Aikanaan Espoossa majaansa pitävä Space Systems Finland kertoi olevansa Suomen suurin pelkästään avaruusalalla toimiva yritys. Nyt tilanne on toinen, sillä vaikka yhtiö on edelleen tukevasti avaruudessa, on sen toimintojen pääosa aivan maanpäällisissä toimissa.
Näillä kahdella on kuitenkin yhteys: nykyisin melkein kaikissa laitteissa pölynimureista kansainväliseen avaruusasemaan on tietokoneita, ja niiden toimintaa ohjaavat tietokoneohjelmat. Kriittisissä laitteissa, joiden tulee toimia varmasti, luotettavasti ja turvallisesti, pitää käyttää aivan yhtä varmoja, luotettavia ja turvallisia ohjelmia.
Nämä ohjelmat ovat olleet SSF:n erikoisalaa alusta alkaen.
Syntyi Mars-munasta
Space Systems Finlandin juuret ovat vuodessa 1989, jolloin Seppo Korpela perusti sen tekemään ohjelmistoja tuolloin Suomessa kehitteillä oleviin tieteellisiin avaruuslaitteisiin. Mittatilauksena tiettyyn tarkoitukseen tehdyt laitteet vaativat yhtä lailla räätälöidyt ohjelmistot.
Suomi oli neuvottelemassa liittymisestä Euroopan avaruusjärjestöön ja tekemässä mittalaitteita neuvostoliittolaisiin Mars-luotaimiin, joten kysyntää avaruuskoodille oli hyvin.
Näiden hankkeiden joukossa oli monta toteutumatonta ideaa, kuten Marsiin lähetettäväksi suunniteltu sääasema MetEgg. Nämä kuitenkin auttoivat kehittämään tietotaitoa, jota tarvittiin myöhemmin merkittävissä ja vastuunalaisissa tilauksissa ESAsta.
SSF teki ohelmia esimerkiksi Herschel-ja Planck-avaruusobservatorioihin sekä Maan gravitaatiokenttää mitanneeseen GOCE-satelliittiin. GOCEn päätietokone hyrräsi kokonaan SSF:n ohjelman varassa, ja se Nyt rakennettava Galileo-paikannussatelliittijärjestelmä luottaa myös espoolaiskoodiin.
Kehitteillä olevat uuden sukupolven Meteosat-sääsatelliitit ja Merkuriukseen ensi vuonna laukaistava BepiColombo pitävät sisällään myös SSF:n ohjelmistoja, joten yhtiö on edelleen nimensä veroinen avaruusyritys.