Fukui on Japanin keskiosassa Japaninmeren rannalla (siis maan länsipuolella) oleva yliopistokaupunki, joka on noussut kahdesti tuhkasta: ensin toisen maailmansodan lopussa vuonna 1945 ja sitten vuonna 1948 juuri jälleenrakennuksen jälkeen. 

Siellä sijaitseva dinosaurusmuseo katsoo kuitenkin aikaan hieman kauempana historiassa. Japanissa(kin) oli aikanaan, karkeasti ottaen aikavälillä 200-50 miljoonaa vuotta sitten, dinosauruksia ja niiden fossiileita on löydetty ennen kaikkea siellä Fukuin alueelta. 

Tuorein tapaus julkistettiin tämän vuoden helmikuussa, jolloin sikäläiset tutkijat kertoivat tunnistaneensa vuonna 2007 esiin kaivetuista noin 160 fossiilinpalasta uudenlaisen dinosauruksen, noin 120 miljoonaa vuotta sitten eläneen 25-kiloisen ja 2,5 metriä pitkän lentoliskon. Fukuivenatoriksi nimetty eläin oli ajalta, jolloin dinosauruksista alkoi kehittyä lintuja. Voisi sanoa, että Fukuivenator oli epäonnistunut lintu, mutta samalla se oli kohtalaisen näppärä peto. Siksipä sen koko nimi on Fukuivenator paradoxus, eli “Fukuin ristiriitainen metsästäjä."

Ei ole mikään ihme, että Fukuin dinosaurusmuseokin esittelee tätä oman alueensa omituista dinoakin, mutta museo ei suinkaan keskity vain omiin nurkkiinsa. 

Näyttelyssä ensin johdatellaan aiheeseen "Dinokatua" pitkin, eli kävijät kulkevat pitkää, eri puolilta maapalloa löydetyistä dinosauruksista kertovaa näyttelyhallia pitkin kohti varsinaista museon ydintä, suurta pyöreää tilaa, missä on koko joukko luonnollisen kokoisia dinosaurusten luurankoja ja malleja. 

Suurin osa luurangoista on kopioita, mutta mukana on myös aitoja ja oikeita. Ja kun japanissa ollaan, on hallissa myös luonnollisen näköisiä robottidinosauruksia, jotka elehtivät ja ärjyvät.

Japanilainen avaruusluotain Hayabusa 2 lähetettiin matkaan joulukuun 3. päivänä vuonna 2014 ja se saapui tutkimuskohteensa, asteroidi 162173 Ryugun luokse 27. kesäkuuta 2018 – siis viime kesänä.

Suunnitelman mukaan se tutkii asteroidiaan ensi vuoden joulukuuhun saakka, ottaa siitä näytteitä ja palaa nämä näytteet mukanaan Maahan. Laskeutuminen tapahtuu joulukuussa 2020, jos kaikki sujuu hyvin.

Siinä missä luotaimen edeltäjä, vuoden 2005 asteroidi Itokawaa tutkinut Hayabusa (tai Hayabusa 1) koki suuria vastoinkäymisiä, on tällä kerralla lento sujunut erittäin hyvin. Edeltäjään verrattuna itse luotainkin on hieman parempi, ja sen mukana on peräti neljä pientä laskeutujaa, jotka tutkivat asteroidia pinnalla.

Alkuperäisen Hayabusan mukana oli MINERVA -niminen (MIcro-Nano Experimental Robot Vehicle for the Asteroid) pieni ja kevyt (massa 591g ja koko noin 10 x 12 cm) laskeutuja, joka kuitenkaan ei lähettänyt lainkaan tietoja, koska sen irrottaminen luotaimesta meni mönkään.

Nyt mukana lennolla on kolme MINERVA:n seuraajaa, joista kaksi vapautettiin asteroidin pinnalle 21. syyskuuta. Nämä yksinkertaisesti MINERVA-II Rover-1A
ja Rover-1B -nimillä tunnetut laitteet ovat hieman yli kilon massaisia ja kooltaan ne ovat noin 18 x 7 cm. Niissä on mukana vain kameroita ja lämpömittari, mutta nämäkin ovat tärkeitä: on todella kiinnostavaa saada tavallisia ja stereopintakuvia pinnalta, kuten myös tarkkoja lämpötilamittauksia.

