Kansakunnan kerman koulutuksesta
Otsikkokuvan tiilenkantaja ei varsinaisesti liity tapaukseen.
Vaalit tulivat ja menivät. Millaisia edustajia sitä tuli hässäkässä valittua? Päätin selvittää ja tehdä sukelluksen edustajien koulutustaustoihin. Yleiskuva on selvillä, vaikka muutama edustaja vaihtuneekin matkan varrella (esimerkiksi tapaus Väyrynen).
Etsin netistä kaikkien 200 edustajan koulutustiedot ja pyörittelin niitä hetkosen Excelissä. Alla koulutuspoliittisia havaintoja löydöistäni. Lisäinfoa löytyy vielä tekstin lopusta muutaman nimilistan muodossa.
Aluksi kolme asiaa. Tunnustan ensinnäkin keskittyväni lähinnä akateemiseen maailmaan, sillä tunnen sen parhaiten. Toiseksi kannattaa huomata, että käppyröihin merkityn ammattitutkinto-nimikkeen alle on ympätty kaikki mahdolliset aina lapioimisen kirjekurssista korkeimpaan mahdolliseen ammattikorkeakoulututkintoon. Koulutuskenttä on sen verran sekava etten osannut päättää missä tehdä jako, varsinkin kun edustajien antamat tiedot ovat varsin sekalaisia. (Eittämättä joukkoon mahtuu myös muutama virhekin.) Kolmanneksi painotan, etten väitä koulutustason olevan mikään tae tai edellytys minkään käsittämiselle ja/tai asioista perillä olemiselle. Jos ei muusta, niin ainakin se kertoo edustajien kiinnostuksen kohteista. Uskon sen kuitenkin antavan osviittaa myös osaamisesta.
Neljällä viidestä yleissivistävä pohja
Veikkaan, noin yleisesti ottaen, että jo lukion oppimäärä antaa jonkinmoista etua eduskunnan asioiden hahmottamisessa. Ainakin sen luulisi jollain tasolla helpottavan. Eduskunnassa kuitenkin keskustellaan ja päätetään varsin monimutkaisista asioista, erittäin monilta aloilta, jotka vaikuttavat toisiinsa, usein hyvinkin sekavana vyyhtinä. Ja yleissivistystä jakavasta lukiosta maailmaan putkahtavien ylioppilaiden pääkoppaan on ainakin periaatteessa kasattu hyvät valmiudet maailmanmenon ymmärtämiseen.
Siksipä onkin ilahduttavaa, että jopa 80 % edustajista on ylioppilaita. Tässä tosin on mukana 30 prosenttiyksikön verran optimistista tulkintaa: Runsaat kuutisenkymmentä yliopistossa opiskellutta edustajaa, tohtor'immeisiä mukana, ei nimittäin kertonut ansioluetteloissaan lukiosta mitään. Tietystihän yliopistoihin pääsee muutoinkin kuin lukion kautta, mutta nuo reitit taitavat kuitenkin yhä olla varsin harvaan tallottuja. Veikkaan siis, että useimmiten ylioppilaslakin mainostaminen on vain tippunut CV:stä kun plakkariin on saatu jotain koreampaa. Väitän, että ainakin aika lähelle sitä 80 %:a päästään.
Yliopistotutkintojen laaja kirjo
Eduskunnassa on 15 tohtoria ja satakunta maisteria. Lähes kaksi kolmesta edustajasta on suorittanut edes jonkinmoisen yliopistotutkinnon. Se lienee tuplat tai enemmänkin Suomen yleiseen koulutustasoon verrattuna. Alla koulutus on lohkottu aloittain, sen mukaan miten edustajat ilmoittavat haalineensa tutkintoja. (Huomaa, että muutamalla on tutkintoja useilta aloilta.)
