Euroopasta pääsee pian avaruuteen: Virgin Galactic aikoo aloittaa lennot Italiasta

SpaceShip2 koelennolla
Jari Mäkinen

Se, että Italia on halunnut aloittaa avaruushyppäyslennot jostain päin Italiaa, ei ole yllätys, mutta tänään ilmoitettu uutinen sopimuksesta Virgin Galacticin ja Italian avaruusjärjestön sekä ALTEC-yhtiön välillä tuli silti hieman yllättäen. Kohta avaruuslennolle pääsee siis Euroopastakin!

Italian avaruusjärjestö ASI kertoi tänään aiesopimuksesta yhdessä Thales-Alenia -yhtiön kanssa omistamansa ALTECin ja Virgin Galacticin välillä. Sen mukaan yhtiöt tutkivat mahdollisuutta aloittaa avaruuslennot SpaceShip2 -aluksilla johonkin päin Italiaa perustettavasta avaruuslentokeskuksesta.

Jo viime kesänä kävi ilmi, että Italian siviili-ilmailusta vastaava viranomainen ENAC, ASI ja Yhdysvaltain ilmailuvirasto FAA olivat aloittaneet yhteistyön, jonka perusteella italialaiselle avaruuslentokeskukselle pohjustettaisiin tarpeelliset viralliset luvat ja määriteltäisiin turvallisuusvaatimukset. Suurin huomio on keskittynyt kolmeen vaihtoehtoon: Italian "saappaan korkoon", Apuliaan, Venetsian ympärillä ja pohjoispuolella olevaan Venetoon sekä Sardiniaan.

Kaikista näistä paikoista lennot voitaisiin tehdä sopivasti meren päällä ja niissä tuuliolosuhteet olisivat sopivat. Avaruuskeskuksen perustamiseen voi mennä ASIn mukaan kolmesta viiteen vuotta.

Nyt ALTECin ja Virgin Galacticin tekemä aiesopimus ei puutu paikkaan, mistä lennot Italiassa tehdään, vaan niiden kalustoon ja tarkoitukseen. Lennoilla käytettäisiin yhtiön SpaceShip2 -alusta tai useampia, ja niillä tehtäisiin lentoja mikropainovoimatutkimusta, astronauttien koulutusta, opetusta ja turismia varten.

ALTEC on yhtiö, joka on jo nyt tiiviisti mukana miehitetyissä avaruuslennoissa, koska se hallitsee osaltaan italialaista osallistumista Kansainväliseen avaruusasemaan. Laajentuminen avaruushyppäyslentoihin on sille varsin luontevaa.

ASIn mukaan nyt solmittu sopimus ja Italian avaruuslentokeskuksen perustaminen nostaa Italian avaruuslentojen kärkikastiin, ja on mahdollista, että maasta tulee Yhdysvaltojen jälkeen seuraava maa, mistä turistit ja tutkijat pääsevät rutiininomaisille lennoille lähiavaruuteen.

Muutamat muutkin Euroopan maat ovat pohtimassa asiaa ja keskustelemassa eri yhtiöiden kanssa, joten uutinen tuskin jää ainoaksi. Kenties Suomessakin kannattaisi ottaa asiasta koppi, sillä Suomen Lappi sopisi myös mainiosti tällaisten avaruuslentojen tekemiseen – Sodankylässä olisi sopiva, vähän käytetty lentokenttäkin...

“Ihmeellistä olla avaruudessa!”

ESAn italialaisastronautti Samantha Christoforetti on ollut nyt liki kaksi viikkoa avaruudessa ja hän on aloittanut kanssaan avaruusasemalle saapuneiden Terry Virtsin ja Anton Shkaplerovin kanssa nyt normaalin työnteon. Ensimmäisen viikon ajan uusien asukkaiden aikataulu on hieman löysempi, koska he eivät ole vielä tottuneet toimimaan painottomuudessa kunnolla.

Tämän ensimmäisen viikon ajan Samanthan lähettämät viestit avaruudesta ovat olleet intoa täynnä: ensimmäiset auringonlaskut- ja nousut avaruudesta nähtynä, Tyynen valtamerten kuuluisat atollit (jotka ovat eriomaisen kauniita kaukaa ylhäältä katsottuna) omin silmin ja lentäminen vapaana avaruusaseman sisällä ovat olleet huikeita kokemuksia.

