ympäristö

Olkoon maapallopäivä joka päivä

Tänään 22.4. on vietetty Maapallopäivää. Earth Day on vuonna 1970 ensimmäistä kertaa vietetty merkkipäivä, jonka tarkoituksena on kiinnittää huomiota maapalloon sekä erityisesti ympäristönsuojeluun. Idean siitä heitti ilmoille John McConell UNESCOn vuonna 1969 San Franciscossa pitämässä kokouksessa, ja vaikka sittemmin päivää on pyritty saamaan laajemmin kansainväliseen tietoisuuteen, on se pysynyt hyvin amerikkalaisena tapahtumana. Erityisen innostunut siitä on jälleen kerran ollut NASAn kaukokartoitusohjelma ja sen sosiaalisen median toimijat.

Joka tapauksessa virallisesti päivää vietettiin tänäänkin ympäri maailmaa ja monet vaikuttajat sekä kuuluisuudet ovat kertoneet tuestaan ympäristönsuojelulle. Otsikkokuvana olevan kuvan maapallosta laajakulmaobjektiivin läpi kuvattuna avaruusaseman kupolista lähetti asemalla oleva italialainen astronautti Samantha Christoforetti asianmukaisin Earth Day -toivotuksin.

On tietysti hyvä, että erilaisia merkkipäiviä vietetään ja niiden avulla huomiota kiinnitetään moniin tärkeisiin asioihin. Päiviä on kuitenkin nykyisin niin paljon, että yksittäiset teemat jäävät pimentoon. 

Lisäksi maapallo on aihe, mitä meidän jokaisen kannattaisi ajatella joka päivä – olemmehan täysin riippuvaisia oman kotiplaneettamme toiminnasta ja tarjoamasta suojasta, ravinnosta ja ilmasta. Itselläni Maa on tietokoneen työpöydän taustakuvana ja katson useaan kertaan päivässä kuvia maapallosta. Tärkein syy on esteettinen, sillä Maa on kaunis. Se on sinivalkoinen pallo mustan avaruuden keskellä, yksityiskohdissaan upea ja kokonaisuudessaan majesteettinen. Sitä voisi ihailla tuntikaupalla. Sitä katsoessa tulevat mieleen myös auringonlaskut ja -nousut, jotka etenkin mannertenvälisillä lennoilla lentokoneesta katsottuna ovat syöpyneet parhaimpien muistojeni joukkoon.

Toinen syy on se, että kuvassa näkyy kaksi asiaa, joita rakastan: Maa ja avaruus.

Kun katson

kotiplaneettaamme, kuulen tuulen ja valtamerten aallot. Näen pilvet taivaalla, autiomaiden hiekkalakeudet ja sademetsien yllättäen tulvivat pikkupurot. Tunnen olevani Lapissa revontulten alla ja juttelemassa ystävieni kanssa. Koko elämäni on tämän kosmisesti pienen pallon pinnalla, ja sen kuvaa katsoessani olen tyytyväinen. Koen olevani velvollinen myös pitämään siitä huolta omilla pienillä teoillani.

Avaruudesta otettua kuvaa katsoessa en voi olla ajattelematta myös sitä, että aikanaan monien haaveena ollut matka avaruuteen ei ole enää mahdottomuus. Se ei ole vielä arkista, mutta jo rutiinia. Tälläkin hetkellä avaruudessa on kuusi ihmistä. jotka voivat parilla käsiliikkeellä lipua avaruusasemalla ikkunan ääreen ja katsoa alas maapalloon. Taivaalla on satoja satelliitteja, jotka tekevät jatkuvasti havaintoja Maasta. Voit katsoa lähes suoraa kuvaa kotiplaneetastamme esimerkiksi suoraan avaruusasemalta (suora video on myös tuossa alhaalla)  tai (hieman käsiteltynä) yksittäisinä kuvina Eumetsatin sivuilta.

Suosittelen lämpimästi uhraamaan jokaisesta pienen hetken maapallolle ja sen ajattelulle, ja katsomaan sen aikana vaikkapa näitä kauniita kuvia ainutlaatuisesta kotiplaneetastamme. Näin jokaisesta päivästä tulee Earth Day.

BLOG

Ydinpata tuulimyllykattilaa soimaa

Otsikkokuva
Ingressi
Janne M. Korhonen ja Rauli Partanen:
Uhkapeli ilmastolla
Body D8

 

Uhkapeli ilmastolla on kirja, joka kaikkien pitäisi lukea. Etenkin niiden, jotka ovat huolissaan ilmastosta. Ja niiden, jotka vastustavat ydinvoimaa.

Kirja kysyy: kumpi on pahempi asia, käynnissä oleva ilmastonmuutos vai ydinvoiman suurelta osin mielikuviin perustuva vaarallisuus? (Kyllä, niillä on selkeä yhteys.) Kirjan vastaus on kirkas, mutta välillä vähän liiankin kiillotettu.

Kyse on tietopainotteisesta pamfletista - helppolukuisesta, 84-sivuisesta väittämästä. Siinä pyöritään neljän teesin ympärillä: Ilmastonmuutosta täytyy hidastaa keinolla millä tahansa. Samaan aikaan ihmiskunta tarvitsee yhä enemmän energiaa, tavalla tai toisella. Ratkaisuksi tarjottujen uusiutuvien energianmuotojen ympäristöystävällisyyttä, puhtautta ja käyttöpotentiaalia liioitellaan. Ja ydinvoiman puhtautta ja potentiaalia toisaalta mustamaalataan.

Lähes kaikki teesit perustellaan varsin hyvin.

Ydinvoiman vastustaminen on typerää, jos sitä tehdään ymmärtämättömien mielikuvien eikä tosiasioiden valossa. Se on erityisen paheksuttavaa, jos ydinvoimaa tarvitaan nykytilanteessa kipeämmin kuin koskaan. Kirja arvostelee asiaperustein ja avoimesti tästä montaa tahoa, mutta etenkin ympäristöjärjestöjä ja Vihreää liikettä.

Ydinvoimalat eivät tuhoa maapalloa tai poksahtele miten sattuu, ja säteilyn haittavaikutuksetkin ovat useimmiten pahempia ihmisten mielissä kuin reaalimaailmassa.

Lukemisen myötä energiapolitiikkaan raottuu rumia asioita paljastava ovi. Uusiutuvaa energiaa myydään ja ydinvoimaa mollataan mielikuvin, kehäpäätelmin ja tutkimuksin, joiden tulos on päätetty jo etukäteen. Samalla kun ympäristöjärjestöt tekevät hienoja energialinjauksia vuodelle 2050, ne jyvittävät keskivertoaafrikkalaiselle vain viideskymmenesosan pohjoisamerikkalaisen tai sadasosan suomalaisen käyttöön tulevasta energiamäärästä. Samoissa laskelmissa suuri osa energiasta on lähtöisin biomassan polttamisesta, joka ei lopulta ole paljoakaan (jos ollenkaan) parempi kuin fossiiliset polttoaineet.

Uutisissa lähinnä hehkutetaan uusiutuvia, vaikkeivät todisteet niiden puolella olisikaan. Ja vaikka kirja puolusteleekin ylioptimistisuutta toimittajien kiireellä, niin syynä on vain ja ainoastaan media.

Kirja ottaa kantaa yleiseen energiapolitiikkaan ja sen perusteisiin. Se ei ole puolustuspuhe juuri Loviisan, Olkiluodon tai Pyhäjoen ydinvoimaloille.

