelman, jolla pyritään löytämään vieraiden sivilisaatioiden signaaleja avaruuden kohinan joukosta.

SETI-projekteja on toteutettu jo vuodesta 1960 lähtien, mutta tällä kertaa tähtäimessä ovat Auringon kaltaisten tähtien sijasta punaiset kääpiötähdet.

"Punaiset kääpiöt – kosmoksen kiiluvat hehkulamput – ovat jääneet aiemmin vähälle huomiolle", toteaa Jon Richards SETI-instituutista. "Syynä on ollut se, että tutkijat ovat tehneet sinänsä järkeenkäyvän oletuksen muiden älyllisten olentojen olemassaolosta Aurinkoa muistuttavia tähtiä kiertävillä planeetoilla."

Tätä perinteistä olettamusta on tukenut se näkemys, että punaisia tähtiä ympäröiviltä elinkelpoisilta vyöhykkeiltä löytyy todennäköisesti vähän planeettoja, koska niiden tapauksessa vyöhyke on paljon kapoisempi kuin esimerkiksi kirkkaammalla Auringolla. 

Lisäksi punaista kääpiötä sopivalla etäisyydellä kiertävä planeetta olisi niin lähellä tähteä, että sen pyörimisliike olisi lukkiutunut: se kääntäisi aina saman puolen kohti tähteä. Silloin tähden toinen puoli olisi sietämättömän kuuma ja toinen jäätävän kylmä. Ei siis kovin suotuisaa elämän kannalta.

Tuoreet tutkimukset viittaavat kuitenkin siihen, että mikäli tällaisella planeetalla on meriä ja kaasukehä, lämpöä kulkeutuisi myös pimeälle puolelle, ja merkittävä osa planeetan pinnasta voisi olla asuttava.

Eksoplaneettahavainnot viittaavat myös siihen, että vähintään joka viidennellä, mahdollisesti jopa joka toisella punaisella kääpiötähdellä on planeetta elinkelpoisella, siis elämän kannalta otollisella vyöhykkeellä. Asuttavia planeettoja saattaa olla jopa enemmän kuin Auringon kaltaisilla tähdillä.

"Merkittävää on, että kolme neljäsosaa kaikista tähdistä on punaisia kääpiöitä", huomauttaa Seth Shostak SETI-instituutista. "Jos havaitsemme rajallista määrää tähtiä – vaikkapa 20 000 lähintä – niiden etäisyys on keskimäärin puolet lähimmän 20 000 Aurinkoa muistuttavan tähden etäisyydestä."

Ja mitä läheisempi tähti, sitä voimakkaampi olisi mahdollinen signaali.

Bonuksena on, että punaisten tähtien elinikä on maailmankaikkeuden nykyistä ikää suurempi: kaikki universumissa syntyneet punaiset kääpiöt loistavat edelleen. Ne ovat siten keskimäärin miljardeja vuosia vanhempia kuin Aurinko ja muut samaa kokoluokkaa olevat tähdet.

"Tämä saattaa olla ainoa tapaus, jossa vanhassa vara parempi", Shostak toteaa. "Iäkkäissä planeettakunnissa on ollut enemmän aikaa älyllisten olentojen kehittymiselle."

Etsintä tehdään SETI-instituutin ATA-teleskoopilla (Allen Telescope Array), jonka 42 antennilla pystytään tarkkailemaan kolmea tähteä samanaikaisesti. Uuden projektin on tarkoitus kestää kaksi vuotta. Kohteet valitaan kaikkiaan 70 000 punaisen tähden luettelosta ja hankkeessa hyödynnetään myös ensi vuoden elokuussa laukaistavan TESS-satelliitin (Transiting Exoplanet Survey Satellite) keräämää dataa. Sen tehtävänä on etsiä planeettoja lähitähdiltä, joiden joukossa on runsaasti punaisia kääpiöitä.

Uudesta hankkeesta kerrottiin SETI-instituutin uutissivuilla.

Kuva: Seth Shostak/SETI Institute

 

Onko avaruuden äly löytänyt jo meidät?

