taide

Tiedettä taiteiden yössä 15.8.2019 - tässä menovinkit

Ke, 08/14/2019 - 22:32 Toimitus
Taiteiden yön tunnus

Helsingissä vietetään torstaina illalla 15.8. 2019 Taiteiden yötä. Kyseessä on jo 30. kerta, kun tätä jo klassikoksi muodostunutta tapahtumaa järjestetään.

Mukana on myös perinteiseen tapaan tiedettä ja tekniikkaa, sekä kaikenlaista siltä väliltä: tieteen ja taiteen voi yhdistää monella tavalla, muun muassa miekkailijoita piirtämällä, avaruuden ihmeitä ihastelemalla tai musiikkia kuuntelemalla.

Tai kuplien tai Legojen avulla uutta oppien, vekottimia vaikkapa tehden.

Tässä vinkkimme tapahtumista:

Tässä muutamia tärppejä Taiteiden yön tiedetarjonnasta:

(Kaikki tilaisuudet ovat ilmaisia)

klo 15-17: Kuplien yö

Jättiläissaippuakuplat leijuvat Esplanadin puistossa, kun Aalto-yliopisto Junior tuo suositun työpajansa Taiteiden Yöhön. Tule kokeilemaan kuinka suureksi kuplat voivat kasvaa Aalto Juniorin maineikkaalla saippuakuplareseptillä.

Tapahtuma Taiteiden yön verkkosivuilla

klo 17-20: Vekottimien yö

Vekotinverstaan ( Kaapelitehtaan 3. kerros) Vekottimien yössä voit tulla tutustumaan Vekotinverstaan toimintaan, joka on pääasiassa erilaisten IoT-laitteiden rakentelua. Pääset myös tutustumaan koululaisille ja opiskelijoille suunnattuun Micro:bit-kehitysalustaan, jolla voi kokeilla omien IoT-vekottimien ohjelmointia. Ota Windows- tai Mac-läppäri mukaan, jos haluat kokeilla sitä itse. (Ja vähintään yksi vanhempi, jos olet kovin nuori.)

Tapahtuma Taiteden yön verkkosivuilla

klo 12-20: Helsingin Observatorion Taiteiden yö

Heittäydy Helsingin observatorion tähtitieteen yleisökeskuksen näyttelyssä talon vaiheisiin ja avaruuden ihmeisiin! Planetaariotilassa pääset kokemaan Walter Sallisen ja Alexander Salvesenin ensimmäisen yhteisen audiovisuaalisen veistoksen Analemma I.

Tapahtuma Facebookissa: https://www.facebook.com/events/605106826641704/

klo 17-19 Kirjallinen Taiteiden yö Tiedekulmassa

klo 17 Mikko Pyhälä: Kun yö saapuu Venezuelaan

Monessa Etelä-Amerikan maassa suurlähettiläänä työskennellyt Pyhälä kertoo uuden kirjansa kautta Venezuelan kuulumisista. Saamme katsauksen myös muihin muuttuviin eteläamerikkalaisiin valtarakenteisiin kuten Brasilian nykyhallintoon.

Iida Simes Voima-lehdestä haastattelee.

Kirjan on kustantanut Siltala ja ohjelmaa järjestämässä ovat Rosebud Books ja Voima-lehti

klo 17.30 Jari Tamminen & Häiriköt-päämaja: Nauti tyhjyydestä – ja muita vastamainoksia

Uutuuskirja, joka avaa vastamainosten – ja miksei mainostenkin – logiikkaa.

Jari Tamminen ja tutkijat keskustelevat.

Julkinen tila vilkkuu mainosten valoja ja media pursuu niiden seireenin laulua. Mainokset määrittävät sen, mitä kulutamme, kuinka elämme ja millaisen identiteetin rakennamme itsellemme. Vastamainosten avulla voimme hahmottaa yhteiskuntaamme hieman paremmin ja kannustaa mainostajia dialogiin.

Kirjan on kustantanut Into.

klo 18–18.45 Voima 20 vuotta: Median rooli yhteiskunnan vastakkainasetteluissa.

Entä tuottavatko journalistit itse vastakkainasetteluja tai syventävät jo olemassaolevia kuiluja? Miten asiat ovat Voiman parin vuosikymmenen olemassaolon aikana muuttuneet?

Päätoimittaja Jarkko Kumpulainen ja Voiman perustaja, kustannuspäällikkö Tuomas Rantanen keskustelevat journalistien ja alan tieteentekijöiden kanssa.

Tapahtuma Taiteiden yön verkkosivuilla

Tapahtuma Facebookissa

klo 16.30-19.30: Piirustussalin Taiteiden yö: piirrä miekkailijoita!