Laitteet voivat hyppiä asteroidin pinnalla pienen epäkeskon painon avulla: sähkömoottori pyöräyttää massaa, joka täräyttää pikkulaskeutujaa sen verran, että se pomppaa ylös asteroidin pienessä painovoimakentässä ja siirtyy toiseen paikkaan pintaa kuvaamaan.

Jo nyt kumpikin on lähettänyt kivoja ja kiinnostavia kuvia. Alla esimerkiksi B-laskeutujan lähettämä pieni video.

Perjantain kevytjuttumme esittelee yhtiön, jonka toimintaidea on yksinkertainen: se tarjoaa virtuaalisen matkustuskokemuksen ilman kaikkea matkaamiseen liittyvää häslinkiä ja hiilidioksidin suihkuttamista ilmakehään.

Matkustajat lentävät nimittäin virtuaalisesti oikeassa lentokoneympäristössä. Tarjolla on Airbusin istuimet, joko ensimmäisessä luokassa tai liikemiesluokassa, ateriat ja matkustamohenkilökunta.

Maisemat tarjotaan virtuaalitodellisuuslaseilla, joilla matkustajat pääsevät käymään mm. Pariisissa, Roomassa, New Yorkissa ja Havaijilla. 360°-kaupunkikierros on tarjolla heti "lennon" jälkeen, mukavasti omalla istuimella ilman kaikkea vaivaa, mikä tulee passintarkastuksesta, jonottamisista ja lentoasemakuljetuksista.

Aasiassa valmistetaan ja suunnitellaan paljon huipputekniikkaa, mutta yksi teollisuudenala on siellä selvästi Eurooppaa ja Yhdysvaltoja jäljessä: liikennelentokoneiden valmistus.

Kiinassa on jo valmiina Airbusin A320:n ja Boeingin 737:n kokoluokkaan kuuluva uusi suihkumatkustajakone Comac C919, jonka pitäisi tehdä ensilentonsa nyt keväällä. Hanke on ollut ollut vireillä jo pitkään ja koneen valmistumisaikataulua on venytetty useampaan otteeseen.

Mutta naapurimaan Japanin Mishubishi Reagional Jet, MRJ, on varsinainen murheenkryyni.

Tiedemuseokierros jatkuu Japanissa, joka sinällään on jo kuin suuri teknologian näyteikkuna – elektroniikkaa ja vempeleitä on joka puolella, joskin niille vastapainoa tarjoavia puistoja ja temppeleitä on niitäkin.

Niinpä luettelo Tokion tiedekiinnostavuuskohteista kannattaisikin aloittaa Ueno-puistolla, joka sinällään on varsin kaunis ja rauhallinen keidas kiireisen megasuurkaupungin keskellä.

Mutta asiaan, tällä kertaa lyhyesti ja listan muodossa:

1. Kansallinen luonnon ja tieteen museo

Tämä on suuri ja kattava yleismuseo tieteestä ja tekniikasta. Siellä on niin vanhojen laitteiden ja instrumenttien, eläimien ja kasvien näyttelyosastoja kuin uudempaakin esineistöä; kenties ainutlaatuisin esillä oleva kappale on Hayabusa-luotaimen mukana tuotu mikroskooppinen hitunen asteroidin pinnalta. Sitä tutkitaan luonnollisesti mikroskoopilla.

Nelikerroksinen päärakennus ja sen vieressä oleva toinen näyttelyhalli sekä puutarha sijaitsevat aivan Uenon rautatieaseman vieressä, ja jos Tokiossa ei ennätä muissa museoissa käymään, niin tänne kannattaa mennä. Ja jos on vähänkin aikaa, sillä viihtyy helposti yhden päivän.

2. Tokion tiedekeskus

Jos luonnon ja tieteen museo on perinteinen tiedemuseo, on Tokion tiedekeskus puolestaan varsin perinteinen Heureka-tyyppinen tiedekeskus: siellä on erilaisia laitteita ja näyttelyvempeleitä, joilla selitetään tieteen ja tekniikan perusasioita. Talossa on viisi kerrosta, ja niissä huomio keskittyy kovasti japanilaisittain tärkeisiin teollisuusaloihin: elektroniikkaan, robotteihin, autoihin ja teollisuuteen yleensä. 

