astronautti

Haluatko kuulennolle? Suomalaisen mahdollisuus päästä astronautiksi on parempi kuin koskaan!

Ti, 02/16/2021 - 20:08 By Jari Mäkinen
Vuoden 2009 astronauttiluokka kuvattuna ESAn päämajassa nimityksensä jälkeen.

Euroopan avaruusjärjestö etsii työkavereita kuvassa olevalle kuusikolle. Siinä ovat edellisen astronauttirekrytoinnin valitut, ESAn niin sanottu Astronauttiluokka 2009 kuvattuna ESAn pääkonttorilla Pariisissa nimityksensä jälkeen yhdessä silloisen pääjohtajan Jean-Jacques Dordainin kanssa.

Siitä alkaen he olivat virallisesti astronauttikandidaatteja, kunnes marraskuussa 2010 peruskoulutuksen jälkeen heistä tuli astronautteja – vaikka he eivät olleetkaan vielä päässeet käymään avaruudessa.

Otsikkokuvassa ovat (vasemmalta) Luca Parmitano, Alexander Gerst, Andreas Mogensen,  Samantha Christoforetti, Tim Peake ja Thomas Pesquet. Heidän lisäkseen ESAn astronauttiryhmään otettiin mukaan pari vuotta sitten myös Matthias Maurer, koska ryhmään kaivattiin jo täydennystä. Hän oli mukana 2008 hakuprosessissa, mutta jäi juuri ja juuri rannalle.

Nyt jokainen alkuperäisestä kuusikosta on käynyt avaruudessa, osa jopa kahteen kertaan. On siis aika etsiä heille seuraajia!

Join ESA!

Jopa 26 uutta astronauttia! 

(Lisäys 16.2. illalla: Tekniikka & Talouden mukaan Työ- ja elinkeinoministeriö käynnistää selvityksen Suomen osallistumisesta miehitettyihin avaruuslentoihin, eli suomalaisten pääsy astronauteiksi on nyt vähemmän riippuvaista poliittisista syistä – kenties jopa mahdollisuudet ovat parempia, koska kyseessä on – kenties – uusi Human Spaceflight and Exploration -ohjelmaan osallistuva maa.)

Euroopan avaruusjärjestö kertoi tänään 16. helmikuuta 2021 yksityiskohtia pian käynnistyvästä hakuprosessista. Suurimmat yllätykset verrattuna edelliseen hakuun vuonna 2008 ovat astronauttien määrässä, heidän rooleissaan ja siinä, että nyt haetaan myös erityisiä ”parastronautteja”.

Kun nyt astronautit ovat avaruusjärjestön vakihenkilökuntaa, tulevaisuudessa uusista astronauteista vain 4 – 6 otetaan hommiin samaan tapaan kuin aikaisemmin. Lisäksi noin 20 astronauttia koulutetaan määräaikaiset sopimukset mielessä, eli he voisivat tehdä esimerkiksi yksittäisiä lyhyitä lentoja kiertoradalle.

Tämä jako heijastaa hyvin muutosta, mikä on tulossa avaruuslentäjien työhön. Maan kiertoradalla tullaan tekemään myöhemmin enemmän tutkimusta ja sinne pääseminen tulee helpommaksi. Lyhytaikaisten, tiettyä tarkoitusta palvelevien lentojen määrä kasvaa, ja juuri tällaisiin lentoihin sopivat hyvin nämä uudenlaiset keikka-astronautit.

Esimerkiksi Axiom-yhtiö tulee tarjoamaan ensi vuodesta alkaen maksua vastaan lentomahdollisuuksia avaruusasemalle, ja näitä lentoja on tarkoitus tehdä turistien ja tutkijoiden tilauksesta. Osa eurooppalaisastronauttien lennoista on todennäköisesti juuri tällaisia noin viikon keikkoja avaruuteen.

Vakiastronauttien tehtäväksi jäävät vaativammat työt, eli pitkäkestoiset lennot Avaruusasemalle (tai tulevaisuudessa kenties avaruusasemille), Kuun kiertoradalle ja kenties myös Kuun pinnalle. 