Ti, 03/01/2016 - 20:35 Markus Hotakainen
Maan ylikulku

Muita tähtiä kiertäviä eksoplaneettoja tunnetaan jo lähes 2 000. Suurin osa niistä on löydetty tarkkailemalla muutoksia tähtien kirkkauksissa, kun planeetat vaeltavat Maasta katsottuna niiden editse.

Entä jos tilanne käännetään päälaelleen? Onko jokin vieras sivilisaatio jo löytänyt maapallon samalla menetelmällä?

René Heller ja Ralph Pudritz ovat määritelleet avaruuden suunnat, mistä kannattaa etsiä älyllisiä olentoja, jotka kenties ovat jo selvillä olemassaolostamme. 

Tutkijoiden mukaan jatkossa kannattaa haravoida erityisesti alueita, joilta katsottuna Maa kulkee säännöllisesti Auringon editse.

Ajatus on sinänsä yksinkertainen ja suoraviivainen. Jos jokin kaukainen planeetta sijaitsee Maan ratatason eli ekliptikan suunnassa, sieltä nähtynä kerran vuodessa tapahtuu Maan ylikulku. Mikäli planeettaa asustaa teknisesti kehittynyt sivilisaatio, se pystyy tarkastelemaan jopa kotiplaneettamme ilmakehän koostumusta – ja päättelemään, että täällä on elämää.

Tutkimuksen kriteerinä oli, että kaukaiselta planeetalta katsottuna Maa näyttää kulkevan alle puolen Auringon säteen etäisyydeltä sen editse kiekon keskipisteestä mitattuna. Tällaiset planeetat sijoittuvat taivaalla kapeaan nauhaan, jonka pinta-ala on ainoastaan noin 1/2000 koko taivaanpallosta.

 

 

"Strategian keskeinen tekijä on rajoittaa etsintä taivaalla hyvin pienelle  alueelle. Silloin voimme kenties saada ihmisiän puitteissa selville, ovatko Maan ulkopuoliset tähtitieteilijät löytäneet kotiplaneettamme. He ovat ehkä todenneet, että Maalla on elämästä kertova ilmakehä ja yrittävät siksi saada meihin yhteyden", arvioi Heller.

Kaikki tähdet eivät ole otollisia elämän kannalta suotuisille planeetoille. Massiivisten tähtien elinkaari on todennäköisesti liian lyhyt, jotta sitä kiertävällä planeetalla ehtisi kehittyä elämää – tai ainakaan älyä – ennen kuin tähti alkaa olla jo kehityksenä loppuvaiheissa.

Tutkijat listasivat tunnetut tähdet, jotka ovat sekä taivaalla tutkimuksen rajaamalla alueella että elämän kehittymisen kannalta suotuisia. Tuloksena on 82 auringonkaltaisen lähitähden luettelo, joka voisi toimia lähtökohtana kohdennetulle SETI-tutkimukselle (Search for Extra-Terrestrial Intelligence).

Linnunradan tähdistä useimmat ovat kuitenkin Maasta katsottuna niin himmeitä, että niitä ei kyetä lainkaan havaitsemaan. Siksi tutkijat arvioivat kotigalaksimme tähtitiheyttä koskevien laskelmien perusteella, kuinka monta tähteä ekliptikan tason suunnassa on ja kuinka monella niistä voi olla planeetta, jolla on kehittynyt älyllistä elämää.

Tulos: noin 100 000.

Niiden etsimisessä tulee apuun PLATO-luotain, jonka Euroopan avaruusjärjestö ESA suunnittelee laukaisevansa vuonna 2024. Sen tavoitteena on löytää nimenomaan pieniä, maankaltaisia planeettoja. 

"PLATO saattaa nähdä sellaisten eksoplaneettojen aiheuttamia ylikulkuja, joiden mahdolliset asukit pystyisivät havaitsemaan Maan vaeltavan Auringon editse", Heller toteaa. "Silloin sekä heillä että meillä olisi mahdollisuus tutkia toistemme planeettoja."

Tutkimuksesta kerrottiin Max Planck -instituutin uutissivuilla.

Kuvat: NASA/Axel Quetz (MPIA)/Axel Mellinger, Central Michigan University

 

 

Miksi E.T. ei vieläkään soita?

