Vaikka eilen julkistettiin paljon uutta ja kiinnostavaa tietoa Plutosta, oli niitä lähettänyt New Horizons -luotain kuitenkin hiljaa. Se keskittyi keräämään mahdollisimman paljon tietoja ohilennon kaikkein kiivaimman ajan, varsinaisen lähiohituksen aikana.

Luotain oli itse asiassa hiljaa 22 tuntia, ennen kuin nyt aamulla, klo 3:52:37 siltä otettiin vastaan odotettu viesti, jonka mukaan lento sujuu juuri suunnitelman mukaan. Radioyhteyden aikana luotain lähetti vain perustiedot tilastaan ja toiminnastaan, mutta ei uusia kuvia. Joukossa oli myös hieman tieteellisestikin kiinnostavaa tietoa Pluton ympäristössä olevista varatuista hiukkasista, koska niillä oli merkitystä luotaimen toiminnalle. 

Kaikkein tärkein tieto oli kuitenkin se, että luotain oli ottanut kuvansa juuri sillä tavalla kuin suunniteltiin ja kuvat ovat tallessa muistissa.

Myöhemmin tänään New Horizons lähettää kuitenkin muutamia kuvia kahdessa eri yhteydessä. Kuvien joukossa on mm. hyvät kokokuvat Plutosta sekä Kharonista, Nixistä ja Hydrasta. Lisäksi Pluton pinnasta saadaan kolme tarkkaa kuvaa hetkeltä juuri ennen ohilennon läheisintä kohtaa.

Ensimmäinen tietopaketeista saapuu noin klo 14 Suomen aikaa, ja siinä on mm. Kharonista 466 000 km:n etäisyydeltä otettu kuva, 778 000 km:n etäisyydeltä otettu kuva Plutosta ja 645 000 km päästä otettu kuva Hydra-kuusta.

Toinen yhteys on illalla Suomen aikaa, jolloin noin klo 22:25 alkaen saadaan kuva Nix-kuusta 590 000 km:n etäisyydeltä sekä kolme tarkkaa kuvaa Plutosta noin 77 000 km:n päästä kuvattuna. Näissä kuvissa Pluto täyttää jo kolme kameran kuvakenttää, ja siksi kuvia tulee kolme: näistä saadaan jo tehtyä yksi huipputarkka kuva Plutosta. Kuvassa erottunee yksityiskohtia jopa 400 metrin tarkkuudella.

Vielä parempia kuvia on kuitenkin vielä tulossa myöhemmin, sillä lähimmillään luotain oli 12 470 kilometrin päässä Pluton pinnasta.

Kuten eilen, palaamme asiaan todennäköisesti vasta illalla, kun lisätietoja on saatavilla. NASA pitää tiedotustilaisuuden klo 23 alkaen ja seuraamme luonnollisesti sitä tarkasti.

Lennonjohto huokaisee helpotuksesta ja keskittyy tietojen vastaanottoon

Otsikkokuvassa on näkymä New Horizons -luotaimen lennonjohtoon, joka sijaitsee Johns Hopkins -yliopiston Sovelletun fysiikan laboratoriossa (kuuluisa APL, Applied Physics Laboratory) Laurelissa, Yhdysvaltain Marylandissa pääkaupunki Washingtonin länsipuolella. Kuva on otettu ennen lähiohitusta, mutta myös eilen ja tänäänkin ovat ilmeet olleet iloisia, mutta keskittyneitä – on lähes uskomatonta, millä tarkkuudella pientä luotainta ulkoaurinkokunnassa voidaan hallita ja ohjata hitaan tietoliikenneyhteyden kautta!

Vaikka kiivaimman toiminnan aika on nyt ohi, päättyy ohilento sekä sen toimet virallisesti vasta ensi tammikuussa. Sitä ennen luotain jatkaa mittauksiaan ja kuvaamista, mutta luonnollisesti harvemmin kuin nyt, ja samalla kun luotain etääntyy Plutosta, sen muistissa olevia tietoja aletaan siirtää vähitellen Maahan.

Hitaan radiolinkin kautta siirrettyinä tähän kuluu vuoden päivät, sillä viimeiset bitit tietoa saataneen talteen vasta ensi vuoden lopussa.

Ensimmäinen NASAn tiedotustilaisuus ohilennon jälkeen on juuri nyt käynnissä. Siellä näytetään lähestymisen aikana saatuja aineistoja. Niitä, jotka vaativat enemmän käsittelyä ennen julkistamista kuin pelkät digikuvat.

