seti

E.T. ei asusta ihan lähellä

Ti, 09/15/2015 - 20:54 Markus Hotakainen
Tyypin III sivilisaatio

Maailmankaikkeutta mahdollisesti asuttavien älyllisten olentojen viestejä on yritetty kuulostella turhaan jo yli 50 vuoden ajan. Kosmista yhteyttä ei ole saatu, ja siihen saattaa olla yksinkertainen syy: muita ei ole lähimaillakaan. Näyttää siltä, että olemme – ainakin paikallisesti – sittenkin yksin.

Tähtienvälisten viestien sijasta muiden olentojen olemassaolo voitaisiin päätellä niiden teknologian tuottamasta hukkaenergiasta. Jos sivilisaatio olisi Nikolai Kardashevin 1960-luvulla kehittämän luokituksen mukaan tyyppiä III, se kykenisi hyödyntämään koko kotigalaksinsa energiaa.

Tyypin I sivilisaatio olisi valjastanut planeettansa kaikki luonnonvarat ja energianlähteet, tyyppi II myös kotitähtensä. Jo nykyisillä teleskoopeillamme pystyisimme havaitsemaan vähintään tyypin III sivilisaatiot niiden hukkalämmön perusteella.

Niiden säteilemä ylimääräinen energia näkyisi keski-infrapuna-alueella – ja itse asiassa sopivan sorttista lämpösäteilyä on havaittukin. Jason Wrightin johtaman Penn State -yliopiston tutkijaryhmän kartoituksessa löytyi satoja galakseja, joiden säteilyssä on ylenmäärin infrapunasäteilyä.

Ongelmana on se, että säteily voi olla peräisin myös luonnollisista lähteistä eli pölypilvistä, joita esiintyy tähtien syntyalueiden lähistöllä. Michael Garrett on tehnyt Wrightin työryhmän listaamista galakseista radiohavaintoja, ja tullut siihen tulokseen, että infrapunaylimäärän selitys on mitä todennäköisimmin nimenomaan tähtienvälisessä, lämpimässä pölyssä. 

Jos havaintojen tulkinta pitää paikkansa, kehittyneet sivilisaatiot ovat hyvin harvinaisia tai puuttuvat tyystin meitä ympäröivästä lähimaailmankaikkeudesta – missä "läheisyys" mitataan vähintään kymmenissä tai jopa sadoissa miljoonissa valovuosissa. 

"Penn Staten tutkimus osoitti jo, että tällaiset sivilisaatiot ovat hyvin harvinaisia, mutta uusi tutkimus viittaa siihen, että sekin on vähättelyä. Kardashevin tyypin III sivilisaatioita ei yksinkertaisesti ole kovin lähellä. Mielestäni voimmekin nukkua yömme rauhassa: muukalaisten hyökkäys on hyvin epätodennäköinen", naurahtaa Garrett.

Jotkut Garrettin tutkimista galakseista vaativat vielä lisähavaintoja, mutta toistaiseksi kaikki tarkkaan tunnetut järjestelmät selittyvät luonnollisilla ilmiöillä. "Hyvin todennäköisesti loputkin lukeutuvat samaan kategoriaan, mutta ne kannattaa silti tarkistaa", Garrett arvioi.

Garrettin soveltamalla menetelmällä olisi mahdollista tunnistaa myös tyypin II sivilisaatioiden jättämät jäljet. Sellaisetkin olisivat paljon meitä kehittyneempiä, sillä me emme ole vielä yltäneet edes tyyppiin I. Ja ne olisivat todennäköisesti yleisempiä kuin tyypin III sivilisaatiot.