To, 01/21/2016 - 23:22 Markus Hotakainen
Parkesin radioteleskooppi etsii avaruuden älyä

Siksi, että E.T. ei elä – enää. Näin toteavat Australian kansallisen yliopiston astrobiologit Aditya Chopra ja Charley Lineweaver

Jos muilla planeetoilla syntyisikin elämää, se olisi lyhytaikaista ja katoaisi hyvin nopeasti. Tutkiessaan miten elämä mahdollisesti kehittyisi kaksikko totesi, että vastikään ilmaantunut elämä sammuisi nuoren planeetan jäähtyessä tai kuumentuessa liikaa.

"Maailmankaikkeus on todennäköisesti täynnään elinkelpoisia planeettoja, joten monien tutkijoiden mielestä sen pitäisi kuhista vieraita olentoja", toteaa Chopra.

"Alkuvaiheissaan elämä on kuitenkin hyvin haurasta, joten uskoaksemme se kehittyy harvoin riittävän nopeasti selviytyäkseen hengissä."

Noin neljä miljardia vuotta sitten sekä Maa, Venus että Mars saattoivat olla elämälle suotuisia. Noin miljardi vuotta myöhemmin Venus muuttui pätsiksi ja Mars pakastimeksi.

"Useimmat planeetat ovat olosuhteiltaan epävakaita. Jotta planeetta olisi elinkelpoinen, elämänmuotojen täytyy säädellä kasvihuonekaasujen kuten vesihöyryn ja hiilidioksidin määriä. Muuten pintalämpötila vaihtelee liikaa", arvioi Chopra.

"Jos Venuksessa ja Marsissa oli muinoin alkeellista mikrobitasoista elämää, se ei onnistunut vakauttamaan nopeasti muuttuvia ympäristöoloja", toteaa puolestaan Lineweaver.

"Maan elämä on todennäköisesti keskeisessä asemassa planeettamme ilmaston vakiinnuttamisen kannalta."

Chopran mukaan heidän teoriansa ratkaisee pitkäaikaisen arvoituksen: missä kaikki ovat?

"Se, miksi emme ole toistaiseksi havainneet jälkeäkään alieneista, liittyy kenties vähemmän elämän tai älyn synnyn todennäköisyyteen ja enemmän siihen, kuinka harvinaista on, että planeetan pinnalle ilmaantuu nopeasti biologinen säätely- ja vuorovaikutusmekanismi."

Vetiset kiviplaneetat, joilla on elämän edellyttämiä raaka-aineita ja energianlähteitä, näyttävät olevan runsaslukuisia, mutta silti Maan ulkopuolista elämää ei toistaiseksi ole löydetty.

Tutkijakaksikon mukaan tämän Fermin paradoksin ratkaisu on lähes täydellinen varhainen sukupuutto, jolle he ovat antaneet nimeksi Gaialainen pullonkaula.

"Gaialaisen pullonkaulamallin yksi kiinnostava ennuste on, että suuri enemmistö maailmankaikkeuden fossiileista on sukupuuttoon kuolleita mikrobeja, ei suinkaan monisoluisia eliöitä kuten dinosauruksia tai humanoideja, joiden kehittyminen vie miljardeja vuosia", sanoo Lineweaver.

Tutkimuksesta kerrottiin ANUn uutissivuilla ja se on julkaistu Astrobiology-tiedelehdessä.

Kuva: Wayne England

 

Mitä jos ET tulisi maapallolle? Vierailu -elokuva näyttää.

To, 10/08/2015 - 16:40 Jari Mäkinen
Ote elokuvasta Vierailu

Huomenna valkokankaille tulee Mars-tarinan lisäksi toinen avaruusaiheinen elokuva: tanskalaisen Michael Madsenin Vierailu.

Sen aiheena on jännittävä ajatus Maahan saapuvasta vieraan sivilisaation aluksesta ja ennen kaikkea siitä, miten ihmiskunta suhtautuisi asiaan. Siis mitä jos valovuosien takaa saatavan signaalin sijaan ufokki laskeutuisi tänne, ja joutuisimme vastausviestin pohtimisen sijaan lyömään saman tien käsipäivää ET:n kanssa?