Korhonen ja Partanen painottavat useasti, etteivät ole uusiutuvaa energiaa vastaan. Silti jää kuva, että ovat. Vaikka ydinvoiman ei väitetä olevan kuin osaratkaisu, se tuntuu silti pääratkaisulta. Uusiutuva energia ja energiansäästö ovat toki ihan kivoja pikku apulaisia (sellaisia mukavan lutuisia ja hassuja sidekickejä), mutta mitään ei saada aikaan jos ydinvoimaa ei saada lisää.

Opuksessa on myös tiedollisia puutteita, ja ne ikävä kyllä nakertavat pahasti tärkeää sanomaa. Sen jälkeen kun ydinvoiman vastustajia on kritisoitu mielikuviin vetoavista argumenteista, puolueellisesta uutisoinnista, tilastojen vääristelystä ja kyllä-tulevaisuus-ne-ongelmat-hoitaa -mentaliteetista, kirja lähtee yllättäen laveammalle tielle: ydinvoima hypetetään maasta taivaaseen lähes samanlaisin perustein. Mihin katosi objektiivisuus? Aivan kuin kyse olisi vain kukkotappelusta. Meillä on iskevämmät anekdootit kuin teillä. Lällällää.

Kirjoitustyyli on populistinen ja monia lähteistämättömiä väitteitä on vaikea tarkistaa. Lukija jää kerrottujen asioiden kanssa lopulta paljolti uskon varaan. "Maailman energiantuotantoa on viimeksi kyetty mainittavammin puhdistamaan 1980-luvulla." Kuinka, mitä tällä tarkoitetaan? "[Saksalaisen] kokeilun johtopäätöksenä voi jo nyt pitää sitä, että aurinkosähkön voimakkaasti tuettu rakentaminen ei ole kovin hyvä idea Pohjois-Euroopassa" jää leijumaan ilmaan täysin perustelemattomana mielikuvana, jollaisista kirjoittajat moittivat ympäristöjärjestöjä. Kaavioiden suhteellisten ja absoluuttisten skaalojen käyttö (esim. s. 9 ja 19) herättävät kysymään, että kerrotaankohan tässä nyt sitten asioita avoimesti vai tarkoituksellisen puolueellisesti? Eikä sivun 15 kuvio aukea annetuilla tiedoilla ammattilaisellekaan (kyllä, tarkistin). Näiden pikkupuutteiden korjaaminen toisi kirjaan paljon lisää.

Samalla kun harhat uusiutuvien energianlähteiden paremmuudesta ammutaan alas loogisesti argumentoiden ja tutkimuksiin viitaten, ydinvoiman puolesta tehdään suuria väitteitä sen enemmän perustelematta. Useat kohdat, kuten "tilastoista käy selväksi, mikä teknologia on tehnyt raskaan työn", eivät vaatisi lisäkseen kuin kuvan, taulukon tai lähteen ollakseen vakuuttavia. Mainitaan, että uusiutuvat voimalat "vanhenevat ja ne on ennen pitkää korvattava uusilla". Ydinvoimalatkaan eivät liene ikuisia, joten tässä tarvittaisiin hieman vertailua. Kirjoittajat sortuvat samanlaiseen kerta toisensa jälkeen.

Ydinjätteiden osalta kerrotaan, että ongelma kyllä ratkaistaan tulevaisuudessa ja nyt vielä kannattamattomat nelostyypin ydinvoimalat poistavat ongelman lähes kokonaan. Kun oli kyse aurinko- tai tuulivoimasta, silloin uskoa tulevaisuuden tuomiin muutoksiin pidettiin perusteettomina. Jännää.

Kirja hehkuttaa ydinvoiman puolesta, ja siinä nostetaan heti ensimmäiseksi esimerkiksi Kanadan Ontarion energiapäätökset. "Huhtikuussa 2014 ... viimeinen jäljellä oleva hiilivoimala poltti viimeisen hiilieränsä ... [Ontarion] lainsäädäntöelimissä kaavaillaan lakia, joka tekisi hiilen poltosta pysyvästi laitonta." Kirjassa "epäillään" syyksi kasvanutta ydinvoimatuotantoa, mutta asia ei liene aivan noin yksioikoinen. Provinssissa on nimittäin rakennettu viime vuosina useita kaasua ja öljyä polttavia voimaloita, ja osa vanhoista hiilivoimaloistakin voidaan ottaa takaisin käyttöön, jahka ne on muunnettu polttamaan muita materiaaleja. Ja mitä niihin itse Ontarion ydinvoimaloihin tulee: kirjassa mainittu vastikäinen ydinenergian tuotannon roima lisäys voidaan nähdä myös ennakointina sille, että useita reaktoreita tullaan ajamaan alas vuosikymmenen loppuun mennessä. Niitä huolletaan vuosien ajan, ja sillävälin muilla laitoksilla on kyettävä kompensoimaan tuotannon menetys. Ontario luopui vuonna 2013 kahden uuden reaktorin rakennusaikeista, ja keskittyy nyt vanhojen ja toimivien laitosten iän jatkamiseen.

"Vihreät poliitikot eivät kehota meitä seuraamaan Ontarion viitoittamalla tiellä", huomauttaa kirja. Niin, eiköhän meidän kuitenkin kannata tehdä aivan omat ratkaisut.

Lukijan kannattaa suhtautua kirjan väitteisiin skeptisesti ja tarkistaa faktat. Heti perään kannattaa sitten pohtia omaakin energiavakaumusta, oikein kunnolla.

Summa summarum: Tämä kirja nostaa ydinvoimakissan pöydälle todella hyvästä syystä. Mutta ei se ole sellainen viisisilmäinen pimeässä loistava verenhimoinen mutanttikatti jolla lapsia pelotellaan. Kissi on yllättävän säyseä, muttei välttämättä mikään kaikelta pelastavalta enkeli. Myös sen hiekkalaatikossa on putsattavaa.

Janne M. Korhonen ja Rauli Partanen:
Uhkapeli ilmastolla - vaarantaako ydinvoiman vastustus maailman tulevaisuuden?
2015, omakustanne
84 sivua
ISBN 978-952-7139-01-1.
Lisätietoa kirjan blogisivuilla
 
Lisäys klo 18.10: Lisätty aiemmin poisjäänyt kommentti biopolttoaineista.
Kirjailijan nimi
Janne M. Korhonen ja Rauli Partanen
Kirjan nimi

Uhkapeli ilmastolla - vaarantaako ydinvoiman vastustus maailman tulevaisuuden?

Kategoria

Ympäristöuhat nousivat Davosin estradille

La, 01/24/2015 - 10:21 By Laura Ertimo

Suuret ja kauniit kokoontuivat jälleen Sveitsin Davosissa, kun vuonna 1971 perustettu Maailman talousfoorumi (World Economic Forum, WEF) järjesti vuosittaisen talvikokouksensa. Kokous alkoi keskiviikkona ja päättyy tänään lauantaina.

Viikon aikana alppikylään saapui kutsuttuina poliitikkoja, tutkijoita, toimittajia ja ennen kaikkea kansainvälisten suuryritysten johtoa keskustelemaan ajankohtaisista aiheista. 

Juuri ennen kokouksen alkua WEF julkaisi jäsenilleen teettämänsä tulevaisuuden uhkia kartoittavan tutkimuksensa (The Global Risks report 2015). Kymmenettä kertaa julkaistava raportti paljastaa käänteen valtaapitävien ajattelussa; siinä missä lista keskeisistä uhista on aikaisempina vuosina värittynyt talouden sinisistä laatikoista, nyt huolestusta aiheuttavat geopoliittinen tilanne, valtioiden sisäinen sosio-ekonominen epätasa-arvo, ympäristöuhat ja korkean teknologian haavoittuvaisuus.

