avaruus | Tiedetuubi

Jari Mäkinen

Yhdysvaltain avaruushallinto Nasa julkisti valintansa uusista avaruusaluksista, joilla amerikkalaiset (ja todennäköisesti myös kanadalaiset, japanilaiset ja eurooppalaisetkin) pääsevät lentämään avaruusasemalle vuoden 2017 jälkeen. Siihen saakka nykysuunnitelman mukaan miehistönvaihdot hoidetaan kokonaan venäläisillä Sojuz-aluksilla. Etenkin Yhdysvalloissa tämä riippuvuus on otettu vakavasti, ja myös turvallisuuden näkökulmasta on hyvä, että liikenne asemalle ei ole kiinni vain yhdestä alustyypistä.

Nasan näkökulmasta asia on selvästi kaupallinen: se rahoittaa ensin alusten tekemistä ja ostaa sen jälkeen kuljetuspalvelut avaruusasemalle näitä aluksia käyttäviltä yhtiöiltä. Näin rahdin lisäksi kaupalliset toimijat saavat kuljettaa parin vuoden päästä myös ihmisiä Maan ja kiertoradan välillä.

Nasa valitsi vähemmän yllättäen jo aikaisemmin rahaa alustensa kehittämiseen saaneet Boeingin ja SpaceX:n, joskin se, että pientä avaruussukkulaa kehittänyt Sierra Nevada Corporation jäi kokonaan ilman rahaa, oli pieni mullistus. Tosin jo etukäteen levinneiden huhujen mukaan Nasa oli antamassa kolmelle yhtiölle vain 1,5 tilausta, yhdelle täydet resurssit avauuskelpoisen aluksen ja tekemiseen sekä testaamiseen avaruudessakin, ja toiselle rahaa työn jatkamiseen.

Tietyssä mielessä tilaus olikin puolitoistakertainen, sillä Boeing sai rahaa 4,2 miljardia dollaria ja SpaceX 2,6 miljardia. Molempien tilaus oli kuitenkin samanlainen, joten SpaceX saa luvan tuottaa saman palvelun Nasalle huomattavasti edullisemmin. Joko Boeing on ollut tarjouksessaan vain paljon tehottomampi ja kalliimpi, tai sitten käytännössä suuri osan sen saamasta rahasta on aluepolitiikkaa, jolla halutaan palkata sukkulaohjelman työttömiksi jääneitä avaruusalan työntekijöitä.

Kaksi erilaista, samanlaista alusta

Tulossa olevat avaruustaksit ovat kumpikin periaatteessa perinteisiä kapselityppisiä aluksia, jotka laukaistaan avaruuteen kantoraketeilla ja jotka tulevat takaisin Maahan yksinkertaisesti putoamalla.

Olennaisin ero alusten välillä on siinä, miten laskeutuminen putoamisen päätteeksi hoidetaan: Boeingin CST-100 -niminen alus luottaa laskuvarjoihin, kun taas SpaceX:n Dragon v2 käyttää rakettimoottoreita, joilla se hidastaa vauhtiaan ja laskeutuu vähän kuten helikopteri pystysuoraan pehmeästi haluttuun paikkaan.

Dragon v2:n nimi tulee siitä, että se on toinen versio nykyisestä Dragon-aluksesta, jolla SpaceX huolehtii jo nyt avaruusaseman rahtikuljetuksista Orbital Sciences -yhtiön ohella. Nyky-Dragonin tapaan Dragon v2 laukaistaan avaruuteen yhtiön omalla Falcon 9 -kantoraketilla.

Hieman viilatulta Apollo-kapselilta näyttävään CST-100:n verrattuna moderni Dragon v2 on hyvin design-henkinen, mikä näkyy rakettilaskeutumisen lisäksi myös sen sisällä. Linjakkaiden kuppi-istuinten ohella aluksen litteä ohjauspaneeli laskeutuu kaasujousien avustamana astronauttien eteen ja siinä on suuret kosketusnäytöt. Kaikkein tärkeimmät toiminnat voidaan hoitaa myös toimintavarmoin mekaanisin kytkimin.

Uutta Dragon v2:ssa on myös se, että sen osien tekemisessä käytetään runsaasti teollista 3D-printtausta. Esimerkiksi aluksen SuperDrago-rakettimoottorien tärkeimmät osat on printattu, jolloin niistä saadaan kevyitä ja kestäviä.

Moottorit toimivat myös pelastusraketteina, eli ne sinkoavat aluksen myös ylös kantoraketista mahdollisessa hätätilanteessa.

Vaikka Boeingin CST-100 näyttää perinteiseltä, on se luonnollisesti kokonaan uusi alus. Sen rakenteet, materiaalit ja elektroniikka ovat tätä päivää. Alus on myös Apolloja suurempi, sillä kolmen sijaan sen sisään mahtuu seitsemän avaruuslentäjää. Samoin Dragon v2:n kyytiin mahtuu seitsenhenkinen miehistö. Olennaista on myös se, että alukset voivat tuoda astronauttien lisäksi varsin paljon rahtia takaisin Maahan.

Boeing käyttää kapselinsa avaruuteen nostamiseen Atlas 5 -kantorakettia. Kenties osa yhtiöiden saamista eri suuruisista summista johtuu tästä, sillä Atlas 5:n listahinta laukaisulle on noin 150 miljoonaa dollaria, kun taas SpaceX myy Falcon 9:n laukaisuita nyt hintaan 60 miljoonaa dollaria. Kunhan Falcon 9 saadaan pian osittain uudelleenkäytettäväksi, tulee sen hinta putoamaan edelleen.

Puoliavoin maksusitoumus

Nasan nykytyyliin tehty tilaus riippuu vielä monesta asiasta, erityisesti Yhdysvaltain tulevasta politiikasta – eli siitä, kuinka paljon Nasa saa rahaa.

Tämän Commercial Crew Transportation Capability (CCtCAP) -hankkeen puitteissa on tähän saakka rahoitettu Boeingin ja SpaceX:n lisäksi Sierra Nevada Corporation, ja nyt valitut kaksi yhtiötä voidaan vastaisuudessa leikata vielä yhdeksi tai sitten Nasa tulee käyttämään kummankin yhtiön palveluita samanaikaisesti.

Nasan nyt tekemä tilaus kattaa aluksen viimeistelyn sekä testaamisen ja vähintään kaksi tai enintään kuusi lentoa avaruusasemalle. Lennoilla on oltava mukana ainakin neljä astronauttia.

Ylös lentämisen ja alas palaamisen lisäksi alusten tärkeä tehtävä on olla myös avaruusaseman pelastusaluksina. Siksi niiden toiminta-ajan tulee olla ainakin 210 vuorokautta.

Kummankin aluksen tulee käydä vielä läpi tiukat testit ja tehdä vähintään yksi koelento avaruuteen ainakin yksi NASAn astronautti mukaan. Ensimmäistä kertaa siis amerikkalaisyhtiöt tulevat lennättämään henkilökuntaansa avaruuteen ikään kuin taksikuskeina. Venäjällä tämä ei ole mitään uutta, sillä jo pitkään avaruusyhtiö Energia on lennättänyt omia kosmonauttejaan avaruusasemalle.

Dream Chaser oli päätöksen häviäjä, mutta sen pienoismallia jo koelentänyt yhtiö ei tiedä vielä mitä tehdä tämän jälkeen: jatkaako avaruusturismi mielessä, odottaa muuta kehitelyrahaa Nasalta vai heittää pyyhe kehään.