Piirustussali, Porthanian 7. kerros klo 16:30–19:30

Mitä ihmeen yhteytä on piirtämisellä, miekkailulla ja yliopistolla? Sekä piirtäminen että miekkailu ovat kuuluneet yliopiston opetusohjelmaan aina perustamisvuodesta 1640 lähtien, koska tuolloin katsottiin, että jokaisen sivistyneen ihmisen kun tuli osata nämä perustaidot.

C. L. Engelin suunnittelemaan yliopiston päärakennukseen kuuluivat alkujaan myös matalat harjoitussalirakennukset, joissa Miekkailusali ja Piirustussali sijaitsivat rinnakkain. Miekkailun perinteitä Helsingin yliopistossa jatkaa Helsingin Ylioppilasmiekkailijat. Taiteiden yönä Piirustussali saakin vieraakseen entisiä naapureita, kun croquis-illan malleina toimivat Ylioppilasmiekkailijoiden jäsenet!

Taiteiden yön croquis-ilta toimii non-stop-periaatteella. Opettajana Helsingin yliopiston piirustusmestari Vappu Rossi. Välineitä voit lainata Piirustussalilta. Aikaisempaa kokemusta croquis-piirtämisestä (tai miekkailusta) ei tarvita.

Tapahtuma Taiteiden yön verkkosivuilla

Tapahtuma Facebookissa

klo 17.30-18.30 Taiteiden yön kävelykierros Kasvitieteellisessä puutarhassa

Taidehistorialliset kävelykierrokset juhlistaa 30-vuotiasta Taiteiden yötä kierroksella Kaisaniemen kasvitieteellisessä puutarhassa! Kierroksella puutarhaa tarkastellaan puutarha- ja maisema-arkkitehtuurin näkökulmasta. Yliopiston luottoarkkitehti Gustaf Nyström suunnitteli puutarhaan muun muassa Palmusalin ja Kasvimuseon.

Kierroksella tutustutaan lisäksi tarkemmin puutarhassa 30.8. asti esillä olevaan Teemu Lehmusruusun ja työryhmän Maatuu uinuu henkii -teokseen. Lehmusruusun ympäristö- ja mediataideteos koostuu viidestä käsin muotoillusta lasisesta mittauskammiosta, maaperästä, valikoiduista kasveista ja omasta aurinkovoimalastaan.

Teos mittaa tasa- ja puolitunnein maaperän hengityksen ja kasvien yhteyttämisen muodostaman hiilidioksiditaseen. Kammiot soivat ja valaistuvat mittauksen ajan kulloinkin vallitsevan CO2-tilanteen ohjaamana. Alueelle istutetut kasvit muodostavat biodiversiteettiä ja maaperän toimintaa tukevan kokonaisuuden. Kasvukauden mittaan maaperän ja kasvien vuorovaikutuksessa hiilidioksidikierto muuttuu ja näin ollen myös teos on aina dynaamisessa tilassa.

Kierros alkaa kasvitieteellisen puutarhan sisäänkäynniltä, Kaisaniemenranta 2.

Kierros on osa Taidehistoriallisia kävelykierroksia, joita järjestetään Helsingin yliopiston kampuksilla. Oppaina toimivat taidehistorian opiskelijat. Kierrokset ovat kaikille avoimia, eikä niille tarvitse ilmoittautua etukäteen.

Tapahtuma Facebookissa

klo 18.30-21 Taiteiden yö Kansalliskirjastossa

Klo 19.00 – 19.45, Kupolisali. Jaakko Tahkokallio esittelee A.E. Nordenskiöldin karttakokoelmaa.

Tule ihastelemaan karttakokoelmaa erikoiskokoelmien asiantuntija Jaakko Tahkokallion opastuksella.

Tutkija ja löytöretkeilijä Adolf Erik Nordenskiöld (1832-1901) kokosi 1800-luvun lopulla karttojen, maantieteellisen kirjallisuuden ja matkakertomusten harvinaiskirjakokoelman. Kokoelma on liitetty vuonna 1997 UNESCOn Memory of the World -rekisteriin. Nordenskiöldin kokoelma luo kuvan länsimaisen maantieteellisen tietämyksen kasvusta.

Klo 19.00 – 21.00, Rotunda. Asiantuntijat kertovat Kansalliskirjaston palveluista ja näyttelyistä.

Asiantuntijoiltamme voi tulla kysymään kaikesta kirjaston toimintaan liittyvästä.

Klo 19.00 – 21.00, Agricola-huone. Retropelailua.

Tutustu Nopista bitteihin-näyttelyn lomassa vanhoista lautapeleistä tehtyihin suurennoksiin tai kotimikropeleihin.

Klo 20.00 – 20.20, Kupolisali. Philomela-kuoro esittää teoksen "Kaikki naiset älkööt tehkö käsitöitä".

Teoksen on säveltänyt Anna-Mari Kähärä Minna Canthin teksteihin. Koreografiasta vastaa Sonya Lindfors ja kuoroa johtaa Marjukka Riihimäki.