Ilmastonmuutoksellakin on hintansa

Ympäristön osalta raportissa korostetaan kansainvälisen yhteisön ja yritysmaailman kykenemättömyyttä ymmärtää ja käsitellä monimutkaisia ja verraten hitaita ympäristöongelmia. Keskeisimmiksi ongelmiksi raportti nimeää ilmastonmuutokseen mukautumisen epäonnistumisen, luonnon monimuotoisuuden vähenemisen ja vakavat vesivaroihin liittyvät kriisit. 

Erityisen vaikeana pidetään ilmastonmuutoksen kaltaiseen kompleksiin ilmiöön varautumista ja vaikuttamista, sillä ympäristöongelmia on totuttu pitämään yksittäisinä rajallisina kriiseinä kuten vaikkapa öljyonnettomuuksina, joiden jälkeen tilanteen voidaan ajatella tai ainakin toivoa ennemmin tai myöhemmin palaavan ennalleen.

Se, että suuryritysten ja päämiesten tapaamisessa puhutaan konkreettisesti ympäristöstä ja ilmastosta, viestii hyvin siitä, että näiden kahden taloudellinen arvo tunnustetaan nyt aiempaa paremmin – ainakin periaatteessa.

Internetin turvallisuus?

Korkean teknologian uhkakuvat kytkeytyvät erityisesti tietoverkkojen haavoittuvaisuuteen. Raportissa arvioidaan, että mikäli internetin haavoittuvuuksia ei pystytä käsittelemään kansainvälisellä tasolla, kyberhyökkäysten ja väärinkäytösten pelko saattaa jopa estää laajamittaisen esineiden internetin (Internet of Things) synnyn.

Kun nykyisellään tietoverkkojen yhteydessä puhutaan yksityisyyden suojan ongelmista, esineiden ja asioiden internetissä uhat voisivat kohdistua fyysisiin olioihin ja aiheuttaa hengenvaaran. Esimerkkinä käytetään autoilua (ilmeisesti viitaten vaikkapa Googlen autoilua mullistaviin kuskittomiin autoihin): jos kybervarkaus kohdistuu yksilöidyn auton sijaintitietoon, loukataan yksityisyydensuojaa, mutta jos kyberroisto ulottaa kyntensä auton hallintajärjestelmään, pelissä onkin pahimmassa tapauksessa autoilijan ja muiden tiellä liikkujien henki.

Korkean teknologian uhkiin luetaan erityisesti nanosovellusten kaltaisten monimutkaisten ja (pitkäaikais- ja yhteis-)vaikutuksiltaan tuntemattomien tuotteiden nopea siirtyminen kaupalliseen levitykseen.

"Hyvinvointia ei ole ilman turvallisuutta"

Ranskan presidentin François Hollanden kokouksessa sanoma toteamus osoittaa suunnan, mihin WEF:n raporttikin jo viittasi: kyselyihin osallistuneiden keskuudessa vallitsi laaja huolestuneisuus valtioiden sisäisestä sosio-ekonomisesta epätasa-arvosta, valtioiden keskinäisestä nokittelusta ja kansainvälisistä jännitteistä, jotka vaikeuttavat ilmastonmuutoksen kaltaisten rajoista piittaamattomien ilmiöiden käsittelyä.

Rakenteellinen työttömyys ja laajamittainen epätasa-arvo luovat kasvualustaa nationalismille ja valtioista irrallisten ISISin kaltaisten ryhmittymien synnylle, mitkä taas ovat omiaan heikentämään kansainvälistä yhteistyötä ja luottamusta valtioiden välillä. 

Lääkkeeksi yhteiskuntaa haurastaviin ongelmiin raportin tekijät tarjoavat julkisten palveluiden turvaamista – koulutusta, toimivaa infrastruktuuria, terveydenhuoltoa – voisiko siis jopa tulkita hyvinvointivaltiota!

Mikä on Maailman talousfoorumi?

WEF kuvaa itseään riippumattomaksi foorumiksi, mutta on ainakin taloudellisesti riippuvainen rahoittajistaan, eli suurteollisuudesta. 

Davosin talvikokousta on kritisoitu menneinä vuosina kiivaasti. Varjokokoustaan tänä vuonna viimeisen kerran samassa alppikylässä pitävä Public Eye Awards jakaa kyseenalaista kunniaa suuryrityksille, erityisenä painotuksena "likaiset teot" sosiaalinen vastuun ja ympäristötuhojen saralla. PEA:n toimintaan osallistuu joukko kansalaisjärjestöjä lukuisista maista, ja kokonaisuutta hallinnoi sveitsiläinen Bernin julistus (Berne Declaration) sekä Sveitsin Greenpeace

Perjantaina 23.1. PEA jätti hyvästit Davosille ja luovutti erityispalkinnon pitkäaikaisesta vastuuttomuudesta Chevronille (Public Eye Lifetime Award 2015). Ei liene yllätys, että mittavia ympäristötuhoja Equadorin sademetsäalueilla aiheuttanut ja vastuutaan pakoillut Chevron on yksi WEFin rahoittajista.

Nostaessaan sosiaaliset ja ympäristöongelmat keskeisiksi huolenaiheiksi WEF asettuu mielenkiintoisen ongelman äärelle. Oletettavasti Chevronin ja vaikkapa Goldman Sachsin kaltaiset yritykset ja suuri osa WEF:n osallistuvista poliittisista päättäjistä perustavat toimintansa ja päätöksensä jatkuvan kasvun periaatteelle. 

Onkin mielenkiintoista seurata, mitä ratkaisuja tässä viitekehyksessä tarjotaan esimerkiksi ympäristöongelmiin, jotka lähtökohtaisesti johtuvat kasvavasta paineesta rajalliselle ympäristölle.

Todennäköisesti suurin osa kauniista sanoista Davosissa jää vain puheeksi, mutta on hyvä, että ympäristöstä ja tulevaisuuden konkreettitista uhista sekä mahdollisuuksista puhutaan yhä useammin korkealla tasolla ja sen taloudellinen merkitys myös nousee puheisiin. 

Vaikka tietoisuus ympäristön tilasta onkin noussut, heijastanee Suomea kokouksessa edustaneen pääministeri Alexander Stubbin blogikirjoituksen ensimmäinen lause ainakin jossain määrin tämänvuotisen Davosin kokouksen henkeä: “Vaikka Davosin Talousfoorumissa on väkeä kaikkialta maailmasta, iso osa keskusteluista pyörii Euroopan ongelmien ympärillä."

Yllä oleva video on Davosin kokouksessa perjantaina pidetystä ilmastonmuutosta käsitelleestä keskustelusta, johon osallistuivat Christine Lagarde, Ban Ki-moon, Jim Yong Kim, Paul Kagame, Michael Spence ja Paul Polman. WEF:n nettisivuilla on runsaasti videoita kokouksesta ja siellä pidetyistä puheenvuoroista sekä keskusteluista.

Siperian räjähdysreikiä tutkimassa

La, 11/15/2014 - 13:35 By Jarmo Korteniemi
Kuva: Vladimir Pushkarev/Venäjän Arktisen tutkimuksen keskus

Tutkijat ovat viimein päässeet laskeutumaan Siperian tundralle syntyneisiin outoihin reikiin. Kerroimme näistä Tiedetuubissa jo kesällä.

Tutkimuksen kohteena on suurin kolmesta kesällä Jamalin niemimaalta löydetystä sylinterin muotoisesta tai "piippumaisesta" reiästä. Reikä on 16,5 metriä syvä. Tämän lisäksi pohjaa peittää pinnalta jäätyntyt vesikerros. Tarkka syvyys selvenee tehtyjen luotausten analysoinnin jälkeen, nyt se tiedetään ainakin 10-metriseksi. Maanpinnalla reikää ympäröi monen metrin korkuinen maavalli, joka syntyi räjähdyksessä.