Jari Mäkinen

Kun Rosetta-lennon laskeutujan laskeutumispaikka julkistettiin tänään Pariisissa ESAn pääkonttorissa, ei lehdistötilaisuuden puhujien joukossa ollut Matt Tayloria. Lennon päätutkija istui tällä kerralla sivussa, koska huomion kohteena oli laskeutuminen ja siihen liittyvät asiat.

”En ole juuri nyt suoraan tekemisissä jokapäiväisen tiedetyön kanssa, sillä keskityn suunnittelemaan ennen kaikkea lennon ohjelmaa pitemmällä tähtäimellä – silloin, kun laskeutuminen on jo takana ja seuraamme komeettaa”, kertoo Taylor tilaisuuden jälkeen jutellessamme.

”Luonnollisesti seuraan koko ajan kuvia ja tietoja joita saamme, olen yhteydessä tutkijaryhmiin ja jaan tämän innostuksen. Koskaan aikaisemmin ainakaan ESAlla ei ole ollut mitään avaruuslentoa, joka on yhtä intensiivinen kuin tämä.”

”Meillä on vain 24 tuntia vuorokaudessa ja liian pieni joukko käymässä tietoja läpi, joten etenkin juuri nyt tuntuu siltä, että tahti on hyvin hektinen. Tulemme vain parin kuukauden päästä ensimmäisen kerran koskemaan, maistamaan ja haistamaan komeettaa sen pinnalta, ja nyt tuota pitää pohjustaa huolellisesti – sekä pohtia jo aikaa sen jälkeen.”

”Itse syön, juon ja hengitän Rosettaa 24 tuntia vuorokaudessa ja seitsemän päivää viikossa. Elämässäni ei ole juuri nyt yhtään mitään muuta.”

Ainakin melkein, sillä lähes kauttaaltaan tatuoidulla, parrakkaalla ja sikareita toisinaan tupruttelevalla Taylorilla on ollut kesän aikana aikaa ottaa jalkaansa Rosetta-aiheinen kuva.

Antenniaika kortilla

Rosetta-luotain on toiminut erinomaisesti ja lennonjohto on onnistunut tekemään kaikki ratamuutokset erittäin hyvin. Sen aurinkopaneelit tuottavat jo sen verran riittävästi sähkövirtaa, että tieteellisten tutkimuslaitteiden toimintaa ei täydy enää rajoittaa virranpuutteen vuoksi. Sen sijaan ongelmana on – ja lähiaikoina on vielä enemmän - niin sanotun antenniajan puute.

Rosettaan ollaan yhteydessä samojen antennien kautta, joiden avulla pidetään yhteyttä myös muihin avaruusluotaimiin. ESA luottaa pääasiassa omiin ESTRACK-verkostonsa antenneihin, mutta on yhteistyössä NASAn luotainantenniverkoston, kuuluisan Deep Space Networkin kanssa. Samoin NASA pyytää apua ESAlta, kun omat antennit eivät ehdi olla yhteydessä johonkin luotaimeen.

Nykyisin avaruudessa on sen verran paljon luotaimia, että antennien kullekin antamaa aikaa pitää suunnitella tarkasti. Lisäksi nyt lähikuukausina monet luotaimet ovat juuri samalla suunnalla taivasta, joten ne kaikki vaativat samojen antennien käyttöä: Rosetta näkyy Maasta katsoen jokseenkin samoilla seuduilla kuin esimerkiksi kohti Plutoa lentävä New Horizon, asteroidi Cerestä lähestyvä Dawn ja Mars, jonka pinnalla on kaksi kulkijaa sekä kiertoradalla kolme alusta – plus yksi nyt syyskuun lopussa perille pääsevä alus, Nasan MAVEN.

Ensi vuoden alussa tapahtuu myös konjuktio, eli aika, jolloin Aurinko osuu hankalasti Maan ja Rosettan väliin. Silloin siihen ei voi olla vähään aikaan lainkaan yhteydessä.

”Nämä kaikki pitää ottaa siis huomioon suunnitelmissa, joten olemme päivittäin yhteydessä kollegoihimme ympäri maailman ja koitamme jakaa antenniaikaa. Myöhemmin ensi vuonna tilanne helpottuu kuitenkin olennaisesti, ja onneksi silloin on vuorossa myös lentomme toinen kohokohta, eli se, kun komeetta on ratansa Aurinkoa lähimmässä kohdassa.”

Taylor jatkaa selittämällä myös luotaimen operatiivisia ongelmia: ”Kaikki tutkimuslaitteet eivät voi tehdä havaintojaan samanaikaisesti, koska ne toimivat eri tavoilla ja tutkijat haluavat katsoa eri suuntiin.”

Rosetta katsoo avaruuteen vain yhteen suuntaan, eli sen tutkimuslaitteet on suunnattu kaikki jotakuinkin samalla tavalla. Niinpä esimerkiksi kun kameralla halutaan kuvata ytimestä poispäin karkaavaa pölyvirtaa ja mitata sen nopeutta, pitää Rosetta kääntää hieman sivuun komeetan ytimestä. Silloin komeetasta ei voi tehdä luonnollisestikaan suoria havaintoja.

”Koitamme suunnitella siksi kaikki toimet siten, että pystymme koko ajan käyttämään mahdollisimman montaa tutkimuslaitetta ja että kukin voisi tehdä havaintojaan mahdollisimman hyvin juuri silloin kun kyseinen tutkijaryhmä haluaa. Kun olemme päässeet tässä hyvään kompromissiin, niin seuraava ongelma on temppuilla siten, että pystymme siirtämään havaintotiedot mahdollisimman hyvin Maahan.”

Koska Rosetta on kaukana avaruudessa, se joutuu käyttämään suhteellisen hidasta tiedonsiirtonopeutta. Niinpä tietoja ei voi kerätä yksinkertaisesti vain niin paljoa kuin mahdollista, koska kaikkea ei voisi lähettää tutkijoille.

Philaen kamerat ovat ainakin kunnossa: niillä otettiin tämä 'selfie', missä näkyy aurinkopaneeli sekä komeetan ydin.

Syökö joku perunaa?

Taylorin mukaan komeetan kaksijakoinen olemus ei tullut yllätyksenä, vaan siitä saatiin kesän aikana yhä enemmän ja enemmän vinkkejä.

”Oletimme ensin että kuvissa olleet omituisuudet olisivat johtuneet vain pikselöitymisestä, koska komeettaydin oli kuvissa vielä varsin pieni.”

Jo etukäteen valokäyrien perusteella osattiin odottaa, että komeetassa on selvästi suurempi osa ja sitten pienempi pää, mutta oletuksena oli silti perinteinen perunalta näyttävä epämuotoinen möhkäle.

”Mutta kuvien tullessa paremmiksi kaksijakoisuus tuli yhä paremmin ja paremmin esille, kunnes muutamassa sivukuvassa se näkyi erittäin hyvin. Kun nyttemmin olemme tutkineet komeettaa ja sen pintaa sekä arvioineet sen koostumusta, näyttää siltä, että tässä on yhdessä paketissa melkein kaikki aikaisemmin komeettaytimistä havaitsemamme ominaisuudet ja kummalliset yksityiskohdat.”

Heti komeetan skitsofreenisen olemuksen huomaamisen jälkeen on pohdittu miten se on syntynyt: onko kyseessä kaksi toisiinsa törmännyttä ja kiinnittynyttä kappaletta, vai alun perin yksi ainoa kappale, joka on rikkoontunut. Kummassakin palasessa on nyt havaittavissa niin samanlaisia kuin erilaisiakin ominaisuuksia.