“Ihmeellistä olla avaruudessa, paljon parempaa kuin edes osasin kuvitella!”, kirjoitti Samantha ensimmäisessä avaruusasemalta lähettämässään twiitissä. Sen ohessa oli myös otsikkokuvana oleva kuva, missä Samantha on aseman kupolissa katselemassa ulos avaruuteen – tai siis käytännössä alas Maahan.

Vartioasema 42

Samanthan lennon nimi on Futura ja sen tarkoituksena on normaalien avaruusasemalle suuntautuvien lentojen tapaan paitsi ylläpitää tätä ihmiskunnan ainoaa pysyvästi miehitettyä tukikohtaa oman planeettamme ulkopuolella, niin myös tehdä tieteellisiä ja teknisiä kokeita sekä tutkimuksia mikropainovoimassa.

Samanthan, Virtsin ja Shkaplerovin matka avaruuteen Sojuz TMA-15M -avaruusaluksella sujui täysin suunnitelman mukaan. He lähtivät matkaan 23. marraskuuta klo 23:01 ja olivat avaruudessa vain yhdeksän minuutin matkanteon jälkeen.

Alus saavutti avaruusaseman vain viiden tunnin ja 48 minuutin kuluttua laukaisusta kierrettyään maapallon neljä kertaa. Myös telakoituminen asemaan kävi ongelmitta ja kolmikko siirtyi aluksestaan avaruusaseman puolelle aamulla klo 7:00 Suomen aikaa marraskuun 24. päivänä. Siellä heitä odottivat asemalla jo kolmisen kuukautta olleet Barry Wilmore, Jelena Serova ja Aleksander Samokutjaev.

Samantha lähettää usein viestejä ja kuvia avaruudesta twitterissä (www.twitter.com/astrosamantha), mutta hän kirjoittaa myös usein erityiseen lentoa varten perustettuun blogiin Outpost 42, eli Vartioasema 42 (http://outpost42.esa.int). Blogissa lennon etenemisestä ja tapahtumista kertovat myös lennonjohtajat ja muut läheisesti lennon kanssa tekemisessä olevat ESAn ja Italian avaruustoimisto ASI:n henkilöt.

Teksti on julkaistu myös Ursan Avaruustuubi -blogissa.

esablog
ESA
Futura
Samantha Christoforetti
ASI
ISS

Volare! Lucan lento avaruusasemalle.

Luca Parmitano
Jari Mäkinen

Euroopan avaruusjärjestön italialaisastronautti Luca Parmitano on parhaillaan Baikonurin avaruuskeskuksessa valmistautumassa viikon päästä tapahtuvaan lähtöönsä kohti kansainvälistä avaruusasemaa. T-Tuubi tapasi hänet maaliskuussa. Luca Parmitanon avaruuslento avaa uuden ajan eurooppalaisessa astronauttitoiminnassa, sillä Parmitano on ensimmäinen vuonna 2009 valituista kuudesta astronautista, joka pääsee lentoon. Kolmelle muulle on jo lennot tiedossa: seuraavana saksalainen Alexander Gerst, sitten italialainen Samantha Cristoferetti ja juuri viime viikolla kerrottiin britti Tim Peaken lennon varmistuneen. Lennot tapahtuvat vuosina 2014-2015 ja ovat kukin puolen vuoden keikka Kansainvälisellä avaruusasemalla, osana aseman kuusihenkistä miehistöä. Näin ollen lentoaan odottavat vielä ranskalainen Thomas Pesquet sekä tanskalainen Andreas Mogensen; todennäköisesti heistä ranskalainen kokee kyydin kiertoradalle ensimmäisenä, kenties vuonna 2016. Kaikki kuusi kävivät läpi peruskoulutuksensa ESAn Kölnissä sijaitsevassa astronauttikeskuksessa, joskin pitkiä aikoja koulutuksesta vietettiin myös Venäjällä, Yhdysvalloissa, Kanadassa, Japanissa ja monissa muissa paikoissa. Heidät vietiin Sardiniaan selviytymiskoulutukseen ja laitettiin kuukaudeksi elämään Pietarissa venäläisperheissä, jotta he oppisivat venäjää. Ne, joilla ei ollut lentolupakirjaa, koulutettiin lentämään. Kölnissä olevassa suuressa vesialtaassa harjoiteltiin avaruuskävelyitä. Kyseessä oli ensimmäinen kerta, kun euroastronautit koulutettiin kokonaan ESAn omalla koulutusohjelmalla. Osin tästä syystä kuusikosta muodostui hyvin tiivis joukko, The Shenanigans. kuten he itse ryhmäänsä kutsuvat. "Meidät valittiin ryhmänä, me kouluttauduimme yhdessä, olemme eläneet pitkiä aikoja yhdessä, me olemme hyviä ystäviä ja olemme yhdessä myös vapaa-aikanamme", kertoo Luca, joka itse asiassa oli siirtynyt jo jatkokoulutukseen, kun uudet astronautit virallisesti valmistuivat loppuvuodesta 2010. "Myös nyt kun valmistaudumme lentoihimme ja olemme jatkokoulutuksessa kukin tahoillamme, niin kun tapaamme joskus jossain, niin tämä erityinen yhteys on edelleen olemassa. Se ei johdu vain siitä, että olemme olleet ja kokeneet paljon yhdessä, vaan myös siitä, että olemme hyvin samantyyppisiä ihmisiä. Pidämme siitä mitä teemme ja pidämme toisistamme."