"On hieman huolestuttavaa, että tyypin III sivilisaatioita ei näytä olevan olemassa. Se ei ole ollenkaan niiden fysiikan lakien mukaista, jotka selittävät muuten niin hyvin fysikaalisen maailmankaikkeuden. Palapelistä näyttää puuttuvan jokin keskeinen palanen. Kenties kehittyneet sivilisaatiot ovat niin energiatehokkaita, että niiden säteilemä hukkaenergia on hyvin vähäistä - tosin nykyisen fysiikan tuntemuksemme perusteella se olisi hyvin vaikeaa. Siksi on tärkeää jatkaa Maan ulkopuolisen älyn merkkien etsimistä, jotta saisimme todella selville, mikä tilanne oikein on", Garrett päättää.

Tutkimuksesta kerrottiin Hollannin radioastronomisen instituutin ASTRONin uutissivuilla ja se julkaistaan Astronomy and Astrophysics -tiedelehdessä.

Kuva: Danielle Futselaar/ASTRON

Onko tässä viesti avaruudesta?

La, 08/15/2015 - 12:51 Toimitus
Wow-signaali

Päivän kuvaTasan 38 vuotta sitten Jerry Ehman havaitsi sittemmin golfkentän tieltä puretulla Big Ear -radioteleskoopilla signaalin, jonka ominaisuudet viittasivat keinotekoiseen alkuperään. Signaali tuli Jousimiehen tähdistön eli Linnunradan keskuksen suunnasta.

Päivän kuvassa siis tietokoneen tulostusliuska, missä ovat Ehmanin ympyröimät signaalia markkeeraavat kirjaimet ja numerot sekä raapustus niiden vieressä: Wow!. 72 sekuntia kestänyt signaali, jota ei ole sen koommin havaittu uudelleen, sai nimekseen ”Wow! signal” eli Vau!-signaali.

Toisinaan tällaiset omituiset signaalit ovat myös tuottaneet kokonaan uusia, kiinnostavia löytöjä: niin maailmankaikkeuden taustasäteily kuin pulsaritkin olivat aluksi kummallisia havaintoja, joita jotkut ennättivät jo olettaa viesteiksi toisilta sivilisaatioilta. Vaikka todennäköisimmin kyse oli tässäkin tapauksessa häiriöstä teleskoopin laitteistoissa tai jokin maanpäällisestä kohteesta tullut signaali, on toki mahdollista, että joku odottelee edelleen vastausta siellä Joutsenen suunnalla...

Miljardööri lähtee ET-jahtiin

Ma, 07/20/2015 - 16:49 Jari Mäkinen

Venäläissyntinen fyysikkomiljardööri Juri Milner alkaa tukea uutta maanulkoista elämää etsivää hanketta sijoittamalla siihen ainakin 100 miljoonaa dollaria, eli nykykurssilla noin 92 miljoonaa euroa.

Tänään Lontoossa julkistettu hankeBreakthrough Initiative, aikoo sondata ainakin 1000 lähintä tähteä optisesti ja radioalueella. Ja tarkasti: periaatteessa voisimme erottaa tähtiä kiertävillä planeetoilla olevat radiolähettimet, jotka ovat teholtaan lennonjohtotutkan luokkaa, sekä havaita teholtaan noin 100W olevat (siis tavallisen kirkkaan lampun tehoiset) laserit noin neljän valovuoden päästä.

Teoriassa nyt julkistettu kymmenvuotinen etsintähanke on 50 kertaa herkempi kuin aiemmat SETI-hankkeet, kattaa kymmenen kertaa laajemman alueen taivaalta ja sen laitteet pystyvät skannaamaan noin viisi kertaa leveämmän kaistan sähkömagneettisesta spektristä. Etsintä tapahtuu sata kertaa nopeammin kuin aikaisemmin. 

Kaikkiaan hankkeessa tutkitaan noin miljoona lähintä tähteä omassa Linnunradassamme. 

Mukana julkistustilaisuudessa olivat mm. kosmologi Stephen Hawking, Iso-Britannian kuninkaallinen tähtitieteilijä, lordi Martin Rees, maanulkoista elämää etsineen SETI-hankkeen pioneeri Frank Drake, tunnettu amerikkalainen tieteen popularisoija Ann Druyan ja erilaisiin nettiyhtiöihin tekemillään sijoituksilla rikastunut Juri Milner. 