Taylorin mukaan se saattaa olla kulunut. ”Mitään varmuutta ytimen synnystä ei vielä ole, mutta yksi vaihtoehto on se, että kapealla kaula-alueella, joka yhdistää pienempää ja suurempaa osaa, on helposti hajoavaa ainetta. Ydin kuluisi siten siitä eniten aina ollessaan lähellä Aurinkoa.”

Jo nyt suurimmat kaasu- ja pölysuihkut näyttävät tulevan juuri niin sanotun kaulan alueelta.

”Kenties joku on syönyt perunaa ja se on muuttunut nyt kumiankaksi. Kunhan saamme vähitellen mittauksia ytimen vetovoimakentästä ja voimme erotella siitä kummankin osan aiheuttaman vetovoiman, niin pystymme sanomaan hieman enemmän tästäkin asiasta.”

Taylor jaksaa toistaa kuinka hyvä onni kävi aikanaan siinä, että valinta osui juuri 67P/Churyumov-Gerasimenkoon, joka on olemukseltaan huiman kiinnostava ja jonka pinnalta voi nähdä jo nyt niin paljon erilaisia asioita. ”Ja löydämme jotain uutta koko ajan!”

Kuvat komeettaytimestä käyvät yhä tarkemmiksi ja huimemmiksi. Tässä Chury 5. syyskuuta 61 kilometrin etäisyydeltä kuvattuna. Pienimmät yksityiskohdat tässä ovat noin metrin kokoisia.

Valinta on alue ’J’

Toistaiseksi komeetan kummallisuus ei ole kuitenkaan saanut aikaan olennaisia muutoksia lentosuunnitelmaan, ellei huomioon oteta arvioitua hankalampaa laskeutumispaikan valintaprosessia.

Kenties myöhemmin, kun Rosetta on lähempänä ydintä ja sen mahdollisesti epätasainen vetovoima tuntuu selvästi, tulee luotaimen operoinnista hieman erilaista kuin on oletettu. Silloin Rosettaa vain pitää ’oppia lentämään’ uudelleen.

Tämä on tärkeää ennen laskeutumista, sillä silloin Rosetta tulee tekemään koukkauksen kohti laskeutumispaikkaa, irrottamaan Philaen kyljestään ja nousemaan sen jälkeen heti ylöspäin, turvalliselle radalle - mutta siten, että se pystyy olemaan suoraan yhteydessä laskeutujaan.

Itse laskeutuminen tulee kestämään seitsemän tuntia se, miten nopeasti pinnalta saadaan signaali, on hieman epävarmaa. ”Mutta kun se tulee, niin se on merkkipaalu avaruustutkimuksessa ja käynnistää taas uuden jakson lennossamme.”

Taylor oli luonnollisesti mukana valitsemassa laskeutumispaikkaa, mutta hän ainakin väittää, ettei hänellä ollut erityistä suosikkia. ”Minusta jo se, että pääsemme jonnekin alas komeetan pinnalle on erinomaisen hieno asia, ja alue ’J’ on siihen paras.”

”Tai siis se on vähiten huono paikka. Se on suhteellisen tasainen laakea alue, siellä on selvästikin useita pintakerroksia ja hyvin todennäköisesti pinnan alla jotain kiinnostavaa, mitä voimme porata.”

Alue ’J’ ei ole aktiivinen, eikä sillä näytä olevan paikkoja, jotka todennäköisesti muuttuisivat aktiivisiksi lähiaikoina. Sen sijaan sen vieressä on aktiivisia alueita, joita laskeutuja voisi siten tutkia läheltä, mutta ollen itse samalla turvassa. Etäisyys Philaesta pinnan alta suihkuaviin kaasupurkauksiin voi olla vain muutama sata metriä!

Pinta noilla seutuvilla on hienojakoisen soran ja hiekan peittämää, ja siinä on todennäköisesti noin sentin kokoisia kappaleita sekä joitain isompia murikoita sekä muutamia pinnanmuotoja. Pinta on väriltään hyvin mustaa, mustempaa kuin sysimusta hiili, ja on mahdollista, että väri johtuisi ajan myötä muhineista orgaanisista aineista - tästä väitellään kovasti ja onkin äärimmäisen jännittävää nähdä marraskuussa lähikuvia pinnasta ja katsoa mitä pinnan alta löytyy!

Churyn seuralainen

Laskeutumispaikan valinnassa oli suuri joukko kriteereitä, joista yksi tärkeimmistä oli se, että Aurinko paistaa siihen pitkään ja esteettä. Näin laskeutuja pystyy toimimaan toivottavasti kuukausienkin ajan aurinkopaneeliensa tuottamalla sähkövirralla sekä pystyy seuraamaan pinnalta komeetanytimen muuttumista aktiivisemmaksi.

Itse Rosetta tarkkailee tapahtumia joka tapauksessa komeetan ympäriltä. Sen toimintaa suunniteltaessa on komeetan aktiivisuudella luonnollisesti suuri rooli - kaikki oikeastaan määräytyy sen mukaan. Niinpä toimia suunniteltaessa on pohjana ollut mallit siitä miten komeetta tulee käyttäytymään. Sitä ja vastaavia komeettoja on tutkittu jo pitkään ja tiedetään, milloin ja miten ne syöksevät kaasua ympärilleen keskimäärin ollessaan tietyllä etäisyydellä Auringosta.

”Johtolankamme on aktiivisen komeetan malli, ja sen mukaisesti luotaimen rata pidetään koko ajan tietyn, turvallisen etäisyyden päässä ytimestä. Mikäli komeetta onkin rauhallisempi, voimme tulla lähemmäksi ja tehdä tarkempia havaintoja. Juuri nyt näyttää siltä, että komeetta on vain hieman aktiivisempi kuin matala-aktiivisen komeetan mallimme sanoo. Voimme siis lähestyä nyt komeettaa turvallisesti ja tämä on otettu huomioon, kun valitsimme laskeutumispaikkaa.”

Mikäli komeetta muuttuukin yllättäen aktiivisemmaksi, joudutaan suunnitelmaa tarkastelemaan uudelleen ja kenties laskeutumista lykätään. Nyt kuitenkin ennusteen mukaan aktiivisuus pysyy suhteellisen matalana ainakin parin kuukauden ajan.

”Sen jälkeen aiomme pysyä ainakin 11 viikon ajan hyvin lähellä komeettaa, koska se ei todennäköisesti ole mahdollista enää myöhemmin, kun komeetta muuttuu aktiivisemmaksi.”

”Ongelma tässä suunnittelussa on se, että emme ohjaa Rosettaa joystickillä reaaliajassa, vaan luotain on puoliksi automaattinen. Ohjelmoimme sen olemaan tietyllä radalla, mutta jos sen varolaitteistot huomaavat esimerkiksi vaarallisen kaasupurkauksen tai jotain muuta sellaista, niin se nousee automaattisesti korkeammalle radalle turvaan. Se tarkoittaa sitä, että tutkimukset keskeytyvät emmekä voi tehdä yhtä yksityiskohtaisia havaintoja korkeammalta. Meidän siis pitää osata arvioida koko ajan aktiivisuus juuri oikein, jotta voimme olla tarpeeksi lähellä, mutta emme niin lähellä, että hätäpelastustoiminnot käynnistyvät.”

Osin juuri tästä syystä osa tutkijoista seuraa koko ajan luotaimen navigointikameran kuvaa. Se tarkkailee koko ajan komeettaa ja näissä kuvissa näkyy ensinnä mahdolliset uhkaavat purkaukset. Mikäli kohti Rosettaa tuleva purkaus nähdään ajoissa, rataa ennätetään nostamaan sopivasti ja hallitusti.