Lentäjä-Luca

Yleensä astronauttien sinisissä haalareissa edessä rinnalla vasemmalla on nimilappu, missä tittelinä lukee "astronautti". Lucalla normaalin nimilapun sijaan on kuitenkin hänen lentäjävuosiltaan periytyvä nimilappu, missä hänet nimitetään "koelentäjäksi". "En mitenkään häpeile sitä, että olen astronautti, mutta olen ylpeä siitä, että olen lentäjä. Olen ylpeä siivistäni. Määräysten mukaan lentopuvussani pitää olla ESAn logo, maan lippu ja nimilappu, mutta määräykset eivät sano mikä nimilappu. Niinpä pidän tätä, jos joku ei usko että olen astronautti tämän vuoksi, niin en välitä." Luca väitää, että koelentäjänä oleminen on itse asiassa paljon vaativampaa kuin astronautin työ. Astronauttina oleminen on ennen kaikkea opiskelua, odottamista ja harjoittelua sellaisia tilanteita varten, joiden ei toivota tapahtuvan. Koelentäjä sen sijaan on lähes päivittäin mukana toimissa, joita ei aina voi ennakoida; se on myös aktiivisempaa ja vaatii jatkuvasti keskittymistä. "Koelentäjänä oleminen oli myös unelmaa, enkä missään nimessä kadu sitä, että hain astronautiksi - en todellakaan! Lentäminen on kuitenkin tärkeä osa minua ja itse asiassa nyt kun olen 36, niin olen ollut lentäjä puolet elämästäni. Koko työhistoriani liittyy jotenkin lentämiseen." Koulutuksensa aikana Luca ei ole ennättänyt juurikaan lentämään ja hän kaipaa nousemista siiville. Ainoa mahdollisuus lentämiseen koulutuksen aikana olisi ollut käyttää siihen harvat vapaahetket, mutta "koska olen myös aviomies ja isä, luulen, että tässä vaiheessa oli paljon tärkeämpää käyttää harva vapaa-aika perheeni kanssa. Luonnollisesi alan lentää jälleen enemmän kun palaan takaisin Maahan ja minulla on enemmän vapaa-aikaa."

