Pelin henki (lievä Spoiler Alert!)

Otsikkokuva
Otsikkokuva
Body D8

Mitä tehdä, kun vastassa on ylivoimainen avaruuden muukalaisten sotajoukko, joka on melkein päihittänyt ihmiskunnan jo kahteen otteeseen? Valikoit tietenkin ekaluokkalaisten lasten joukosta parhaat mahdolliset kandidaatit ja pyrit kouluttamaan heistä ennen aikuisikää tehokkaita ja tunteettomia tappajia.

Aivan näin yksioikoinen juoni tässä tieteiskirjallisuuden klassikossa ei ole, mutta siltä se päällisin puolin voi vaikuttaa. Ja siitä Ender’s Game aikanaan sai osakseen kehujen lisäksi myös kritiikkiä. Romaani on ilmestynyt jo vuonna 1985 ja suomeksi se ilmestyi Ursan kustantamana viisi vuotta myöhemmin. Ajankohtaiseksi kirjan tekee marraskuussa ensi-iltaan tuleva samanniminen elokuva, jota tähdittää nimekäs näyttelijäkaarti Harrison Fordista Ben Kingsleyyn.

Luin kirjan muinoin tuoreeltaan käännöksenä, mutta nyt alkuteoksena. Reilun 20 vuoden aikana monet detaljit olivat päässeet unohtumaan, mutta esimerkiksi kuvaukset taistelukoulun painottomissa ”Kuutioissa” käydyistä harjoituksista olivat juuri niin hienoja kuin ne muistini mukaan olivat olleet.

Ender eli Andrew Wiggin on kirjan alussa kuusivuotias pikkupoika, koulussa luokkatovereiden kiusaama ja kotona isoveli Peterin säälittä rääkkäämä. Toisinaan tuntuu, että Enderin palvoma isosisko Valentine on ainoa tekijä, joka pitää rankan kiusanteon tappamisen tällä puolen. Pakotien tarjoaa valinta taistelukouluun, mikä ei ensihelpotuksen jälkeen kuitenkaan muuta Enderin elämää sen paremmaksi.

Samaan aikaan kun Enderistä koulutetaan huippusotilasta, muutamaa vuotta vanhemmat Peter ja Valentine päättävät ottaa maailman haltuunsa ensin verkkokeskustelujen ja sitten maailmanlaajuisten mediasyndikaattien avulla. He luovat kaksi virtuaalihahmoa, jotka ovat tarkoituksella mielipiteiltään, näkemyksiltään ja asenteiltaan täysin vastakkaisia – ja saavat tällä tavoin yhteenlaskettuna kaikki taakseen.

Teknisen kehityksen kannalta romaanin tekee mielenkiintoiseksi, että sen sivuilla on keskeisinä elementteinä asioita, jotka ovat nykyisin arkipäivää, mutta 80-luvun puolivälissä vielä tulevaisuutta, osin aika kaukaistakin.

Yhtenä mielenkiintoisena nyanssina on taistelukoulun oppilaiden ahkerassa käytössä oleva henkilökohtainen ”tietolevy” tai lyhyemmin pelkkä ”levy”. Laite tuntuu olevan toiminnaltaan ja ominaisuuksiltaan täsmälleen samanlainen kuin nykyiset tablettitietokoneet. Oliko 80-luvun puolivälissä tietoakaan kosketusnäytöistä?

Itse asiassa oli. Muistan itsekin käyttäneeni Applen kuuluisaa ”telkänpönttöä” muistuttanutta Hewlett-Packardin pöytäkonetta, jossa oli kosketusnäytön varhainen evoluutioversio. Se oli kuitenkin ilmeisen huono, koska malli katosi – muistaakseni – markkinoilta aika nopeasti (jos joku muistaa toisin, palautetta voi laittaa Tiedetuubin osoitteella).

Vanha virsi – ja vitsi – on hämmästellä tieteiskirjailijoiden uskomattomia visioita, jotka ennustavat osuvasti tulevaisuuden tekniikkaa ja tapahtumia. Okei, Card ennakoi internetin ja tabletit, mutta onko meillä edelleenkään kykyä kontrolloida gravitaatiota tai viestiä valovuosien päähän ilman viivettä?