”Nämä purkaukset ovat minun näkökulmastani kaikkein kiinnostavimpia, sillä olen plasmafyysikko. Komeetan ympäristö on todella jännittävä paikka, koska se on paljon monimutkaisempi kuin esimerkiksi Maan lähitienoot, missä aurinkotuuli puhaltaa ja vuorovaikuttaa ilmakehän kanssa. Siellä plasman, siis varattujen alkeishiukkasten ja atomiydinten seassa on pieniä pölyhitusia, jotka varautuvat sähköisesti ja vaikuttavat siten edelleen plasmaan. Ja lisäksi siellä on ’tavallisia’ plasmailmiöitä, mutta erittäin epätavallisessa ympäristössä. Koko komeetan lähitienoo on todella jännittävä plasmafysiikan koekenttä!”

Taylor henkäisee huomattuaan puhuneensa jälleen lähes tauotta puolisen tuntia.

”Tämä on seksikkäin avaruushanke ikinä, enkä pysty kuvittelemaan mitään jännempää kuin tämä työ juuri nyt!”

Huom: Tiedetuubissa käytämme komeetasta sen virallista IAU:n vahvistamaa nimeä 67P/Churyumov-Gerasimenko, emmekä lähemmäksi suomea venäjästä translitteroitua kirjoitusasua Tshurjumov–Gerasimenko, mihin törmää joissain suomalaisissa tiedotusvälineissä. Muutoin toki pyrimme noudattamaan suomalaisia kirjoitusversioita nimistä ja paikoista.

Jari Mäkinen

Viime viikon aurinkomyrsky sai aikaan komeita revontulia eteläistä Suomea myöten, mutta ei ollut niin voimakas kuin ennusteissa uskallettiin povata.

ESAn avaruussäätoimiston johtajan, Juha-Pekka Luntaman mukaan satelliitit havaitsivat ensimmäiset merkit Auringosta tulevasta hiukkaspurkauksesta hieman ennen kello seitsemää illalla viime perjantaina, 12. syyskuuta, ja heti sen jälkeen aurinkotuulen nopeus nousi 650 kilometriin sekunnissa. Planeettainvälisen magneettikentän voimakkuus ponnahti puolestaan arvoon 28 nT.

Magneettikentän z-suunnan arvo (Bz) vaihteli nopeasti positiivisen ja negatiivisen välissä, mikä sai aikaan sen, että purkaus ei aiheuttanut suurta aurinkomyrskyä Maan lähiavaruudessa. ”Mikäli Bz kääntyy pysyvämmin negatiiviseksi silloin kun plasmapilvi liikkuu Maan ohi, se saa aikaan enemmän ilmiöitä Maassa.”

Parhaillaan kohti Maata on tulossa toinen purkauspilvi, tosin näillä näkymin se on perjantaista heikompi. Ennusteen mukaan se saapuu tienoillemme keskiviikkona 17. syyskuuta ja saanee aikaan revontulia ainakin Lapissa ja muualla pohjoisilla alueilla. Hieman etelämpänäkin kannattaa varautua kauniisiin taivasnäkymiin.

Hyviä ohjeita näiden ja tulevien revontulien kuvaamiseen saa mm. Ursan blogeissa julkaistussa Emma Herrasen kirjoituksesta Revontulivalokuvaus haltuun.

Tuoreinta tietoa ajantasaisesta avaruussäätilanteesta saa ESAn uusilta avaruussääsivustolta.

Otsikkokuvassa on Aurinko 16. syyskuuta klo 19:58 Suomen aikaa Proba2 -satelliitin kuvamana. Sen ottamia kuvia käytetään hyväksi SOTERIA-mallissa, jolla ennustetaan tulevia aurinkopurkauksia.

Markus Hotakainen

Viikonlopun aikana Rosettan Philae-laskeutujalle sopivaa määränpäätä pohtinut työryhmä teki valintansa: laskeutumispaikaksi valittiin J, joka on Churyumov-Gerasimenko-kaksoiskomeetan pienemmän puoliskon pinnalla. Varapaikaksi valikoitui C, joka on puolestaan isommalla puoliskolla.

Satakiloinen laskeutuja suuntaa komeetan ytimen pinnalle parin kuukauden päästä, 11. marraskuuta. “Yksikään ehdolla olleista paikoista ei täyttänyt kaikkia vaatimuksia sataprosenttisesti, mutta J on selkeästi paras vaihtoehto”, totesi Stephan Ulamec, jolla on päävastuu Philaesta.

Nyt päätetty laskeutumispaikka tarjoaa mahdollisuuden tutkia monipuolisesti komeetan eri ominaisuuksia: ikivanhaa ainesta Aurinkokunnan syntyajoilta, ytimen koostumusta ja rakennetta sekä aktiivisuuden taustalla olevia ilmiöitä. Valitun laskeutumispaikan lähistöllä on jo havaittu merkkejä aktiivisuudesta, mutta se ei kuitenkaan vaaranna laskeutujan toimintaa.

Samalla paikka on tarpeeksi turvallinen, sen valaistusolosuhteet ovat hyvät ja Rosetta-luotain voi olla hyvin yhteydessä laskeutujaan pinnalla. Philae-laskeutuja pystyy arvioiden mukaan huonoimmassakin mahdollisessa tapausessa toimimaan pari päivää pinnalla ja tekemään vähintään pari kertaa kaikki tärkeimmät tutkimuksensa.

Laskeutumisen onnistumisen todennäköisyydeksi tänään Pariisissa valintaansa selittänyt päällikkö-, tutkija- ja lennonjohtajatyhmä arvioi 70-75%. Vaikka laskeutuja osuisikin huonoon kohtaan pinnalla ja esimerkiksi kaatuisi, se pystyy toimimaan ja saamaan ainakin joitain tietoja.

Viisi "finaaliin" päässyttä ehdokasta laskeutumispaikaksi - A, B, C, I ja J - valittiin elokuun lopulla. Sen jälkeen Rosetta hivuttautui noin 30 kilometrin etäisyydelle komeetan ytimestä, jolloin saatiin entistä tarkempia tietoja eri vaihtoehdoista ja toisaalta pystyttiin paremmin arvioimaan, kuinka hankalaa eri laskeutumispaikoille olisi päästä.

Nyt kun laskeutumispaikka on valittu, tutkijoilla on edessään työntäyteisiä viikkoja, kun Philaelle lasketaan parasta mahdollista reittiä komeetan ytimen pinnalle. Laskeutuminen on suunniteltu jo hyvin etukäteen, mutta . Seitsemän tuntia kestävä laskeutuminen tapahtuu automaattisesti, ja sen – sekä mahdollisten varasuunnitelmien – ohjelmointi Rosettaan ja Philaeen kestää tämän pari kuukautta. Koodi täytyy tarkistaa moninkertaisesti.

Samalla tietysti Rosetta lähettää yhä tarkempia kuvia ja mittaustuloksia komeetasta ja sen lähiympäristöstä, ja ratasuunnitelmia muutetaan mahdollisesti näiden mukaisesti.

Laskeutumispaikkavalinta vahvistetaan uudelleen 14. lokakuuta, kun komeetan aktiivisuuden kehittymistä on seurattu ja laskeutumispaikkaa on kuvattu vieläkin tarkemmin. Mikäli tuolloin päätetään, että paikkaa tulee vaihtaa, joudutaan laskeutumista lykkäämään mahdollisesti jopa 28 vuorokautta. Tällä hetkellä mikään ei kuitenkaan viittaa tähän ja lennonjohdossa varaudutaan laskeutumiseen 11. marraskuuta.