Tutkimusmatka tehtiin 10.11. alkaneella viikolla, sillä kuoppaan pystyi laskeutumaan vasta talven tultua. Tutkimusmatka tehtiin 11 asteen pakkassäällä. Helposti murenevien seinien täytyi jäätyä, jotta alas pystyttiin kiipeämään.

Asiasta kertoi Siberian Times, jonka sivuilla löytyy myös huima kuvasarja tutkimuksesta.

On mahdollista, että vastaavia reikiä on syntynyt aiemminkin, mutta niitä ei vain ole huomattu. Vastaavien reikien synty voi olla hyvin vaarallista alueella kulkeville paimentolaisille, sekä lähellä toimiville maakaasua pumppaaville laitoksille.

Tutkijoiden alustava oletus on, että reiät syntyivät metaanipurkauksissa. Usean tutkimuslaitoksen yhteisprojektissa räjähdysmekanismi toivottavasti selviää lopullisesti.

Retkikuntaa johtava Venäjän Arktisen tutkimuskeskuksen johtaja, Vladimir Pushkarev, kertoo: "Saimme tehtyä kaikki luotaukset ja mittaukset mitä aioimmekin. Nyt tutkijoiden täytyy setviä aineistot, ja vasta sitten voimme tehdä johtopäätöksiä. Pintaa tutkattiin 200 metrin syvyyteen ja otettiin näytteitä jäästä, maaperästä, kaasuista ja ilmasta. Tutkijat ovat nyt vieneet näytteet koti-instituutteihinsa läpikäyntiä varten. Seuraava askel on kerätyn aineiston käsittely. Sitten aiomme tutkia ympäröivää aluetta, vertaillen satelliittikuvia ja vanhempiin, 1980-luvulla otettuihin. Näin saamme käsityksen onko vastaavia reikiä lisää - tai oliko niitä kenties jo aiemmin."

Pushkarev itse on kiipeilijä, pelastustyöntekijä ja tutkimusmatkailija.

"Ei näitä tarvitse pelätä," Pushkarev rauhoittelee. "Tällä hetkellä emme pidä reikien äkillistä syntymistä vaarallisena. Olen kuullut Bermudan kolmio -tyylisistä ideoista. Tutkijoiden on tehtävä työnsä ennen ratkaisun saavuttamista. Tällä hetkellä meillä ei ole riittävästi tietoa sanoaksemme mistä tämä johtuu."

Syiksi on tähän mennessä esitetty ainakin ilmaston lämpenemistä, muutaman lämpimän vuoden satunnaista peräkkäisyyttä, sekä geologisten siirrosten aiheuttamaa kaasupurkausta. Paljon epätodennäköisempiäkin syitä on esitetty. Näihin lukeutuvat meteoriittitörmäys, maanulkoisten vierailijoiden luotauskokeet, pieleen mennyt ohjuskoe ja tarkoituksellinen huijaus.

Todennäköisin syy on metaanikaasupurkaus. Ainakin kesällä tehdyt mittaukset viittaavat tähän. Hydraateissa jään sisällä on kaasuja, pääosin metaania. Niitä löytyy sekä Siperian kaltaisilta ikiroudan alueelta että monin paikoin merten pohjista. Hydraatteja on Siperiassa paitsi satojen metrien syvyydellä, myös ehkä aivan pinnan lähellä olevassa kerroksessa.

Syitä voi olla muitakin, mutta yhteisvaikutuksesta kaasu purkautui räjähtävästi. Lisäksi reikä sijaitsee kahden tektonisen siirroksen risteämäkohdassa. Jamalin niemimaalla ei seismisesti paljoa tapahdu, mutta juuri tällä paikalla on aktiivista toimintaa. Samalla myös lämpötila on keskivertoa korkeampi.

Otsikkokuva: Vladimir Pushkarev/Venäjän Arktisen tutkimuksen keskus

Laimennettukin ilmastoraportti on ankea

Ma, 11/03/2014 - 13:22 By Jari Mäkinen
Maapalloa avaruudesta

Kansainvälinen ilmastonmuutosta tutkiva paneeli IPCC julkisti eilen sunnuntaina viimeisimmän raporttinsa. Kyseessä on niin sanottu synteesiraportti, mihin on kerätty olennaisimmat osat kolmesta laajasta viime vuonna julkaistusta arviointiraportista.

Keskeinen viesti on se, että ilmaston muuttuminen on tosiasia, sen olennaisin syy on ihmisen toiminta ja siitä koituu niin ihmisille kuin koko planeetalle suuria, laajavaikutteisia ja peruuttamattomia ongelmia, mikäli asiaa ei oteta nyt vakavasti.

Näin tuskin tulee käymään, sillä kyseessä on epäsuhtainen taistelu tuulimyllyjä vastaan – tässä tuulimyllyt ovat suuria öljy-yhtiöitä ja konservatiivisia voimia, jotka haluavat pitää elintapamme (täällä ns. lännessä) ennallaan.

Raportti, niin lohduttomalta kuin sen lukeminenkin tuntuu, on lisäksi kompromissi. Todellisuus näyttää vieläkin ikävämmältä: mikäli raportti puhuisi asiasoista niiden oikeilla nimillä, olisi kyseessä äärimmäinen myrskyvaroitus, ellei nyt aivan lopun aikojen ennustus.

Onneksi (jos niin voi sanoa) viimeaikaiset, selvät ja konkreettisesti huomattavat merkit ovat saaneet monet aiemmin vastahankaisesti ilmaston muuttumiseen suhtautuneet piirit ovat kääntämään kelkkansa. Tai ainakin pohtimaan sitä.

Tällaisia signaaleja ovat kuivuudet, tulvat, kylmät ja helteet, sekä lisääntyneet supermyrskyt. Elleivät talouspiirit osaa lukea luontoa, muutoksen näkee jo nyt maksettujen vakuutuskorvausten määrässä ja kokonaissummassa.

Mitä raportti kertoo?

Ensinnäkin raportti sanoo suoraan, että tilanne johtuu ihmisen toiminnasta. Maapallolla on paitsi lämpimämpää kuin pitkiin aikoihin, niin lämpötilan nousu on tapahtunut niin nopeasti, ettei sille löydy planeetan geologisesta historiasta vastinetta. Siinä missä luontaiset ilmastonmuutokset ovat tapahtuneet hitaasti, niin nyt rajusti kasvanut kasvihuonekaasujen määrä ilmakehässä on saanut aikaan erittäin nopean keskilämpötilan nousun. Se on kivunnut 0,85° ylöspäin vuodesta 1880, ja aivan viime vuosikymmeninä tahti on vain kiihtynyt. Viimeiset 30 vuotta ovat olleet lämpimimmät 1400 vuoteen ja tästä vuodesta tulee kuumin koskaan mitattu vuosi.

Kasvihuonekaasujen pitoisuus on nyt korkeammalla kuin koskaan edeltävän 800 000 vuoden aikana.

Lämpötilan nousu on jo nyt saanut aikaan jäätiköiden nopeaa sulamista ja merenpinnan nousua. Raportin mukaan 1900-luvun alusta merenpinnan keskimääräinen korkeus on kohonnut 19 senttiä.

Muutokset jäätiköissä saavat jo nyt aikaan suuria heilahteluita säätilassa, ja niitä on syyttäminen mm. pohjoisten alueiden äärimmäisistä kesä- ja talvisäistä. Samoin lisääntyneet myrskyt johtuvat pitkälti siitä, että ilmakehässä ja merissä on enemmän lämpöenergiaa.

