Se on hauskaa, jännittävää, näyttävää ja kiinnostavaa – mutta myös vaarallista.
Luolatutkimus, speleologia, on Suomessa hieman vähemmän tunnettu harrastus, mutta maissa, missä on enemmän luolia, on se varsin yleinen: kuten laskettelurinteitä, on luolia monenlaisia helpoista hyvinkin vaativiin. Joihinkin voi mennä vaikka korkokengissä vain hetkeksi ihailemaan, toisiin täytyy varustautua kuin tutkimusmatkaan.
Luolia löytyy koko ajan lisää, ja niistä paljastuu koko ajan uusia asioita. Luolissa on oma omituinen ekosysteeminsä, ja joissain luolissa on myös merkkejä niissä ammoin eläneistä ihmisistä.
Geologeille luolat ovat luonnollisesti tapa päästä geologisten kerrostumien sisään; siellä voi nähdä maapallon pintakerroksen lähes toiminnassa.
Joskus luolat ovat liiankin aktiivisia: niissä virtaavat joet tai irtokivet voivat täyttää kulkutien ja kapeat halkeamat voivat puristua kiinni kesken tutkimusmatkan.
Ja joskus tutkija voi loukkaantua satojen metrien syvyydessä kapeimman luolan äärimmäisessä sopukassa, kuten kävi juuri viime viikolla Pyreneillä: kesti päiväkausia, ennen kuin pelastajat pääsivät paikalle (luolaa matkalla suuremmaksi räjäytellen).
Euroopan avaruusjärjestö on käyttänyt luolia myös astronauttien koulutukseen jo vuosien ajan. Tänäkin vuonna ESAn CAVES-hanke lähetti kuusi avaruuslentäjää eri maista viikoksi Sardiniassa olevaan luolaan.
Idea on yksinkertainen: luolassa oleminen vastaa monessa mielessä avaruuslentoa, koska ympäristö on omituinen, aistit muuttuvat luolassa olemisen aikana, luolailijoiden tulee toimia ryhmänä ja tiukat turvaohjeet ovat koko ajan mielessä.
Kun osallistujat tulevat myös eri maista, kuten tällä kerralla Kiinasta, Japanista, Espanjasta, Yhdysvalloista ja Venäjältä, on kyseessä myös erittäin konkreettinen tapa tutustua toisten kulttuurien ajatusmaailmaan ja tapoihin toimia.
Yllä oleva video kertoo CAVES 2016 -koulutuksesta, ja siitä voi lukea lisää CAVES-blogissa: http://blogs.esa.int/caves.
Video: ESA/CAVES