Vaikka laskeutuminen onkin lennon kohokohta, jatkaa Rosetta itse komeetan tutkimista parin vuoden ajan.

Lue lisää: Tiedetuubi haastatteli Pariisissa lennon päätutkijaa Matt Tayloria.

Jari Mäkinen

Auringon pinnalla tapahtui kaksi voimakasta koronapurkausta tällä viikolla, eilen 10. päivänä syyskuuta ja tiistaina 9. päivänä. Molemmat liittyvät aktiiviseen auringonpikkualueeseen AR2158 ja näistä eilisiltana klo 20:46 Suomen kesäaikaa tapahtunut X-luokan (X1,6) purkaus on voimakkaampi. Siitä tullut voimakas ultraviolettisäteily havaittiin lähes välittömästi yläilmakehän ionisaation lisääntymisenä (heti kun Auringosta tullut valo osui Maahan) ja se häiritsi radioliikennettä noin tunnin ajan. Myös Maata kiertävät satelliitit, kuten Proba-2 ja GOES, havaitsivat selvän nousun röntgensäteilyn määrässä.

Sen perässä seuraa kaksi varautuneiden hiukkasten pilveä, jotka osuvat Maahan huomenna. Tuloksena on todennäköisesti voimakkaita revontulia, jotka näkyvät mahdollisesti jopa eteläisessä Suomessa – elleivät jopa keskisen Euroopan pohjoisosissa. Arvioitu iskeytymisaika on puoleltayöltä Suomen aikaa perjantain ja lauantain välisenä yönä.

Juha-Pekka Luntama, ESAn aurinkosääpalvelun johtaja, huomauttaa arvion olevan vielä alustavan ja että siinä on useiden tuntien virhemarginaali puoleen ja toiseen. "Mikäli ennusteemme pitää paikkansa, saapuu purkaus 150 000 kilometrin päässä Maasta olevaan L1-pisteeseen noin klo 22 Keski-Euroopan aikaa ja silloin mm. ACE-satelliitti pystyy kertomaan meille paitsi milloin myrsky on tulossa, niin myös sen, miten voimakas siitä tulee."

Taivaalle ilmestyvien revontulten lisäksi asia kiinnostaa mm. satelliittioperaattoreita, sillä tämä on hyvin todennäköisesti voimakkain Maahan osuva aurinkomyrsky pitkiin aikoihin; se saattaa vaurioittaa satelliitteja ja mahdollisesti saada jopa aikaan häiriöitä Maan pinnalla esimerkiksi sähköverkoissa.

Otsikkokuvana ja alla on suurempi purkauksista SOHO-satelliitin havaitsemana:

Tilannetta voi tarkkailla mm. Ilmatieteen laitoksen Auroras Now -palvelussa sekä Sodankylän geofysiikan observatorion reaaliaikaisista tiedoista.

Avaruuslento meren pohjassa

Jari Mäkinen

10.09.2014

Parhaillaan Floridan edustalla meren alla noin 20 metrin syvyydessä olevan NEEMO 19 -miehistön eurooppalaisjäsen, tanskalainen ESA-astronautti Andreas Mogensen oli keskiviikkona 10.10. Skype-yhteydessä suoraan Aquarius-asemalta Tiedetuubiin ja kertoo oheisella videolla millainen asema oikein on ja mitä siellä tehdään.

Andreas lähettää päivittäin videoblogeja ESAn sivuilla.

Suosituimmat tänään

Kaksi avaruuskiveä lensi tänään ohi Maan – puolikilometrinen tulossa kohti

Lentävä maitopurkki ja jälkipolttimien jyrinää - Turku Airshow 2015

Plasmatutkija ja potaattikomeetta

Missä viipyvät sähköiset matkustajalentokoneet?

Lappajärvi elämän keitaana?

Jari Mäkinen

Sunnuntain 7.9. Helsingin Sanomissa kaksi Finnairin entistä lentäjää kertoi, kuinka joulun aatonaattona 1987 Tokiosta Helsinkiin palannutta matkustajakonetta kohti tuli Huippuvuorten kohdalla ohjus. Kun koneen ja ohjuksen välillä oli etäisyyttä lentäjien arvion mukaan enää vain parikymmentä kilometriä, ohjus räjähti: ”Räjähdyksestä syntyi valtava pilvi”, muistelevat lentäjät.

Lentäjiä pidetään yleisesti luotettavina havainnontekijöinä eikä tietenkään syyttä – kun liikutaan maanpäällisen kahden ulottuvuuden sijasta kolmessa ulottuvuudessa, satunnainen silmäily ei riitä, vaan ympäristöä on tarkkailtava suurella huolella. Mutta kuten jutussakin todetaan, ”Ilmassa on silmämääräisesti vaikea arvioida etäisyyksiä tai kokoa, kun ei ole mihin verrata”.

Lentäjät olivat kuitenkin selvästi hyvin tilanteen tasalla, sillä he käyttivät koneen navigointijärjestelmää ja sekuntikelloa arvioidakseen ohjuksen räjähdyskohdan ja koneen silloisen sijainnin välisen etäisyyden. Tulokseksi he saivat 20-25 kilometriä, mikä on täysin mahdollista.

Noihin aikoihin pohjoisilla leveysasteilla ilmatila oli kuitenkin ajoittain raketteja ja ohjuksia sakeanaan. Tapausta on pohdittu Suomen kuvalehden nettijutussa ja myös Hesarin jutussa viitattiin vuonna 1985 Inarinjärven jäälle pudonneeseen ohjukseen. Meritorjuntaan käytetyillä risteilyohjuksilla (jollainen Inarin ohjus oli), ilmatorjuntaohjuksilla ja tutkimustarkoituksiin laukaistuilla raketeilla on kuitenkin vissit erot.

Tuolloin 23. joulukuuta 1987 esimerkiksi tehtiin SS-25-ohjusjärjestelmän viimeinen testi Kuolassa. Ja samana päivänä laukaistiin Suomen itärajan tuntumasta Plesetskin avaruuskeskuksesta pohjoiseen omalaatuinen raketti, jonka tarkoituksena oli todennäköisesti testata hätätilanteissa käytettävää tiedonvälityslinkkiä. Vaikka tämä raketti ei tullut Huippuvuorten tuntumaan, se on ainakin periaatteessa näkynyt koneesta (mutta ei todellakaan selvästi lähellä olevana) ja sen laukaisuaika on jotakuinkin sama kuin jutussa mainitaan: se laukaistiin klo 13:14-13:19 ja raketti kävi 760 kilometrin korkeudessa.

UFOja itätaivaalla

Liikennelentäjät eivät olleet 1980-luvulla ainoita taivaalla lentävien rakettien silminnäkijöitä. Niitä nähtiin toisinaan kaikkialta Suomessa. Syynä tähän on tuo mainittu Plesetskin kosmodromi, joka sijaitsee noin 500 kilometriä Suomen itärajasta itään. Se on perustettu vuonna 1966, ja Neuvostoliitto salasi pitkään sen olemassaolon, koska sitä käytettiin eritoten sotilaallisten satelliittien laukaisupaikkana.

1980-luvulla Plesetskin touhut olivat kuitenkin jo yleisessä tiedossa. Selkeällä säällä öiseen aikaan ammutut raketit näkyivät useiden satojen kilometrien säteellä, helposti siis myös Suomen puolelta. Noihin aikoihin tähtiharrastajat ja muut yöllä ulkosalla liikkuneet näkivät idän suunnalla aavemaisia rakettivanoja jopa useita kertoja vuodessa. Laukaisuita tehtiin toisinaan jopa useita päivässä.