Pitkäkestoisilla lennoilla pidetään yllä avaruusasemaa, jotta se olisi toiminnassa lyhytaikaisia vierailijoita varten. Kuuta kiertävälle radalle aloitetaan pian rakentaa avaruusasemaa, jonka toiminta vastaa nykyisen avaruusaseman toimintaa – paitsi että se on kauempana ja sillä työskentely on vaarallisempaa, koska Kuun luota ei päästä parissa tunnissa Maahan onnettomuustapauksissa.

Perinteisten superihmisastronauttien lisäksi ESA aikoo ottaa mukaan henkilöitä, jotka eivät ole fyysisesti täydellisiä. Avaruudessa työskennellessä jalat eivät itse asiassa ole kovin tärkeitä, joten yleistäen voisi sanoa, että jos hakija täyttää kaikki kriteerit jalkoja lukuun ottamatta, niin hän voi päästä mukaan. Tarkemmin: ”parastronauttien” jalka tai jalat voivat olla amputoitu tai epänormaalit polvesta alaspäin, tai jalat voivat olla eripituiset.

Myös lyhyet, alle 130 cm pitkät henkilöt voivat päästä mukaan.

Parastronauttienkin täytyy olla hyväkuntoisia ja täyttää kaikki muut kriteerit.

Ketkä kelpaavat mukaan?

Astronautin perustyyppejä on yleisesti ottaen kaksi: tutkijat tai insinöörit ja lentäjät, yleensä hävittäjälentäjät. Lisäksi heillä pitää olla vakaa mielenlaatu, mielellään pari yliopistotutkintoa ja harrastuksina lentämistä, sukeltamista tai muuta sellaista varsin astronauttimaista. Kielitaito on hyväksi, ja heidän täytyy olla muutenkin ”hyviä tyyppejä”.

Tarkemmin:

  • Hakijan täytyy olla jonkun ESAn jäsenmaan tai yhteistyömaan kansalainen.
  • Hänellä täytyy olla ylempi korkeakoulututkinto (maisteri) tai korkeampi koulutus joltain näistä aloista: luonnontieteistä, tekniikan alalta, matematiikasta, tietojenkäsittelystä. Toinen vaihtoehto koulutukselle on koelentäjäkoulu. Kummassakin tapauksessa vaaditaan lisäksi vähintään kolme vuotta työtä omalla alallaan.
  • Sujuva englannin kielitaito (CEFR C1) sekä vähintään yhden muun kielen tunteminen (CEFR B1-B2).
  • Hyvä motivaatio ja kyky työskennellä epäsäännöllisesti myös kaukana kotoa ulkomailla.
  • Joustavuus työpaikan suhteen (työ- ja asuinpaikka voi olla Euroopassa, muualla maailmassa tai avaruudessa)
  • Rauhallisuus paineen alla on tärkeää ja hänen täytyy suostua myös kivuliaisiin lääketieteellisiin tutkimuksiin.
  • Mieluiten (mutta ei välttämättä!) 27-37 vuoden ikä.

Sukupuolella ei ole väliä, paitsi että ESA kehottaa painokkaasti myös naisia hakemaan; astronautin työ ja koko avaruusala on ollut (ja on edelleen) varsin miehistä, joten harva tyttö tulee sitä edes vakavasti ajatelleeksi. Tähän halutaan saada muutos.

Miten haku etenee?

Nyt hakemuksia otetaan vastaan maaliskuun lopusta toukokuun 28. päivään saakka ja koko haku tapahtuu netissä osoitteessa https://www.esa.int/About_Us/Careers_at_ESA.

Hakijoiden tulee kirjautua käyttäjiksi ja vastata pohjustaviin kysymyksiin. Edellisessä haussa tämä oli 15 sivun mittainen lista.

Varsinaisessa hakemuksessa täytyy olla mukana CV (Europass), motivaatiokirje, kopio passista ja lisäksi todistus ilmailulääkäriltä siitä, että hakija täyttää yksityislentäjän lupakirjan vaatimukset lääketieteellisesti (vaikka lupakirjaa ei olisikaan).