Tämän varalta ei ole varsinaisia suunnitelmia, mutta asiaa on toki pohdittu ihan virallisestikin. Keskeinen paikka tässä on Wienissä, Itävallassa sijaitseva YK:n avaruusasioiden toimisto. Sen englanninkielinen nimi "United Nations Office for Outer Space Affairs" saa aina aikaan pientä hämmennystä, ja tässäkin elokuvassa sitä paisutellaan: "Ulkoavaruusasioiden toimisto" ei suinkaan viittaa kaukaiseen avaruuteen konkreettisesti, vaan juontaa 1950-luvulla muodostuneeseen sanontaan, jolloin avaruusajan alussa kaikkea "lähiavaruutta" kauempana Maata kiertämässä – ja kiertoratoja kauempana – olevia asioita nimitettiin "ulkoavaruudeksi".

Nyt miellämme nämä entiset ulkoavaruudet takapihaksemme. 

Mutta yhtä kaikki: UNOOSA ottaisi asiat hoitaakseen, jos ET tulisi kylään. YK:lla ei ole myöskään ohjeita mahdolliseen SETI-signaaliin vastaamisesta. Heillä lienee paljon ajankohtaisempia ja tärkeämpiäkin asioita hoidettavanaan.

Elokuvassa fakta ja fiktio sekoittuvat. Se on periaatteessa dokumenttielokuva, mutta samalla se on täyttä tarinaa, missä rooleissa ovat oikeat tutkijat, poliitikot ja sotilaat. He pohtivat "oikeasti" sitä mitä tilanteessa tehtäisiin, ja lopputulos on toisaalta ymmärrettävä: ensimmäinen ajatus on miten yleisöä rauhoiteltaisiin, ja vasta sen jälkeen mietittäisiin kuinka tulijoiden kanssa kommunikoitaisiin ja mitä heiltä haluttaisiin tietää.

Jännittävintä onkin oikeastaan se, miten asiaa pallotellaan ja kuinka eri maissa asiaan suhtaudutaan. 

Toisaalta asialle ei oikeastaan voisi paljoakaan, mikäli (ja sikäli kun) tulijat ovat teknisesti ja tiedollisesti meitä paljon pitemmällä. Pullistelusta ei olisi hyötyä ja tankkien vieminen saapujia vastaanottamaan ei varmaankaan muuttaisi tilannetta olennaisesti, jos tulijat olisivat vihamielisiä.

Visuaalisesti Vierailu on kaunista, mutta hyvin hidasta katsottavaa. Madsenin kuvat ovat runollisia ja hän selvästi tavoittelee avaruudellista leijumista, mutta kun koko ajan tarina etenee hitaasti ja samankaltaisesti, alkaa se puuduttaa. Todennäköisesti asiasta hieman vähemmän innostuneilla katsojilla pitkästymisraja tulee eteen nopeammin.

Kokonaisuudessaan elokuva on kuitenkin kiinnostava ja ehdottomasti katsomisen arvoinen. Avaruusolioiden ja lentävien lautasten sijaan sen kärki osuu meihin ihmisiin, ja saa meidät pohtimaan hieman uudesta kulmasta arkipäiväistä menoamme tämän pienen sinivihreän planeetan päällä keskellä laajaa avaruutta. Tätä kannattaa myllätä mielessään teatterista poistumisenkin jälkeen.

---

Vierailu (The Visit) on voittanut useita palkintoja ja se on kansainvälistä yhteistyötä (Tanska, Itävalta, Irlanti, Norja ja Suomi). Elokuvan on ohjannut ja käsikirjoittanut Michael Madsen, ja sen kuvaaja on suomalainen Heikki Färm. Pituutta kuvalla on 83 minuuttia.

Alla on elokuvan traileri:

 

Tule mukaan suunnittelemaan viestiä avaruuteen lähetettäväksi!

Pe, 10/02/2015 - 11:19 Toimitus
Suomesta viesti alieneille

Nyt viikonloppuna Helsingin observatoriossa on Kansainvälisen avaruusviikon päätapahtuma ja siksi vanha tähtitorni kaupungin keskustassa on täynnä toimintaa.

Ovet avautuvat klo 12, ja samalla alkavat planetaarioesitykset, puuhapisteet puutarhassa ja kahvilassa on pöytä koreana.