Siinä missä aiemmin etsintää on tehty pääasiassa tieteellisten havaintojen ohessa maailman suurilla radioteleskoopeilla sekä ajoittaisilla havaintokampanjoilla, on ideana nyt "ostaa" havaintoaikaa taivaalta tulevien, mahdollisesti kiinnostavien signaalien etsimiseen. Tätä varten hanke on sopinut havaintoajan hankinnasta kolmelta teleskoopilta ympäri maailman; yhteistä näille on se, että ne ovat hyviä, mutta jo hieman vanhentuneita teleskooppeja, jotka eivät ole aivan iskussa enää täysipainoisten tieteellisten havaintojen tekemiseen tai niiden ajanmukaistaminen olisi vaatinut paljon rahaa, mutta jotka silti ovat täysin käyttökelpoisia SETI-hankkeeseen.

Green BankRadioteleskoopit ovat Green Bank (kuva oikealla) West Virginiassa, Yhdysvalloissa, ja Australiassa oleva Parkes (otsikkokuvassa). Etenkin Parkesin historiallinen teleskooppi on ollut lopettamisuhan alla jo pitkään, mutta nyt hanke varaa noin 25% sen havaintoajasta ensi vuoden heinäkuusta alkaen ja varmistaa siten teleskoopin toiminnan ainakin viiden vuoden ajan siitä eteenpäin.

Optisella puolella käytetään Kalifornian yliopiston San Josessa sijaitsevassa Lick-observatoriossa olevaa kaukoputkea. 

Todennäköisesti muitakin observatorioita tulee mukaan hankkeeseen, kunhan se pääsee vauhtiin.

Maailman suurin tietojenjakohanke

Olennaisin tekijä siinä, että uusi systeemi on paljon aiempia parempi, on viime aikoina signaalinkäsittelyssä tapahtunut suuri kehitys.

Pelkkä tehokas tiedonkeruu ja käsittely ei riitä sellaisinaan, vaan havaittuja signaaleita pitää voida seuloa suurella tietokonekapasiteetilla. Tässä hanke katsoo meihin: suurin osa tiedoista tullaan jakamaan yleisön kanssa ja me kaikki voimme luovuttaa osan tietokoneidemme tyhjäkäyntikapasiteetista SETI@home -projektin kautta hankkeelle. Löytyneitä mahdollisia signaaleita tutkii tarkemmin Kalifornian yliopiston Berkeleyn kampuksella oleva tähtitieteilijäryhmä.

Kuten aiemminkin SETI-hankkeissa, tuottaa taivaan kattava skannaus todennäköisesti myös kiinnostavia tieteellisiä löytöjä.

Avaruuden älyn etsintä uusille aallonpituuksille

Pe, 03/20/2015 - 09:37 Markus Hotakainen

Vieraiden sivilisaatioiden viestejä on kuulosteltu yli puolen vuosisadan ajan, mutta yritykset ovat keskittyneet melkein yksinomaan radiotaajuuksille. Optista SETI-tutkimusta (Search for Extraterrestrial Intelligence) on tehty vasta runsaat kymmenen vuotta.

Nyt etsintä laajenee infrapuna- eli lämpösäteilyn aallonpituuksille. Teoriassa merkkejä teknisesti kehittyneiden avaruuden olentojen valtavista rakennelmista olisi voitu havaita jo aiemmin infrapuna-alueella, mutta tarkoitukselliset viestit ja niiden löytäminen ovat kokonaan eri asia.

