kipu

Voi vain kuvitella, mikä olo Joulupukilla on urakkansa päätteeksi, säkin raahauksen ja reessä pomppimisen jälkeen. Osviittaa siitä ehkä saa jouluostoksilla. Pahimmassa tapauksessa mukaansa saa myös flunssan.

Apuun rientää valkoinen ja hajuton parasetamoli. Se lievittää kipuja ja alentaa kuumetta. Tulehduskipulääkkeet kuten aspiriini ja ibuprofeeni (esim. Burana) tekevät saman, ja hyssyyttelevät lisäksi tulehduksia. Niistä enemmän aiemmassa jutussamme Hoffmannin tipoista.

Parasetamolin etu on, ettei se ärsytä limakalvoja tai aiheuta verenkierto- ja munuaisongelmia kuten tulehduskipulääkkeet. Aine sopii siksi useimmille, myös lapsille ja odottaville, kunhan annosteluohjeita noudatetaan. Yliannostus johtaa maksavaurioihin. (Lisäksi lähes kaikille lääkkeille löytyy aina jonkin verran allergisia tai yliherkkiä, ja näin on myös parasetamolin kanssa. Ja pitkäkestoinen käyttö voi laukaista uusia oireita.)

Pikkujoulukrapulaa kannattaa kuitenkin hoitaa ihan muuten kuin parasetamolilla, helpoiten esimerkiksi harrastamalla kohtuutta edellisenä iltana. Parasetamoli rasittaa maksaa, joka on alkoholin jäljiltä jo muutoinkin tiukoilla. Yhteisvaikutus voi helposti olla vaarallinen. (Joillekin eläimille, kuten kissoille, parasetamoli on hengenvaarallista muista syistä.)

Vaikka parasetamoli keksittiin jo 1800-luvulla, sen toimintamekanismia ei vieläkään tunneta. Jotenkin se estää COX-entsyymien toimintaa keskushermostossa, mutta ääreiskudoksiin vaikutus ei ulotu. Ainetta käytetään usein voimakkaampien kipulääkkeiden tehosteena.

Suomen suosituin parasetamolilääke on kansainvälisen lääkejätti GlaxoSmithKlinen Panadol, mutta kotimaisiakin vaihtoehtoja on (linkin takana otsake "kodin lääkeopas").

Tänään vuonna 1899 myyntiin tuli sittemmin varsin suosituksi tullut lääke, jota varmaan tänäänkin monet hapuavat: aspiriini.

Sen keksi saksalaisen Bayer-lääkeyhtiön kemisti Felix Hoffman jo elokuussa 1897, mutta lääkkeen turvallisuuden testaamiseen (jota tehtiin toki jo tuolloin) meni vähän aikaa ja myyntiin aspiriini tuli siis 1. toukokuuta 116 vuotta sitten.

Testeissä aspiriinin, eli kemialliselta nimeltään asetyylisalisyylihapon havaittiin auttavan paitsi kipuun, niin myös hillitsevän tulehduksia ja laskevan kuumetta. Sen olennaisin haittavaikutus on ruoansulatuskanavan ärsytys ja se saattaakin liiallisesti käytettynä johtaa mahahaavan syntymiseen.

Asetyylisalisyylihappo ei vastoin yleistä luuloa “ohenna verta”, mutta se ehkäisee veren hyytymistä. Siksipä aspiriini ei ole paras kipulääke esimerkiksi vahingoissa, joissa on syntynyt verta vuotavia haavoja tai ruhjeita. Mutta veren hyytymisen ehkäisevä vaikutus on hyvä asia veritulppien ehkäisyssä; jotkut lääkärit suosittelevat jopa pientä päivittäistä aspiriiniannosta tämän vuoksi.

Ensin aspiriinia myytiin vain pulverimuodossa, mutta vuoden 1915 alusta alkaen saatavilla oli myös pillereitä. Se oli eräs ensimmäisistä teollisesti valmistetuista kipulääkkeistä ja nykyisin aspiriinia käytetään koko maailmassa noin 100 miljoonaa tablettia päivittäin – suuri osa tästä todennäköisesti tänään Suomessa.