Hakemuksia käsitellään alustavasti toukokuun ja kesäkuun 2021 aikana, ja heinäkuussa valitaan osa hakijoista jatkamaan psykologisiin testeihin. Ensimmäisten testien parhaat kutsutaan tarkempiin testeihin vuoden 2022 alussa. Niitä pidetään eri paikoissa syksyn aikana, ja jos vuoden 2008 hakua pitää esikuvana, oli silloin tässä vaiheessa mukana pari sataa henkilöä.

Edellisessä hakuprosessissa seuraavaan vaiheeseen, eli tarkkoihin lääketieteellisiin kokeisiin, kutsuttiin 80 henkilöä. Nyt näitä on tarkoitus pitää ensi vuoden keväällä touko-heinäkuussa 2022.

Heistä parhaat kutsutaan haastatteluihin. Viimeksi näitä oli vain yksi kierros ja siinä oli mukana noin 30 henkilöä, mutta nyt tulossa on kaksi haastattelukierrosta ja haussa on neljän sijaan yli 20 astronauttia, joten haastatteluihin kutsuttaneen paljon enemmän väkeä – kuten aikaisempiinkin karsintavaiheisiin.

Lopulta tuolloin todennäköisesti edelleen ESAn pääjohtajana toimiva, ensi kuussa kautensa aloittava Josef Aschbacher päättää valittavat henkilöt, jotka kutsutaan Kölniin, Euroopan astronauttikeskukseen peruskoulutusta varten. Päätökset tehdään lokakuussa 2022, ellei koronapandemia venytä aikataulua, ja jos vanhat merkit pitävät paikkansa, saavat uudet astronauttikokelaat muuttaa Saksaan varsin nopeasti sen jälkeen, kun ovat saaneet tiedon valinnastaan.

Tähän mennessä kaikki eurooppalaiset astronauttivalinnat ovat onnistuneet erinomaisesti, ja myös ESAn itse antama astronauttien peruskoulutus on erittäin hyvää. Myös ulkomaiset yhteistyökumppanit lähettävät tuoreita astronauttejaan Kölnissä sijaitsevaan Euroopan astronauttikeskukseen ottamaan oppia.

Suomi oli superaktiivinen edellisellä kerralla

Olin itse mukana edellisessä hakukierroksessa siten, että avustin tuolloin Euroopan avaruusjärjestöä suomenkielisissä tiedotusasioissa ja organisoin Suomessa hakuprosessiin liittyneitä tiedotustoimia. Pian sen jälkeen olin myös työssä ESAssa miehitettyjen avaruuslentojen parissa, joten pääsin seuraamaan astronauttikandidaattien peruskoulutus ja ensimmäisiä askeleita avaruuslentäjäuralla.

Koulutuksesta voin kirjoittaa joku kerta enemmän, mutta tässä vielä tuosta hakukierroksesta: Suomelle tämä kierros oli merkittävä, koska nyt otettiin mukaan kaikki jäsenmaat, siten myös Suomi.

Aikaisemmin astronautiksi pääseminen oli mahdollista ESAssa vain henkilöille, jotka ovat ovat ESAn miehitettyjen avaruuslentojen ohjelmaan osallistuvista maista.

Järjestimme siksi astronauttiurasta ison tiedotustilaisuuden Helsingissä toukokuussa 2008. Paikalle tuli toistasataa kiinnostunutta kuulemaan mitä ruotsalaisastronautti Christer Fuglesangilla ja ESAn astronauttikeskuksen astronauttiosaston johtajalla Horst Schaarschmidtillä oli kerrottavana.

Yllättäen (tai ei) Suomesta saatiin peräti 4 % kaikista hakemuksista, ja väkimäärään suhteutettuna olimme aktiivisin maa. Suomalaishakemuksia oli 336, kaikkiaan ESA sai hakemuksia 8413.

Suomalaiskandidaatit menestyivät myös erinomaisesti. Aivan loppukarsinnassakin oli mukana suomalainen, mutta kun tasavahvoja henkilöitä alettiin laittaa järjestykseen heistä riippumattomilla tekijöillä (kuten esimerkiksi k.o. henkilön kotimaan ESAn miehitettyihin avaruuslentoihin antaman osuuden mukaan), putosi suomalainen listan hännille.