Tähtienväliseen viestintään soveltuisi erinomaisen hyvin infrapunalaser. Silloin lähetystehon saisi hetkellisesti kokonaisen tähden säteilyä suuremmaksi, ja infrapunasäteily läpäisee tähtienvälisen aineen monin verroin helpommin kuin näkyvä valo. Lisäksi infrapuna-alueella saman informaatiosisällön välittäminen vaatii vähemmän energiaa kuin valosignaalien avulla.

Toistaiseksi infrapuna-SETIn esteenä on ollut sopivan tekniikan puuttuminen: instrumentit eivät ole kyenneet havaitsemaan ultralyhyitä lämpösäteilyn pulsseja. Kolmisen vuotta sitten onnistuttiin kehittämään ilmaisimia, jotka siihen pystyvät. Ja nyt niiden pohjalta on käynnistynyt NIROSETI-ohjelma (Near-Infrared Optical SETI eli lähi-infrapuna-alueen optinen SETI).

Uusi laitteisto on käytössä Kalifornian yliopiston Lick-observatoriossa. Se on asennettu yhden metrin peilillä varustettuun Nickel-teleskooppiin ja ensimmäiset havainnot tehtiin 15. maaliskuuta. Observatoriossa on aiemminkin tehty SETI-tutkimusta näkyvän valon alueella. Läpitunkevamman infrapunasäteilyn aallonpituuksilla pystytään kuitenkin tarkkailemaan tähtiä, jotka ovat satojen valovuosien sijasta jopa tuhansien valovuosien etäisyyksillä.

Hanketta johtaa Shelley Wright ja ryhmään kuuluu myös Frank Drake, SETI-tutkimuksen veteraani ja pioneeri, joka johti vuonna 1961 Ozma-projektia, kaikkien aikojen ensimmäistä avaruuden älyn etsintäohjelmaa.

Draken mukaan infrapuna-alue tarjoaa selviä etuja muihin aallonpituuksiin verrattuna: "Signaalit olisivat niin voimakkaita, että niiden havaitsemiseen riittää pienikin kaukoputki. Sellaisilta on tarjolla enemmän havaintoaikaa, mikä on isoksi avuksi, sillä tutkimuksessa on tehtävä havaintoja suuresta määrästä tähtiä." 

Toisaalta ongelmana on se, että vieraan sivilisaation laserviestin pitäisi tulla suoraan meitä kohti. Kapeaa säteilykeilaa ei muuten pystytä havaitsemaan. Radioalueella viestiliikenne leviää joka suuntaan. Maan ensimmäiset radiolähetykset ovat edenneet jo yli sadan valovuoden etäisyydelle, tosin kaiken aikaa heikentyen.

NIROSETI-laitteisto etsii taivaalta lyhyitä infrapunapulsseja, mutta kerää samalla tietoa myös säteilytason vaihteluista nanosekuntien aikaskaalassa. Siten sen avulla voidaan löytää mahdollisten vieraiden sivilisaatioiden lisäksi myös ennestään tuntemattomia astrofysikaalisia ilmiöitä.

Oikeastaan niiden löytyminen on melko varmasti todennäköisempää kuin avaruuden olentojen viestien vastaanottaminen.  

Uudesta hankkeesta kerrottiin Kalifornian yliopiston (San Diego) uutissivuilla.

Avaruuden älyä etsimässä

Otsikkokuva
Body D8

Seuraava teksti on suoraan julkaisijan nettisivuilta. Emme arvostele kirjaa, koska kirjoittaja on Tiedetuubin toimittaja.

Olemmeko yksin? Tätä kysymystä ihmiskunta on pohtinut aina siitä lähtien, kun Maan ymmärrettiin olevan vain yksi Aurinkoa kiertävistä planeetoista.

Markus Hotakainen kertoo kirjassaan, miten Maan ulkopuolista älyä ja sen mahdollisia asuinsijoja on yritetty etsiä ja millaisia etsintöjä on parhaillaan käynnissä.