Toinen päätelmä on synkkä toteamus siitä, että vaikka kasvihuonekaasujen päästöt lopetettaisiin nyt kokonaan, jatkuu ilmaston lämpeneminen. Tosin jos mitään ei tehdä, lämpeneminen ei tasaannu, vaan saattaa jopa kiihtyä. Vaikka päästöjä onnistuttaisiin hillitsemään, lämpöaalloista ja äärimmäisistä sääilmiöistä kärsittäisiin vuosisatoja. Ja muutokset saattavat olla peruuttamattomia – sikäli kun jokin maapallolla nyt on koskaan pysyvää.

Vaikka kehittyneissä maissa sääilmiöihin, meren pinnan nousuun ja elintarvikehuollossa tuleviin hankaluuksiin voidaan varautua, eikä niistä ole välttämättä suurta haittaa, on tilanne täysin päinvastainen köyhimmissä maissa.

Kolmas raportin perusviesti on se, että jotain pitää tehdä. Ja pian. Jos ilmaston lämpeneminen halutaan rajoittaa kahteen asteeseen celsiusta, pitää vuoteen 2050 mennessä kasvihuonekaasujen päästöjä leikata jopa 70% ja viiden vuosikymmenen aikana siitä eteenpäin pitäisi päästöt lopettaa tyystin, eli kasvihuonekaasupäästöjä aiheuttavista polttoaineista pitää päästä kokonaan eroon.

Tässäkin olennaista on se, että rikkaat maat eivät voi katsoa vain omaan napaansa, vaan auttaa myös kehittyviä maita leikkaamaan päästöjään. Monissa tapauksissa siellä se onnistuu jopa helpommin, kun infrastruktuuria voidaan rakentaa ilman historian painolastia ja ihmisten vaatimukset ovat pienempiä.

Mikäli toimenpiteitä lykätään yhä kauemmaksi tulevaisuuteen, sitä vaikeammaksi tilanne käy.

Maalaismaisemaa. Kuva: flickr / Hannu Alatalo

Miten Suomessa?

Arviointiraportista kerrottiin tänään aamulla myös Ilmatieteen laitoksella.

"Ilmastonmuutos etenee kiihtyvästi seuraavat 50 vuotta, ja mahdollisilla päästörajoituksilla voidaan vaikuttaa 2060-luvun ilmastoon”, totesi Ilmatieteen laitoksen pääjohtaja ja Suomen IPCC-työryhmän puheenjohtaja Petteri Taalas.

”Muutos on valloilleen päästyään uhka ihmiskunnalle satojen vuosien ajan. Sen torjuminen on järkiteko, ja nyt torjunnan kustannukset on arvioitu aikaisempaa alhaisemmiksi",

Tutkimusprofessori Tim Carter Suomen ympäristökeskuksesta toteaa, että ”ilmastonmuutos ja sen aiheuttamat ääri-ilmiöt uhkaavat terveyttä ja ihmishenkiä, infrastruktuuria sekä ekosysteemejä. Alueellisesti myös veden ja ruuan saanti hankaloituu”.

Ilmastonmuutokseen sopeutumalla voidaan vähentää vaikutuksista aiheutuvia riskejä. Suomessa sopeutumisessa keskitytään muun muassa tulvatorjuntaan, rakennetun ympäristö suunnitteluun ja viljelykasvien jalostukseen. Suomen uusi sopeutumissuunnitelma hyväksytään lähiviikkoina.

Hillintäkeinoista synteesiraportti nostaa esille uudet energiateknologiat kuten uusiutuvat energialähteet, energiatehokkuuden sekä hiilidioksidin talteenoton ja varastoinnin (CCS, carbon capture and storage).

"Mikäli hiilidioksidin talteenotto ja varastointi on kaupallisessa käytössä, voidaan sähköntuotannon päästöt vähentää lähes nollaan", Teknologian tutkimuskeskus VTT:n erikoistutkija Laura Sokka sanoo.

Ilmatieteen laitoksella järjestetyssä tilaisuudessa keskusteltiin myös siitä, miten IPCC:n tuottama tutkimustieto on otettu vastaan yhteiskunnan eri sektoreilla ja miten se tulisi viedä käytäntöön. Tilaisuudessa todettiin, että ilmastoraportin viesti on vakava ja vaatii tehokkaita toimia sekä valtioilta että muilta toimijoilta.

"Lähivuodet ovat kriittisiä – kansainvälisellä yhteisöllä on vielä mahdollisuus pitää ilmaston lämpeneminen alle kahdessa asteessa, jos toimimme määrätietoisesti”, totesi YK:n ilmastoneuvotteluissa Suomen pääneuvottelijana toimiva Harri Laurikka.

”Pariisista on joulukuussa 2015 saatava kattava ja kunnianhimoinen ilmastosopimus, jolla päästöjä vähennetään maailmanlaajuisesti. Kuukauden päästä Liman ilmastokokouksessa tehtävät päätökset ovat uuden sopimuksen kannalta avainasemassa. EU:lla ja Suomella on neuvotteluissa tärkeä rooli suunnannäyttäjänä ja sillanrakentajana",

”Kansainvälisten ja kansallisten sitoumusten lisäksi tarvitaan myös paikallistason toimia ja edelläkävijäyrityksiä”, muistutti HSY:n seutu- ja ympäristötiedon tulosalueen tietopalvelujohtaja Irma Karjalainen.

”Kunnat tekevät jatkuvasti päätöksiä, joilla konkreettisesti vähennetään tai lisätään päästöjä. Kaupungit joutuvat myös kohtaamaan ilmastonmuutoksen vaikutukset: lisääntyvien rankkasateiden ja tulvien aiheuttamat vahingot infrastruktuurille sekä välilliset verotulojen menetykset, jos yrityksille ja asukkaille aiheutuu pitempiaikaisia vaikutuksia esimerkiksi myrskyjen tai tulvien vuoksi”.

Keskustelussa korostettiin, että huomattavat päästövähennystavoitteet tulevat vaatimaan suuria muutoksia energiantuotantojärjestelmään. Lisäksi tarvitaan energiaa säästäviä innovaatioita, jotka kääntävät energiankulutuksen laskuun.

"Valitettavasti emme ole tässä mielessä maana näyteikkuna”, sanoi Climate Leadership Councilin puheenjohtaja ja Outotecin toimitusjohtaja Pertti Korhonen.

”Suomi on muita pohjoismaita noin 10–20 vuotta jäljessä ilmastonmuutoksen hillinnässä ja siihen liittyvässä bisneksessä".

Keskeisenä syynä pidettiin investointipäätöksien vanhanaikaisuutta: sen sijaan, että investoitaisiin vastuullisesti tulevaan, sijoituksissa ollaan liian konservatiivisia.

"Miksei pääkaupunkiseudun busseja tankata sataprosenttisella biodieselillä, jota nyt jo saa?" kysyi Korhonen.

Ympäristönäkökohta sijoittamiseen on vielä melko harvinaista, panelistit totesivat yhdessä. Hiljalleen on kuitenkin huomattu, että fossiiliset omistukset alkavat olla niin iso riski, että investoinnit ohjautuvat sieltä pois.

"EU on päättänyt tilinpäätösdirektiivin muutoksesta, jonka mukaan vuodesta 2017 suurten pörssiyhtiöiden on raportoitava vastuullisuudesta. Käytännössä tämä tarkoittaa muun muassa päästöjen raportoimista. Samaan aikaan Sustainability Accounting Standards Board (SASB) on kehittämässä aineettomien tekijöiden mittareita, jotka tekevät kestävyydestä eksaktia. Tämä tulee lisäämään sijoittajien kiinnostusta", Danske Bankin varallisuudenhoitaja Susanna Miekk-oja sanoi.

