informaatio

Viittaa kintaalla ja olet tehokkaampi

Pe, 02/26/2016 - 14:28 By Markus Hotakainen

Nykyisin varmaan hyvin moni tuntee suurimman osan työpäivästä tuhraantuvan joutaviin asioihin. Uuden tutkimuksen mukaan niistä kannattaa yksinkertaisesti olla piittaamatta.

Koejärjestelyssä tarkasteltiin, miten testiryhmä suoriutui visuaalisista tehtävistä, jos heitä ohjeistettiin olemaan välittämättä tietyntyyppisestä informaatiosta. Samaan tapaan kuin löytymistä nopeuttaa, jos tietää mitä on etsimässä, tehokkuus kasvaa, jos osaa olla välittämättä turhista asioista.

Ongelmana on tietysti tunnistaa nuo turhat asiat. 

Aikaisemmassa vastaavanlaisessa tutkimuksessa tultiin jo tulokseen, että tyhjänpäiväisen tiedon tarjoaminen hidastaa työskentelyä. Nyt tehdyssä tutkimuksessa kävi ilmi, että jos uhraamme riittävästi aikaa turhan tiedon tunnistamiseen, lopputuloksena on, että työ nopeutuu ja tehostuu.

"Ihmiset, jotka tietoisesti sivuuttavat häiritsevän informaation, kehittyvät paremmiksi visuaalisissa etsintätehtävissä. Se on oleellinen taito ammatikseen jotakin etsiville, kuten röntgenlääkäreille ja lentokenttien läpivalaisulaitteella työskenteleville", toteaa Corbin A. Cunningham, yksi tutkimusryhmän jäsenistä.

Koejärjestelyssä testiryhmää pyydettiin etsimään tietokoneen näytöllä olevasta kirjainpaljoudesta tiettyjä kirjaimia. Joissakin tapauksissa annettiin erilaisia vihjeitä, kuten minkä väriset kirjaimet voi jättää kokonaan huomiotta. 

Tulosten mukaan värivihjeet hidastivat alkuun etsintäprosessia, mutta kokeen edetessä etsityt kirjaimet alkoivat löytyä yhä nopeammin. Lopulta vihjeiden perusteella etsintää tekevät päihittivät vertailuryhmän, jolle ei vihjeitä annettu lainkaan. 

"Tarkkaavaisuutta pidetään yleensä asiana, joka edistää kohteiden tarkastelua ympäröivässä maailmassa", sanoo psykologi Howard Egeth. "Tutkimus painottaa keskenään kilpailevien ärsykkeiden aktiivista tukahduttamista. Mielestäni sitä voi pitää tarkkaavaisuuden pimeänä puolena."

On siis keskeisen tärkeää osata olla piittaamatta joistakin asioista, jotta pystyy keskittymään todella keskeiseen. Tutkijoiden mukaan ihmisen kyky sivuuttaa ylimääräinen informaatio on oleellinen tekijä aivojemme tietojenkäsittelylle.

Jos emme tiedä, mistä ei tarvitse välittää, emme myöskään osaa kiinnittää huomiota oikeisiin asioihin.

"Yleensä käytämme vain hyvin pientä osaa ulkoisista ärsykkeistä käyttäytymisemme ohjailuun. Monissa neurologisissa häiriötiloissa aivot ylikuormittuvat", arvioi Michael Halassa. "Ne vastaanottavat runsaasti aistien tuottamaa tietoa, mutta se ei ole hallinnassa, koska aivojen ’suodatinjärjestelmä' ei toimi."

Tutkimuksesta kerrottiin Sciencealert-sivustolla ja se on julkaistu Psychological Science -tiedelehdessä (maksullinen).

Kuva: Tiedetuubi

Pluton ohitus lykkääntyy neljällä tunnilla

New Horizons -luotain on juuri ohittanut Pluton noin 12500 kilometrin päästä. Se on yhä lähellä kääpiöplaneettaa ja sen viittä kuuta, mutta etääntyy niistä vauhdilla. Laite jatkaa tutkimuksiaan vielä useiden päivien ajan, ja lähettelee keräämäänsä aineistoa Maahan vielä useita kuukausia.

Toisaalta emme vielä tiedä, tapahtuiko mitään lähiohitusta ollenkaan. Luotain on voinut vaikkapa törmätä pieneen Plutoa kiertävään murikkaan.

Itse asiassa tarkempaa olisi sanoa, ettei koko ohitusta ole vielä edes tapahtunut. Sen hetki on vasta neljän tunnin kuluttua. Enkä tarkoita tässä luotaimen lähettämän aineiston saapumista ihasteltavaksemme (siihen kestää hieman kauemmin). Tarkoitan itse tapahtumaa: sitä ei tosiaankaan ole vielä tapahtunut. Enkä edes saivartele.

Ajan vääntelyä ja aivonystyröiden rapsuttelua

Kyse on informaation kulusta. Kaksi tapahtumaa sattuvat fysiikan perusperiaatteiden mukaan yht'aikaisesti, jos kummastakin lähtenyt nopein mahdollinen signaali - valo - saapuu perille tismalleen samaan aikaan. Tämä toimii myös, vaikkei fotoneja lähtisikään. Kyse on mahdollisista valohiukkasista.

Tässä tapauksessa kyse on sekä meidän itse itsellemme että New Horizonsin meille lähettämistä (tai lähettämättä jättäneistä) fotoneista. Omat fotonimme ovat tietysti varsin triviaaleja, ja ne voi jättää laskuista. Kyse on siitä, milloin Plutosta lähteneet (tai lähtemättä jääneet) fotonit ovat meillä.

Luotaimesta lähtevien (oikeiden tai kuviteltujen) valohiukkasten voi ajatella muodostavan 'samanaikaisuuden tason'. Jos asia tai esine on tason alla, se sattui 'ennen ohitusta'. Juuri nyt olemme yhä tuolla alueella. Huomenna olemme on sen yläpuolella, eli ajassa 'ohituksen jälkeen'. Ja tuo taso ennättää meille vasta 265 minuutin kuluttua uutisoidusta "nyt-se-tapahtuu" -hetkestä. New Horizonsin ja Maan välillä kun on etäisyyttä 4 valotuntia ja 25 valominuuttia. (Halutessaan asiaa voi lisäselvittää itselleen tutustumalla vaikkapa Minkowskin diagrammeihin.)

Miten sitten tiedämme, että ohitus tapahtui? Emmehän me tiedäkään. Me vain oletamme.

Homma on siis jo tapahtunut. Luotaimen kannalta. Nyt vain odotellaan että se tapahtuu.

Mitään ei tietystikään ole tehtävissä vaikka jotain menisi vikaan. Jos laitteen operoijat lähettivät juuri uutisoidulla "lähiohituksen hetkellä" uusia käskyjä luotaimelle, ne saapuvat laitteelle vasta runsaat neljä tuntia ohituksen jälkeen. Jolloin on jo myöhäistä.

Otsikkokuva ei ole lähiohituksen hetkeltä (eihän sellaisia kuvia ole edes vielä otettu). Se on muutamaa tuntia vanhempi, lähteenä NASAn Twitter-tili. Kuva: NASA/Johns Hopkins University Applied Physics Laboratory/Southwest Research Institute

BLOG