1
min read
A- A+
read
Lappajärvellä on nyt kansainvälisesti merkittävä planeettakuva-arkisto

Tavoite on rakentaa kraatterijärvelle laaja planeettatietokeskus, joka vetää alueelle niin suurta yleisöä kuin kansainvälisiä tutkijoitakin. Hanke on ainutlaatuinen ainakin Euroopan mittakaavassa.

Jarmo Korteniemi
14.06.2016

Kuva: Jarmo Korteniemi

NASAn "Pohjoismaisen planeettakuva-arkiston" materiaalit on siirretty Oulun yliopistolta Lappajärvelle. Kyse on osasta suurempaa projektia, jolla nostetaan koko Pohjanmaan järviseudun profiilia törmäyskraatterin vaikutusalueena.

Suomen nuorin törmäyskraatteri Lappajärvi ulottuu kolmen kunnan, Lappajärven, Vimpelin ja Alajärven alueelle, joista jokaisesta löytyy mielenkiintoisia kraatterista kertovia piirteitä. Kraatterin läpimitta on noin 20 kilometriä, ja se syntyi asteroiditörmäyksessä noin 76 miljoonaa vuotta sitten.

Lappajärvelle siirtyneen planeettakuva-arkiston ylivoimainen leijonanosa on näyttävissä suurissa paperivalokuvissa, joita on yhteensä noin 8000 kappaletta. Niistä osaa, kuten vaikkapa tuhansia Lunar Orbiter -lennoilla otettuja kuvia Kuusta, ei käytännössä löydy enää mistään muualta paperikuvina. Lähes mittaamattoman historiallisen ja kulttuurillisen arvon lisäksi kuvat ovat yhä käypää materiaalia tutkimuksessakin.

Kuvien lisäksi arkistoon kuuluu suuri määrä erilaisia PR-materiaaleja, kuvien digiversioita, sekä muita tutkimusaineistoja.

Arkistoa hallinnoivan Järviseutu-Seuran suunnitelmissa on käyttää sitä aluetta elävöittävän planeettatietokeskuksen kulmakivenä. Alueellisia näkemyksiä uniikista aineistosta ovat jo kertoneet Torstai, Järviseudun Sanomat, Ilkka sekä Yle Pohjanmaa.

Yllä: Esimerkki Lunar Orbiter -kuvista, joiden tyypilliset printtikoot ovat luokkaa 50x60 cm. Kuva: NASA/LO2

Arkiston lyhyt historia

NASAn Pohjoismainen planeettakuva-arkisto (NRPIF)  perustettiin Oulun yliopistolle 1990-luvun alussa, ja on käytännössä yhden aktiivisen miehen, dosentti Jouko Raitalan, työn tulosta. Hän ylläpiti arkistoa ja varmisti jatkuvan kuvatulvan.

Arkisto oli yliopistolla osa maailmanlaajuista RPIF-verkostoa. Sinne lähetettiin noin 20 vuoden ajan alituiseen uutta NASAn avaruusluotainten keräämää materiaalia. Lisäksi Raitala hankki Ouluun suuren määrän aineistoa myös Venäjältä ja Euroopan avaruusjärjestöltä.

Aineistoa on ylenpalttisesti maankaltaisilta planeetoilta, sekä planeettojen suurimmilta kuilta.

Arkiston käyttö painottui yliopistolla luonnollisesti tutkimukseen, mutta se on aina ollut myös yleisölle avoin. Tutkijat pitivät työnsä ohessa esittelyjä koululais- ja muille ryhmille parhaimmillaan useita kertoja viikossa. Otsikkokuvasta näkyy, miltä paikka tuolloin näytti.​

Nyt Oulun yliopiston Tähtitieteen tutkimusyksiköllä* ei kuitenkaan enää ole intressejä pitää kuvia, saati sitten esitellä aineistoja yleisölle. Kanta on, että jo arkiston pelkkä säilyttäminenkin on silkkaa rahanhukkaa.

Lappajärvellä aineiston tuleva käyttö suuntautunee ainakin aluksi tiedon jakamiseen avaruudellisista asioista kiinnostuneelle yleisölle.

Vastaavia arkistoja sijaitsee USAn ulkopuolella ainoastaan Berliinissä, Pariisissa, Roomassa, Lontoossa sekä Israelissa, Japanissa ja Kanadassa - yksi kussakin. Ne kaikki sijaitsevat yliopistoissa tai tutkimuslaitoksissa.

Ja nyt yhden arkiston korvaamattomat aineistot ovat Lappajärvellä, 17 kontissa, odottamassa uutta aktiivista elämää.

*Päivitys 14.6. klo 23.15: Tarkistettu Oulun yliopiston yksikköhierarkiaa, sillä arkiston nimellinen (yliopiston sisäinen) emoyksikkö on muuttanut nimeään ja kokoonpanoaan etenkin viime vuosina useaan otteeseen. Viimeisimpänä se lieni Tähtitieteen tutkimusryhmä, kun aiemmin tekstissä luki Fysiikan tutkimusryhmä. Arkiston ylläpito on kuitenkin kuulunut planetologian ryhmän tutkijoille.
Päivitys 15.6. klo 12.15: Lisätty kappale Lappajärven kraatterista sekä lisätty kuva.

Kirjoittaja on planetologi, jonka työhuone oli vuosikausia planeettakuva-arkiston seinänaapurina, ja joka on ollut aktiivinen toimija arkiston pelastamisessa yliopiston rakennemuutosten myrskyissä.

Otsikkokuva: Jarmo Korteniemi