Kirja pohtii myös sitä, mitä vieraan älyn löytyminen merkitsisi ihmiskunnalle. Onko Stephen Hawking oikeassa sanoessaan, ettei meidän pitäisi yrittää saada yhteyttä avaruuden muukalaisiin, koska meille kävisi mahdollisen kohtaamisen seurauksena huonosti?

Aurinkokuntamme ulkopuolisten tunnettujen planeettojen määrä kasvaa kaiken aikaa. Saattaa olla vain ajan kysymys, että löydämme myös ensimmäiset merkit elämästä muualla maailmankaikkeudessa.

Entä mahdolliset muut elämänmuodot – etsivätkö nekin kosmisia naapureitaan? Onko meidät jo löydetty?

Onko siellä ketään
Avaruuden älyä etsimässä

Kirjoittaja: Markus Hotakainen
Kustantaja:
Ilmestynyt: syyskuussa 2014
Sivumäärä: n. 300 s.
Koko: 135 x 210 mm
Sidosasu: sidottu
Kirjastoluokka: 52.4
ISBN: 9789523120402
Sähkökirjan ISBN: 9789523120778

Kirjailijan nimi
Markus Hotakainen
Kirjan nimi

Onko siellä ketään

Kategoria

Jos ET soittaa…

Ti, 05/06/2014 - 17:53 Markus Hotakainen

Maan ulkopuolista älyä on etsitty jo kymmenien vuosien ajan. SETI-tutkimus eli Search for ExtraTerrestrial Intelligence oli alkuun CETI-kommunikointia (Communication with…), mutta kun hiljaisuus ei tuntunut millään rikkoutuvan, alettiin puhua vaatimattomammin etsinnästä. Ja se jatkuu yhä.  

Entä jos jotain todella löytyy? Eikä vain "jotain", vaan älyllisen sivilisaation varta vasten lähettämä viesti, joka saadaan mahdollisesti jopa tulkittua. Pitäisikö siihen vastata?

Neljännesvuosisata sitten tsekkitähtitieteilijä Zdenek Kopal tokaisi, että jos kosminen puhelin soi, "Älkää luojan tähden vastatko!" Stephen Hawking on joitakin vuosia sitten esittänyt samansuuntaisia ajatuksia. Hänen mielestään yhteydenottoyritykset ovat vaarallisia, sillä ne kertovat avaruuden muukalaisille olemassaolostamme ja saattavat houkutella ne valloitusretkelle.

Useimpien SETI-tutkijoiden mielestä maailmankaikkeuden mahdolliset muut älylliset sivilisaatiot olisivat kuitenkin teknisesti niin paljon meitä kehittyneempiä, että ne eivät tarvitsisi "orjia, ruokaa tai toisia planeettoja", kuten SETI-tutkimuskeskuksen entinen johtaja Jill Tarter asian on ilmaissut. "Jos muukalaiset tulisivat tänne, ne olisivat puhtaasti tutkimusmatkalla." Ei siis syytä huoleen.

 

 

Entä me itse? Olisimmeko me valmiita kohtaamaan avaruuden muukalaisia – olivatpa ne sitten ystävällisiä tai ilkeitä? Asiaa ei ole ihmeemmin selvitetty etenkään eettiseltä ja sosiologiselta kannalta, mutta neuropsykologi Gabriel de la Torre on nyt julkaissut tutkimuksen, jossa opiskelijoilta kyseltiin näkemyksiä avaruusasioista.

Professori de la Torre on ollut mukana esimerkiksi Mars 500 -projektissa, jossa kuusihenkinen miehistö sulkeutui noin puoleksitoista vuodeksi "avaruusalukseen", jossa simuloitiin miehitetyn Mars-lennon eri vaiheita reaaliajassa – mutta tukevasti maanpinnalla. Yksi kokeen tavoitteista oli tutkia pitkän lennon aiheuttamia psykologisia ongelmia.

