Melkoinen halopäivä

Ke, 05/14/2014 - 23:53 By Markus Hotakainen

Puolimatkassa toukokuuta taivasta koristi halonäytelmä, joka oli paitsi poikkeuksellisen kirkas myös poikkeuksellisen laaja-alainen ja pitkäaikainen. Jokseenkin kautta maan ja käytännössä koko päivän tähti- ja ilmakehäharrastajat mutta myös tavalliset kadunmiehet ja -naiset saivat ihmetellä taivaalla loistavia renkaita ja kaaria.

Korkealla ilmakehässä oli runsain mitoin jääkiteitä, joissa taittunut ja heijastunut auringonvalo sai aikaan halomuotoja, niin kaikkein yleisimpiä, mutta myös varsin harvinaisia. Halojen kirkkaus ja runsaslukuisuus vaihteli paikasta ja samalla paikallakin kellonajasta toiseen.

Tyypillisesti näkyvissä oli 22 asteen rengas ja sitä sivuavat kaaret, jotka parhaimmaillaan muodostivat soikion renkaan ympärille. Molempien synty selittyy kuusikulmaisilla, lyijykynänpätkää muistuttavilla jääkiteillä, joiden läpi kulkevat valonsäteet taittuvat kahteen kertaan.

22 asteen rengas pysyy samanlaisena Auringon korkeuden muuttuessa, mutta sivuavien kaarien ulkomuoto riippuu voimakkaasti Auringon korkeudesta. Aamulla ja illalla ylläsivuava kaari muodostaa jyrkän v:n, aamu- ja iltapäivällä loivat "lokinsiivet", ja keskipäivällä Auringon ollessa korkeimmillaan sivuavat kaaret näkyvät 22 asteen rengasta loivasti ylä- ja alapuolelta viistävänä soikiona.

Auringon molemmin puolin näkyivät sivuauringot, jotka syntyvät niin ikään kuusikulmaisissa, mutta laattamaisissa kiteissä, jotka leijailevat ilmassa vaaka-asennossa. Sivuaurinkojen etäisyys 22 asteen renkaasta muuttuu korkeuden mukaan. Auringon ollessa matalalla ne ovat kiinni 22 renkaassa, mutta korkeuden kasvaessa ne etääntyvät siitä yhä kauemmas.

Valon taittuessa jääkiteissä se myös hajoaa väreiksi samaan tapaan kuin prismassa tai sadepisaroissa, jolloin tuloksena on sateenkaari. 22 asteen renkaassa, sivuavissa kaarissa ja sivuauringoissa voi siksi nähdä sateenkaaren värit.

 
 
Näytelmän aikana nähtiin myös erikoisen kirkas horisonttirengas, joka kiersi suuren osan päivästä koko taivaan. Rengas syntyy auringonvalon ainoastaan heijastuessa kuusikulmaisista laattajääkiteistä, joten se on aina valkoinen. Koska horisonttirengas kiertää taivaan samalla korkeudella kuin Aurinko kulloinkin on, sen koko muuttuu. Kun Aurinko on korkealla, rengas on pienempi kuin Auringon ollessa matalalla.

Laattamaisissa jääkiteissä syntyvät myös horisonttirenkaalla toisinaan – kuten tällä kertaa – näkyvät 120 asteen sivuauringot. Niiden etäisyys Auringosta on horisonttirengasta pitkin mitattuna ja kulmamitoissa 120 astetta. Aurinko ja 120 asteen sivuauringot muodostavat taivaalle suuren tasasivuisen kolmion.

 

 

Monin paikoin taivaalla näkyi halomuotoja paljon enemmänkin. Niiden esiintymiseen vaikutti jääkidepilvien tiheys, erilaisten jääkiteiden runsaus ja asennot, sekä tietysti alempana olevat mahdolliset keski- ja alapilvet, jotka iltapäivästä alkoivat peittää taivasta ainakin eteläisessä Suomessa.

Usein laajat jääkidepilvet kulkevat saderintamien edellä, mihin pohjautuu vanhan kansan oikeaan osunut uskomus, että Kuuta ympäröivä iso rengas enteilee sadetta. Tällä kertaa jääkiteet kulkivat saderintaman jälkipuolella ja levittäytyivät kattamaan koko Suomen.