Kansalaisuus ei kuitenkaan olisi ollut esteenä, jos joku muu syy olisi nostanut ehdokkaan selvästi muita paremmaksi. Käytännössä kuitenkin kaikki viimeisessä valinnassa mukana olevat ovat niin erinomaisia, että valinta tehtiin (ja tehdään varmasti jatkossakin) muiden tekijöiden perusteella: rahoitus sekä politiikka ovat olennaisia.

Esimerkiksi vuonna 2009 monet katsoivat Tim Peaken päässeen mukaan pääasiassa siksi, että ESA halusi innostaa Iso-Britanniaa osallistumaan enemmän ja aktiivisemmin eurooppalaisiin avaruushankkeisiin. Näin kävikin, kunnes Brexit sotki kuvioita (ESA ja EU ovat erillisiä organisaatioita ja vaikka Britannia jatkaa ESAn jäsenenä vanhaan tapaan, hankaloittaa Brexit heidän osallistumistaan ESA-hankkeisiinkin).

Neljän uuden astronautin sijaan valittiin kuusi, koska Italia iski euroja pöytään ja halusi kaksi italialaista.

Kädenojennuksena Pohjoismaille (ja muille pienille jäsenmaille) mukaan otettiin myös Tanskan Andreas Mogensen, ja hän on toistaiseksi tehnyt ”vain” yhden lyhyen matkan avaruusasemalle. Sen sijaan hän on erittäin kokenut CapCom, eli astronauttien kanssa lennonjohdosta yhteydessä oleva astronautti, jonka työ on eräs monista erittäin tärkeistä, mutta vähemmän otsikoissa olevista astronauttitehtävistä.

ESAn pääjohtaja on myös usein sanonut, että jokainen vuoden 2009 astronautti pääsee lentämään vähintään kaksi kertaa. Kaksi avaruuslentoa on yleinen vähimmäistavoite kaikille astronauttiryhmän jäsenille, joskin onnekkaimmat (ja sopivista maista kotoisin olevat) pääsevät avaruuteen kolmannenkin kerran. Käytännössä kun lentopaikkoja jaettaessa kansallinen rahoitus on myös olennaisessa osassa, joten se maa joka maksaa, sen maan edustajat pääsevät lentämään enemmän.

Lue lisää ESAn astronauteista ja astronauttikoulutuksesta: www.esa.int/YourWayToSpace

PS. Olen itsekin astronauttikandidaatti! 

Käydessäni ensimmäisen kerran juttukeikalla Nasan Houstonissa sijaitsevassa miehitettyjen avaruuslentojen keskuksessa 1990-luvun puolivälissä täytin hakulomakkeen, kun kävimme astronauttirekrytointitoimistossa osana kiertokäyntiä.

Ennen syyskuun 11. päivän terrori-iskuja vuonna 2001 ilmapiiri Nasassakin oli hyvin rento, ja jopa satunnaiselle suomalaistoimittajalle näytettiin paikkoja hyvin vapaasti. Ja myös annettiin vitsin vuoksi täyttää lomake, joka leimattiin saapuneeksi ja hylättiin saman tien. Ulkomaalaiset kun pääsisivät (ja pääsevät edelleen) mukaan vain hallitustenvälisillä sopimuksilla. 

Joka tapauksessa nauroimme, että olin tuon noin kaksi minuuttia astronauttikandidaatti.

PSS: Tämä teksti ilmeistyi ensin (lähes samanlaisena) Ursan blogina.

Avatkaa suu ja sanokaa "aaa", vaikka olettekin avaruudessa

La, 05/14/2016 - 11:59 By Jari Mäkinen
Hammastarkastus avaruudessa

Päivän kuvassa tehdään hammastarkastusta kesäkuussa 1973. Tutkittavana on Charles "Pete" Conrad, tutkijana lääkäri Joseph Kerwin ja tutkimuspaikkana Skylab-avaruusasema, joka laukaistiin avaruuteen tänään vuonna 1973. Painottomuudessa tarkastus oli helppoa, koska lääkäri saattoi siirtää potilaansa sopivaan asentoon edessään.

Päivän kuvaSkylab oli ensimmäinen amerikkalainen avaruusasema, mutta ei suinkaan ensimmäinen. Neuvostoliitto ennätti laukaisemaan aivan ensimmäisen avaruusaseman, Saljut 1:n huhtikuussa 1971.