Edustajien yliopistokoulutuksia plärätessä tulee kuitenkin heti mieleen, että lieneekö tässä oikeasti nyt kuitenkaan edustettuna koko akateeminen Suomi? Yhteiskuntatieteellisten tutkintojen (sisältäen hallinnon ja valtio-opin) osuus on 40 % hujakoilla, 15 % on kauppatieteellisiä ja 10 % oikeustieteellisestä. Ei tällaista porukkaa missään normaalissa elämässä näe. Mutta tuolle on tietysti syynsä. Eduskunnassa tarvitaan yhteiskuntaa käsittäviä sekä lakitekstien päälle ymmärtäviä.
Kun eduskunnan toiminnalle enemmän tai vähemmän pakolliset alat poistetaan, alkaa paljastua mielenkiintoisia asioita. Vertaan sitä Suomen akateemiseen kenttään, lähteenä Tilastokeskuksen koulutustaulukot vuosilta 2001 - 2013. Tulokset viereisessä varsin psykedeelisessä diagrammissa. Sen saa klikkaamalla isommaksi.
Suomessa on tehdään vuosittain 20 000 - 30 000 akateemista tutkintoa. Hieman yli puolet niistä tulee neljältä suurelta alalta: luonnontieteistä, tekniikasta, sekä humanistisista ja kasvatustieteistä. Eduskunnassa näiden alojen edustajia saa kuitenkin etsiä melkein täikamman kanssa. Etenkin luonnontieteiden osaamista puuttuu - "meikäläisiä" on siellä vain neljä. Tekniikan ja humanistien tilanne on hieman parempi, mutta kummankin osaajia on edustajista vain kahdeksan. Kasvatustieteitä edustaa kuusi.
Miksi ihmeessä tieteen ja tekniikan edustajat eivät halua - tai eivät pääse - eduskuntaan? En tiedä, mutta haluaisin muuttaa asian.
Eduskunnassa on kaksi yliedustettua alaa: Maa- ja metsätieteellinen sekä teologinen. Myös terveys- ja lääketieteiden edustajia on hieman enemmän, mutta se lienee jossain määrin helpompi ymmärtää. Päätettävissä asioissa kun on usein kyse ihmisten hyvinvoinnista.
Uskon vakaasti, että eduskunnassa saisi olla paljonkin enemmän tieteilijöitä. Vaikkapa energiatekniikan asiantuntijoita, meteorologeja tai geofyysikkoja. Tai oikeastaan mitä tahansa. Heillä olisi kykyä pohtia luonnon syy-seuraussuhteita. Noiden ymmärtäminen on avainasemassa, kun pohditaan vaikkapa ilmastonmuutoksen, energiaratkaisujen, tai suojelupäätösten vaikutuksia. Eikä se riitä että niitä tieteilijöitä on konsulteissa ja lobbareissa. He ovat eri asialla kuin päättäjät. Toivottavasti.
Ennemmin yliedustus asiayhteyksiä ymmärtävistä ja pohtivista tieteilijöistä kuin byrokraateista. Lakitekstin ymmärtäjiä on jo pilvin pimein.
Kuuluisuuksia vailla koulutusta
Hypätään koulutusjanan toiseen päähän.
Kansanedustajista moni päätti jo nuorina jättää opinnot ja siirtyä suoraan työelämään. Kuuluisimpia esimerkkejä tästä lienevät toimittaja-juontajat Silvia Modig (Vas) ja Maria Guzenina (SDP). Muita 'elämän kovan koulun' oppilaita olivat kuljettaja Antti Lindtman (SDP) ja maanviljelijä Mats Nylund (RKP), sekä eduskunnassa julkkikseksi noussut sahayrittäjä Teuvo Hakkarainen (PS). Kouluttamattomuudesta huolimatta jokainen heistä lienee menestynyt alallaan. Ja myös mitä ilmeisimmin myös politiikassa.
Osoittaako tuo pieni otos, että ilman koulutustakin tulee oikein hyvin toimeen? Melkein hommaan kuin hommaan voikin ehkä kouluttautua ihan vain tekemällä niitä töitä itsejään? Vai ovatko nämä tyypit esimerkkejä niistä harvoista hyväonnisista?