Sojuzin ohjaaja

Lucan koulutus on ollut hyvin kiihkeätä paitsi siksi, että hänet temmattiin välittömästi tiiviistä peruskoulutuksesta valmistautumaan lennolle Sojuzin ns. vasenpenkkiläiseksi. Sojuz-aluksen ohjaaja istuu siinä, keskellä olevan komentajan vieressä , kun taas oikeanpuoleinen avaruuslentäjä on "vain" matkustaja. Vaikka voisi ajatella, että Sojuzilla ei lennetä, vaan se kulkee vain raketin mukana taivaalle ja siellä automaattisesti perille asemalle, on totuus luonnollisesti toinen. Vaikka automatiikka hoitaakin monia tehtäviä, pitää tietokoneita paimentaa ja niiden toimintaa tarkkailla. Normaalitapauksessa ohjaaja toimii komentajan apuna tässä, mutta hänen täytyy pystyä lentämään itse Sojuzia ilman komentajan apua ja hoitamaan työnsä myös käsiohjauksella. Ilman tietokoneiden apua on Sojuzin lentäminen varsin vaativaa hommaa: "Sen opettelu on ollut vaativin asia mitä olen koskaan tehnyt. Sojuzin telakointi käsiohjauksella on todella vaativaa ja siinä täytyy ajatella koko ajan neliulotteisesti, siis paitsi paikkaa, missä olet, niin myös sitä minne pienen ohjausliikkeen seurauksena tulet menemään ja missä olet sen seurauksena hetken kuluttua. Samoin Sojuzin laskeutuminen ilman tietokoneita on todella haastavaa ja siinä täytyy keskittyä todella tarkasti, toimia harkiten ja ottaa huomioon samanaikaisesti monia eri asioita. Lisäksi avaruusaseman robottikäsivarren ohjaaminen joissain olosuhteissa on todella vaikeaa." Lucan lento on myös siinä mielessä erityinen, että se tulee käyttämään uudenlaista, nopeaa nousua avaruusasemalle. Kun perinteisesti matka avaruusasemalle on kestänyt kaksi päivää laukaisun jälkeen, kuluu laukaisusta telakoitumiseen nyt vain kuutisen tuntia. "Nykyisen Sojuzin tietokoneet pystyvät hallitsemaan tämän lennon reitin laskemisen, kun aikaisemmin koneiden laskentateho ja muistikapasiteetti olivat niin rajalliset, että maavalvomon täytyi lähettää sille jatkuvasti käskyjä ja tietoja." Lucan ja hänen miehistönsä Sojuz TMA-9M -alus on jo yhdeksäs uusia tietokoneita käyttävä Sojuz TMA-M -sarjan avaruusalus, mutta vasta nyt aluksen koko kyky laitetaan peliin. Kuten aina avaruustoimissa, on laitteiden toimintaa haluttu ensin tarkkailla normaalikäytössä, ennen kuin niitä on käytetty uusiin temppuihin. "Nyt tiedämme, että se toimii luotettavasti ja että se pystyy myös huolehtimaan tutkalähestymisestä avaruusasemalle sekä telakoitumisesta siihen. Mutta samaan tapaan kuin aikaisemmin, voimme myös hoitaa koko lennon manuaalisesti, mikäli tietokoneissa olisi häikkää." Virallisesti Luca ja hänen miehistönsä hyväksyttiin lennolle vasta toukokuun 10. päivänä, kun he suorittivat onnistuneesti läpi vaativat simulaattorilennot Sojuzilla.

Luca ja hänen miehistönsä
Volare-logo

Puolivuotinen pesti avaruuslaboratoriossa

Lucan kanssa Sojuz-aluksella 28. toukokuuta nousevat matkaan venäläinen veteraanikosmonautti Fjodor Jurshikhin ja amerikkalainen Karen Nyberg. He muodostavat aseman 36. pysyvän miehistön ja tulevat olemaan asemalla tämänhetkisen suunnitelman mukaan 166 vuorokautta. Asemalla Luca on virallisesti yksi sen lentoinsinööreistä, ja suurin osa hänenkin työajastaan kuluu avaruusaseman ylläpidossa ja huoltamisessa. Hän, kuten kaikki muutkin astronautit, myös kuntoilee pari tuntia päivässä, jotta painottomuus ei surkastuttaisi lihaksia ja haurastuttaisi liikaa luita. Tärkein syy lentoon – ja koko aseman olemassaoloon – on kuitenkin tieteellinen tutkimus. Lucan ohjelmassa on 20 eurooppalaisen koejärjestelyn suorittaminen ja noin 20 muista maista tulevaan kokeeseen osallistuminen. Tämä tarkoittaa paitsi koelaitteiden valvomista, näytteiden vaihtamista ja tulosten kirjaamista, niin myös koekaniinina olemista. Astronautit ottavat itsestään ja kollegoistaan paljon näytteitä sekä tekevät monenlaisia psykofysiologisia testejä. Tutkimusten tieteellisen taustan ja laitteiden käytön opiskelu on luonnollisesti haukannut suuren osan kouluttautumisajasta. Kokeet liittyvät ihmisen fysiologiaan, biologiaan, materiaalitutkimukseen, fysiikkaan ja aurinkotutkimukseen, joiden lisäksi ohjelmassa on erilaisia tekniikan testaamisia. Kenties kiinnostavimmat näistä käsittelevät erittäin kevyiden metalliseosten tekemistä (mm. avaruuden painottomuudessa voidaan tehdä uudenlaisia metalliseoksia ja niistä voidaan tehdä kevyttä ja kestävää vaahtoa) ja sitä, miten ihmisen biologinen kello toimii. Lucan lennon aikana asemalle saapuu myös koko joukko rahtialuksia, joiden vastaanottoon hän osallistuu. Erityisen suuri rooli hänellä on ESA:n miehittämättömän ATV-rahtialuksen kanssa, sillä Hän valvoo sen telakoitumista, sen tyhjentämistä sekä sen avulla tehtäviä ratakorjauksia. ATV on asemalle tulevista aluksista suurin, sillä sen rahtikapasiteetti on yli kuusi tonnia. Sen lisäksi asemalle saapuu venäläisiä Progress-rahtareita, amerikkalainen Dragon ja japanilainen HTV. Lisäksi uusi amerikkalainen rahtari, Obrital Sciences -yhtiön valmistama Cygnus tunee ensimmäistä kertaa asemalle, mikäli sen huhtikuinen koelento sujuu ensin ongelmitta. Cygnus on myös italialaisittain kiinnostava, koska sen paineistettu runko on valmistettu italiassa. "Koskaan aikaisemmin yhden miehistön aikana ei ole odotettavissa niin paljon toimintaa, näin paljon yksittäisiä tapahtumia, kuin on meillä," hihkuu Luca. "Aluksia tulee ja menee koko ajan, minkä lisäksi meidän pitäisi hoitaa asemaa ja tehdä noin 40 tuntia viikossa tiedettä." Luca tekee avaruusasemalta myös kaksi avaruuskävelyä, joiden aikana hän asentaa uusia laitteita aseman ulkopuolelle ja tuo sieltä pois avaruudessa olleita näytteitä.