Avaruusasemien taustalla oli paitsi 1900-luvun alusta alkaen ollut haave kiertoradalla olevasta tutkimusasemasta, niin konkreettisemmin suurvaltojen välinen avaruuskilpailu, joka oli kuumimmillaan 1960- ja 1970-luvuilla. Kilpailun palkintoja olivat ensimmäiset erilaiset lennot: ensin ensimmäinen satelliitti, sitten miehitetty avaruuslento, sen jälkeen luotaimet kohti Kuuta ja planeettoja, yhä pitemmät ja monimutkaisemmat avaruuslennot, ja lopulta ihmisen laskeutuminen Kuun pinnalle.

Kuten nyt tiedetään, oli myös Neuvostoliitolla massiivinen ohjelma kosmonauttien viemiseksi Kuuhun, mutta tämän avaruuskilpailun pääpalkinnon sai Yhdysvallat kesällä 1969. Sen jälkeen Neuvostoliitto totesi, ettei se ollutkaan koskaan kiinnostunut kuulennoista rahan ja voimavarojen tuhlauksena, vaan haluaa kehittää avaruusasemia, joilla kosmonautit voivat tehdä työtä pitkän aikaa kerrallaan.

Avaruusasemia oli kehitetty kummassakin maassa jo 1960-luvun puolivälistä, mutta niiden toteuttaminen oli jäänyt myöhemmäksi, koska kuulentopyrkimykset olivat poliittisesti tärkeämpiä. Niinpä avaruusasemasuunnitelmat oli helppo ottaa esiin, ja Neuvostoliitto sai ensimmäisenä asemansa taivaalle. 

Ja se tapahtui siis 19. huhtikuuta 1971. Saljut-1 -asemaa seurasi vuoronperään sotilaallisia ja enemmän siviilitutkimuksellisia Saljut-asemia aina numeroon seitsemän saakka, ja tällä Saljut-7 -asemalla tehtiin 1980-luvulla monia pitkä lentoja ja myös kenties avaruushistorian vaativin korjausoperaatio, kun kesällä 1985 Sojuz T-13 -lennon miehistö remontoi aseman sähköhäiriön vuoksi toimintakyvyttömäksi hiipuneesta raadosta jälleen toimivaksi avaruusasemaksi. 

Myös Skylab muistetaan korjaustöistä, sillä aseman ensimmäinen miehistö joutui asentamaan asemalle pikaisesti suunnitellut lämpösuojan ja avaamaan sen paikalleen lukittuneen aurinkopaneelin käsivoimin avaruuskävelyllä.

Skylab oli nerokas pikaratkaisu

kun kuussa oli käyty ja Yhdysvaltain poliittiset päättäjät menettivät kiinnostuksena kuulentoihin, Apollo-ohjelma lopetettiin ennen aikojaan. Kolme jo suunniteltua kuulentoa päätettiin jättää tekemättä. Niitä varten oli kuitenkin tilattu jo alukset ja kantoraketteja, joille mietittiin käyttöä.

Samalla Saljut 1:n laukaisun jälkeen Yhdysvalloissakin haluttiin saada sille vastineena oma avaruusasema, mihin NASA vastasi jo 1960-luvun alussa tehdyllä suunnitelmalla: Saturn 1B -kantoraketin toisesta vaiheesta voitaisiin tehdä "helposti" avaruusasema. Vaiheen sisällä on normaalisti kaksi suurta polttoainetankkia, jotka voitaisiin vahvistaa ja sisustaa ihmisten käyttöön sopiviksi työtiloiksi. Lisäksi vaiheeseen täytyi rakentaa telakoitumisportti ja kaikki muu, mitä avaruusasema vaatii, mutta aseman suurin osa – sen runko – olisi näin valmiina.

Ja niin tehtiin, ja 25 metriä pitkä, liki 70 tonnia painanut Skylab 1 vietiin avaruuteen tänään 45 vuotta sitten kuulentoa varten tehdyllä Saturn 5 -kantoraketilla. 

Valitettavasti vain laukaisussa jokin meni sen verran pieleen, että yksi aseman aurinkopaneeleista ei avautunut ja sen lämpösuojakilpi repeytyi irti.

