Tänään 24. elokuuta vuonna 79 Napolin luona sijaitsevan Pompeijin asukkaat heräsivät tuhoisaan päivään: jo parin päivän ajan tapahtuneiden maanjäristysten ja Vesuvius -tulivuoren aktiivisen toiminnan jälkeen klo 10 aamulla Vesuvius purkautui – tai oikeastaan räjähti.
Sen sisällä ollut laavatappi, joka esti alla kerääntyneitä kaasuja purkaantumasta, sinkoutui kilometrien korkeuteen, jolloin suuria, kuumia kiviä ja laavaa nousi ensin ilmaan ja putosi sitten ympäristöön. Noin neljä kuutiokilometriä vulkaanista maa-ainetta satoi Pompeijiin sekä lähellä olleeseen Herculaneumin kaupunkiin ja pikkukyliin. Tämä muodosti noin metrin paksuisen kerroksen maanpinnalle laskeuduttuaan. Kivisadetta seurasi tuhkaa noin metrin paksuudelta ja kolmen tunnin aikana Pompeiji oli peittynyt neljästä viiteen metriä paksun kivi-, laava- ja tuhkapeitteen alle.
Maanjäristykset säestivät räjähdysmäistä purkausta, ja kaiken lisäksi alkoi sataa, jolloin vesi teki puhkausmateriaalista kuumaa liejua, joka alkoi vyöryä hitaasti alas Vesuviuksen rinnettä pitkin. Mutavelliä seurasi laavaa. Pahiten näistä kärsi Hercunaleum, joka hautautui 15–30 metrin paksujen vulkaanisten kerrosten ja mutavirtojen alle.
Havaintojen mukaan tuhkapilvi nousi jopa kymmenien kilometrien korkeuteen ja vulkaanisia kiviä roiskui Vesuviuksen ympärille kymmenen kilometrin säteelle. "Onneksi" tuuli puhalsi tuolloin luoteesta, eli lähellä sijaitsevan Napolin suunnasta, jolloin tuhkapilvi ja suurimmat tuhot eivät langenneet suurkaupunkiin, vaan juuri siitä poispäin.
Tänäistä (1934 vuotta sitten tapahtunutta) tuhoisaa purkausta oli edeltänyt maanjäristysten sarja, joka alkoi jo edeltävänä keväänä. Itse asiassa jälkikäteen on arvioitu, että purkausta ennakoineet järistykset alkoivat jo vuonna 62, 17 vuotta aikaisemmin, mutta niitä ei osattu pitää vaarallisina, koska alueella maa järisi usein. Myös Vesuvius oli aktiivinen, eikä 20. elokuuta alkaneita aktiivisuuden voimistumisen merkkejä hämmästelty. Niinpä suuri osa Pompeihin sekä lähitienoon asukkaista oli purkauspäivänä normaalitoimissaan. Ne keskeytyivät kuitenkin pian räjähdyksen ja järistysten aletua: monet pakenivat kauemmaksi maaseudulle poispäin vuoresta sekä satamaan, mistä laivat lähtivät merelle turvaan. Lähtö oli nopea, sillä pakokauhin vallassa paenneet ihmiset jättivät koteihinsa kaiken paikoilleen. Pompeijissa on uuneista löydetty leipiä, ruokaa pöydiltä ja niin edelleen.
Arvioiden mukaan kaikkiaan noin 10 000 ihmistä menetti henkensä purkauksessa. Heistä jopa 3000 kuoli kuumaan tuhkaan ja myrkkykaasuihin, jotka levisivät Pompeijiin; kellareihin suojaan menneet asukkaat jäivät nalkkiin ja tukehtuivat. Tuhannet kuolivat maanjäristyksen hajottamiin taloihin.
Historiankirjojen mukaan taivas pimeni purkauksen vuoksi tulivuoren ympärillä kolmeksi päiväksi, minkä jälkeen päivänpaiste paljasti tuhon hirveyden.
Vaikka edeltävä on historiaa, saattaa sama toistua edelleen. Vesuvius on aktiivinen tulivuori ja sen kupeessa oleva Napoli on kasvanut miljoonakaupungiksi, joka toivoo, että Vesuvius pysyy rauhallisena – ja jos se purkautuu, niin se purkautuisi toiselle puolelle kaupungista katsoen. Kuten kävi vuonna 79.
BBC:n nettisivuilla on kattava selostus purkauksen kulusta ja yhtiön tuottamasta mainiosta TV-sarjasta on osia myös netissä.
Kuva: Sören Bleikertz