Viime päivät ennen laukaisua

Parhaillaan miehistö on Baikonurissa ja asuu siellä perinteisessä Kosmonauttihotellissa lentoonsa ja laukaisuunsa valmistautuen. He ovat jo nyt eristyksissä, sillä heidän ei haluta saavan flunssaa tai muita tauteja juuri ennen matkan alkua. Myös viimeinen lehdistötilaisuus laukaisua edeltävänä päivänä pidetään siten, että miehistö on tiukasti lasiseinän takana. Kyseessä ei ole vain heidän oma terveytensä, vaan myös asemalla heitä odottavien kolmen avaruuslentäjän terveys: siellä ovat Pavel Vinogradov, Alexander Misurkin ja Chris Cassidy eivät halua ylös ylimääräisiä bakteereita tai viruksia. Vain terveystarkastuksen läpäisseet perheenjäsenet ja henkilökunta voi olla tekemisissä suoraan heidän kanssaan. Lucan lento on virallisesti ESAn ja Italian avaruusjärjestö ASIn yhteinen, sillä lentomahdollisuus kuuluu NASAn ja ASIn väliseen yhteistyösopimukseen. Siten lento on saanut myös italialaisen nimen, Volare ("Minä lennän"), mikä viittaa luonnollisesti suoraan Lucan lentäjätaustaan. Laukaisu tapahtuu 28. toukokuuta klo 23 Suomen aikaa ja sitä voi katsoa suorana mm. ESAn nettisivuilta.

Uusi lento jo kiikarissa

Se, että Luca pääsee matkaan ensimmäisenä uusista astronauteista, ei (ainakaan hänen mukaansa) tarkoita sitä, että hän olisi paras. "Minä itse tunnen olevani etuoikeutettu kun pääsen ylipäänsä avaruuslennolle, mutta toki samalla haluan osoittaa, että astronauttiluokkani on hyvä luokka, koulutuksemme on ollut kunnollista ja voin näin asettaa mittatikun muille", selittää Luca vaatimattomasti. "Velvollisuuteni kouluttajiani ja luokkakavereitani kohtaan on siis osoittaa että työ on tehty hyvin ja että koulutus on ollut sellainen, että voin suorittaa tehtäväni." Kun hän palaa takaisin Maahan, on hän miltei 37-vuotias, eli juuri sopivan ikäinen lentämään uudelleen taas parin vuoden jälkeen. Silloin avaruusasemalentojen lisäksi edessä voisi olla lento NASAn uudella, rakenteilla olevalla Orion-aluksella, ja mahdollisesti jopa keikka Maan kiertorataa kauemmaksi asteroidia tutkimaan. "Se, että voisin lentää uudelleen, on luonnollisesti unelmani ja tavoitteeni." Uusimmassa Tekniikan maailma -lehdessä on laaja artikkeli Luca Parmitanon lennosta ja avaruusasemasta.

Tilaa aihepiirin ASI RSS-syöte