Suuri osa keskuksen opasteista on vain japaniksi, mutta onneksi suurin osa niistä on erittäin helppoja hahmottaa myös ilman opasteita. Kitanomarun puistossa aivan Keisarin palatsin luona oleva rakennus sinällään on myös näkemisen arvoinen!

3. Miraikan - Kansallinen innovaatioiden ja tulevaisuuden tekniikan museo

Odaiban keinotekoisella saarella Koton kaupunginosassa oleva Miraikan on vähän kuin Tokion tiedekeskus, mutta pienempi ja keskittynyt – ainakin periaatteessa – enemmän tulevaisuuden tekniikkaan. Tosin sen mannekiinina on Hondan Asimo -robotti, joka sinällään on jo hieman vanhentunut. Sama pätee museoon, missä on kuulemma kiinnostavia erikoisnäyttelyitä, mutta hieman varttuneempi ei jaksa tästä museosta innostua. Lapsille jälleen paikka on kerrassaan hauska.

Otsikkokuvassa on Miraikanin keskusaula.

4. Maanjäristyssimulaattori

Tämä on hurja paikka! Tokion pelastuslaitoksen järistyssimulaattorissa voi kokea itse, miltä voimakas järistys tuntuu ja mitä sen aikana voi tehdä – sekä mitä pitäisi tehdä. Tämä on erittäin hyödyllistä myös turisteille, ja siksi tänne kannattaisikin suunnata jo matkan ensimmäisenä päivänä. Paikka on tarkoitettu koululaisryhmille, mutta se on avoinna myös turisteille.

Toinen samankaltainen paikka on "Tokion Rinkain Onnettomuusestämispuisto", eli Tokion alueen pelastuskeskus. Jos ja kun kaupunkia kohtaa joskus jokin suuri onnettomuus – kuten voimakas maanjäristys – pääsee laajaan puistoon turvaan ja siellä on ensiapukeskus, pelastuskeskus ja operaatiokeskus. Ja siellä on myös koulutuskeskus, mutta se on erikoistunut 72 tuntia kestäviin onnettomuussimulaatioihin, joissa jäljitellään tapahtumia myös järistyksen jälkeen. Ellei sitä halua tehdä, voi tiloissa voi myös oppia nopeasti toimenpiteet maanjäristysten varalta. Pääkohderyhmä täälläkin ovat koululaiset, mutta muutkin pääsevät sisälle.

5. Kaasutiedemuseo

Kaasutiedemuseo on hupaisa, pieni Tokion kaasulaitoksen ylläpitämä tiedekeskus, joka kertoo kaasusta ja sen käytöstä. Sopii erityisesti japania taitaville lapsille, mutta on aikuisemmille ulkomaalaisille lähinnä kuriositeetti. 

6. Meritiedemuseo (englanniksi vain tämä esite)

Miraikan-tiedekeskuksen vieressä Koton kaupunginosassa on laivan muotoinen rakennus, joka pitää sisällään Tokion merimuseon. Se pitää sisällään varsin kiinnostavan näyttelyn merentutkimuksesta ja meritekniikasta, mutta valitettavasti juuri nyt koko museon päänäyttely on suljettuna. Sen sijaan museon vieressä ulkona oleva Japanin ensimmäinen napatutkimusalus Soya on avoinna ja sen sisälle pääsee ihmettelemään. Museon puistossa on myös erilaisia näyttelyesineitä.

Kun museo avautuu ensi vuonna, on toivottavasti sen näyttelyyn lisätty myös englanninkielisiä tekstejä, sillä aiemmin kaikki oli lähestulkoon vain japaniksi (kuten nettisivutkin yhä edelleen).

Kiinnostavien tiede- ja/tai teknologiapaikkojen kierros rantautuu nyt Japaniin ja vuorossa on eräs nousevan Auringon maan teknologiakeskuksia: Nagoya.