Otsikkokuvassa näkyy värikuva Plutosta ja Kharonista. Värit eivät ole todellisia – kääpiöplaneetta ei siis ole lähimainkaan tuon värinen. Värit kertovat pinnan alueiden koostumuksesta; eri esittävät ovat erilaisia materiaaleja. Kuva on saatu Ralph -instrumentilla näkyvän valon spektriä analysoimalla. Valkoisen ja vaaleansinisen kirjavat alueet Pluton keskellä sattuvat aiemmin "sydämeksi" tituleeratun alueen kohdalle (kuva tästä alla).

Vaalea kuvio Pluton pinnalla ei siis alustavan analyysin perusteella ole mikään nätti tarkkarajainen sydän, vaikka se sellaiselta ensin näyttikin. Kyse on todennäköisesti suuresta törmäysaltaasta. Sellainen on "tarpeeksi ison" törmäyksen aikaansaama – siinä ei synny tavanomaista kraatteria, vaan laaja, tasapohjainen alanko.

Sekä Pluton että Kharonin tummat alueet näyttävät koostuvan samanvärisestä – ehkä jopa samasta – aineksesta. Mielenkiintoinen on myös Pluton pohjoisnapaa ympäröivä kellertäväksi merkitty materiaali. Se lienee olla joko typpi- tai metaanijäätä.

Analyysit ovat vielä alustavia, ja tulkinta voi muuttua lisätietojen myötä. Tutustumme julkaistuun aineistoon nyt tarkemmin ja palaamme asiaan lähiaikoina.

Juttua päivitetty klo 22.00: Kuvia muutettu ja analyysiä lisätty.

New Horizons -luotain ohitti tänään Pluton iltapäivällä Suomen aikaa ja on parhaillaan etääntymässä kääpiöplaneetasta. Se lähettää myöhemmin tänään lyhyen signaalin, jonka tehtävänä on vain kertoa, että luotain on selviytynyt lähiohituksesta ja jatkaa tiivistä toimintaansa suunnitellulla tavalla. Koska tiedon siirto luotaimesta Maahan kestää pitkään, ei kallisarvoista tutkimus- ja kuvausaikaa Pluton ja sen kuiden luona käytetä tietojen lähettämiseen, vaan kuvat sekä tiedot siirretään luotaimen muistista tutkijoille vasta myöhemmin.

Vain muutamia kuvia saadaan Maahan lähipäivinä; nämäkin vain siksi, että varmuuden varalta on hyvä lähettää edes vähän, jos luotaimelle sattuisi jotain. On sinänsä sääli, että nyt kiivaimman toiminnan aikaan on luotain itse hyvin hiljaa. Tarkka listaus tulossa olevista kuvista on aiemmassa jutussamme.

Tänään NASA julkisti kuitenkin kuvan, jota monet ovat pitäneet (osittain jutuissa olleiden virheiden vuoksi) lähiohituksen aikana otettuna kuvana. Myös tämän jutun otsikkokuvana oleva kuva otettiin kuitenkin jo eilen, kun New Horizons oli vielä 768 000 kilometrin päässä Pluton pinnasta. Se on vain kalpea aavistus siitä mitä on tulossa, vaikka onkin jo sellaisenaan hieno, tarkka ja uskomattoman upea näky Plutoon.

Kuva on myös raskaasti käsitelty. Se on LORRI-teleskoopin ottama tarkka mustavalkokuva, johon on lisätty värikameran matalaresoluutiokuvista väritietoa.

Jännittävin kohde kuvassa on vähemmän yllättäen nimen "Sydän" saanut sydämen muotoinen kohde, joka on noin 1600 km halkaisijaltaan. Se on tummemman alueen rajaama vaalea alue, jonka itäisellä (eli oikealla olevalla) puolella on selvästi kumpuilevaa, mielenkiintoista maastoa. Vaalea alue voi olla jäätikköä – tai sitten ei. Palaamme pinnan geologiaan vielä useissakin artikkeleissa, joten tässä ei siitä tämän enempää.

Sen sijaan on kiinnostavaa verrata tätä kuvaa parhaimpaan ennen New Horizons -luotainta olleeseen Pluto-kuvaan. Sen on ottanut Hubblen avaruusteleskooppi vuonna 2010, ja nyt siitä voidaan selvästi nähdä jo "tuttuja" pinnanpiirteitä, kuten vaalea sydän. Sydän ei siis ole muodostunut aivan lähiaikoina, vaan on vähintään muutamia vuosia vanha.

