Kiinan ensimmäinen miehitetty avaruusasema on putoamassa alas. Näillä näkymin ohjauskyvytön avaruusasema palaa ilmakehässä tammikuun lopulla. Epävarmuutta arviossa on vielä muutaman viikon verran.
Kiinalainen avaruusasema Tiangong-1 on putoamassa. Tällä hetkellä se kiertää noin 300 km korkeudella, mutta korkeus hupenee kiihtyvällä tahdilla.
Putoamishetkeä on vielä mahdotonta tietää tarkalleen, koska asiaan vaikuttaa mm. Auringon aktiivisuus, joka vaikuttaa puolestaan ilmakehän yläkerrosten tiheyteen. Tämänhetkiset parhaat ennusteet kertovat aseman putoavan ilmakehään tammikuun alun ja helmikuun loppupuolen välillä.
Ennuste paranee ajankohdan lähestyessä.
Aseman korkeus viimeisen vuoden aikana ja 25.10. päivitetty ennuste (Aerospace).
Avaruusaseman povataan tuhoutuvan ilmakehässä lähes täysin, mutta jopa satakiloisia paloja saattaa silti selvitä pinnalle saakka. Niiden osuminen Suomessa takapihalle on kuitenkin mahdotonta, koska Tiangiong-1 kiertää Maata radalla, joka kaltevuus päiväntasaajan suhteen on 43°. Tämä tarkoittaa Pyreneiden vuoriston ja Afrikan eteläkärjen tuolla puolen olevan merenselän välistä aluetta.
Osuminen asutuille alueille muutenkin on varsin epätodennäköistä, koska suurin osaa maapallon pinnasta on merta ja asumattomia alueita.
Mutta jos Tiangongin osia putoaa lähellesi, ei niihin kannata koskea paljain käsin, sillä niissä voi olla myrkyllisiä aineiden jäämiä, esimerkiksi polttoainetankkien sisältämää hydrasiinia.
Tiangong-1 on kiertänyt Maata jo yli kuusi vuotta. Se laukaistiin avaruuteen syyskuussa 2011, minkä jälkeen siellä on vieraillut kaksi miehistöä.
Ensimmäisten kolmen taikonautin visiitti kesti runsaat kolme päivää, jälkimmäinen kolmikko viipyi asemalla 12 vuorokautta.
Asemaan ei ole yhteyttä, eikä se ole lennonjohdon hallinnassa vuoden 2016 alun jälkeen.
Tiangong-1on järjestyksessä jo kymmenes miehitetty avaruusmasema Maan kieroradalla. Aiemmin sellaisia ovat lähettäneet Neuvostoliitto (Almaz- ja Saljut-asemat sekä kuuluisa Mir), USA (Skylab), sekä nyt Kansainvälinen avaruusasema, jonka takentamiseen ovat osallistuneet Yhdysvaltain ja Venäjän lisäksi Euroopan avaruusjärjestö, Kanada ja Japani.
Kiinalla on jo avaruudessa toinenkin asema, Tiangong-2, joka on käytännössä samanlainen kuin noin 8,5 tonnia massaltaan oleva Ykkönen.
Suurin Maata kiertänyt kappale, jonka tiedettiin etukäteen putoavan kontrolloimattomana maahan, oli avaruusasema Skylab (n. 77 000 kg). Sen paloja tippui lähes 7500 km pituiselle kaistaleelle Intian valtamerta, suurimmat palat tosin putosivat läntiseen Australiaan.
Vielä tätäkin massiivisempi oli avaruussukkula Columbia (105 600 kg), joka hajosi yllättäen Texasin yllä ilmakehään palatessaan vuonna 2003. Paloja löytyi 300 kilometrin pituiselta kaistaleelta Dallasin kaakkoispuolelta.