Klo 19.00 – 21.00, kirjaston sisäpiha. Yhteislaulua Ajopuut -yhtyeen säestyksellä.

Tervetuloa mukaan laulamaan Eteläsalin vieressä sijaitsevalle pihalla.

Kupolisaliin mahtuu noin 100 henkilöä.

Tapahtuma Taiteiden yön verkkosivuilla

klo 19-22 Bändi-ilta Taiteiden yönä

Taiteiden yönä Tiedekulman Stagelle nousee viisi kovan tason bändiä, joista jokaisessa vähintään yksi jäsen on Helsingin yliopiston nykyinen opiskelija, tutkija tai henkilökuntaa.

Yhtyeiden omintakeiset tyylit luovat yhdessä monipuolisen kokonaisuuden, josta jokaiselle löytyy uutta kiinnostavaa musiikkia.

Illan ohjelma:

West Metro - 19:15
West Metro perustettiin länsimetron kanssa samoihin aikoihin vuonna 2017. Bändin musiikissa on kuultavissa viitteitä melodisen rockin menneistä ja nykyisistä tulevaisuuksista.

Felic - 19:50
Pääkaupunkiseutulainen Felic soittaa menevää ja sovituksellisesti monipuolista riffirikasta modernia rokkia. Bändi julkaisi debyytti- EP:n 'Gone Off The Earth' vuoden alussa ja työstää parhaillaan uutta materiaalia.

Dima & The Surveyors - 21:00
Dima & The Surveyors soittaa rautaisella otteella 70-luvun tunnelmiin pohjautuvaa rockia. Bändin autenttinen tyyli ja saundimaailma nostattaa tunnelman kattoon ensisoinnuista lähtien.

Epsilons - 21:35
Tuore sekstetti Epsilons soittaa mukaansa tempaisevaa, suomenkielistä rytmimusiikkia rock- soul- ja jazz-vaikutteilla ja puhaltimilla höystettynä.

Tapahtuma Facebookissa

klo 17-21: Arkki-LEGO -kaupunkityöpaja

Kaapelitehtaan Pannuhallissa voi visioida ja rakentaa fantasiakaupunkia eri mittakaavoissa! Non-stop työpaja soveltuu kaikille arkkitehtuurista ja kaupunkisuunnittelusta (ja Legoista!) pitäville ikään katsomatta.

Työpajassa rakennetaan yhteistä unelmien kaupunkia, jossa yksilölliset talot muodostavat yhdessä jännittävän kokonaisuuden.

Käytössä on 40 000 valkoista legopalikkaa, joten vain tehdassalin katto ja aika on rajana! Työpaja toimii non stop -periaatteella. Yhdeksältä paljastuu minkälainen kaupunki rakentui!

Tapahtuma Taiteiden yön verkkosivuilla

(Juttu perustuu Helsingin yliopiston tiedotteeseen, jota on laajennettu muilla tapahtumilla)

Taiteesta tulee jännää, kun siihen lisää vähän sähköä

Varsin usein tieteilijät ja taiteilijat ovat henkisesti varsin kaukana toisistaan, vaikka monasti tiede ja taide täydentävät toisiaan erinomaisesti. Hyvä esimerkki tästä on myös nörttejä innostava taiteilija Leonardo Ulian.

Ainakin kirjoittajalla näin kesäisen perjantain iltapäivänä jalka alkaa vipattaa kohti fillaria ja avointa tietä maisemassa.

Siksi silmään tarttui vakavampia töitä vältellessä tämä Lontoossa asuvan ja työskentelevän italialaistaiteilija Leonardo Ulianin vuodelta 2011 oleva teos Quiet rhythmic rush.

Kuten video näyttää, on siinä vanha (1980-luvulta oleva teräsrunkoinen) polkupyörä laitettuna levysoittimen päälle siten, että levylautanen pyörittää takapyörää. Pyörään on kiinnitetty led-valoja, valosensoreita ja johtoja, jotka ovat kiinni vahvistimissa sekä kaiuttimissa.

Tuloksena on koominen kokonaisuus, missä fillarin avulla saadaan aikaan vilkkumista ja ääntä.

Tämä teos on toiminnallinen, ja sellaisia Ulian on tehnyt muitakin, kuten herran nettisivuilla oleva teosgalleria näyttää. Hienoimpia kenties ovat kuitenkin kookkaat ornamenttimaiset, arabialaisvaikutteiset teokset, joissa Ulian on käyttänyt elektroniikan komponentteja luodakseen hyvin perinteisen näköisiä kuvioita.

Ulian on ollut innostunut elektroniikasta jo pitkään. Eräs jännimmistä tämäntyyppisistä teoksista on alla oleva, viime vuonna Lontoossa Beers-galleriassa esillä ollut tennismaila.