Plesetsk ei kuitenkaan ollut ainoa paikka, mistä pohjoiselle taivaalle ammuttiin raketteja. Neuvostoliitto (ja Venäjä) ovat laukaisseet useita raketteja sekä ohjuksia sukellusveneistä Barentsinmereltä, minkä lisäksi sekä Ruotsista että Norjasta laukaistiin (ja laukaistaan edelleen) luotausraketteja, joilla tutkittiin ilmakehän yläosia ja avaruutta.

Joissakin raketeissa oli mukana bariumsäiliö, joka räjäytettiin noin sadan kilometrin korkeudella. Harvassa ilmassa kaasuuntunut barium laajeni turkoosinväriseksi tai sinertävänvihreäksi pilveksi, joka lähti liikkumaan Maan magneettikentän myötäisesti.

Tarkkailemalla pilven liikettä maanpinnalta käsin saatiin tietoa liki avaruuden rajalla vallitsevista oloista, joita on muuten hankala tutkia: sadan kilometrin korkeus on liikaa lentokoneille tai ilmapalloille, mutta liian vähän satelliiteille.

Ruotsista ja Norjasta ammutut raketit olivat kuitenkin aina ennalta tiedossa, Neuvostoliitto ei tekemisistään kertonut etukäteen – eikä usein jälkikäteenkään, ainakaan jos jotakin meni pieleen. Tai jos raketti oli ammuttu Jäämerellä seilaavasta sukellusveneestä…

Taivaallisten etäisyyksien havaitsemisen vaikeudesta hyvä esimerkki on syyskuussa 1985 nähty bariumkoe. Laajalti ympäri Suomea havaittu pilvi oli joidenkin silminnäkijöiden mukaan ihan lähellä, vaikka se todellisuudessa liikkui Lapin yli kohti etelälounasta. Tarkka reitti pystyttiin laskemaan valokuvista, joita ilmiöstä saatiin eri puolilta Suomea.

Kun kuvissa näkyi sekä pilvi että tähtiä, voitiin määrittää pilven tarkka suunta kultakin kuvauspaikalta eri kellonaikoina. Kun tulokset yhdistettiin, saatiin yksinkertaisella kolmiomittauksella selville pilven kulloinenkin etäisyys ja liikesuunta. Seuraamalla reittiä ajassa taaksepäin jäljet johtivat sylttytehtaalle eli Barentsinmerelle.

Miten ohjuskokeet, rakettikokeet ja bariumpilvet liittyvät Finnairin lentäjien kertomukseen liki 30 vuotta sitten nähdystä ohjuksesta, joka oli suuntaamassa suoraan kohti matkustajakonetta? Eivät välttämättä mitenkään – mutta nämä kaikki kertovat omaa kieltään siitä, että etenkin 1980-luvulla pohjoisen taivaalla tapahtui paljon kaikenlaista.

Todennäköisintä lienee se, että puna-armeija on harjoitellut tapauksen aikaan ilmatorjuntaa pahaa-aavistamatonta liikennekonetta vastaan. Myös Suomen armeijassa on IT-tykkejä suunnattu harjoitusmielessä Finnairinkin koneita kohti (kirjoittaja on tehnyt sitä itse Turussa). Onneksi kuitenkin ilman ammuksia…

Kuvat: Otsikkokuvassa on avaruussukkulan laukaisu lentokoneesta kuvattuna. Sitä seuraa Plesetskin rakettilaukaisun itäiselle taivaalle jättämä hohtava pilvi Esko Lyytisen kuvaamana (tosin Lyytinen muistelee, että tämä on saattanut olla myös tulipallovana) ja bariumpilvi on NASAn luotausrakettikokeesta vuodelta 2009.

Toimitus

Yhdistyneiden kansakuntien yleiskokous teki vuonna 1999 päätöksen tästä kansainvälisestä avaruusviikosta, jota vietettäisiin joka vuosi 4.-10. lokakuuta. Nämä päivät valittiin sen vuoksi, että maailman ensimmäinen satelliitti, Sputnik 1, laukaistiin lokakuun 4. päivänä 1957, ja kymmentä vuotta myöhemmin 10. lokakuuta vuonna 1967 allekirjoitettiin kansainvälinen YK:n sopimus avaruuden rauhanomaisesta käytöstä.

Viikon teemana tänä vuonna on "Avaruus näyttää tietä" ja tarkoituksena on kiinnittää huomiota avaruuden osuuteen arkipäiväisessä elämässämme, erityisesti satelliittinavigointiin, ja laajemmin avaruustutkimuksen merkitystä laajemmin maailmankuvallemme.

Suomessa Avaruusviikon päätapahtumaa vietetään Heurekassa 4.-5.10. päivittäin kello 10-18. Avaruusviikonloppuna avaruuden lisäksi juhlitaan 60-vuotiasta Euroopan hiukkastutkimuskeskus CERNiä. Tapahtumaan on vapaa pääsy.

Potkaise protonipossua tai pongahda planeettakierrokselle

Tutustu kaukoputkiin ja komeettoihin, satelliitteihin ja suomalaiseen avaruustutkimukseen. Kuinka GPS oikeastaan toimii? Millainen on ensimmäinen suomalainen satelliitti, joka lähetetään avaruuteen ihan kohta? Kokkaa itse komeettaydin tai kokeile limutölkistä tehtyä hiukkasilmaisinta!

Nyt päästään myös potkimaan protoneja. CERNin kehittämässä ja Helsingin yliopiston hiukkastutkijoiden Heurekaan tuomassa kohteessa pelaajat pääsevät törmäyttämään hiukkasia - hiukan samalla tavalla kuin tutkijat tekevät Geneven lähellä Euroopan hiukkastutkimuskeskus CERN:in LHC-hiukkaskiihdyttimessä. Osa pyöreistä protoneista muistuttaa hämmästyttävästi tuttuja Angry Birdsin hahmoja...

Heurekan planetaariossa tarjolla on avaruusaiheisia erikoisesityksiä. Lähde pikavisiitille planeettakuntaan Tiedetuubin Markus Hotakaisen opastamana. Tai nouse Nordenskiöldin Vega-laivaan tähtiä tähyilemään ja Koillisväylää etsimään Tuukka Perhoniemen kanssa. Heurekan esittämässä Avaruuden ikkunoissa yleisö pääsee itse vaikuttamaan siihen, mihin avaruuden kolkkaan tai kojeeseen tutustutaan.

Auditoriossa asiantuntijat kertovat muun muassa Higgsin hiukkasen metsästyksestä ja merkityksestä, kosmisen säteilyn hiukkasten tutkimuksesta, Euroopan hiukkasfysiikan tutkimuskeskus CERN:istä, Rosetta-lennon tuoreista tuloksista, Mars-planeetan ajankohtaisesta komeettaohituksesta (joka tapahtuu kaksi viikkoa tämän tapahtuman jälkeen) ja satelliittinavigoinnin salaisuuksista. Auditorion jättikankaalla esitetään myös elokuva Partical Fever.

Kaikkiin Kansainvälisen avaruusviikonlopun esityksiin ja työpajoihin on vapaa pääsy. Heurekan näyttelyihin on normaalit pääsylippuhinnat. Tapahtuman järjestävät yhteistyössä Tiedetuubi, Helsingin yliopisto, Aalto-yliopisto, CERN, Tähtitieteellinen yhdistys Ursa, Ilmatieteen laitos, Tekes, Suomen avaruustutkimusseura ja tiedekeskus Heureka.