Kaikkein suurin (130 000 kg) ilmakehään palannut laitos oli kuitenkin avaruusasema Mir. Se kuitenkin pudotettiin hallitusti ilmakehään vuonna 2001, jolloin sen jääntet levisivät eteläisellä Tyynellä valtamerellä noin 200 x 3000 km olleelle alueelle. Yllä on kuva sen putoamisesta – koska aika ja paikka tiedettiin tarkasti etukäteen, seurattiin tapahtumaa tiiviisti mm. lentokoneista.
Avaruusasemalla on ongelma: sieltä on yllättävän vaikeaa saada tavaraa ulos avaruuteen. Tähän tulee pian parannus, kun ISS saa uuden ilmalukon – kaupallisen sellaisen.
NASA ja sen partnerit ovat hyväksyneet uuden kaupallisen hankkeen Kansainvälisellä avaruusasemalla toteutettavaksi: Nanoracks -yhtiö voi asentaa asemaan ilmalukon, jonka kautta voidaan lähettää paremmin pieniä satelliitteja avaruuteen.
ISS-asemalta lähetetään jo nyt (ja tulevaisuudessa yhä enemmän ja enemmän) pieniä Cubesat-tyyppisiä nanosatelliitteja, jotka ovat massaltaan muutamia kiloja ja jotka ovat kooltaan noin 10 x 10 x 30 cm. Suunnitteilla on myös lähettää suurempia samantyyppisiä satelliitteja, mutta hankaluutena asemalla on ollut se, ettei asemaa ole suunniteltu satelliittien lähetyspaikaksi.
Avaruusasemalta pääsee ulos avaruuteen tällä haavaa vain kolmesta paikasta. Asemalla on kaksi ihmisille tarkoitettua ilmalukkoa, joiden kautta avaruuskävelijät pääsevät siirtymään avaruusaseman paineistetusta sisätilasta avaruuden tyhjiöön ja päinvastoin.
Ilmalukko on vähän kuin talon eteinen, missä on kaksi ovea: yksi ulko-ovi ja toinen, joka sulkee sen talon sisäsuuntaan. Kun avaruuslentäjät menevät sisältä ilmalukon sisälle, he sulkevat sisäoven ja tyhjentävät eteisen ilmasta, jolloin he voivat avata luukun ulos ja siirtyä avaruuskävelylle. Takaisin tullessa tehdään päinvastoin, eli tullaan sisään, puhalletaan ilmalukko täyteen ilmaa ja siirrytään aseman sisälle.
Asemalla on tällaiset ilmalukot sen venäläisellä puolella ja läntisellä puolella. Kummatkin on suunniteltu siten, että ne sopivat parhaiten kummankin puolen avaruuspukujen kanssa käytettäväksi ja avaruuspuvut on varastossa ilmalukon luona.
Nämä ihmisten käyttöön suunnitellut ilmalukot ovat kuitenkin liian suuria pelkkien tavaroiden siirtämiseksi avaruuteen.
Tällaisia voivat olla tutkimuslaitteet tai pienet, avaruusasemalta omille teilleen vapautettavat pikkusatelliitit.
Niiden takia ei kannata tehdä riskaabelia ja hankalaa avaruuskävelyä, vaan homma voitaisiin hoitaa aseman robottikäsivarren avulla – kunhan vain tavarat saadaan ulos kätevästi.
Avaruusaseman japanilaisessa Kibo-tutkimusmoduulissa onkin pieni ilmalukko tutkimuslaitteiden ja näytteiden siirtämiseen aseman ja avaruuden välillä.
Sitä on käytetty viime aikoina aktiivisesti myös satelliittien siirtämiseen ulos. Satelliitit on laitettu erityiseen lähetystelineeseen, jota myös laukaisusovittimeksi kutsutaan. Se on laitettu ilmalukon sisään ja otettu sieltä robottikäsivarrella esiin ulkopuolella. Robottikäsi kurottaa satelliitit mukanaan kauemmaksi ja sinkoaa ne laukaisusovittimen sisältä sopivaan, aseman kannalta turvalliseen suuntaan.
Vuodesta 2009 alkaen tähän mennessä Kibosta on lähetetty yli sata pientä cubesatia avaruuteen.