No eipä ole. Se ei tietysti vähennä Cardin visionäärisyyttä kahden ensin mainitun kohdalla, mutta jos ja kun monet tieteiskirjailijat tekevät tulevaisuutta koskevia ”ennusteita” eli ekstrapoloivat olemassa olevaa maailmaa ja sen ilmiöitä työkseen, ei ole ihme, että osa niistä osuu kohdalleenkin.

Yksi kirjan mielenkiintoisista ristiriidoista on Enderiin kohdistuvan manipuloinnin sekä Peterin ja Valentinen muihin kohdistaman mielipiteenmuokkauksen välillä. Myös Peter ja Valentine olivat aikoinaan tarkkailtavina mahdollista sotilaskoulutusta varten, mutta vain Ender tuli valituksi. Oliko hän sisaruksista terävä-älyisin vai sittenkin joissakin suhteissa helpoimmin hoopotettava? Riippuu näkökulmasta ja tavoitteista. Mutta pyhittääkö tarkoitus sittenkään ihan kaikkia keinoja?

Enderin kohtelu taistelukoulussa on totaalisen kammottavaa ja viimeaikaisten koulumaailman tapahtumien valossa erityisen järkyttävää on se, miten Enderin kokemaa kiusaamista käytetään hyväksi hänen kouluttamisessaan. Taistelukoulussa eversti Graff – elokuvassa Ford – osaa kuitenkin erinomaisen hyvin perustella säälimättömän suhtautumisensa sekä muille että erityisesti itselleen.

Hirviö on luomassa hirviötä, joka kykenee voittamaan hirviöt. Jos ja kun se on tavoitteena, mitkä tahansa toimet on mahdollista sovittaa sallitun rajoihin. Ja mikäli siinä epäonnistutaan, millään ei ole muutenkaan enää mitään väliä.

Sankarit ovat toki aina sankareita, mutta on hivenen huvittavaa, että taistelukouluun valitut muut maailman terävimmät esiteinit ovat Enderiin verrattuna jokseenkin täysiä toopeja, kun on tosi kyseessä eli eri vuosikursseista kootut ”armeijat” ottavat yhteen. Ja kaikki – muiden mielestä – luuserit ja kiusankohteet puhkeavat hänen alaisuudessaan huikeiksi strategeiksi. Yllätysmomentti tuntuu olevan aina täydellinen, sovelsipa Ender armeijallaan millaista taistelutaktiikkaa tahansa.

Kirjan ratkaisuhetket ovat vaikuttavaa luettavaa, vaikka toisella lukemisella yllätysmomentti on tietysti kadonnut. Muukalaisia vastaan käydyn sodan lopputulos ei tietenkään ole millään lailla odottamaton, mutta tapa jolla voitto saavutetaan, sen sijaan on.

En kuitenkaan aio pilata kenenkään lukukokemusta (tai elokuvan katsomiskokemusta) kertomalla sen enempää. Lukekaa kirja! Elokuvaa en uskalla kehottaa katsomaan, koska ensi-iltaan on vielä aikaa.

Ender’s Game ilmestyi alun perin samannimisenä novellina, jonka Card sitten laajensi romaaniksi saadakseen siitä johdannon jatko-osalle Speaker for the Dead (joka ilmestyi suomeksi vuonna 1991 nimellä Kuolleiden puolustaja niin ikään Ursan kustantamana). Se on (uudelleen)lukulistalla seuraavana.

Kumpikin kirja sai sekä Hugo- että Nebula-palkinnot ja Card on edelleen ainut kirjailija, joka on saanut kummankin palkinnon peräkkäisinä vuosina. Sittemmin romaanikaksikko on laajentunut kokonaiseksi kirjasarjaksi tai oikeastaan kahdeksi: Ender-sarjassa seurataan Enderin, Varjo-saagassa muiden Ender’s Game -kirjan henkilöiden myöhempiä vaiheita. Romaanien lisäksi sarjaan kuuluu liuta novelleja ja sarjakuvia.

Orbit Books
ISBN 9780356500843
Hinta £8,99
352 sivua, nidottu

Kirjailijan nimi
Orson Scott Card
Kirjan nimi

Ender’s Game

Kategoria