Maanviljelijä ja Suomen ympäristökeskuksen erikoistutkija Tuomas Mattila toi esiin myös hyvin konkreettisia keinoja maatalouden hiilipäästöjen vähentämiseksi:

"Maataloutta on syytä tarkastella ratkaisukeinona ilmastonmuutoksen hillintään, ei pelkkänä päästölähteenä. Niin sanottu carbon farming -liike on jo käynnissä maailmalla. Käytännössä se tarkoittaa, että maksimoidaan hiilen sidonta kasvien yhteytyksen avulla. Tulosperustainen ympäristötuki olisi askel oikeaan suuntaan: mitä enemmän sidot hiiltä maahan, sitä enemmän saat tukea".

Ilmatieteen laitoksen seminaarin raportti on otettu Ilmatieteen laitoksen tiedotteesta.

Tiivistelma IPCC:n raportista on täällä: www.ipcc.ch/pdf/assessment-report/ar5/syr/SYR_AR5_SPM.pdf

Saisiko olla matoja?

To, 10/30/2014 - 16:22 By Jari Mäkinen

Hollantilainen kauppaketju Jumbo ottaa syötävät hyönteiset valikoimaansa ensi vuoden alusta alkaen.

Vaikka monille ajatuskin hyönteisten, matojen tai muiden sellaisten syömisestä on iljetys, nautitaan niitä ruoaksi ympäri maapallon täysin normaaliin tapaan. Ilmastonmuutoksen ja ruokailutottumusten hitaan kansainvälistymisen myötä hyönteisten syömisestä kiinnostuneiden määrä on kasvanut myös Euroopassa, ja on loogista, että juuri Alankomaissa näytetään tässä tietä: hollantilaisten oma ruoka ei aina ole ihmeellistä ja maassa on varsin voimakas ekologista elämää edistävä liike. Maassa on myös runsaasti asukkaita mm. Aasiasta, missä hyönteisiin ei suhtauduta niin negatiivisesti kuin Euroopassa – Suomi mukaan luettuna.

Toki hyönteisiä on saatavilla jo nyt erikoisliikkeistä, mutta kuten Jumbo kertoo tänään julkaistussa tiedotteessaan, on se ensimmäinen supermarketketju, joka tuo hyönteisiä tarjolle. Yhtiö haluaa tarjota asiakkailleen "terveellisen ja ympäristöystävällisen vaihtoehdon lihalle ja kalalle" ja heidän mielestään hyönteisten nauttiminen ruoaksi on nyt ajankohtaista. Ketju haluaa edistää myös yhdessä Alankomaiden maataloustuotetuottajien kanssa hyönteisten käyttämistä elintarviketeollisuuden raaka-aineena.

Ensimmäisenä hyönteiset tulevat ketjun Groningenin ja Harenin kaupunkien liikkeisiin ja niistä saatujen kokemusten perusteella tarjontaa laajennetaan myös muihin kaupunkeihin. Asiakkaat Groningenissa ja Harenissa voivat maistella tulevana viikonloppuna hyönteistuotteita myymälöissä.

Suomessa hyönteisten syöminen on erittäin harvinaista, mutta esimerkiksi suomalaisten suosimassa Thaimaassa se on hyvinkin normaalia. Samoin muualla Aasiassa, latinalaisessa Amerikassa, Afrikassa ja Australian aboriginaalikulttuureissa hyönteisiä on käytetty ravintona vuosituhansien ajan.

Hyönteisissä on paljon proteiineja, ja ne ovat hyviä vitamiinien lähteitä. Niitä nautitaan niin raakoina kuin esimerkiksi paistettuinakin. Brittisanomalehti The Telegraph julkaisi viime vuonna artikkelin, missä listataan 10 heidän mielestään parasta ja helpointa hyönteisruokareseptiä.

Otsikkokuvassa on agave-matoja Meksikosta, missä niitä pidetään hienona ja juhlallisena ruokalajina. Niitä käytetään myös Mezcal-viinan maustamiseen siten, että alkoholipulloon laitetaan matoja.

Metaaniräjähdyksiä Siperiassa

To, 08/07/2014 - 14:13 By Jarmo Korteniemi
Kuva: Marya Zulinova/Press Service of Governor YaNAO

Heinäkuun puolivälissä Pohjois-Siperiasta löydettiin outo reikä, joka on kymmenien metrin levyinen ja lähes sata metriä syvä. Viikkojen kuluessa muualtakin Jamalin niemimaalta on raportoitu useista samankaltaisista onkaloista. Kaikkien olemassaoloa ei kuitenkaan ole vielä varmistettu.


Päivitys 15.11.2014: Räjähdysreikiin päästiin viimein paikan päälle marraskuussa, kun seinämät ovat jäätyneet riittävän vahvoiksi. Tästä tarkemmin toisessa jutussamme.

Päivitys 2.8.2014 klo 19:00: Liitetty viittaukset suomalaismedioiden uutisiin.


Alkuperäinen uutinen:

Reikien synnyttäjäksi on varmistumassa metaani. Sitä epäiltiin heti alusta lähtien, mutta pitäviä todisteita ei aiemmin ollut.

Nyt niiden pohjalla tehdyssä mittauksessa ilman metaanipitoisuuden on havaittu olevan jopa 10 % tienoilla. Se on noin 50000-kertainen ilmakehän keskimääräiseen verrattuna.

Jamalin niemimaan reiät lienevät syntyneet jättimäisen metaanimäärän erittäin nopeassa räjähdysmäisessä purkauksessa.

Ei kuitenkaan vaikuta siltä, että metaani olisi purkautuessaan palanut. Tämä olisi kuitenkin periaatteessa mahdollista, sillä aine voi leimahtaa jo muutaman prosentin pitoisuuksissa.

Asiantuntijat ovat jo aiemmin todenneet muutamat alkuun esitetyt reiän syntyideat mahdottomiksi. Näihin kuuluvat esimerkiksi ikirouta-alueile tyypilliset palsat, pingot ja suppakuopat, tulivuorenpurkaukset, sekä kaikenlaiset maanpinnalla tapahtuneet räjähdykset, kuten meteoriittitörmäykset tai ohjustestit. Silti tapahtuma siivittää ihmisten mielikuvitusta, ja mahdottomiakin ideoita viljellään edelleen sekä perinteisessä että sosiaalisessa mediassa. Esimerkiksi Youtubesta löytyy pilvin pimein asiaa kantilta jos toiseltakin selitteleviä videoita.

Lisäys klo 19:00: Tänään sekä Ilta-Sanomat että Uusi Suomi uutisoivat reikien paljastuneen doliineiksi eli maanvajoamiksi. Tämä ei pidä paikkaansa, sillä sellaisissa pinta nimenomaisesti vajoaa tai romahtaa syvällä olevaan tyhjään tilaan. Siperiassa reikien ympärillä on selvää heittelettä, joten tavara on lentänyt kuopista ylös- ja ulospäin.

Andrei Plekhanovin johtama pieni retkikunta tekee mittauksia ja esittää mielipiteitään paikan päältä. Venäjänkielinen uutisvideo.

Uusi tapahtuma, vanha syy

Tuloksista raportoi Andrei Plekhanovin johtama retkikunta, joka on koittanut päästä selvyyteen reiän alkuperästä. Plekhanov toimii arkeologina Salehardin kaupungissa toimivassa arktisen alueen tutkimukseen erikoistuneessa tiedeinstituutissa.

Tutkijaryhmän tulkinta on, että reikä liittyy pariin viimeiseen erityisen lämpimään kesään. Vuosina 2012 ja 2013 alueen keskilämpötila on ollut viitisen astetta normaalia korkeammalla. Ne olivat kuin piste iin päällä, pitkään jatkuneen hitaamman lämpenemisen lopussa.

