Olen parhaillaan Soulissa, Etelä-Koreassa, missä on maailman tiedetoimittajien kokoontuminen vetää juuri viimeisiään. Päättäjäiset on hoidettu ja edessä ovat jännittävät kiertokäynnit Korean kiinnostavissa tutkimuslaitoksissa. Kerron omani tapahtumista pikimmiten, mutta nyt aivan mutta asiaa.
Päähuomion kokouksessa vei pieni skandaali, joka nousi jopa valtamediaan. Mukana ollut vuonna 2001 Nobel-palkinnon saanut solututkija, brittiläinen Tim Hunt, meni möläyttämään seksistisen toteamuksen pahimmassa mahdollisessa paikassa: naisten asemaa tieteessä käsitelleessä sessiossa, missä oli paikalla maailman johtavia (naispuolisia tiede)toimittajia.
Heistä eniten hermostuneet olivat varttuneempia toimittajia, jotka varmasti ovat nähneet ja kokeneet tasa-arvon puutteen niin journalistisessa kuin tieteellisessäkin maailmassa omakohtaisesti – ja siten erityisen herkkiä aiheelle.
Sir Tim, sympaattinen herrasmies, totesi viattomasti ikään kuin sivukommenttina, että “Kun (naisia) on laboratoriossa, niin tapahtuu kolmenlaisia asioita … Rakastut heihin, he rakastuvat sinuun ja kun sitten arvostelet heitä, niin he pillahtavat itkuun”.
Hän jatkoi toivovansa sitä, että eri sukupuolet olisivat erillään laboratoriossa, mutta “naiset eivät varmasti hyväksyisi sitä”.
Ei ihme, että hänen sanansa levisivät lähes välittömästi tiedostusvälineisiin ja jopa TV-uutisiin eri puolilla maailmaa. Tilanne johti siihen, että Hunt erosi tänään kunniaprofessuuristaan Lontoon maineikkaasta Univesity Collegessa.
Sanomisia voi toki pitää vanhan miehen höpinänä, mutta on todella omituista, että hänen asemassaan oleva henkilö voi olla näin naiivi, että puhuu moisia. Ja häneltä on varmasti jäänyt myös huomaamatta, että myös samaa sukupuolta olevat saattavat rakastua toisiinsa laboratoriossa. Ja että myös miehissä on henkilöitä, jotka eivät ota kritiikkiä vastaan aivan asiallisesti.
En ollut itse kyseisessä sessiossa seuraamassa tapahtumia, mutta jälkikäteen jutellessa kollegoiden kanssa kävi selvästi ilmi, että nuoremmat naistoimittajat eivät jaksaneet loukkaantua kovasti Huntin puheista. Nykyisin kun laboratorioissa – ja tieteessä yleisesti – ei tilanne ole enää sama kuin ennen, eivätkä muut kuin vanhat seniilit herrat koe naisia uhaksi tai vaaraksi.
Monilla aloilla, kuten esimerkiksi Huntin omalla alalla biotutkimuksessa, naiset alkavat olla jopa yliedustettuina verrattuna enemmänkin oluttuopin ääressä viihtyviin miehiin.
Ero tulee kuitenkin siinä, kun naiset pyrkivät urallaan eteenpäin. Tässä lasikatot ovat edelleen olemassa, ja pitkälti syynä ovat vanhan poljen (mies)tutkijat, jotka eivät osaa suhtautua naisiin tasavertaisesti. Aika tosin tekee työtä tässä tasa-arvon eteen lähettämällä pahimpia kääkkiä eläkkeelle.
Lisäkontrastia tapaukseen tuo se, että kokous on Koreassa. Aasiassa naisen asema on edelleen kotona, ja vain harvat naiset etenevät johtotehtäviin. Vaikka Koreassakin presidentti on nykyisin nainen ja esimerkiksi täkäläisen Tekesin (KISTEP) johtaja on nainen, on naisen mahdollinen ura yleensä kerrasta poikki, kun hän saa lapsen.
Vaikka “Crybaby-gate” sai Tim Huntin muistamaan varmasti Soulin toimittajatapaamisen kaikkea muuta kuin hyvällä, se oli (ja on) aiheellinen muistutus siitä, että tasa-arvossa on vielä tekemistä. Myös Suomessa.
Lisäys perjantaina 12.6.: Tutkijanaiset ovat alkaneet levittää twitterissä vastalauseena kuviaan laboratorioissa ja muissa tutkimuspaikoissa (#Distractinglysexy). Kuvat ovat toisinaan hervottoman hauskoja ja osoittavat osaltaan sen, että etenkään nuoremmat tutkija(naiset) eivät enää jaksa ottaa vanhan nobelistin puheita vakavasti. Alla arkeologi Siobhan Thompsonin versio.
