Huom: Jutusta on korjattu asiavirhe: ensimmäisen pomppauksen pituus oli kilometri, eli Philae ei noussut uudelleen kilometrin korkeuteen, kuten juttussa sanottiin alun perin.
Tuoreimmat uutiset perjantaisen tilannepäivityksen jälkeen.
Philae näyttää oleva nalkissa: keskiviikkoillan laskeutumisen pomppausten jälkeen se näyttää päätyneen louhikkoon, suurien kivi- tai jäälohkareiden ympäröimäksi. Tästä paikassa Aurinko paistaa siihen vain noin tunnin ja 20 minuuttia yhden noin 12-tuntisen komeetanytimen pyörähdyksen aikana, joten on epvarmaa, saako se kerättyä myöhemmin tarpeeksi sähköä toimiakseen normaalisti. Sen täyteen varatussa paristossa ja uudelleenvaratavassa akussa on virtaa enää lauantaihin – kenties vähemmäksikin aikaa. Niinpä nyt puoleltaöin Suomen aikaa on jännittävää nähdä, pystyykö Philae olemaan enää yhteydessä Rosettaan sen tullessa jälleen näkyviin Philaen horistontin päälle. Ympärillä olevien lohkareiden vuoksi yhteysaikakin on lyhyempi kuin alun perin oletettiin.
Koska virta on käymässä vähiin ovat tutkijat ja lennonjohto (itse asiassa lennonjohdot, sekä Rosettan että Philaen) asettanut etusijalle laskeutujan muistissa olevien tieteellisten havaintojen ja kuvien saamisen Rosettaan myöhemmin Maahan lähetettäväksi. Kaikkin kiinnostavin tieto tulee varmasti porasta, joka ohjelmoitiin ottamaan näytteen 20 cm:n syvyydestä ja analysoimaan sen vähemmän virtaa kuluttavalla minilaboratoriolla.
Philae-tiimin johtaja Stefan Ulamec olettaa, että kenties 80-90% aiotuista havainnoista on saatu tehtyä, eli vaikka laskeutuja vaikenisi lauantaina, se on onnistunut täyttämään vähimmäistavoitteensa varsin hyvin. Tähän ei kuitenkaan haluta tyytyä: lennonjohdossa on kehitetty jo suunnitelma, jonka mukaan viimeisillä voimillaan Philaella yritettäisiin pompata ylös loukosta. Myös lentoa tasaava vauhtipyörä koitetaan sen mukaan käynnistää, jotta Philae pysyisi hyvässä asennossa. Hyppäys olisi riskaabeli, mutta toisaalta paljoakaan ei ole nyt menetettävissä. On hyvin epätodennäköistä, että virran loputtua Philaella voitaisiin enää tehdä kunnolla töitä, koska laskeutuja kylmenisi liikaa. Mutta kuten esimerkiksi Kiinan kylmettynyt kuukulkija Yutu on osiittanut viime kuukausina, lämpimämpänä toimimaan suunniteltu laite saattaa toimia kaikesta huolimatta. Niinpä on täysin mahdollista, että Philae heräisi myöhemmin vielä henkiin, vaikka nyt se sammuisikin.
Tarkkaa laskeutumispaikkaa ei ole onnistuttu vielä löytämään Rosettan ottamista kuvista, sillä se ohjelmoitiin kuvaamaan teleobjektiivillaan alun perin suunniteltua laskeutumispaikkaa ja sen ympäristöä. Laajemmissa kuvissa laskeutuja on liian piani, jotta se erottuisi – etenkin kun se on nyt varjoisalla alueella keskellä louhikkoa.
Etsintä jatkuu, mutta nyt tärkeintä olisi saada kaikki Philaen tekemät havainnot talteen Rosettaan ja sen jälkeen mahdollisesti yritää epätoivoista hyppyä auringonvaloon.
Torstai-illan versio jutusta:
Philae-laskeutuja on nyt komeetta 67P/Churyumov-Gerasimenkon pinnalla erittäin jännittävän ja tapahtumarikkaan laskeutumisen päätteeksi. Jos jossain vaiheessa lento näytti sujuvan käytännössä täysin suunnitelman mukaisesti, niin laskeutuminen osoitti tänään sen, että kyseessä on oikeasti tutkimuslento, jonka kaikkia tilanteita ei voi ennakoida.
Ensimmäinen tenkkapoo tuli laskeutumista edeltävänä yönä, tiistain ja keskiviikon välisenä yönä, kun laskeutujan tehtiin viimeisiä virityksiä laskeutumista varten. Näiden yhteydessä sen päällä olevan pienen rakettimoottorin ponneaineena toimivan kylmän kaasun säiliön syöttöputken sinetti ei avautunut. Putki oli suljettu kymmenvuotisen matkan ajaksi vahalla, joka oli tarkoitus sulattaa. Vastaavanlaista sinettimenetelmää käytetään usein avaruuslaitteissa, mutta nyt tämä normaalisti erittäin toimintavarma järjestely ei toiminut – tai ainakaan lennonjohtoon ei saatu vahvistusta siitä, että rakettimoottori olisi ollut toimintavalmis.
Moottorin tehtävänä olisi ollut puskea laskeutujaa 15 sekunnin ajan alaspäin komeetan pintaa päin heti laskeutumisen jälkeen, jotta Philae ei pomppaisi vahingossa komeetan heikossa vetovoimakentässä takaisin avaruuteen.
Lennonjohto yritti sulatusta neljä kertaa, mutta koska oli erittäin epätodennäköistä, että lisäyritykset muuttaisivat tilannetta, päätettiin laskeutumiseen ryhtyä ilman takuuta moottorin toiminnasta.
Myös laskeutujan tietokoneet oikuttelivat, mutta tavalla, jonka lennonjohto tunsi jo hyvin ja tiesi, ettei siitä ollut haittaa: käynnistyksen jälkeen päätietokoneen sijaan varatietokone otti ohjat ja suostui luovuttamaan työt päätietokoneelle vasta uuden käynnistyksen jälkeen. Näin on tapahtunut jo aikaisemminkin, ja lennonjohtaja Andrea Accomazzo luonnehti tapausta ”vian sijasta laskeutujan ominaisuudeksi”.
Kun kaikki muut valmistelut sujuivat hyvin, Philae irtaantui Rosettasta suunnitelman mukaan klo 11:03 ja aloitti sen jälkeen noin 20 km pitkän matkansa komeetan pinnalle. Se otti kuvan Rosetta-luotaimesta, avasi laskeutumisjalkansa sekä antenninsa ja jatkoi matkaa alaspäin jotakuinkin kävelyvauhtia, siis noin 2–3,5 kilometrin tuntinopeudella. Samoihin aikoihin Rosetta otti puolestaan kuvan Philaesta, ja tämä kuva on nyt jutun lopussa.
Noin seitsemän tuntia kestäneen laskeutumisensa aikana Philae ei enää pystynyt muuttamaan kurssiaan, vaan se jatkoi sillä radalla, mille Rosetta sen sysäsi. Laskeutujan asento pysyi oikeana sen sisällä olevan vauhtipyörän ansiosta.
Rosetta itse teki laskeutujan vapauttamista varten koukkauksen kohti komeettaa ja käänsi sen jälkeen reittinsä jälleen kauemmaksi komeettaytimestä.
Noin kolmen kilometrin korkeudessa komeetan pinnalta Philae otti alaspäin osoittavalla kamerallaan kuvan laskeutumisalueestaan.