Otanta ei ollut de la Torren tutkimuksessa kovin laaja, sillä mukana oli vain 116 opiskelijaa, mutta he olivat ainakin osittain erilaisista kulttuureista: Yhdysvalloista, Italiasta ja Espanjasta. Kyselyssä selvitettiin vastaajien tietoja tähtitieteestä, käsityksiä maailmankaikkeuden rakenteesta, uskonnollisia ajatuksia ja ennen kaikkea arvioita todennäköisyydestä, että saamme yhteyden Maan ulkopuoliseen älyyn. 

Tulosten mukaan sopii toivoa, että yhteyttä ei saada, sillä me emme ole siihen alkuunkaan valmiita. Suuren yleisön tietämys kosmisesta ympäristöstämme on kaikesta tieteellisestä ja teknisestä edistyksestä huolimatta varsin heiveröinen.

Tutkimuksen mukaan suuri osa ihmisistä suhtautuu asiaan vankan faktatiedon sijasta uskonnollisten käsitysten pohjalta. Esimerkiksi moraalikysymyksissä vaikuttavat vahvasti uskonnot ja niiden näkemykset. Kuten de la Torre kysyy: "Miksi meitä älykkäämpien olentojen pitäisi olla välttämättä 'hyviä'?"

Kyse on vain yhdestä, eikä edes kovin kattavasta tutkimuksesta, mutta sen tulokset saattavat silti antaa viitteitä vajavaisista valmiuksistamme kohdata vieras sivilisaatio. Ihmiskunta ei ole oikein perillä siitä, missä asustaa, ja millainen maailmankaikkeus sitä ympäröi.

"Tehty pilottitutkimus osoittaa, että suuren yleisön tiedot maailmankaikkeudestamme ja omasta asemastamme siinä ovat edelleen puutteelliset. Siksi olisi pyrittävä lisäämään kosmista tietämystä", de la Torre ehdottaa.

Kuvat Markus Hotakainen ja José Antonio Peñas / Sinc

Kaukopuhelu punaiselle planeetalle

Ti, 01/08/2013 - 10:24 Markus Hotakainen

1800-luvun lopulla monien mielestä Marsissa oli ilman muuta älyllistä elämää. Planeetan pinnalla oli havaittu kanavaverkosto, jonka sikäläinen sivilisaatio oli rakentanut kuljettamaan napajäätiköiden sulamisvesiä päiväntasaajan viljelyksille.

Ajan henkeä luonnehtii hyvin Pierre Guzman -palkinto, jonka vuonna 1891 kuollut ranskalaisrouva Clara Guzman testamentissaan määräsi perustettavaksi edesmenneen poikansa muistoksi.

100 000 frangin palkintosumman saisi “minkä tahansa maan kansalainen, joka seuraavien kymmenen vuoden kuluessa keksii keinon viestiä tähden (planeetan tai muun) kanssa”. Säännöissä oli kuitenkin pykälä, jonka mukaan viestintää marsilaisten kanssa ei hyväksytä, koska se olisi liian helppoa.

Yhteydenpitoa marsilaisten kanssa suunniteltiin silti monin tavoin. Esimerkiksi suomalainen matemaatikko Edvard Engelbert Neovius ehdotti jo vuonna 1875, että Andien vuoristoon rakennettaisiin suunnaton lamppujärjestelmä, jolla voitaisiin lähettää viestejä naapuriplaneetalle.

Vuosisadan lopulla amerikanserbi Nikola Tesla puolestaan yritti käyttää viestintään uutta radiotekniikkaa ja vuonna 1899 hän väitti vastaanottaneensa viestejä Marsista. 1900-luvullakin Marsissa on nähty yksittäisiä kirkkaita välähdyksiä, joita innokkaimmat ovat pitäneet sikäläisen sivilisaation lähettäminä signaaleina. Ne ovat kuitenkin olleet auringonvalon heijastuksia Marsin pinnalla tai pilvissä olevistä jääkiteistä.