Satunnainen turisti ei yleensä eksy Nagoyaan, mutta sinne menemiseen on monta syytä. Ensinnäkin lentojen hinnat sinne ovat trendikkäämpiä kaupunkeja edullisempia ja hintataso paikan päällä on myös edullisempi, toiseksi sieltä pääsee liikkumaan nopeasti Shinkansen-luotijunilla niin etelään Osakan ja Kioton suuntaan kuin ylös Tokioonkin, ja kolmanneksi paikkakunnalla on useita kiinnostavia museoita.

Kenties suurin ja jännin näistä on erään Toyota-nimisen autovalmistajan historiaa esittelevä museo, joka on koko nimeltään Toyotan historiallinen teollisuus- ja teknologiamuseo

Vaikka Toyota tunnetaan nykyisin ennen kaikkea autoistaan, sai yhtiö alkunsa tekstiiliteollisuuden laitteista. Sakichi Toyoda kehitti 1800-luvun lopussa Japanin ensimmäiset koneistetut kangaspuut ja vuonna 1918 hän perusti omaa nimeänsä kantavan yrityksen. 

1920-luvulla Toyodan poika Kiichiro markkinoi yhtiön tuotteita muun muassa Yhdysvalloissa ja Euroopassa, ja hän kiinnostui autoista sillä seurauksella, että yhtiö alkoi valmistaa niitä itse vuonna 1936. Otsikkokuvassa on ensimmäinen Toyotan tuotantoauto, AA-niminen sedan tuolta vuodelta.

Toyotan museossa tarina alkaa kuitenkin puuvillan käsittelyyn tehdyistä koneista.

Maailmassa ei ole montaa suurta hiukkaskiihdytintä, ja onneksi niitä rakennettaessa ne tehdään pääosin tutkimaan hieman erilaisia hiukkasfysiikan aloja.

Japanin hiukkasfysiikan tutkimuskeskuksen KEK:n kiihdyttimen tehtävänä on keskittyä tutkimaan elektronien avulla sitä, minne kaikki antimateria on mennyt. Kaikilla hiukkasilla on omat antihiukkasensa, kuten elektronilla on positroni, mutta emme näe maailmankaikkeudessa lainkaan antimateriaa. Toisaalta se on ymmärrettävää, sillä kohdatessaan materia ja antimateria hävittävät toisensa mojovasti pamahtaen,  ja siten jos toista olisi enemmän, näkisimme iloisia räjähdyksiä joka puolella. 

Japanilaiset tutkivat antimateriaa ja sen vuorovaikuttamista materian kanssa törmäyttämällä elektroneja ja niiden vastahiukkasia, positroneja, toisiinsa. SuperKEKB kiihdyttää näitä hiukkasia suureen nopeuteen ja ohjaa nokkakolariin, missä syntyy uusia hiukkasia ja vapautuu energiaa.

Näitä törmäyksiä tutkitaan kiihdyttimen hiukkasilmaisimella, joka on nimeltään Belle. Itse asiassa kyseessä on laitteiston parannettu versio, joka tunnetaan nyt nimellä Belle II.

Myös itse kiihdytin, nimeltään SuperKEKB, on siis nyt paranneltu ja tehostettu alkuperäisestä laajamittaisessa remontissa. Nimessä olevan kirjain "B" viittaa kuitenkin siihen, että törmäyksissä syntyy B-kvarkkeja ja niiden antiB-kvarkkeja.

Kvarkit ovat alkeishiukkasten perusrakennepalikoita ja niitä on kuusi erilaista, jotka tunnetaan runollisilla nimillä Ylös, Alas, Lumo, Outo, Huippu ja Pohja. Japanilaiskiihdyttimen fokus on viimeisessä: B tulee englanninkielisestä nimestä Bottom. Tai Beauty, eli kauneus – kvarkkien nimet ovat sinällään kauniita ja lumoavia, ja niistä voisi joskus kirjoittaa enemmänkin.

Tarkalleen ottaen sakura on kirsikkapuu, ja sen kukkimista keväällä kutsutaan myös sakuraksi.

Kevään juhla hanami – kirjaimellisesti "kukkien katselu" – osuu sen aikaan. Ongelmallisen juhlan suunnittelun kannalta tekee se yksinkertainen fakta, että kukkimisen aika riippuu ainä säätilanteesta ja luonnollisesti siitä, missäpäin Japania ollaan.