Kibon ilmalukkoa ei ole kuitenkaan suunniteltu satelliitteja varten, ja sille on paljon muutakin käyttöä. Siksi nyt asemalle viedään uusi, erityisesti nanosatelliitteja varten suunniteltu ilmalukko.
Tältä uusi ilmalukko näyttää ulkoa. Sen keskellä oleva pieni luukku avatuu, ja satelliitit laukaistaan sen kautta avaruuteen. Alla on tartuntakohta robottikäsivarrelle; sitä tarvitaan ilmalukkoa paikalleen asennettaessa (ja jos sen sijoituspaikkaa asemalla täytyy myöhemmin muuttaa).
Sopimus Nasan ja NanoRacksin välillä perustuu siihen, että avaruusaseman käyttöä halutaan laajentaa yhä enemmän kaupalliselle puolelle.
Alustava sopimus uudesta ilmalukosta tehtiin jo viime keväänä, mutta nyt suunnitelma on läpäissyt tarkistukset ja se voidaan toteuttaa. Asemalle ilmalukko viedään vuonna 2019.
Se nostetaan avaruusasemalle SpaceX:n Dragon-rahtialuksen paineistamattomassa osassa ja siirretään siitä avaruusaseman robottikäsivarrella Tranquility-moduulin päähän.
Nanoracks ostaa kiinnitysmekanismin Boeingilta, joka vastaa myös kaikista tarvittavista laitteistoista, jotka vaaditaan avaruusasemaan kiinnitettävässä lisämoduulissa.
Tranquilityssä on jo nyt kiinnitettynä ensimmäinen asemalle viety kaupallinen moduuli, Bigelow Aerospacen "puhallettava" moduuli BEAM, eli Bigelow Expandable Activity Module.
BEAM vietiin asemalle viime huhtikuussa ja sen toimintaa on siitä alkaen tarkkailtu koko ajan; moduulin ulkopinta on tehty taipuisasta materiaalista, jonka avulla se pystyttiin laajentamaan avaruudessa huomattavasti suuremmaksi kuin moduuli oli pakattuna avaruuteen lähetettäessä. Tällaista tekniikkaa voidaan käyttää vastaisuudessa tuomaan lisätilaa ja säästämään laukaisukustannuksissa – jos voin pintamateriaali kestää avaruuden olosuhteita.
Nyt näyttää siltä, että materiaali on kestävää ja moduuli toimii hyvin, joten Nasa ja Bigelow keskustelevat BEAMin ottamisesta normaaliin käyttöön. Asemalla kun tarvitaan lisätilaa.
Kansainvälisellä avaruusasemalla oleva Euroopan avaruusjärjestön ranskalaisastronautti Thomas Pesquet julkaisi Twitter-tilillään kiinnostavan postauksen 30. joulukuuta: kuvassa leijuu omalaatuinen, pizzalta näyttävä möhkäle, jota Thomas kutsui avaruushampurilaiseksi.
"Tortilla, rehydrated beef, fresh onion from #HTV6, @ISS_Research lettuce & sauce. Tasted like heaven, flew like an angel ;)"
Luomus oli itse asiassa varsi mielikuvituksellinen, sillä raaka-aineina oli käytetty siinä avaruusasemalla olevia raaka-aineita hyvin luovalla tavalla. Mainoksen alla on selvitettynä sen koostumusta:
Normaalia leipää avaruusasemalla ei ole, koska se säilyy huonosti ja koska leivästä tulee paljon murusia, jotka painottomuudessa voivat päätyä herkkiin aseman laitteisiin tai astronauttien keuhkoihin. Sen sijaan siellä käytetään paljon tortillaa, minkä hyviä puolia ovat paitsi säilyvyys ja vähäinen murentuminen, niin myös sen meneminen varsin pieneen tilaan. Siksipä hampurilaisen leipänä toimii tortilla.