Niinpä ensimmäisen miehistön tehtäväksi tuli ensisijaisesti korjata asema, ja se onnistui siinä. Kuvassa hammastarkastuksessa oleva, kyseisen lennon komentaja ja Apollo 12 -lennon astronautti Pete Conrad tempasi suuren aurinkopaneelin auki käsivoimin kankeassa avaruuspuvussa.

Kaikkiaan kolme miehistöä kävi asemalla toukokuun 1973 ja helmikuun 1974 välisenä aikana, minkä jälkeen asemaa pidettiin vielä avaruudessa odottamassa ensimmäisiä avaruussukkuloita. Niitä varten oli tarkoitus myös laukaista toinen Skylab myöhemmin avaruuteen, mutta suunnitelmasta luovuttiin.

Kun avaruussukkuloiden tulo lykkääntyi ja lykkääntyi, kävi pian myös selväksi, ettei vaurioitunut Skylab kestäisi toimintakuntoisena avaruudessa sukkulalentoihin saakka. Eikä kestänytkään. Asema syöksyi Maahan hallitsemattomasti 11. helmikuuta 1979 ja sen osia putosi muun muassa Australiaan.

Tiedetuubin video parin vuoden takaa näyttää näitä maisemia, mihin Skylab putosi.

Mitä tulee vielä avaruusasemiin, niin Neuvostoliiton Saljut-asemien jälkeen 1990-luvulla tuli suurempi Mir ja Mir-aseman jälkeen 2000-luvun alussa vieläkin suurempi, nykyisin käytössä oleva kansainvälinen avaruusasema ISS (International Space Station). 

Jos avaruusasemia katsotaan läntisestä näkökulmasta, niin aika Skylabin ja ISS:n välillä ei ole suinkaan toimetonta, vaikka silloin käytössä ei ollutkaan omaa avaruusasemaa: avaruussukkulalennoilla tehtiin tutkimuksia samaan tapaan kuin avaruusasemalla olisi tehty, mutta pisimmillään vain pari viikkoa kerrallaan.

Sukkuloiden rahtiruumaan asennettiin välillä myös eurooppalaistekoinen Spacelab-tutkimusmoduuli, jonka sisällä astronautit saattoivat tehdä työtä. Spacelab oli itse asiassa kuin pieni avaruusasema, tosin ilman asennonsäätöä, energiantuottolaitteita ja muuta sellaista.

Useilla, lyhyillä lennoilla oli se hyvä puoli, että tutkimuslaitteita pystyttiin vaihtamaan erilaisiksi ja tutkimusteemat saattoivat vaihdella paljonkin, mutta niillä ei voitu tehdä pitkäkestoisia tutkimusohjelmia.

Lisäksi avaruusasemien tärkein merkitys on avaruudessa pitkään olemisen ja työskentelyn muuttuminen arkiseksi, ja kaikkien siihen liittyvien teknisten, lääketieteellisten ja psykologisten puolien tutkiminen. Se ei ole hohdokasta, mutta se on erittäin tärkeää ihmisen avaruudessa olemisen tulevaisuuden kannalta.

Yksi tähän liittyvistä asioista on otsikkokuvassa oleva hammastarkastus. Tylsä toimenpide, mutta tärkeä. Esimerkiksi aikanaan Marsiin lennettäessä jokin sinänsä vaaraton tulehdus saattaa äityä hengenvaaralliseksi.

Skylab

Andreas ammutaan avaruuteen 2015

Ke, 08/28/2013 - 13:57 By Jari Mäkinen
Astronautti Andreas Mogensen avaruuspuvussa

Viime lokakuussa Oulussa vieraillut Euroopan avaruusjärjestö ESAn tanskalainen astronautti Andreas Mogensen on saanut viimein nimityksen avaruuslennolle. Hän lentää kymmenpäiväiselle keikalle Kansainväliselle avaruusasemalle syyskuussa 2015.