Kyse on siis vähän samasta kuin Suomessa kevättä juhlittaisiin juuri silloin, kun lehdet puhkeavat koivuihin.

Hanamin ennustaminen onkin siksi varsin korkealentoista tiedettä, missä meteorologia yhdistyy biologiaan sekä odotukset suuriin tunteisiin. Kukinnan alkua voi päätellä nuppuja tarkkailemalla, lämpötilan kehityksestä keväällä, sateista ja Auringon paisteen määrästä. Sekä luonnollisesti historiasta, hamanin ajankohdista aikaisemmin kullakin paikalla.

Japanin ilmatieteen laitos on tehnyt omia "virallisia" ennusteitaan 1950-luvulta alkaen, ja näihin aikoihin kaikki kunnioitettavat tiedotusvälineet julkistavatkin eri metodeilla tehtyjä ennusteita.

Niin tekee myös Tiedetuubi: päivän kuvana onkin tänään tuorein hanamiennuste weathermap.jp -sivustolta.

Selitykset sivustolla ovat japaniksi, mutta kartta on hyvin selkeä. Sen mukaan maan eteläosassa Kyushu-saarella hanami alkaisi 24. maaliskuuta ja saaren suurimmassa kaupungissa Fukuokassa päivää myöhemmin. Osakassa, Kiotossa ja Tokiossa päivä olisi 31.3. ja Honshu-saaren (Japanin pääsaaren) pohjoisosat sekä Hokkaido (pohjoinen saari) pääsevät nauttimaan kirsikankukista huhtikuun lopussa.

Ilmastonmuutos on selvästi vaikuttanut myös hanamin ajankohtaan, sillä ajankohta on hivuttautunut aikaisemmaksi. Esimerkiksi viime vuonna hanami alkoi Sapporossa, Hokkaidon suurimmassa kaupungissa, huhtikuun 30. päivänä.

Parin päivän ekstaasi

Sakuran huippuaika, kirsikkapuiden täysi kukinta (eli "mankai") kestää tyypillisesti vain pari päivää, ja mikäli mahdollista, japanilaiset ottavat silloin lomaa. Perinteen mukaan puiden alla paitsi katsellaan kirsikankukkia, niin juodaan sakea ja syödään eväitä.

Tarkemmin määriteltynä kukinta alkaa silloin, kun 20 % kukista on avoinna ja mankai alkaa, kun 70 % kukista ovat avautuneet. Hyvällä säällä kukkaloisto voi kestää jopa viikon verran.

Vaikka monet haluaisivat lomaa sakuran aikaan, ei se yleensä ole mahdollista. Siksi työpaikoilta järjestetään hanamimatkoja, ja asiaan vakavimmin suhtautuvissa yrityksissä lähetetään joku (yleensä nuorin) puistoon koko päiväksi varaamaan hyvä paikka koko joukolle. Kun työpäivä päättyy, joukko saapuu paikalle.

Alla on vielä kaunis kuva hanamista Sendagayassa, Tokiossa viime vuonna. Jos asia kiinnostaa paljonkin, voit ladata puhelimeesi luonnollisesti sovelluksen, joka kertoo tuoreimmat hanamiennusteet: Hanami / Sakura (iOS, Android ja Windows Phone)

Japanilainen Akatsuki on epäonninen luotain, jonka piti asettua kiertämään Venusta joulukuussa 2010. Viallisen venttiilin vuoksi sen päämoottori ei toiminutkaan tuolloin suunnitellulla tavalla, joten  noin 500-kiloinen luotain hujahtikin planeetan ohitse eikä jäänyt sitä kiertämään.

Nyt, viittä vuotta myöhemmin, Akatsuki on jälleen lähestymässä Venusta, ja japanilaiset aikovat yrittää päästä kiertoradalle käyttämällä luotaimen ohjausrakettimoottoreita. 

Tarkoituksena on sytyttää neljä kaikkiaan kahdeksasta pienestä rakettimoottorista  7. joulukuuta 20 minuuttia ja 33 sekuntia kestävään polttoon, jonka ansiosta luotain jäisi kiertämään Venusta hyvin soikealla radalla, joka matalin kohta olisi juuri ja juuri planeetan kaasukehän yläpuolella ja kaukaisin piste usean sadan tuhannen kilometrin päässä.