Klo 13 esitellään Suomen satavuotisjuhlan kunniaksi avaruuteen lähetettävä Suomi 100 -satelliittihanke; professori Esa Kallio kertoo millainen laite on tarkoitus lähettää Maata kiertämään vuonna 2017 ja miksi.

Viesti ET:lle Suomesta

Sen jälkeen klo 14 käynnistetään jännittävä kilpailu, missä yleisöä pyydetään kehittämään avaruuteen vieraalle sivilisaatiolle lähetettävä viesti. Millainen viestin tulisi olla, miten se tulisi lähettää ja minne?

Vastausta kerätään yhdessä Yleisradion tiede- ja nuortenohjelmien kanssa lokakuun puoliväliin saakka ja voittava viesti lähetetään oikeasti matkaan lokakuun lopussa. 

Observatoriolla ovat Ursan Tutkijakerhon vetäjät ja asiantuntijat antamassa taustatietoja tämän viestin tekemiseen neljässä työpajassa, joissa pohditaan viestin rakentamisen periaatteita, etsitään elämää avaruudesta, kerrotaan eksoplaneetoista ja sekä kerrataan millaisia viestejä ihmiskunta on jo laittanut kohti tähtiä. 

Viestiehdotuksia voi lähettää vaikka heti huomisesta alkaen YLE Tieteen ja Prisma Studion Facebook-sivujen ja sähköpostilla (tai vaikka perinteiseen tapaan postitse) 18.10. saakka. Jos viesti mahtuu twitter-viestiin, niin @yletiede on silloin hyvä osoite – käytä hashtagiä #viestiavaruuteen.

Lauantain ohjelman päättää vielä katsaus siihen, mitä voisi tapahtua, jos yhteys maanulkoiseen elämään joskus saadaan: lokakuun 9. päivänä elokuvateattereihin tulevasta Vierailu-elokuvasta ja sen tekemisestä kertoo osatuottaja Sami Jahnukainen.

Avaruusviikonloppu jatkuu vielä sunnuntaina 4.10., jolloin katse käännetään hieman lähemmäksi omaan Aurinkokuntaamme ja siihen, miten sitä tutkitaan.

Tarkempia tietoja ja koko viikonlopun ohjelma on täällä.

Ensi viikonloppuna avaruus tulee Helsingin observatorioon

Ma, 09/28/2015 - 19:11 Jari Mäkinen
Avaruusviikon tunnus

 

Ensi viikolla, siis lokakuun ensimmäisenä viikkona vietetään jälleen ympäri maailman Kansainvälistä avaruusviikkoa. Tämän YK:n suojeluksessa olevan viikon Suomen päätapahtuma pidetään ensi viikonloppuna Helsingin observatoriossa, aivan kaupungin keskustassa, missä ohjelmassa on älyllistä elämää, tutkimusmatkoja aurinkokunnassa ja uudenlainen tiedekuntopiiri.

Avaruusviikon ajankohta on valittu siksi, että maailman ensimmäinen satelliitti, Sputnik 1, laukaistiin lokakuun 4. päivänä 1957, ja kymmentä vuotta myöhemmin 10. lokakuuta vuonna 1967 allekirjoitettiin kansainvälinen YK:n sopimus avaruuden rauhanomaisesta käytöstä.

Vuonna 2015 teemana ovat ”löydöt” ja sen hengessä viikon aikana kiinnitetään huomiota siihen, kuinka jännittävää aikaa nykyisin elämme: avaruusteleskooppien ja tutkimuslaitteiden avulla teemme uskomattomia löytöjä lähes päivittäin. Viimeisen vuosikymmenen aikana olemme oppineet uutta koko maailmankaikkeudesta kenties enemmän kuin koko edeltävän historian kuluessa.

Satelliitit, avaruusluotaimet ja kulkijat muiden planeettojen pinnalla näyttävät meille koko ajan uusia, tuntemattomia maailmoja. Ja kaukoputkilla löydetään jatkuvasti kokonaisia uusia planeettoja, tähtijärjestelmiä, galakseja ja muita jännittäviä kohteita niin läheltä kuin kaukaakin! Emme ole kenties koskaan eläneet näin huimaa aikaa – paitsi että nyt uudet löydöt hukkuvat kaiken muun joukkoon.