Myös saksalainen geokemisti Hans-Wolfgang Hubberten on samoilla linjoilla. Hän työskentelee Alfred Wegener -instituutissa Potsdamissa. Tiedemiehet olettavat ymmärtävänsä tapahtumien kulun. Kaikki täsmää metaaniin.

Jo pitkään on tiedetty, että alueen paksu ikijääkerros pitää seudun suuria metaanivarantoja aisoissa metaanihydraatin muodossa. Normaalisti sitä esiintyy yli 100 metrin syvyydellä. Jamalin reikien syvyyttä ei vielä tunneta: Niiden pohjaa peittää vesi, jonka pinta on 70 metrin tienoilla. Altaan syvyyttä taas ei ole vielä mitattu.

“Kaasun paine kohosi kunnes se oli tarpeeksi suuri puskeakseen jääkerroksen syrjään voimakkaassa purkauksessa, joka muodosti kraatterin”, kuvailee Hubberten. Hän ei ole ikinä aiemmin nähnyt mitään Jamalin kraatterin kaltaista.

Eikä ole kukaan muukaan. Jatkuvan lämpenemisen myötä niistä voi kuitenkin tulla arkipäivää, samalla kiihdyttäen lämpenemistä. Metaani kun on noin sata kertaa tehokkaampi kasvihuonekaasu kuin hiilidioksidi.

Tiedemiehet ovat jo pitkään varoittaneet tapahtuman mahdollisuudesta.

Ihmisen toiminta on jo nyt nostanut ilmakehän metaanipitoisuutta viimeisten muutamien satojen vuosien aikana roimasti. Kansainvälisen ilmastopaneelin siteeraamat tutkimukset kertovat, että se on nyt lähes 2,5 kertaa korkeampi kuin milloinkaan viimeisen 800 000 vuoden aikana. Siperian ikijään lämpötila on noussut vain parissa vuosikymmenessä kahdella asteella 20 metrin syvyydellä. Keskimäärin siis – paikoin se voi olla enemmänkin.

Jos – tai kun – samanlaisia metaanipurkauksia syntyy lisää, ne voivat tehdä elämän alueella hankalaksi. Muutaman kymmenen kilometrin päästä löytyy maakaasua pumppaava laitos, jossa syntyvä reikä voisi olla katastrofaalinen. Alueella on myös useita pieniä kyliä ja poroja seuraavia paimentolaisia.

Selitys ei kuitenkaan ole vielä absoluuttinen. Lisätutkimuksia ja varmistusta tarvitaan. Seuraavaksi Plekhanovin retkikunta aikoo tutkia reiän seinämiä, etenkin sen kaasupitoisuuksia. Se on kuitenkin Plekhanovin mukaan ongelmallista.

”Reunat sulavat hiljalleen ja tippuvat pohjalle. Voi kuulla, kuinka maata putoilee, ja vettä solisee maassa. Se on aika aavemaista.”

Teksti perustuu suurelta osin tiedelehti Naturen uutisartikkeliin aiheesta. Reiän halkaisijasta liikkuu monenlaisia huhuja (raportit liikkuvat 15-100 metrin välillä), oletettavasti käännös- ja ymmärrysongelmien vuoksi. Naturen uutisen mukaan se on 30-metrinen.

Mikä on kauneinta taivaalta katsottuna?

Ma, 06/30/2014 - 11:35 By Jari Mäkinen
Saaristoa Helsingin edustalla

British Airways -lentoyhtiö kyseli lentäjiltään parhaimpia maisemia lentojen aikana, ja koosti vastauksista kymmenen sykähdyttävintä näkyä koneen ohjaamosta katsottuna.

"Näemme ohjaamosta paljon kauniita maisemia ja näkymiä, mutta suurin osa niistä on luonnollisesti näkyvissä myös matkustajien ikkunoista.", kertoo lentokapteeni Al Bridger yhtiön tiedotteessa.

“Koitamme yleensä kuuluttaa parhaimmista näkymistä myös matkustajille ja kertoa minne kannattaisi katsoa, jotta he voisivat aloittaa maisemien katselemisen jo ennen kuin ovat laskeutuneet."

Tiedotteen mukaan lentäjien suosikkinäkymät ovat seuraavat:

1. Revontulet
Niitä näkee yleensä reitillä Lontoon ja Pohjois-Amerikan välillä. Suomesta kohti Tokiota ja muita Aasian pohjoisosissa lähtevät lennot sopivat hyvin myös revontulten katsomiseen.

2. Lontoon keskusta
Se näkyy hyvin yleensä Heathrow'n kentälle laskeutuessa, sillä suurin osa lennoista lähestyy kenttää idästä.

3. Mont Blanc
Tämä Euroopan korkein vuori näkyy hyvin Lontoosta Pisaan lennettäessä, mutta sen saattaa saada näkyviin myös Geneveen laskeutuessa sekä Alppien länsipuolen yli lentäessä. Toisinaan mm. Nizzan tai Mallorcan koneet Helsingistä lentävät sieltä.

4. Sydneyn satama
Ikoninomainen maisema näkyy parhaiten yleensä Sydneystä noustessa koneen oikealla puolella.

5. Golden Gate -silta, Alcatraz ja San Franciscon lahti
Useimmat lennot San Franciscosta lähtevät siten, että silta näkyy vasemmalla, Alcatraz  oikealla puolella ja lahden eri osat kummaltakin puolelta.

6. Gröönlanti
Jäätikkömanner näkyy hyvin päivälennoilla Pohjois-Amerikan reiteillä, myös Suomesta sinne lennettäessä.

7. Venetsian kanavat
Nähtävissä erityisesti Venetsian lentokentältä noustessa, koska yleensä koneet kaartavat silloin kaupungin päälle.

8. Kapkaupunki ja Pöytävuori
Nämä ovat näyttäviä aina, mutta erityisesti aikaisin aamulla kaupungin kentälle pohjoisesta laskeuduttaessa.

9. Dubrovnik
Kauneimmillaan kaupungin luona olevan lahden päältä katsottuna koilliseen kohti kenttää lähestyttäessä.

10. Fuji-vuori
Japanilaisten pyhä tulivuori näkyy hyvin Tokioon, erityisesti Naritan kentälle lennettäessä; pilvettömänä päivänä vuori on majesteettinen, ja pilvisinä päivinä se nousee pilvikerroksen päällekin.

Lisäksi kapteeni Simon Wijker kertoi hieman erikoisemmasta näkymästä: Maahan avaruudesta palaavasta Sojuz -avaruusaluksesta. Hän oli lentämässä Lontoosta Singaporeen marraskuun 10. päivänä vuonna 2013, kun hän näki Soyuz TMA-09M -aluksen syöksyvän ilmakehään. Laskeutumisten aikaan alueen halki lentävät lennot reititetään sivummalle, mutta kirkkaasti ilmakehän kitkakuumennuksessa loistava alus näkyy kaukaakin. Sellaisen spottaaminen ikkunasta on kuitenkin hyvin harvinaista – ja vaikeaa.

"Huomasin jälkikäteen, että kolmen avaruuslentäjän lisäksi tuossa aluksessa oli mukana Olympiasoihtu, joka oli ollut ensimmäistä kertaa avaruuskävelyllä", iloitsi Wijker tiedotteessa.

British Airways lentää säännöllisesti yli 180 kohteeseen, joten valinnanvaraa riittää.

Myös Finnairin sivuilla bloggaavat pilotit kertovat toisinaan näkemistään maisemista ja Finnairin lentäjä Sami Laine on eräs innokkaimpia kuviaan Twitterissä postaavista lentäjistä.

Otsikkokuvassa on Helsingin edustalla olevaa saaristoa kirjoittajan kuvaamana. Etenkin kauniina kesäpäivänä laskeutuminen rannikon päältä Helsinkiin voi olla kerrassaan upea!