Pistää kyllä miettimään omia valintoja. Ehkäpä ne kaikki vuodet olisi voinut käyttää paremminkin kuin nököttäessä tietokoneen äärellä yliopistokopperossa. Tai sitten ei.
Eduskunnasta löytyy aimo liuta 'alan sejase ylioppilaita', suomeksi yliopisto-opiskelijoita. Osa on jättänyt hommat kesken jo vuosikymmeniä sitten, toisilla taas on tavoitteena jatkokouluttautua vielä joskus vähän lisää. Syitä ratkaisuihin on varmasti yhtä monia kuin ylioppilaitakin.
Muutama löysi laveamman tien varsin nopeasti jostain muualta kuin yliopiston penkiltä. Tämä näyttää erityisen suositulta toimintatavalta Helsingin ja Uudenmaan vaalipiireissä. Pelkän ylioppilaan tittelillä ratsastavia kerholaisia johtaa komeasti neljän entisen ministerin kaarti: Pekka Haavisto (Vihr), Paavo Arhinmäki (Vas), Eero Heinäluoma (SDP) ja Eva Biaudet (RKP). Tarkempi listaus opiskelijaedustajista löytyy tekstin lopusta.
Olisi mielenkiintoista selvittää, mitä mieltä juuri tämä poppoo on yliopistopolitiikasta. Vaikkapa opintoihin käytettävän ajan, tai sallittavan tutkintomäärän rajoittamisesta. Muistetaanko opiskelun haasteet, vai onko aika vääristänyt / kullannut muistoja? Ja tutkijakoulutuksen saaneilta olisi kiva udella, kuinka kosher juttu meneillään oleva perustutkimuksen alasajo oikein on.
Oli miten oli, kouluttamaton jää eduskunnassa lopulta kuitenkin auttamatta vähemmistöön. Kaikilta muilta löytyy edes jonkinmoinen sertifikaatti jostain ammatillisesta koulutuksesta.
Alueissa ja puolueissa selviä eroja
Siirrytään kokonaiskuvaan. Alla käppyrä eri vaalipiireistä tulevien ehdokkaiden koulutustasosta. Jo mainitut kouluttamattomat näkyvät mustanharmaina pätkinä.
Vaalipiirejä tihrustaessa nousee muutama asia esiin. Parhaiten koulultetut tulevat Lapista, Varsinais-Suomesta ja Oulusta. 70 - 100 % heistä yliopiston käyneitä ihmisiä, eikä yhtään täydellistä dropouttia. Rovaniemeltä kotoisin olevana, Turussa asuvana ja Oulussa vuosikausia opiskelleena täytyy sanoa, että olen asiasta varsin ylpeä!
Toista ääripäätä edustaa sitten Kaakkois-Suomi. Jostain ihmeen syystä sieltä tulee merkittävästi vähemmän lukion käyneitä ja yliopistoimmeisiä. En sano, että se on huono juttu, ihmettelen vain että mistäpä tuo mahtaa johtua.
En lähde mukaan barrikaadien rakenteluun, mutta teen huomion: eivätpä Helsingin ja Uudenmaan edustajat näytä koulutukseltaan eroavan juuri mitenkään keskivertomaakuntien tasosta. Hieman enemmän tohtoreita kuin keskimäärin, mutta vastaavasti huiman paljon niitä täysin koulutuksettomiakin.
Entäpä sitten eroavatko puolueet toisistaan edustajien koulutustaustan puolesta? Vastaus on selkeä kyllä. Alla taas käppyrä.
Kokoomus, Vihreät ja RKP ovat lukiotilaston kärjessä. Vasemmistoliitto ja Perussuomalaiset vetävät häntäpäätä. Sama pätee myös myöhemmän koulutuksen osalta, vaikka RKP kulkeekin siellä kovin opiskelijavetoisella köörillä. Tohtorishenkilöitä löytyy eniten Kokoomuksen ja Keskustan riveistä. Perussuomalaiset lja Vasemmistoliitto ienevät lähimpänä Suomen koulutusjakaumaa (alla), vaikka hekin ovat jo keskivertoa koulutetumpaa väkeä.