New Horizons -luotaimen tutkimustiimi on julkistanut ensimmäiset tieteelliset löydökset kääpiöplaneetasta. Ne perustuvat viimeisen kahden viikon aikana tehtyihin mittauksiin. Pääkohtia on neljä:

1. Plutolla on metaani- ja typpijäinen napalakki, joka erottuu koostumukseltaan selvästi päiväntasaajan tummasta materiasta. Napa-alueet vaikuttavat varsin samankaltaisilta kuin Neptunuksen Triton-kuulla on. Asiaa osattiin jo aiemmin epäillä, mutta nyt se on varmistettu.
2. Pluto on luultua suurempi: Sen halkaisija onkin 2350–2390 kilometriä. Pluto nousi samalla suurimmaksi tunnetuksi kääpiöplaneetaksi. Aiemmin Plutoa luultiin hieman pienemmäksi kuin kauempana kiertävä, tarkasti 2324–2348 km levyiseksi todettu Eris.
3. Pluto on luultua harvempi. Suurempi läpimitta laskee tiheyttä (koska massa ei ole muuttunut). Plutossa on siis enemmän jäätä ja vähemmän kiveä kuin aiemmin oletettiin. Eris on yhä massiivisin ja tihein kääpiöplaneetta: se on 27 % Plutoa raskaampi.
4. Pluton kaasukehä toimii eri tavoin kuin luultiin. Havaintoja kaasukehästä karkaavista typpi-ioneista alettiin saada jo 4–5 miljoonaa kilometriä odotettua etäämmältä. Tämän perusteella kaasukehä onkin paljon luultua aktiivisempi ja sen materiaa katoaa avaruuteen nopeammin kuin mallit antavat ymmärtää. Tai sitten typen muuttuminen ioneiksi toimiikin eri tavoin kuin luultiin. Kaasukehän pitäisi myös olla oletettua ohuempi, sillä sen paksuus perustuu vanhaan läpimittaan. Pluton kaasukehän toiminta on ollut tutkijoille suuri haaste, aina löytymisestään lähtien. Alla oleva kuva osoittaa paitsi Maan ja Pluton suhteelliset koot, niin myös kaasukehien koot.

New Horizons on nyt lähettänyt viimeiset navigointia varten ottamansa kuvat Maahan, ja keskittyy nyt lähiohituksen kiireisiin kuvaus- ja mittaustoimiin.

Juttu perustuu Planetary Societyn blogissa kerrottuihin tietoihin NASAn tiedotustilaisuudesta.

New Horizons -luotain lentää huomenna tiistaina iltapäivällä Suomen aikaa Pluton ohi ja samalla sen kuiden ratojen läpi. Tuona hektisenä aikana luotain kuvaa ja mittaa Plutoa, sen kuita sekä avaruutta Pluton ympärillä hyvin aktiivisesti, mutta se lähettää vain noin 1% kaikista keräämistään tiedoista saman tien Maahan.

Loput se tallentaa muistiinsa ja lähettää paremmalla ajalla ohilennon jälkeen loppukesän aikana. Aikaahan luotaimella riittää, sillä sen ydinparistossa on virtaa vuosiksi, eikä luotaimelle ei ole ainakaan toistaiseksi löydetty uusia ohilentokohteita Pluton jälkeen. 

Lähipäivinä siis tapahtuu todella paljon, mutta kuvia tulee Maahan vain vähän ja hitaasti.

Ohilentoon kannattaa valmistautua otsikkokuvassa olevaa aikataulua katsomalla ja sitten alla olevan kuvan avulla: se näyttää kuinka suurista kappaleista on kyse maapalloon verrattuna. Pluto (keskellä) ja Kharon (sen päällä yläoikealla) eivät ole valtavan suuria, mutta silti erinomaisen jännittäviä ulkoaurikokunnan kappaleita.

New Horizonsin kamerat erottavat vihdoin selviä piirteitä myös Kharonin pinnalta. Pluton suurin kuu vaikuttaa olevan lähinnä kanjonien valtakuntaa. Syvimmät niistä ovat alustavan arvion mukaan pidempiä ja syvempiä kuin suurimmat Maan vastaavat, arvioi William McKinnon, eräs geotieteiden tutkimustiimin vastuuhenkilöistä. Hänen mukaansa siirrosvyöhykkeiden todisteet ovat täysin selviä.

Kharonin pinnalla vaikuttaa olevan myös runsaasti heikosti erottuvia, samansuuntaisia ja mutkittelevia viiruja. Voi olla, että kuu muistuttaa osaksi Uranuksen erittäin outoa Miranda-kuuta.