Ensi lauantaina ja sunnuntaina Observatoriolle Helsingissä!

Viikon päätapahtuma Suomessa pidetään Helsingin observatoriolla viikonloppuna 3.–4. lokakuuta. Muualla Suomessa pidettävistä tapahtumista saa paikallisista tähtiharrastusyhdistyksistä.

Paitsi että Observatorion yleisönäyttelyyn pääsee silloin tutustumaan ilmaiseksi, on paikalla erikoisohjelmaa alla olevan aikataulun mukaisesti.

Observatorio on avoinna kumpanakin päivänä klo 12-16, planetaariossa pidetään näytöksiä ja Ursan kirjamyynti on avoinna. Observatorion kahvila on myös avoinna.

Huomaa, että kyseessä ei siis ole Kaivopuistossa oleva Ursan observatorio, vaan Kopernikuksentie 1 Unioninkadun päässä, Tähtitorninvuoren puiston keskellä Eteläsataman vieressä oleva nyt vanha Observatorio.

Lauantai 3. lokakuuta

Suomi100Lauantain aiheena on elämä avaruudessa ja sen aikana käynnistetään kaksi jännittävää hanketta:

Klo 13 esitellään Suomi 100 -satelliitti.
Kun Suomi täyttää 100 vuotta vuonna 2017, lähetetään tapausta juhlistamaan avaruuteen hyvin erikoislaatuinen satelliitti. Projektin vetäjä, professori Esa Kallio kertoo hankkeesta ja paikalla on myös Aalto-yliopiston satelliittirakentajia.

Klo 14 suunnitellaan viesti lähetettäväksi avaruuteen.
Avaruusviikolla käynnistetään YLE:n Tiede- ja Nuortenohjelmien kanssa projekti, missä yleisö saa ehdottaa millaisen viestin he haluaisivat lähettää avaruuteen. Observatorion itäsiipeen tehdään samanaikaisia työpajoja, joissa yleisö voi kiertää kuin kuntopiirissä ikään: niissä neuvotaan miten viestin voisi tehdä, minne se kannattaisi lähettää, miten viesti voidaan lähettää ja millaisia viestejä maapallolta on lähetetty historian kuluessa. 

Viestin etsiminen jatkuu Yleisradion kanavilla syksyn kuluessa ja huipentuu siihen, että se lähetetään oikeasti avaruuteen.

Klo 15 Vierailu -elokuvan esittely
9.10. elokuvateattereiden ohjelmistoon tulevan SETI-aiheisen Vierailu -elokuvan osatuottaja Sami Jahnukainen kertoo elokuvasta ja sen tekemisestä.

Sunnuntai 4. lokakuuta

Sunnuntaina kerrotaan aurinkokunnan tutkimuksesta. 

PlutoKlo 13 on aiheena Pluto.
Ilmatieteen laitoksen tutkija Ilkka Sillanpää kertoo auditoriossa millaiseksi paikaksi Pluto paljastui heinäkuun ohilennon aikana.

Klo 14 suunnitellaan tutkimusmatka toiselle planeetalle. 
Kyseessä on jälleen ”tiedekuntopiiri”, mutta nyt pohditaan miten planeettoja tutkimaan voidaan laukaista luotaimia, rakennetaan luotain, mietitään mitä planeetan pinnalla kannattaisi laskeutumisen jälkeen tehdä ja tutkitaan aurinkokunnan kohteita kaukoputkilla.

Klo 15 voi kysyä mitä vaan avaruustutkimuksesta.
Tietokirjailija-toimittajat Markus Hotakainen ja Jari Mäkinen, planeettageologi Jarmo Korteniemi ja Ursan tiedottaja, tähtitieteilijä Anne Liljeström vastaavat kaikkiin avaruustutkimusta koskeviin kysymyksiin. Tilaisuus lähetetään myös suorana Periscopessa ja siihen voi lähettää kysymyksiä twitterissä sekä Facebookissa myös etukäteen.

Viikonlopun ohjelmasta vastaavat Ursa, Helsingin observatorio/Yliopistomuseo ja Tiedetuubi-nettilehti.