1
min read
A- A+
read
Dyynejä komeetan pinnalla?
Jari Mäkinen
25.10.2014

Kuvat komeetta Churyumov-Gerasimenkon pinnasta ovat nyt niin tarkkoja kuin Rosetta-lennon aikana tulee koskaan olemaan. Jopa julkistetuista navigointikameran kuvista voi nähdä paljon jännittäviä yksityiskohtia, kuten esimerkiksi dyynejä.

Dyynejä? Maan pinnalla ja esimerkiksi Marsissa nämä aaltomaiset hiekkamuodostelmat ovat syntyneet tuulen (tai joskus veden) vaikutuksesta, mutta miten komeetan pinnalla – missä ei ole kaasukehää – voi syntyä dyynejä? Tätä pohditaan tutkijaryhmässä varmasti parhaillaan kuumeisesti, mutta voi olla, että vaikkapa kohtalaisen voimakas ja jonkin aikaa jatkunut kaasupurkaus lähistöllä olisi luonut hetkellisesti olosuhteet, missä dyynejä on päässyt syntymään. Tai sitten heikko vetovoima on saanut hienon pintamateriaalin laskostumaan dyynien kaltaisesti. Tai jotain muuta.

Toivottavasti Philae saa vastaavista kuvia laskeutuessaan pinnalle 12. marraskuuta.

Rosetta on ollut nyt lähimmillään 7,6 kilometrin päässä komeetan ytimen pinnasta, eli vajaan 10 km päässä sen keskipisteestä. Niinpä luotaimen tarkka OSIRIS-kameralaitteisto pystyy jo erottamaan yksittäisiä pieniä kiviäkin komeetan pinnalta.

Kameralla on kartoitettu koko ytimen pintaa, mutta kaksiosaisen komeetan "kaula-alue" on suurimman huomion kohteena, koska se on selvästi kiinnostavin paikka koko komeetassa. Se on nähtävästi myös suurimman aktiivisuuden alue, sillä suurimmat ytimestä jo nyt avaruuteen suihkuavat kaasupurkaukset ovat peräisin sieltä. Onkin varsin mahdollista, että komeetta on ollut aiemmin pyöreämpi ja tasaisempi, mutta kaulan seutujen materiaali on heikompaa tai muuten vain helpommin kaasuuntuvaa, joten komeettaydin on alkanut yksinkertaisesti kaventua juuri siitä.

Komeetan aktiivisuus on kuitenkin laajemmaltikin nousussa ja myös pienemmästä osasta on havaittu ulospäin virtaavia kaasusuihkuja.

"Oletamme, että suuressa osassa komeetan pintaa on nyt aktiivisuutta silloin kun Auringon valo osuu siihen", sanoo OSIRIS-kameralaitteiston tutkijaryhmän jäsen Jean-Baptiste Vincent Max Planck -instituutista.

Tämä on äärimmäisen kiinnostavaa, koska tämä on ensimmäinen kerta, kun pystymme seuraamaan miten komeetta herää ja sen aktiivisuus kasvaa. "Se, että voimme nyt myös nähdä kaasupurkaukset näin läheltä, antaa meille valtavasti uutta tietoa", toteaa OSIRIS-ryhmän johtaja Holger Sierks. “Toistaiseksi tosin voimme saada kaasun parhaiten näkyviin hieman ylivalotetuissa sivukuvissa, joten emme voi nähdä tarkalleen mistä kaasu tulee pinnalla."

Siksi kuvia otetaan eri suunnista, jotta kaasusuihkujen kolmiulotteinen olemus saataisiin selville.

Toistaiseksi Phileaen laskeutumispaikalta ei kuitenkaan ole havaittu kaasupurkauksia, mutta alue noin kilometrin päässä on aktivoitumassa. Laskeutumisesta 12. marraskuuta tulee kiinnostava!

Komeetta tulee radallaan 300 miljoonan kilometrin päähän Auringosta maaliskuussa 2015, ja tuolloin aktiivisuuden oletetaan toden teolla alkavan; aikaisempien havaintojen mukaan tuo etäisyys on tyypillisesti sellainen, missä komeetat alkavat synnyttää pyrstöään. Siihen mennessä kaasunmuodostus on vasta lämmittelyä...