Kyseessä on siis lyhyt lento avaruusasemalle. Niitä ei ole tehty sen jälkeen kun sukkulat jäivät eläkkeelle ja asemalla on ollut kuusihenkinen pysyvä miehistö. Vuonna 2015 alkaa asemalla kuitenkin uusi aika, sillä silloin kaksi avaruuslentäjää tulee viettämään asemalla vuoden päivät; hyvin pitkä lento on eräänlainen testi lennosta Marsiin ja auttaa ymmärtämään paremmin ihmisen kehon muutoksia pitkään avaruudessa oltaessa.

Vuoden kestävän lennon vuoksi yksi asemalla olevista kahdesta Sojuz-aluksesta pitää vaihtaa, ja siten tämän lennon mukana voidaan lähettää astronautti lyhyelle lennolle avaruusasemalle. Lyhyenkin lennon aikana voidaan tehdä runsaasti tutkimusta ja kerätä kokemuksia.

"Olen luonnollisesti hyvin iloinen tästä mahdollisuudesta ja tämä on pitkäaikaisen unelmani täyttymys sekä monivuotisen koulutukseni huipentuma", toteaa Andreas.

Lokakuussa Oulussa Tietomaassa vieraillessaan Andreas vielä toivoi lentävänsä pian avaruuteen, mutta ei elätellyt toivoa näin pikaisesta pestistä. Hänen lentonsa ylös avaruusasemalle tulee olemaan numeroltaan Sojuz TMA-18 (44S) ja paluumatka taittuu numeron TMA-16 (42S) alla. Laukaisu tapahtuu näillä näkymin 30. syyskuuta 2015 ja paluu takaisin Maahan on 10. lokakuuta.

Lennollaan hän toimii Sojuz-aluksen ohjaajana, eli istuu komentajan vasemmalla puolella – toiseksi tärkeimmällä paikalla.
Lennon komentajana toimii menomatkalla Sergei Volkov ja paluun aikana Juri Lonchakov.

Andreasin kanssa matkalla on myös todennäköisesti jälleen uusi avaruusturisti: oopperalaulaja Sarah Bightman, joka on maailman rikkain klassisen musiikin naispuolinen esiintyjä. Hän on kouluttautunut matkaansa varten Venäjällä vuodesta 2012 alkaen.

Andreas oli viime syksyllä Suomea kiertäneen Avaruusrekan vieraileva tähti Oulun pysähdyksellä.

Paljon uutta tekniikkaa

Andreas on koulutukseltaan ilmailu- ja avaruusinsinööri, joten hänen lennollaan tulee olemaan runsaasti tulevaisuuden tutkimuslentoja varten tehtävää tekniikan testaamista.

Lennolla mm. kommunikoidaan miehistön ja lennonjohdon välillä uudella, kokeellisella tavalla ja Andreas tulee käyttämään ESAn erityisesti varustamaa tablettia, jonka avulla asemalla tutkimusta tekevä astronautti voi olla monella tavalla suoraan yhteydessä Maassa oleviin tutkijoihin. Laitteisto tarjoaa myös kätevästi teleläsnäoloa, mitä on tarkoitus tarjota myös suurelle yleisölle internetin kautta. Koskaan aikaisemmin avaruuslentoa ei ole voinut seurata yhtä realistisesti kuin nyt.

Pitkillä avaruuslennoilla olevat astronautit antavat jatkuvasti näytteitä ja heitä mitataan yhtenään, jotta avaruuden olosuhteisiin sopeutumista pystytään tutkimaan ja sen negatiivisia vaikutuksia voidaan torjua. Lyhytkestoisen lennon aikana tähän tietoon ja näihin näytteisiin saadaan erinomaista vertailumateriaalia.

Lennon aikana Andreas tekee myös mm. materiaalifysiikkaan liittyviä kokeita. Kaikki tarvittavat tutkimuslaitteet ovat jo valmiina avaruusaseman eurooppalaisessa Columbus-laboratoriossa.

Lyhyen lennon erinomainen piirre on myös se, että näytteet saadaan toimitettua pikaisesti Maahan lennon päätteeksi.

Lentonsa aikana Andreas tulee pitämään päällään hyvin "avaruudelliselta" näyttävää, lähes ihonmyötäistä spandex-vaatetta, jonka venyvä kangas on muotoiltu siten, että se puristaa haluttuja lihaksia jokseenkin samalla tavalla kuin painovoima tekisi Maan pinnalla.