Tennismaila

Ulian haluaa näillä arkisia esineitä ja elektroniikkaa yhdistävillä teoksillaan (kuraattorien kaunopuheiden mukaan) löytää yhteyksiä todellisuuden, fantasian ja kauneuden välillä, koska näin hän voi tuoda esille sitä, miten "teknologisen aikamme keskellä ihminen kaipaa myös henkistä yhteyttä".

Oletan tosin, että Ulian on yksinkertaisesti huomannut, että mikropiirit, elektroniikan komponentit, piirilevyt ja johtimet ovat nätin näköisiä, ja joskus ne näyttävät saman kaltaisilta kuin aivan erilaiset arkiset esineet. Kun nämä laittaa kivasti yhteen, on tuloksena hauska teos. Miellyttää silmää ja kutittaa hieman huumorihermoa.

Sama pätee arkkitehtuuriin ja esimerkiksi islamistiseen taiteeseen: kauniit rakennuksissa olevat mosaiikit muistuttavat kovasti sähkölaitteiden sisuksia! Niinpä Ulian on tehnyt jättikokoisia installaatioita, jotka ovat kuin Marrakechissa olevista riadeista.

Mitä sisuksiin tulee, niin harva laite on nykyisin sisältä niin kaunis kuin esimerkiksi Applen ensimmäiset tietokoneet, joista Steve Jobs halusi jopa maanisen innokkaasti saada hienoja kokemuksia myös sisältään. No, nykyisin omenalaitteiden sisäistä kauneutta ei pääse edes ihailemaan, koska puhelimet ja tietokoneet on liimattu kiinni ja niissä käytetään osia, joita ei voisikaan vaihtaa.

Jos kaipaattekin siis teknotaiteellisia virikkeitä, niin elektroniikan rakentaminen visuaalisestikin nätisti on hyvä idea. Ellei osia saa nyhdettyä irti vanhoista radioista tai tietokoneista, uusia saa edelleen ostettua monista paikoista.

Allekirjoittaneen suosikki on Elektori Tampereella, mutta myös  Bebek elektroniikka ja Yleiselektroniikka ovat hyviä!

Avainsanat

Nyt pykätään patsasta avaruuskissalle (video)

Poliitikoille, tutkijoille ja taiteilijoille on pystytetty paljon erilaisia patsaita, mutta onko missään vielä pystiä avaruuskissalle? Pariisiin ollaan suunnittelemalla joukkorahoituksella sellaista.

Kun avaruusaika koitti 1960-luvun alussa, lähetettiin ennen ihmisiä koe-eläimiä käymään avaruudessa.

Kuuluisin näistä on Neuvostoliiton Laika, pieni sekarotuinen koira, joka valitettavasti kuoli kapselinsa sisälle, koska maahanpaluutekniikkaa ei vielä tuolloin osattu kunnolla – mutta silti haluttiin tietää miten olosuhteet kiertoradalla vaikuttavat eläimeen.

Yhdysvalloista otsikoihin pääsi "Kapteeni Ham", ensimmäisenä Mecrury-aluksella avaruuden puolelle matkannut simpanssi. Samoin maailman ensimmäinen rakettikyytiä saanut eläin oli amerikkalainen: rhesusapina Albert kensi 63 kilometrin korkeuteen Saksasta tuodulla V-2 -raketilla vuonna 1948.

Harva kuitenkaan muistaa Felicetteä, ranskalaiskissaa, joka teki avaruusmatkansa 18. lokakuuta 1963.

Maata kiertämään ei tämä mustavalkoinen kissa ei päässyt, vaan nousi "ainoastaan" 10 minuuttia ja 32 sekuntia kestäneelle lennolleen 157 kilometrin korkeuteen.

Pikaisen ylös-alaslentonsa aikana se pääsi nauttimaan noin viiden minuutin ajan painottomasta tilasta – ja joutui kokemaan laukaisun aikaan noin 9,5 g:n kiihtyvyyden. Veronique-niminen raketti kuljetti kissaa parhaimmillaan kuuden Machin nopeudella.

Lento tehtiin tuolloisessa Ranskan siirtomaassa Algeriassa olleelta Hammaguirin rakettikoeasemalta ja kulkupelinä oli silloin Ranskan järein raketti, Veronique, joka pystyi nostamaan 60 kilogrammaisen lastin ballistiselle lennolle avaruuteen.

Kyse oli luonnollisesti paitsi tutkimukseen käytetystä raketista, niin myös mannertenvälisestä ohjuksesta. Niiden kehittämisessä Ranska tuli heti kolmantena Neuvostoliiton ja Yhdysvaltain perässä.