Tästä ei välttämättä voi vetää muuta kuin hetkellisiä puoluekohtaisia johtopäätöksiä. Edellisissä vaaleissa tilanne oli hieman toinen, kertoo Tekniikka&Talous.
Ylläoleva käppyrä näyttää, että eduskunnassa on paljon paremmin koulutettua väkeä kuin kansa on keskimäärin. Jollekulle tämä voi olla iso mörkö: eihän sellainen sovi, kansakunta ei ole edustettuna! Kannattaa kuitenkin pohtia, että ottaako uunin muuraajaksi normitallaajan joka tietää millainen ukkivainaan uuni oli käyttää, vai sellaisen jolla on hajua siitä miten ne rakennusmääräykset menevät ja mihin se savu kulkee. Sama juttu se on eduskunnankin kanssa. Siellä pitää olla koulutettua porukkaa. Koulutus auttaa hankkimaan ja sulattamaan paljon monimutkaista tietoa, jonka avulla ja pohjalta sitten toivottavasti on rahkeita tehdä vaikeita päätöksiä kansakunnan parhaaksi.
Eikä se mielipiteen pyörtäminen muuten ole millään muotoa huono asia - ei poliitikolle tai muillekaan. Ei ainakaan silloin, jos takinkäännön peruste on uusi ja entistä parempi tietopohja.
Entäpä ne muut ammatit? Niihin en vielä tällä kertaa juuri perehtynyt. Mutta sen huomasin, että eduskuntasalissa luulisi olevan todella turvallista. Suurin ei-yliopistolainen porukka Istuntosalissa nimittäin on seitsemän ammattipoliisin seurue, ja joukkoon mahtuu vieläpä yksi vartija. Liekö Sulo Aittoniemellä aikoinaan ollut eduskunnassa yhtä paljon kollegoja?
Helsingin Sanomat julkisti samanmoisia uutisia 27.4. perustuen Aamulehden keräämiin tietoihin.
Tämä blogi ilmestyi samaan aikaan sekä täällä Tiedetuubissa että Aivoriihessä.
Alla listaus muutamista, mielestäni koulutuksellisesti kiinnostavimmista kansanedustajista. Lista ei välttämättä ole aivan täydellinen, joten jos huomaat virheitä, otathan yhteyttä että voin korjata!
Luonnontieteiden edustajat: Hanna Halmeenpää, Vihr Fil. maist. (maantiede) Krista Mikkonen, Vihr Fil. maist. (biologia) Pirkko Mattila, PS Fil. maist. (maantiede) Emma Kari, Vihr Luonnont. kand. Teknisten alojen edustajat: Jyrki Kasvi, Vihr Tekn. toht. (tuotantotalous) Satu Hassi, Vihr Tekn. lis. (sähkötekniikka) Anders Adlercreutz, RKP Arkkit. Johanna Karimäki, Vihr Dipl. ins. (biokemia) Elina Lepomäki, Kok Dipl. ins., Kauppat. maist. Sami Savio, PS Dipl. ins., Ekon. Juha Sipilä, Kesk Dipl. ins. (sähkötekniikka) Mari-Leena Talvitie, Kok Dipl. ins. (ympäristötekniikka) Ville Vähämäki, PS Dipl. ins. Jukka Kopra, Kok Tekn. yo. Eero Suutari, Kok Tekn. yo. Humanististen alojen edustajat: O. Alanko-Kahiluoto, VIHR Fil. tri. (kirjallisuus, filosofia) Petri Honkonen, KESK Fil. maist. Hanna Kosonen, KESK Fil. maist. (taidehistoria, media- ja viestintätieteet, ekologia, ympäristönhoito, ravitsemustieteet) Jussi