Sinilevää vai ei?

Ti, 06/24/2014 - 11:42 By Toimitus
Sinilevävaroitus!

Juuri nyt ei sinilevästä ole juuri pelkoa, mutta jos (ja kun) kelit jälleen tulevat kesäisemmiksi ja lämpötila nousee, kasvaa myös mahdollisesti haitalliselle sinileväkukinnoille.

Nyt levän vaarallisuuden selvittämiseen tarvitaan laboratorio, mutta pian saman kertoo pieni, edullinen, nopea ja helppokäyttöinen mittalaite: kuumemittaria kokoinen laite paljastaa veden sinilevämyrkyt.

Laitetta ovat kehittäneet Turun yliopisto ja VTT.    

"Kansalaisia kiinnostaa, sisältääkö esimerkiksi oman mökkirannan tai uimapaikan vesi juuri käyttöhetkellä myrkyllistä sinilevää", sanoo tutkija Markus Vehniäinen Turun yliopiston biokemian laitokselta. "Myös viranomaiset ovat kiinnostuneita tarkasta tiedosta, jotta vesien turvallisuus voidaan varmistaa."

Tällä haavaa valtakunnallinen, Suomen ympäristökeskuksen julkaisema levätiedote kertoo yleiskuvan vesiemme tilasta ja Järviwiki vesistöjen tasolla sinilevien esiintymisestä. Tätä tarkempaa tietoa veden laadusta ei kuitenkaan ole saatavilla.

"Myrkkyjä esiintyy noin joka toisessa sinileväesiintymässä, eikä silmämääräisellä tarkastelulla pysty arvioimaan onko vedessä oleva sinilevä myrkyllistä vai ei. Vedessä saattaa olla vielä sinileväesiintymän kadottuakin myrkkyjä jonkun aikaa."

Vehviläiselle mukaan uudella laitteella voidaan nopeasti varmistaa, että vettä voi näiltä osin turvallisesti käyttää. Se mittaa vesinäytteestä yleisimpien sinilevämyrkkyjen, mikrokystiinin ja nodulariinin, määrää.

Turun yliopistossa on kehitetty mittaukseen sopivia reagensseja eli määritysaineita aiemmissa Tekes-rahoitteisissa CyanoTox ja NucleoTracker -projekteissa. Näiden tulokset yhdistetään nyt VTT:n Waterchip-projektissa kehittämään mittalaitteeseen. 

Kuumemittarin kokoiseen laitteeseen johdetaan vesinäyte, jonka sisältämiin myrkyllisiin bakteerikantoihin laitteen sisältämät vasta-aineet reagoivat. Testi paljastaa muutamassa minuutissa, sisältääkö vesinäyte myrkyllistä sinilevää vai ei. 

"Voimme kehittää laitteen tarkkuutta yhdistämällä VTT:n ja Turun yliopiston osaamisen", kertoo erikoistutkija Liisa Hakola VTT:ltä. "Samalla valmistaudutaan laitteen kaupallistamiseen".

Sinilevätoksiinit-hanke on saanut Tekesin rahoituksen vuosille 2014–2015.

Artikkeli perustuu Turun yliopiston tiedotteeseen, jonka on kirjoittanut Tuomas Koivula.

Hurjat tuulet Etelämantereen ympärillä

Ma, 05/12/2014 - 16:31 By Jari Mäkinen

Jokainen etelän meriä kulkenut ja sen taivailla lentänyt tietää, että siellä Etelämannerta ympäröivällä vapaan veden alueella tuulee ja tuivertaa. Kap Horn ja Hyväntoivonniemi eivät ole syyttä saaneet paikkojansa merenkävijöiden legendoissa.

Tuoreen tutkimuksen mukaan tämä Etelämantereen ympärillä oleva polaarivorteksi, manteretta kiertävä hurjien tuulien vyöhyke, on nyt voimakkaimmillaan tuhanteen vuoteen.

Nerilie Abram Canberrassa sijaitsevasta Australian kansallisesta yliopistosta on kartoittanut tätä polaarivorteksia ja huomannut paitsi että se on voimistunut, niin myös selvittänyt mistä se saattaa johtua.

Tutkimus julkaistiin 11. toukokuuta Nature Climate Change -lehdessä.

Tuulivyöhyke suojaa

Ilmaston lämpeneminen ei ole näkynyt toistaiseksi Etelämantereella niin paljon kuin muualla, sillä manner on lämmennyt huomattavasti hitaammin kuin muu maailma. Abramin tutkimuksen mukaan voimistunut polaarivorteksi eristää tehokkaasti Etelämantereen, ja siksi lämmin ilma ei ole päässyt tunkeutumaan sinne samaan tapaan kuin muualle.

Samalla kun tuulet ovat voimistuneet, on tuulivyöhyke itse tullut pienemmäksi. Sen seurauksena esimerkiksi läntinen Australia on tullut kuivemmaksi ja Antarktikan niemimaan  pohjoiset osat ovat lämmenneet muuta mannerta nopeammin.

Vielä vuonna 2009 näytti siltä, että syypää tuulien voimistumiseen oli otsonikato ja siitä johtunut aukko otsonikerroksessa. Nyt näyttääkin siltä – etenkin kun otsonitilanne on paranemassa – että kasvihuonekaasut puskevat pyörrettä yhä vinhempaan vauhtiin.

Aussitutkijat analysoivat James Rossin saarelta poraamiaan jäänäytteitä, joiden avulla he saattoivat nähdä Etelämantereen lämpötilan yli tuhannen vuoden ajalta. Tämän perusteella he saattoivat arvioida tuulien voimakkuuden ja vorteksin laajuuden.

Nyt tuulet puhaltavat siis voimakkaammin kuin koskaan vuosituhannen aikana. Nopeuden kasvu ei kuitenkaan ole ollut tasaista, vaan se on kiihtynyt 1940-luvulta alkaen. Koska tuolloin ei otsoniaukosta ollut tietoakaan, ei se ole ollut syynä tuulien nopeuden kasvuun. Sen sijaan se on avittanut tilannetta myöhemmin: toisen, Australian kansallisen tutkimustoimiston CSIROn Wenju Cain tekemän toistaiseksi vielä julkaisemattoman tutkimuksen mukaan, otsonikato olisi vastuussa kahdesta kolmasosasta tuulien voimistumisesta ja kasvihuonekaasut yhdestä kolmasosasta.

Abram ryhmineen simuloi tilannetta kahdeksalla hieman erilaisella nykytietoihin ja mitattuihin kasvihuonekaasujen määriin perustuvalla ilmastomallilla, joista jokainen näytti tuulien voimistumisen alkavat 1940-luvulla. Niiden mukaan pohjoinen lämpenee eteläistä pallonpuolta nopeammin ja Etelämanner jää voimakkaiden tuulien sisälle nalkkiin.

Jännää on myös se, mitä näyttää tapahtuvan tulevaisuudessa.

Sitä mukaa kun otsonitilanne paranee, sen osuus vähenee, mutta tätä saadaan odottaa noin vuoteen 2045 saakka: siihen saakka tuulet pysyvät nykytasolla tai jopa voimistuvat, koska kasvihuonekaasujen määrä lisääntyy. Lisäisi ilmaston lämpeneminen sinällään myös pitää tuulia voimakkaina, joten helpotusta tilanteeseen ei ole tiedossa vielä pitkään aikaan – jos koskaan, mikäli nykyinen meno jatkuu.

 

Otsikkokuva on erinomaiselta earth.nullschool.net -sivustolta otettu ruutukaappaus; sivulla voi visualisoida maapallon pintatuulia.

Julkaisun tiedot: Nature Climate Change, DOI: 10.1038/NCLIMATE2235