Tiedetuubi seuraa koko viikonlopun ajan tapahtumia ja ellet pääse paikalle, sen kautta voit katsoa myös tunnelmia paikan päältä Heurekasta.

Muutokset ohjelmatietoihin ovat mahdollisia.

Lisätietoja: Heurekan tapahtumatuottaja Siina Vasama, siina.vasama@heureka.fi, 040 9015260.

Avaruusviikonlopun ohjelma

Tapahtumaan on yleisöllä vapaa pääsy. Planetaarion erityisesitykset ovat maksuttomia, mutta planetaarioelokuviin tarvitaan pääsylippu. Myös Heurekan näyttelyalueelle tarvitaan pääsylippu. Muutokset mahdollisia.

Lauantai 4.10.

10.00 Näyttelyalue avautuu

10.00-18.00 Toimintapiste:

Angry Birds -LHC-hiukkaskiihdytin ja muut hiukkaskiihdytinpelit
Opastus hiukkaskiihdyttimen toimintaperiaatteeseen, Sami Lehti ja Helsingin yliopiston fysiikan jatko-opiskelijat

10.00-18.00 Työpajat ryhmätiloissa ja aulatiloissa:

Kasaa itse kaukoputki, Ursa
Rakenna komeetan ydin, Ursa
Hiukkasilmaisin limutölkistä, Helsingin yliopiston fysiikan opiskelijat
HIGGS-muistipeli ja tietokilpailu, Helsingin yliopiston fysiikan opiskelijat
Suomen avaruustutkimusseuran rakettikurssin esittelyä
Suomalainen avaruustutkimus, Aalto-yliopiston tutkimusryhmä esittelee työtään

Planetaarioesitykset:

11.00 Tuukka Perhoniemi: Nouse Nordenskiöldin Vega-laivaan! Live-esitys.
11.45 Avaruusteknologia arjessamme -planetaarioelokuva
12.30 Kaksi pientä lasinpalaa -planetaarioelokuva
13.15 Avaruuden ikkunat. Heurekan live-esitys.
14.00 Markus Hotakainen: Pikavisiitti planeettakuntaan. Live-esitys.
15.00 Tuukka Perhoniemi: Nouse Nordenskiöldin Vega-laivaan! Live-esitys.
16.00 Avaruusteknologia arjessamme -planetaarioelokuva

Auditorio:

10.15 Partical Fever -elokuva
12.00 Higgsin hiukkasen metsästys -esitys. Sami Lehti, Helsingin yliopisto.
12.30 Cernin tutkimuslaitoksen uusimmat saavutukset -esitys.
13.00 Rosetta-lennon tulokset. Tutkimusprofessori Minna Palmroth ja tutkimuspäällikkö Walter Schmidt, Ilmatieteen laitos.
14.00 Kohti yhä tarkempaa satelliittipaikannusta, Professori Markku Poutanen, Geodeettinen laitos
15.00 Higgsin hiukkasen metsästys - tietoa tutkimustuloksista. Sami Lehti, Helsingin yliopisto.
16.00 Partical Fever -elokuva

Sunnuntai 5.10.

10.00 Näyttelyalue avautuu

10.00-18.00 Toimintapiste:

Angry Birds -LHC-hiukkaskiihdytin ja muut hiukkaskiihdytinpelit
Opastus hiukkaskiihdyttimen toimintaperiaatteeseen, Sami Lehti ja Helsingin yliopiston fysiikan jatko-opiskelijat

10.00-18.00 Työpajat ryhmätiloissa ja aulatiloissa:

Kasaa itse kaukoputki, Ursa
Rakenna komeetan ydin, Ursa
Hiukkasilmaisin limutölkistä, Helsingin yliopiston fysiikan opiskelijat
HIGGS-muistipeli ja tietokilpailu, Helsingin yliopiston fysiikan opiskelijat
Suomen avaruustutkimusseuran rakettikurssin esittelyä
Suomalainen avaruustutkimus, Aalto-yliopiston tutkimusryhmä esittelee työtään

Planetaarioesitykset:

11.00 Tuukka Perhoniemi: Nouse Nordenskiöldin Vega-laivaan! Live-esitys.
11.45 Avaruusteknologia arjessamme -planetaarioelokuva
12.30 Kaksi pientä lasinpalaa -planetaarioelokuva
13.15 Avaruuden ikkunat. Heurekan live-esitys.
14.00 Markus Hotakainen: Pikavisiitti planeettakuntaan. Live-esitys.
15.00 Tuukka Perhoniemi: Nouse Nordenskiöldin Vega-laivaan! Live-esitys.
16.00 Avaruusteknologia arjessamme -planetaarioelokuva

Auditorio:

10.15 Partical Fever -elokuva
12.00 Higgsin hiukkasen metsästys -esitys. Sami Lehti, Helsingin yliopisto.
12.30 Cernin tutkimuslaitoksen uusimmat saavutukset -esitys.
13.00 Rosetta-lennon tulokset. Minna Palmroth ja Walter Schmidt, Ilmatieteen laitos.
14.00 Avaruusaseman suuri hiukkastutkimuslaite AMS-2. Jari Mäkinen
15.00 Higgsin hiukkasen metsästys - tietoa tutkimustuloksista. Sami Lehti, Helsingin yliopisto.
16.00 Partical Fever -elokuva

Viikon aikana myös ympäri Suomen järjestetään muita tapahtumia: niistä tietoa on Ursan tapahtumakalenterissa.

Tänäkin vuonna ympäri maailman järjestetään tuhatkunta erilaista avaruusviikkoon liittyvää tapahtumaa. Tietoa näistä on Kansainvälisen avaruusviikon globaalilta sivustolta.

Jari Mäkinen

Päivitys maanantaina 8. syyskuuta: asteroidi ohitti Maan suunnitellusti, mutta lauantaina illalla (sunnuntaina Euroopan aikaa) uutistoimistojen mukaan Nicaraguan pääpaukungin Managuan lentoaseman luokse metsään putosi kohtalaisen kookas meteori. Sen seurauksena maastosta löytyi 12 metriä leveä ja noin viisi metriä syvä kraateri. Paikallisten tutkijoiden mukaan törmäys kuultiin voimakkaana pamauksena, mutta siitä ei ole näköhavaintoja. Törmäyspaikkaa tutkitaan parhaillaan. On mahdollista, että kyseessä on asteroidi 2014 RC:sta joskus irronnut pieni kappale, joka on ollut sen kanssa lähes samalla kiertoradalla Auringon ympärillä ja osui siten Maahan asteroidin mennessä laskelmien mukaan ohitse, mutta se vaikuttaa epätodennäköiseltä (lue lisää Tähdet ja avaruus -lehdestä).

Muistanette helmikuun 15. päivän vuonna 2013, kun Venäjällä Tšeljabinskin kaupungin päällä näkyi valtava tulipallo?

Silloin noin 17 metriä halkaisijaltaan ollut asteroidi törmäsi Maan ilmakehään, näkyi laajalti selkeällä aamutaivaalla ja sai räjähtäessään aikaan paineaallon. Se rikkoi ikkunoita, säikäytti alueen ihmisiä ja sai myös aikaan noin 1200 henkilön loukkaantumisen.