Felicette ja Veronique

Kissarakkaat ranskalaiset ovat hymistelleet Felicetten tarinalle kaikkien vuosikymmenien ajan, mutta brittiläinen mainosmies Matthew Serge Guy päätti laittaa pystyyn joukkorahoituskampanjan, jonka avulla Pariisiin pystytetään patsas avaruuskissalle. Kampanja on tuottanut 43 323 euroa, ja kun muut tuotot on laskettu mukaan, on koossa jo 49 000 euroa.

Patsaskin on jo tulossa: sen tekee eläinhahmoihin erikoistunut kuvanveistäjä Gill Parker. Noin puolitoista metriä korkeasta teoksesta on toistaiseksi vain hahmotelmia, jotka kertovat, että tulossa on pronssista tehty näköispatsas, missä lienee raketin päälle kipuava kissa.

Nyt hanke etsii paikkaa Pariisista patsaalle. Haussa on mieluiten turvallinen, yksityisellä alueella oleva, mutta yleisölle avoin paikka.

Yllä oleva video selittää hieman hankkeen taustaa ja kertoo myös Felicetten tarinan.

Onko tämä muka taidetta? Kerro ja auta tutkijoita.

Ti, 09/20/2016 - 22:59 Jari Mäkinen

Mikä on taidetta ja mikä ei? Sitä pohtitaan joka päivä kahvipöydissä ja kapakoissa, mutta sitä miettivät myös tutkijat: miten oikeasti ymmärrämme kauneuden ja taiteen? Nyt suomalaistutkijat kaipaavat apua tämän selvittämisessä.

Professori Lauri Nummenmaan laboratorio Aalto-yliopistossa on oman määritelmänsä mukaisesti Inhimillisten tunnejärjestelmien laboratorio, tai englanniksi Human Emotion Systems laboratory. Nimessä voi olla pientä insinöörihenkeä, mutta sen tekemä tutkimus ihmisen neurokemiasta ja aivojemme toiminnasta sosiaalisissa yhteyksissä on monessa mielessä varsin teknistä.

Paitsi että tutkimuksessa käytetään varsin teknisiä laitteita, kuten Turun yliopiston PET-keskuksen erilaisia kuvannuslaitteistoja, niin ihminen toimii kaikesta inhimillisyydestään huolimatta monessa mielessä kuin kone.

Estetiikka on kuitenkin yksi monista inhimillisen toiminnan alueista, joita on hyvin vaikea ymmärtää teknisessä mielessä. Siksipä laboratorio on nyt yhdessä Aalto-yliopiston Taiteiden ja suunnittelun korkeakoulun kanssa tutkimassa asiaa ja pyytää siihen yleisön apua: nettikyselyyn vastaamalla voit olla mukana selvittämässä mikä tekee taiteesta miellyttävää.

Kyselyn nimi jatkaa laboratorion hieman hupaisaa nimilinjaa, sillä tutkimuksen nimi on suomeksi Esteettinen perseptio, eli Aesthetic Perception.

Noin kymmenen minuuttia kestävässä kyselyssä näytetään kuvia ja pyydetään vastaamaan neljään yksinkertaiseen kysymykseen. Ensimmäisessä tiedustellaan oletko nähnyt kuvan aikaisemmin, toinen utelee onko kuva mielestäsi taidetta, kolmas täsmentää tivaa onko se hyvää taidetta ja kolmas pyytää määrittelemään miltä kuvan katsominen tuntuu yleisesti ottaen.

Vastaaminen käy anonyymisti, eikä Otaniemessä ole taidepoliisia, joka tulee tukistamaan vääristä vastauksista – koska vääriä vastauksia ei yksinkertaisesti ole olemassa.

Kysely on täällä: emotion.becs.aalto.fi/aesthetics_EN

Video: Mozartia printterillä

Ja nyt musiikkkia nörteille, olkaa hyvä!

Levykeasemilla ja muilla sähkömoottoreilla tehty soitanta on jo tuttua hommaa, mutta kuten tiedetään, ei musiikilla ole rajoja: näppärä hakkeri saa vaikka printterin laulamaan. Lasertulostimen sijaan vanha matriisiprintteri on erinomainen soitin, ja sillä voi soittaa iänikuisen Tähtien Sodan Imperial Marchin sijaan vaikka klassikoita!

Paras esimerkki tästä on (oletettavasti saksalainen) nimimerkki Midi Desaster, joka on saanut printterin soittamaan muun muassa Mozartin Pienen yösoiton. 

Lisää musiikkia ja erilasisia kappaleita on hänen sivullaan: vimeo.com/mididesaster

Jos näistä videoista etsimällä etsii jotain huonoa, niin ne ovat aika tylsiä. Sen sijaan alla on video, missä teslakäämeillä soitetaan Ghostbusters-elokuvan tunnus varsin näyttävästi. Vaikuttavaa!