Ennen Andreasia seuraava eurooppalainen avaruusasemalla on saksalainen Alexander Gerst, jonka puolivuotinen lento alkaa ensi keväänä. Italialainen Samantha Cristoforetti seuraa häntä loppuvuodesta 2014. Andreasin jälkeen matkaan pääsee britti Tim Peake, jonka lento alkaa joulukuussa 2015.

Kun vuonna 2009 valituista astonauteista ensimmäisenä lennolleen päässyt Luca Parmitano on parhaillaan avaruusasemalla, on ainoa toistaiseksi ilman lentoa oleva kuusikon jäsen ranskalainen Thomas Pesquet. Tuskin hänkään joutuu odottamaan lentonimitystään enää pitkään.

Andreas bloggaa lentoonsa valmistautumisesta tanskaksi osoitteessa videnskab.dk/profil/andreas-mogensen ja hänen twitter-nimensä on @astro_andreas.

ESA tulee Tiedetuubiin

Ensi viikosta alkaen ESAn, ja siten myös Andreasin, avaruuskuulumisia voidaan seurata myös täällä Tiedetuubissa, sillä sivustomme aloittaa yhteistyön Euroopan avaruusjärjestön kanssa. ESAn tuella tuotettu materiaali tulee olemaan sivustolla omalla osastollaan, selvästi toimituksellisesta aineistosta erillään. Sivuilla mm. ESAssa olevat suomalaiset kertovat työstään ja hankkeista, joissa he ovat mukana.

Astronautti ja avaruussääseminaari Rovaniemellä 14.3.

Ma, 03/04/2013 - 15:15 By Jari Mäkinen

Rovaniemellä, Arktikumissa pidetään 14. maaliskuuta Suomessa ainutlaatuinen esityssarja avaruussäästä, revontulitutkimuksesta ja aurinkomyrskyjen uhasta maapallolle. Euroopan avaruusjärjestön järjestämässä seminaarissa on alan huippunimiä sekä Nasan astronautti Don Pettit.

Auringon aktiivisuusmaksimi on tulossa, mutta kauniiden revontulien lisäksi se tuo myös aurinkomyrskyjen uhan. Viime aikoina Aurinko ei ole rökittänyt hiukkasillaan maapalloa yhtä voimakkaasti kuin historiassa - ja onneksi ei ole, koska nykyaikainen elämämme menisi täysin sekaisin hyvin voimakkaasta aurinkomyrskystä. Euroopan avaruusjärjestö ESA seuraa valppaasti avaruussäätä ja sen meille mahdollisesti aiheuttamaa uhkaa Space Situational Awareness -ohjelmassaan, minkä lisäksi Ilmatieteen laitos on eräs maailman johtavia avaruussään tutkijoita; Suomessa on kehitetty esimerkiksi parhaat menetelmät aurinkomyrskyjen ennustamiseen.

Arktikumissa ja Sodankylän geofysiikan observatoriossa maaliskuussa oleva kansainvälinen seminaari tuo Lappiin koko joukon avaruussään ja revontulten asiantuntijoita sekä NASAn astronautin Don Pettitin, joka on lentänyt kahdesti avaruusasemalla ja ottanut kenties upeimmat revontulikuvat avaruudesta. He kertovat asiasta myös yleisölle Arktikumissa 14.3. aamupäivällä pidettävässä, klo 9.30 alkavassa ilmaisessa tilaisuudessa, jonka jälkeen on mahdollisuus tavata lyhyesti astronauttia.

Tilaisuudessa kerrotaan myös erinomaisen kiinnostavasta Gaia-avaruuslennosta, millä on suoria yhteyksiä myös Suomeen.

Esiintyjät:

Nicolas Bobrinsky, ESA Space Situational Awareness -ohjelman johtaja
Juha-Pekka Luntama, ESA Space Situational Awareness -ohjelman avaruussääosaston johtaja
Minna Palmroth, Ilmatieteen laitos, tutkija
Timo Prusti, ESA, Gaia-lennon päätutkija
Don Pettit, NASA, astronautti

Kirjoittaja on yksi tilaisuuden järjestäjistä.