Nyt sunnuntai-iltana samankaltainen asteroidi ohittaa Maan hyvin läheltä. Lähimmillään tämä nimen 2014 RC saanut kappale käy 40 000 kilometrin päässä, eli sen etäisyys Maasta on vain noin kymmenesosa Maan ja Kuun välimatkasta. Se siis kulkee vain hieman tietoliikenne- ja sääsatelliittien käyttämästä geostationaaristen satelliittien radan ulkopuolelta.

Tämä pieni asteroidi löydettiin 31. elokuuta Pan-STARRS-1-teleskoopilla ja sen kooksi arvioidaan kirkkauden perusteella noin 20 metriä. Kooltaan kappale on siis Eduskuntatalon luokkaa.

Ohilennosta ei ole mitään vaaraa, ja avaruuskivi suhahtaa vain ohitsemme. Monet Maan ohi kiitävät vastaavanlaiset ja -kokoiset kappaleet jäävät myös havaitsematta – tällaisia tapahtuu pari kertaa vuodessa.

NASAn tiedotteen mukaan asteroidin kirkkaus on noin 11,5 magnitudia, kun se on lähimmillään. Sen siis pystyy juuri ja juuri havaitsemaan myös kookkaalla harrastajien käyttämättä kaukoputkella, mutta esimerkiksi kiikarein sitä ei voi havaita.

Suomalaisille tosin lähimmän ohituksen ajankohta on erittäin huono, sillä olemme juuri "väärällä" puolella maapalloa.

Otsikkokuva on kuvamanipulaatio; alla kaavio ohilennosta.

Kuva: ESA/Rosetta/MPS for OSIRIS Team MPS/UPD/LAM/IAA/SSO/INTA/UPM/DASP/IDA

Markus Hotakainen

Maanantaina julkistettiin viisi ehdokasta Rosetta-komeettaluotaimen Philae-laskeutujan kohdealueeksi. Valinnan perustana käytettiin yhä tarkemmiksi käyneitä kuvia, joita Rosetta on ottanut ytimestä lähestyessään sitä koko elokuun ajan.

Laskeutumispaikkaa valittaessa on otettava huomioon monia tekijöitä. Sen on oltava turvallinen sekä lähestymisen että itse laskeutumisen kannalta ja tarjottava parhaat mahdolliset edellytykset ytimen pinnalla tehtävälle tieteelliselle tutkimukselle.

Valinta on vaikea, sillä kuten Jean-Pierre Bibring, yksi laskeutujan päätutkijoista, totesi: "Komeetta on tyystin toisenlainen kuin aiemmin näkemämme ja osaa sen piirteistä emme vielä edes ymmärrä. Nyt valitut viisi paikkaa tarjoavat meille parhaat vaihtoehdot laskeutumiselle sekä komeetan koostumuksen, rakenteen ja aktiivisuuden tutkimukselle.”

Tehtävää mutkistaa myös se, että luotaimen navigoinnin epävarmuustekijät ytimen lähettyvillä asettavat rajansa laskeutumisen tarkkuudelle. Etukäteen Philaen laskeutumispaikka pystytään määrittämään noin neliökilometrin kokoisen ellipsin alueelle.

Valittujen kandidaattien tunnukset ovat omituisesti A, B, C, I ja J, mutta selitys löytyy siitä, että ne perustuvat kymmeneen esikarsintaehdokkaaseen, joista viisi pudotettiin pois.

Ehdokas A
Alue sijoittuu komeetan ytimen isomman puoliskon pinnalle, mutta siltä avautuvat hyvät näkymät myös pienempään osaan. Puoliskoja yhdistävän “kannaksen” alueella tapahtuu todennäköisesti kaasupurkauksia. Pinnanmuotojen tarkempi tutkimus vaatii yksityiskohtaisempia kuvia ja myös alueen valaistusolot ovat jatkotarkastelun kohteena.

Ehdokas B
Alue on pienemmän puoliskon pinnalla kraatteria muistuttavan rakenteen kohdalla. Maasto vaikuttaa tasaiselta, joten laskeutumisen kannalta se on turvallinen, mutta valaistusolot eivät ehkä ole parhaat mahdolliset pitkäaikaisten havaintojen kannalta. Alueella on isoja lohkareita, joten pinnalla on todennäköisesti tapahtunut muutoksia, jotka tekevät pintamateriaalista vähemmän “alkuperäistä” kuin muilla paikoilla.

Ehdokas C
Alue on ytimen isommalla puoliskolla. Maasto on hyvin vaihtelevaa – syvänteitä, kukkuloita, jyrkänteitä ja tasankoja – mutta tarkempi arviointi edellyttää yksityiskohtaisempia kuvia. Valaistusolot ovat erinomaiset myös pitkäaikaisia havaintoja ajatellen.

Ehdokas I
Alue on pienemmällä puoliskolla ja se on suhteellisen tasainen. Osa pinta-aineksesta vaikuttaa tuoreelta, mutta myös tämän ehdokkaan tarkempaan arviointiin tarvitaan yksityiskohtaisempia kuvia. Valaistusolot ovat hyvät.

Ehdokas J
Alue on samankaltainen kuin ehdokas I. Alueella on kiinnostavia maastonmuotoja ja hyvät valaistusolosuhteet. Alueella olevat lohkareet ja kielekkeet vaativat kuitenkin vielä tarkempaa arviointia.

Tulevina päivinä Rosetta siirtyy yhä lähemmäs ydintä. 50 kilometrin etäisyydeltä otettavat kuvat mahdollistavat valittujen ehdokkaiden jatkotutkimukset. Asiassa edetään rivakasti, sillä alueet arvioidaan ja sijoitetaan paremmuusjärjestykseen 14. syyskuuta mennessä.

Ykkös- ja kakkosvaihtoehtoja varten laaditaan yksityiskohtaiset lähestymis- ja laskeutumissuunnitelmat. Kun Rosettan etäisyys ytimestä on 20–30 kilometriä, sen kuvien perusteella tehdään yksityiskohtaiset kartat pää- ja varalaskupaikkojen maastonmuodoista, erityisesti isokokoisten lohkareiden sijainneista. Siinä vaiheessa laskeutumisalue voidaan vielä vaihtaa.

Laskeutumisajankohdaksi on kaavailtu marraskuun 11. päivää, mutta aikataulu ja lopullinen päätös laskeutumispaikasta tehdään vasta 12. lokakuuta.

Tilaa aihepiirin avaruus RSS-syöte

Nasan uudet avaruustaksit

Kaksi erilaista, samanlaista alusta

Puoliavoin maksusitoumus

Plasmatutkija ja potaattikomeetta

Antenniaika kortilla

Syökö joku perunaa?

Valinta on alue ’J’

Churyn seuralainen

Uusi aurinkopurkaus tulossa

Rosetta-laskeutujan kohde valittiin

Lue lisää: Tiedetuubi haastatteli Pariisissa lennon päätutkijaa Matt Tayloria.

Aurinko tykittää Maata kohden

Avaruuslento meren pohjassa

Kaksi avaruuskiveä lensi tänään ohi Maan – puolikilometrinen tulossa kohti

Lentävä maitopurkki ja jälkipolttimien jyrinää - Turku Airshow 2015

Plasmatutkija ja potaattikomeetta

Missä viipyvät sähköiset matkustajalentokoneet?

Lappajärvi elämän keitaana?

Ohjusisku vai rakettikoe?

UFOja itätaivaalla

Avaruusviikonloppu Heurekassa 4.–5. lokakuuta

Potkaise protonipossua tai pongahda planeettakierrokselle

Avaruusviikonlopun ohjelma

Asteroidi lensi ohitse - meteori Nicaraguaan

Jännitys tiivistyy…

AIHEALUEET

ERIKOISTA

TIEDETUUBI