Niinistö, PS Fil. maist. Fil. tri. Hanna Sarkkinen, VAS Fil. maist. Sampo Terho, PS Fil. maist. Tytti Tuppurainen, SD Fil. maist. Maria Lohela, PS Hum. kandi O-P Parviainen, VIHR Fil. yo. (informaatiotutkimus) Saara-Sofia Sirén, KOK Fil. yo. (tulevaisuudentutkimus), Kauppat. maist. Ei mitään opintoja peruskoulun jälkeen Silvia Modig, VAS Mats Nylund, RKP Teuvo Hakkarainen, PS Vain lukio käytynä Maria Guzenina, SDP Antti Lindtman, SDP Yliopisto-opinnot kesken, ei muita opintoja Tiina Elovaara, PS Aikuiskasvatus Jukka Kopra, KOK Tekniikka Eero Heinäluoma, SDP Valtio-oppi Maarit Feldt-Ranta, SDP Valtiotieteet Ilmari Nurminen, SDP Hallintotieteet Pekka Haavisto, VIHR Valtiotieteet, sekalaisia Paavo Arhinmäki, VAS Valtiotieteet Eva Biaudet, RKP Oikeustiede Thomas Blomqvist, RKP Maa- ja metsätaloustieteellinen Mikaela Nylander, RKP Taloustieteet Mats Löfström, Ahv.maa Statskunskap Yliopisto-opinnot kesken, ammattitutkinto takana: Juho Eerola, PS Kasvatustietiede Kari Kulmala, PS Hallintotieteet Eero Suutari, KOK Teknillinen, eMBA-opinnot Nasima Razmyar, SDP Valtio-oppi Kristiina Salonen, SDP Sosiaali- ja terveyshallintotiede Tarja Filatov, SDP Yhteiskuntatieteet Sirpa Paatero, SDP Kasvatustieteet, Terveyskasvatus O-P Parviainen, VIHR Humanistinen Yliopisto-opinnot kesken, yliopistotutkinto takana: Antti Kaikkonen, KESK Valtiotieteet Seppo Särkiniemi, KESK Valtiotieteet Mikko Alatalo, KESK Valtio-oppi, Tiedotusoppi, Sosiaali- ja kunnallispolitiikka Katri Kulmuni, KESK Yhteiskuntatieteet Wille Rydman, KOK Musiikki Saara-Sofia Sirén, KOK Tulevaisuudentutkimus Timo Harakka, SDP Sosiologia Sanna Marin, SDP Hallintotieteet Ozan Yanar, VIHR Taloustiede Anders Adlercreutz, RKP Kauppatiede, Taloustieteet Carl Haglund, RKP Julkishallinto Eniten tutkintoja: Ilkka Kantola, SDP TM, TL, TT Erkki Tuomioja, SDP KTM, VTL, VTT Paavo Väyrynen, KESK VTK, VTL, VTT Alexander Stubb, KOK BA, MA, FT Sinuhe Wallinheimo, KOK BA, BBA, LitM Poliisit: Reijo Hongisto, PS Kalle Jokinen, KOK Kari Kulmala, PS Tom Packalén, PS Mika Raatikainen, PS Veera Ruoho, PS Kari Tolvanen, KOK Vartija: Olli Immonen, PS
Päivitys 24.4.2015: Korjattu Outi Alanko-Kahiluodon tutkintotiedot paremmin kohdilleen.
Päivitys 27.4.2015: Lisätty linkit Helsingin Sanomien ja Tekniikka & Talous -lehden juttuihin.
Tekstin ja analyysin pohjalla olevat lähteet: Eduskunnan www-sivut (jotka menivät tietysti sopivasti remonttiin sillävälin kun tein tätä tutkimusta), ehdokkaiden omat www-sivut (jotka ovat suhtkoht kategorisesti aika karmeita käyttää ja sisällöltään usein yhtä tyhjän kanssa), Wikipedia (jonka sisältö on varsin vajavaista), sekä Googlen arkistointipalvelu.
Otsikkokuva: Harald Groven