Uskomaton ihminen, joka kestää törmäyksiä auton kanssa

Millainen olisi auto-onnettomuuksia kestämään suunnitelty ihminen? Australian liikenneturvallisuusviranomainen on pohtinut asiaa ja tuloksena on Graham: maailman ensimmäinen kolarinkestävä ihminen.

Evoluutio on muuttanut meitä sopeutumaan paremmin ympäristöömme, mutta viime vuosisatojen aikana tieteellistekninen kehitys on ollut niin nopeaa, ettei luonto ole pysynyt perässä. 

Eräs tällainen epäkohta on se, että ihmiskeho ei kestä kovinkaan hyvin törmäystä auton kanssa. Osoittaakseen tämän australialaiset (tarkalleen ottaen Australian liikenneonnettomuuskomissio TAC) pyysi taiteilija Patricia Piccininiä tekemään asiantuntijoiden ohjeiden mukaisesti superihmisen, joka selviäisi mahdollisimman hyvin törmäyksistä autojen kanssa.

Graham

Grahamia voi ihailla www.meetgraham.com.au -nettisivulla.

Olennaisinta Graham -nimen saaneessa kolari-ihmisessä on se, että sillä (hänellä?) ei ole lainkaan kaulaa. Kaula on useissa onnettomuustapauksissa heikoin lenkki, sillä se on paitsi heikko ja sen sisällä kulkee niin verisuonia, hermoja kuin selkärankakin, niin myös pää heiluu sen päässä holtittomasti. Näin törmäyksissä esimerkiksi aivovauriot ovat pahempia kuin pelkkä törmäys sinällään saisi aikaan.

Pääkallo on paksumpi kuin meillä, ja aivot ovat sen sisällä paremmin turvassa. Korvat ja nenä ovat pienempiä sekä osittain kallon sisällä. Kehossa on rustoa ja rasvaa suojaamassa iskuilta, ja herkimmissä paikoissa näitä on vielä enemmän.

Keskivartalossa on myös löllöä ihoa, joka muodostaa ikään kuin pusseja. Nämä eivät näytä kauniilta, mutta toimivat vähän kuin autojen ilmatyynyt. Irvokasta vaikutelmaa lisäävät myös vyömäiset paksumman ihon nauhat, jotka puristavat kehoa kokoon.

Grahamia esittävä mallikappale on parhaillaan kiertueella Australiassa, mutta tähän superihmiseen voi tutustua myös netissä: www.meetgraham.com.au esittelee kolarinkestävän ihmisen myös pyöriteltävänä ja klikattavana virtuaalimallina.

Visavuori on kaukoputkea vaille tiedemuseo – tavallaan

Ke, 06/29/2016 - 09:06 Jari Mäkinen
Visavuori

Kuvanveistäjä Emil Wikströmin entinen maaseutuateljee Visavuori ei täytä mitenkään tiedemuseon määritelmiä, mutta on kiinnostava tutustumiskohde myös tiedemielessä. Monessakin tieteellisessä mielessä.

”JoulukalenteriEmil Wikström rakennutti Visavuoren 1800- ja 1900-luvun vaihteessa Sääksmäen kuntaan, Tarttilan kylään Vanajaveden rannalle. Paikalla oli aikaisemmin komea yhdistettynä ateljee- ja asuinrakennuksena toiminut karjalaistyylinen hirsitalo, mutta se tuhoutui täysin tulipalossa vuonna 1896.

Sen korvasivat nyt paikalla olevat erillinen asuinrakennus ja ateljee, joista jälkimmäinen oli varsinkin aikanaan varsin hulppea keskieurooppalaista tyyliä edustanut rakennus.

Vanhoja rakennuksia ja kotimuseoita kiertäessä on hyvä aina kiinnittää huomiota siihen, millaista elämä oli aikanaan sekä siihen, kuinka tiede ja tekniikka ovat elämäämme helpottaneet. Etenkin keittiöt näyttävät kehityksen hyvin, sillä on vaikea kuvitella miten nykyaikainen ihminen ylipäänsä tulisi toimeen sellaisissa paikoissa – jopa alkeellisimmissa mökeissä on nykyisin kaikenlaisia vempeleitä liedestä vesipumppujen kautta jääkaappiin, nykyaikaisen hygieenisesti pakattuja sekä tuotettuja ruokatarvikkeita, juomia sekä kodinkemian moninaisia tuotteita mainitsemattakaan.

Uteliain silmin katsottuna tavallinenkin museo muuttuu tiedemuseoksi!

Kiinnostavinta Visavuoressa on kuitenkin se, että Wikströmin ateljeessa oli Suomen ensimmäinen pronssivalimo sekä tähtitorni. Tähtitorni on edelleen paikallaan ja se näkyy selvästi otsikkokuvassakin rakennuksen oikeanpuoleisessa päässä.