Japanin avaruushallinnon JAXAn ja luotaimen tieteellisestä toiminnasta vastaavan Japanin kansallisen avaruustutkimusinstituutin mukaan luotaimen systeemit toimivat hyvin (päärakettimoottoria lukuun ottamatta). Lennonjohto suoritti luotaimen ohjausmoottorien avulla ratamuutoksen lokakuun 11. päivänä, jonka seurauksena Akatsuki on nyt tarkasti kurssissa kohti Venuksen kiertoradalle asettumista.

Uusi yritys jäädä kiertämään Venusta

Tarkoituksena on käynnistää ohjausmoottorit joulukuun 7. päivänä noin 541 kilometrin korkeudessa. Luotaimen ohjausmoottoreita ei ole suunniteltu tällaiseen ratamuutokseen ja lennonjohto pitää niiden käyttämistä riskaabelina, mutta silti yrittämisen arvoisena: muutoin luotaimesta ei olisi juurikaan hyötyä, sillä se lentäisi jälleen Venuksen ohi planeettainväliseen avaruuteen.

Lisäksi kahden vuoden toimintaa varten suunniteltu luotain on ollut jo kaikkiaan viisi ja puoli vuotta avaruudessa, joten se saattaa rikkoontua muutenkin lähes milloin vain.

Jotta Venuksen kiertoradalle asettuminen onnistuisi varmemmin, on lennonjohto ruiskuttanut ulos avaruuteen 65 kilogrammaa luotaimen polttoainetta, jotta se tulisi kevyemmäksi. Valitettavasti se vaikuttaa luotaimen myöhempään käyttöön, mutta jälleen tässä tilanteessa käyttämättömän polttoaineen dumppaaminen on järkevä temppu.

Akatsuki laukaistiin matkaan Japanin Tanegashiman rakettikeskuksesta H-IIA -kantoraketilla toukokuun 20. päivänä vuonna 2010 ja se saapui Venuksen luokse 6. joulukuuta 2010. Silloin sen päärakettimoottorin piti toimia 12 minuutin ajan, jotta luotain olisi asettunut kiertämään Venusta, mutta se sammui venttiilivian vuoksi toimittuaan vain hieman alle kolme minuuttia.

Lennonjohdossa onnistuttiin kuitenkin sen jälkeen luotaamaan Akatsuki radalle, jolla se voisi yrittää uudelleen nyt joulukuussa 2015.

Matkansa aikana luotain joutui suunniteltua lähemmäksi Aurinkoa ja siksi se kuumeni enemmän kuin oli tarkoitettu. Ylimääräinen lämpökuorma oli jopa 37% suurempi kuin luotaimen osat oli suunniteltu kestämään. Akatsuki ja sen herkät tutkimuslaitteet kestivät kuitenkin rasitukset.

Nyt suunnitteilla oleva kiertorata Venuksen ympärillä on korkeammalla ja soikeampi kuin alun perin suunniteltu, minkä vuoksi luotaimen tieteelliset tulokset tulevat olemaan parhaimmillaankin huonompia kuin oli odotettu. Parempi kuitenkin näin kuin ei mitenkään.

Tähtäimessä hyvin soikea kiertorata

Aluksi Akatsuki tulee kiertämään Venuksen kerran 15 Maan vuorokaudessa – jos kaikki sujuu hyvin – ja rataa muutetaan hieman paremmaksi ensi maaliskuussa, jolloin kiertoajaksi tulee yhdeksän vuorokautta. Alun perin kiertoajan piti olla 30 tuntia.

Lennonjohto komentaa luotaimen ottamaan kuvia Venuksesta heti suunnitellun ratapolton jälkeen, jotta planeetasta saataisiin tehtyä havaintoja myös siinä tapauksessa, jos poltto ei onnistu ja luotain lentää jälleen Venuksen ohi.

Näin tehtiin myös vuonna 2010, jolloin tuloksena oli muun muassa alla olevat eri aallonpituuksilla otetut kuvat Venuksesta. 

Etäisyys planeettaan oli kuvien ottamisen aikaan noin 600 000 km.