Kuvissa erottuu myös kaksi selvää kraatteria, joista suurempi on noin 100-kilometrinen. Kraatteri on geologisesti varsin tuore, sillä sen heittele ulottuu selvästi hyvin pitkälle törmäyspaikasta. Kraatterin pohja on myös oudon tumma. Väri voi johtua ympäristöstä poikkeavasta koostumuksesta, tai kiderakenteeltaan muuttuneesta materiasta.

Uusimmissa Plutosta otetuissa kuvissa levittäytyy uusi ja outo näkymä. Kharon-kuuta kohti kääntyneessä puolessa erottuu useita tummia läiskiä. Ne ovat levittäytyneet pinnalle varsin tasaisin välein. Niitä erottavat vain vaaleammat 'kannakset'. Mukana on myös samankaltaisia rengasmaisia piirteitä kuin aiemmin analysoidulla alueella.

Läiskät ovat yhteydessä sekä toisiinsa että Pluton päiväntasaajaa kiertävään laajempaan tummaan vyöhön ohuilla ja mutkittelevilla tummilla viivoilla. Kyse ei kuitenkaan (välttämättä) ole mistään jokiuomista tai muunkaantyyppisistä painaumista. Tummat alueet voivat yhtä hyvin olla ylänköjä tai ehkä vain erilaista materiaa kuin vaaleat seudut. Aluetyyppien rajat ovat kuitenkin koko ajan paljastuneet paljon terävämmiksi ja monimutkaisemmiksi kuin aiemmista kuvista on käynyt ilmi.

Kharonin pinnalta erottuu myös suuri tumma läiskä, joka osoittaa lähes Plutoa kohti.

Lienevätkö Pluton ja Kharonin tummat alueet samaa alkuperää? Samaa materiaa? Onko niissä kyse laavalla* peittyneistä törmäysaltaista, samoin kuin oman Kuumme kasvoissa? Voi olla, että asiaan ei ikinä saada täyttä varmuutta. Nämä ovat nimittäin parhaita kuvia mitä luotaimella alueesta saadaan.

(* Laava tarkoittaa siis jotain Pluton olosuhteissa laavan tapaan käyttäytyviä, mutta normaalisti kiinteitä aineita.)

Ei enää tarkempia kuvia -- tältä puolelta

Tummien läiskien alue on nyt kääntymässä pois luotaimen näköpiiristä. Lähiohituksen aikaan se on ensin täysin Pluton toisella puolella, ja sitten varjossa. "Tämä on paras näkymä, mitä kukaan tulee näkemään tuolta seudulta vuosikymmeniin", kertoo New Horizonsin päätutkija Alan Stern. Lause on tuollaisenaankin hiukan optimistinen. Yhtään uutta Pluto-luotainta kun ei ole näköpiirissä.

New Horizons tulee kyllä näkemään Pluton toisen puolen paljon paremmin. Sen puolen, mistä aiemmin tunnistettiin "sydämen muotoinen" alue. Luotaimen tuleva kuvausaikataulu on listattu Tähdet ja Avaruus -lehden uutisissa.

Luotain on jo kerännyt muilla laitteilla tietoa Pluton pinnan koostumuksesta. Niiden avulla sekä tummien alueiden että pinnan muiden piirteiden tulkinta ja tunnistus tulee helpottumaan. Tietoja ei kuitenkaan ole vielä lähetetty Maahan tutkijoiden analysoitavaksi. Laitteen datan lähetyskapasiteetti on rajallinen -- tunnistettavan signaalin lähetys noin kaukaa vaatii paljon tehoa.

Kirjoittaja on luotainkuvien analysointiin erikoistunut planeettageologi.

Otsikkokuva: NASA/Johns Hopkins APL/SRI

Plutosta on vihdoin saatu kuvia, joista näkyy pinnanmuotoja. Tai ainakin jotain niiden tapaista, tummia ja vaaleita alueita.

New Horizons -luotain otti kuvan noin 5,4 miljoonan kilometrin päästä Plutosta, eli 14,3 kertaa niin kaukaa kuin Kuu on Maasta. Tilanne on samankaltainen kuin Marsin kanssa satakunta vuotta sitten - silloin sitä tiirailtiin Maasta käsin kaukoputkilla ja arvailtiin tummien ja vaaleiden alueiden eroja.

On yhä tulkinnanvaraista sanoa mistä on kyse, sillä erotuskyky on yhä vain 30 kilometriä kuvapistettä kohden. Yritetään kuitenkin.