Tornin sisälle pääsee myös kurkkaamaan, mutta tähtiharrastajan mieli tulee siellä vain murheelliseksi, sillä jalusta on rappeutunut ja kaukoputki puuttuu kokonaan. Myös luukku näyttää olevan naulattu kiinni, joten tähtien katsominen tornista on tällä haavaa mahdotonta. 

Olisi upeaa saada torni taas joskus käyttöön; tähti-illat elokuisessa iltahämyssä Visavuoressa olisivat varmasti upeita!

Lisäys 1. heinäkuuta: 
Museojohtaja Pälvi Myllylä kertoo, että Wikströmin kaukoputki on edelleen olemassa ja jopa esillä tähtitornin parvella. "Emme ole uskaltaneet laittaa sitä paikoilleen, vaan se nähtävillä yhdessä erittäin hienon vanhan mikroskoopin sekä 1700-luvulta peräisin olevan planeettamallin kanssa pleksin takana siinä juuri ennen tähtitorniin nousemista. Eli lienemme siis oikea tiedemuseo :-) "

Paikkaa pitää yllä nykyisin Visavuoren museosäätiö ja se on ollut avoinna yleisölle vuodesta 1967 alkaen. Kotimuseon vieressä on myös vuonna 1990 avattu Wikströmin tyttärenpojan, pilapiirtäjä Kari Suomalaisen tuotantoa esittelevä paviljonki.

Visavuori sijaitsee Sääksmäen siltojen luona entisen Kolmostien (nykyisen 130-tien) varrella noin 15 kilometrin päässä Valkeakoskelta. Useat Helsingin ja Tampereen välillä liikennöivät pikavuorot pysähtyvät haluttaessa aivan museon vieressä.

Samoilla kulmilla käydessä kannattaa myös piipahtaa tutustumassa Valkeakosken Myllysaaren museoon, missä pääsee tutustumaan paperin tekemisen historiaan ja Walkiakosken teollisuushistoriaan. Samassa rakennuksessa on myös Suomen jalkapallomuseo.

Museoiden kokoelmiin voi tutustua myös netissä erinomaisessa Piipun juurella -palvelussa, missä on Valkeakosken lisäksi materiaalia Varkauden ja Forssan museoista. Teollisuuspaikkoihin palaamme vielä kesän kuluessa varmasti erikseen...

Melliferopolis Fest - urbaaneja uurastajia

Ke, 05/25/2016 - 07:49 Markus Hotakainen
Melliferopolis

Melliferopolis Fest on sarja tapahtumia mehiläisille ja ihmisille kaupunkiluonnossa kesäkuusta syyskuuhun 2016.

Melliferopolis-nimi muodostuu kahdesta sanasta: Apis Mellifera, joka on mehiläisen latinankielinen nimi, ja Polis, joka on kaupunki kreikaksi. Melliferopolis yhdistää villiä luontoa ja kaupunkikulttuuria. 

Mehiläiset ja ihmiset kohtaavat työpajoissa ja kaupunkitapahtumissa Helsingin keskustassa: Kaisaniemen kasvitieteellisessä puutarhassa, Tokoinrannassa ja Tarja Halosen puistossa.  

Ohjelma käsittelee puolivillien hyönteisten elämää, mehiläisten ekologiaa ja mehiläishoitoa ja yhdistelee taiteita, tieteitä ja arkkitehtuuria.

Ohjelman tekijöitä ovat innoittaneet mehiläisten lisäksi taidehistoria, nykykirjallisuus, luonnontieteelliset tutkimusmenetelmät, arkkitehtuuri ja maisemointi, musiikki sekä äänet, hajut ja maut. Osallistuaksesi tarvitset aikaa ihmettelyyn ja kaupunkiluonnon tutkailuun. 

Tapahtuman avajaiskävely on 9. kesäkuuta kello 18 alkaen Kaisaniemen kasvitieteellisen puutarhan talvipuutarhan pääovelta Tokoinrantaan, Eläintarhan Huvilalle. 

Ohjelmaa on kuitenkin tarjolla jo ennen avajaisia. 

1.–23. kesäkuuta on taiteilija Kaisa Illukan En osaa edes tehdä kukkaa  -työpaja/tapahtuma Kaisaniemen kasvitieteellisessä puutarhassa Café Violan edessä (ohjelma).

8. kesäkuuta kello 18 taiteilija Charlie Clark (UK) esittelee kirjan Siitepöly Understanding Pollen: Alternative Histories and Unknown Futures. Paikkana on Arcadia International Bookshop.

