Ke, 07/15/2015 - 23:08 By Markus Hotakainen

Hetki sitten päättyneessä NASAn tiedotustilaisuudessa paljastettiin uusia kuvia, joissa sekä Pluto, Charon että Hydra-kuu näkyvät paljon tarkemmin kuin aikaisemmissa otoksissa.

Kiinnostavimpia ovat tietysti itse kääpiöplaneetasta saadut kuvat – tai tarkemmin sanottuna kuva. Aikaisempaan verrattuna kymmenkertaisella erotuskyvyllä otetuista kuvista on toistaiseksi saatu Maahan saakka vain yksi, mutta sekin sai yleisön haukkomaan henkeään. 

Sydämenmuotoisen alueen – jolle on annettu Pluton löytäjän kunniaksi nimeksi Tombaugh Regio – etelälaidalla olevalla alueella näkyy hyvin tasaista pintaa, mutta toisaalta myös yli kolmen kilometrin korkuisia vuoria. Sen sijaan kraattereita ei näy lainkaan.

Alan Sternin, New Horizons -luotaimen päätutkijan mukaan se viittaa hyvin nuoreen, ehkä alle sadan miljoonan vuoden ikäiseen pintaan. Alue on voinut olla geologisesti aktiivinen vielä äskettäimminkin, mahdollisesti jopa parhaillaan.

Vuorten korkeus puolestaan osoittaa, että ne ovat mitä ilmeisimmin vesijäätä. Pluton pinnalla on myös typpi-, metaani- ja hiilidioksidijäätä, mutta niistä ei voi muodostua näin korkeita pinnanmuotoja. 

Muita jäitä onkin vain ohut kerros. Se puolestaan edellyttää, että etenkin typpeä ilmaantuu pinnalle jostain lisää, koska sitä on karannut vuosimiljardien kuluessa avaruuteen satojen metrien paksuista kerrosta vastaava määrä. Toistaiseksi ei tiedetä, mistä typpeä voisi pinnalle tulla, mutta nyt tutkijat tietävät etsiä kuvista esimerkiksi mahdollisia hyisiä geysirejä.

Jättiläisplaneettojen jäisten kuisten aktiivisuus johtuu vuorovesivoimien vapauttamasta lämmöstä, mutta Pluton tapauksessa tällaista lämmönlähdettä ei ole. Silti kääpiöplaneetta näyttää edelleen olevan aktiivinen, vaikka sillä on ikää saman verran kuin muillakin Aurinkokunnan kappaleilla eli yli 4,5 miljardia vuotta.

 

Myös Pluton suurimmasta kuusta Kharonista julkaistiin tarkka kuva. Erotuskyky on viisinkertainen aiempiin kuviin verrattuna. Pohjoisnavalla oleva tumma alue, todennäköisesti suuri törmäyskraatteri, on nimetty Mordoriksi. Se on ilmeisesti ohuen typpijääriitteen peitossa, sillä sitä ympäröivät pienemmät kraatterit ovat lähiympäristöineen paljon vaaleampia.

Etelämpänä on liki tuhannen kilometrin mitalta korkeita jyrkänteitä. Ne kertovat geologisesta aktiivisuudesta, samoin jyrkänteiden eteläpuolella oleva tasainen alue. Kuun laidalla näkyy jyrkänteisiin nähden liki kohtisuoraan suuntaan kulkeva kanjoni, jolla on syvyyttä jopa kymmenen kilometriä. 

 

Hydrasta julkaistiin kuva, jonka erotuskyky on kaksi kilometriä pikseliä kohti. Tähän saakka edes kuun läpimittaa ei ole pystytty määrittämään tarkasti, mutta nyt Hydran kooksi on saatu mitattua noin 45 x 30 kilometriä. Hydra on todennäköisesti suureksi osaksi vesijäätä, sillä se heijastaa noin 45 prosenttia siihen lankeavasta auringonvalosta. Heijastuskyvyltään se on siten Pluton ja Kharonin välimaastossa.

Lisää tarkkoja kuvia ja tietoja esimerkiksi Pluton metaanijäästä kertovista infrapunahavainnoista, joita tilaisuudessa käsiteltiin hyvin rajallisesti, on luvassa perjantaina. Sekä tulevina viikkoina ja kuukausina.