Melliferopolis Fest -ohjelman ovat suunnitelleet Christina Stadlbauer ja Ulla Taipale yhdessä Hanna Kaisa Vainion, Charlie Clarkin, Kaisa Illukan, Lesley Kadishin, Till Bovermannin ja monien muiden kanssa. Tervetuloa!

www.melliferopolis.net 

Yhteystiedot: Christina Stadlbauer, christina@melliferopolis.net, puh. 046 902 9926; Ulla Taipale, ulla@melliferopolis.net, puh. 040 511 0214

Kuva: Till Bovermann, 2013

Tiedetaidetta: jäävuori vitriinissä

La, 03/05/2016 - 14:44 Jari Mäkinen


Erilaiset jääteokset ovat olleet viime aikoina muodissa, kun on haluttu esittää konkreettisesti ilmastonmuutosta. Suuri osa teoksista on varsin suoraviivaisia, eli tarkoitus on vain näyttää jään sulamista, mutta slovenialainen Aljaž Celarc on ottanut kiinnostavan askeleen eteenpäin.


Kyseessä on teos nimeltä In Vitro ja siinä on jääkimpale kauniisti tehdyssä lasikaapissa sulamassa. 

Eikä ihan mikä tahansa kimpale: se tuotiin näyttelyyn Ranskan Alpeilta Bossonsin jäätiköltä, joka on eräs ilmastonmuutoksen pahiten uhkaamista jäätiköistä. Vuosisadan kuluessa se on vetäytynyt yli 500 metriä ylöspäin ja kutistunut samalla olennaisesti.

Jännittävää teoksessa on se, että jääpalasta sulava vesi otetaan talteen ja johdetaan tippumaan vieressä olevaan pakastimeen, missä sulavesi muodostaa uuden jääpalan. Pakkasessa on alkuperäisen jääpalan mukaan tehty muotti, joka muodostaa syntyvästä palasta alkuperäisen näköisen.

Kun esillä oleva jää on sulanut, vaihdetaan pakkasessa tuolloin jo valmiina oleva uusi jääpala sulaneen alkuperäisen tilalle.

Yksi sykli kestää 40 – 60 tuntia olosuhteista riippuen. Osa vedestä luonnollisesti karkaa höyrynä ilmaan ja varmaankin myös tippuu vetenä ohi putkien, joten vähitellen teos yksinkertaisesti katoaa. Tai siis teoksessa olennaisessa osassa oleva jää katoaa.

Taidekielellä ilmaisten Celarcin ideana on tutkia luonnossa olevan veden kiertoa ja siten "keskittyä luonnolliseen, koko ajan jatkuvaan uudelleensyntymän prosessiin".

In Vitro oli esillä viime vuonna Amsterdamissa Castrum Peregrini -galleriassa ja teoksen toinen versio, In Vitro II, oli esillä Sloveniassa.

Rotterdamissa valokuvausta ja Ljubljanassa maantiedettä sekä taiteita opiskelleen Celanchin muutkin teokset leikittelevät hauskasta tieteen ja taiteen välimaastossa. Esimerkiksi hiekanjyviä kuvaava Sands tuo mieleen tavan, jolla muun muassa Rosetta-luotain kuvaa komeettaytimestä irtoavia pieniä hitusia. Volcanoes esittelee puolestaan nimensä mukaisesti pienoiskokoisia tulivuoria.

Alla on vielä animaatio In Vitron sulavasta jääpalasta.



Lisätietoa Aljaž Celarcista ja hänen töistään on hänen webbisivuillaan.

Kiva video Kiva Fordista: eläinkunta labralasissa

Lukijamme vinkkasi Twitterissä tästä videosta ja linkin takaa paljastuikin todella kiinnostava ja hyvin tehty video.

Suomalaisittain hauskanniminen lasinpuhaltaja Kiva Ford työskentelee Notre Damen yliopistossa Yhdysvalloissa, Indianassa, ja hänen työnään on puhaltaa laboratoriolasia. Standardilasia saa kaupasta, mutta erikoistarkoituksia varten tarvitaan mittatilaustyötä, ja isossa yliopistossa tällaisia tarvitaan sen verran runsaasti, että yksi lasinpuhaltaja saa siitä hyvin palkkansa. 

Kiinnostavaa ltietoa laboratoriolasin puhaltamisesta on mm. täällä: www.ilpi.com/glassblowing

Ford tosin puhaltaa lasia myös harrastuksekseen, ja silloin lähtökohta on enemmänkin taiteellinen. Ja kuten tämä kauniisti tehty video näyttää, on osa taiteestakin hyvin tieteellishenkistä.

Kun edessäsi on pieni rauhallinen hetki, niin tämä video kannattaa laittaa koko ruudun kokoiseksi ja uppoutua hetkeksi lasin maailmaan!

Ohjaus: Chuck Fry ja Andrea Rogers
Kuvaus: Christian Henriquez ja Donnie Rogers
Ääni: Dana Mroczek
Leikkaus: Andrea Rogers
Värikorjaukset ja tekstit: Donnie Rogers
Musiikki: "Lights Down Low" by Steve Sidwell, FirstCom Music