Pakastekuivattu liha on saatu normaalin näköiseksi (ja roiskeläpän makuiseksi) kuumalla vedellä. Sitä voi vielä kuumentaa ja jopa kärventää hieman asemalla olevilla uuneilla, mutta hieman niitä väärinkäyttämällä: uunit on tehty kuumentamaan säilykepurkkeja, joten muita aineita kuumennettaessa täytyy käyttää vanhaa, tyhjää säilykepurkkia, jonka sisälle uusi ruoka-aine laitetaan.
Sipuli on eräs suurinta iloa (ainakin ruokamielessä) tuottavista tuliaisista, kun rahtialus saapuu asemalle. Niiden kyytiin pakataan usein sipulien lisäksi muun muassa sitrushedelmiä, joiden kirpeä, tuore tuoksu tuo vaihtelua normaaliin aseman ruokavalioon. Hyvin säilytettyinä sipulit säilyvät syömäkelpoisina myös pitkään. Nämä sipulit tulivat asemalle japanilaisen HTV-aluksen mukana.
Avaruusasemalla on muutamia kasvihuoneita, tai siis oikeastaan kasvatuskaappeja. Niissä kasvatetaan muun muassa salaattia, tosin tässä vaiheessa lähinnä tutkimusmielessä. Ne eivät tuota toistaiseksi riittävästi lehtiä säännöllisesti syötäväksi, mutta niitä nautitaan erikoispäivinä.
Lisäksi "hampurilaisessa" on erilaisia sooseja, todennäköisesti ketsuppia, sinappia, majoneesia ja tabaskoa. Etenkin vähän aikaa avaruudessa oltuaan astronautit lisäävät tabaskoa melkein kaikkiin ruokiin, koska makuaisti turtuu lennon aikana ja tyypillisesti astronautit haluavat mausteisempaa ruokaa.
Todennäköisesti syömisen aikana tortilla oli "suljettuna", jolloin sen saattoi syödä käsin ilman veistä ja haarukkaa. Etenkin veitsen käyttäminen avaruuden painottomuudessa on hankalaa, ja sen vuoksi kätevin ruokailuväline avaruudessa onkin … sakset. Itse asiassa ne ovat hyvin kätevät myös maanpäällisessä keittiössä!
Thomas kertoi enemmänkin avaruusaseman ruokavaliosta juuri ennen joulua julkaisemallaan videolla (alla), missä hän kertoo myös juhla-aterioista. Etenkin eurooppalaisastronautit vievät mukanaan nykyisin oman maansa erikoisuuksia ja heidän mukaansa lastataan erityisiä juhlaruokia, joita tarjoillaan luonnollisesti kaikille muillekin asemalla oleville avaruuslentäjille.
Kiinalaisten taikonauttien 30-päiväinen lento Tiangong-2 -avaruusasemalle on jo edennyt paria päivää ylitse puolenvälin. Taikonutit Jing Haipeng ja Chen Dong lähtivät matkaan 17. lokakuuta ja suunnitelman mukaan he palaavat takaisin Maahan marraskuun 20. päivänä.
Lento on täynnä tieteellisiä ja teknisiä kokeita, mutta luonnollisesti olennaisessa osassa on myös tiedotus ja PR.
Tässä mielessä kiinnostava on asemalta vapaalentoon lähetetty pieni satelliitti nimeltä Banxing-2, joka on kokeellinen pikkusatelliitti, mutta sen tehtävä on periaatteessa vain ottaa kauniita kuvia 18 metriä pitkästä asemasta sen ulkopuolelta: satelliiteista ja avaruusaluksista ei ole paljoakaan avaruudessa otettuja kuvia, mutta nyt ainakin Tiangong-2:sta niitä on roppakaupalla.
Satelliitin massa on 47 kg ja se on kooltaan noin 40 cm kanttiinsa oleva kuutio. Sen mukana on 25 megapikselin kamera, joka ottaa kuvia niin näkyvän valon kuin infrapunasenkin alueella. Lisäksi mukana on laajakulmakamera, jonka ottama kuva on alla.
Banxing-2:n tarkoitus on etääntyä jopa 500 kilometrin päähän asemasta ja sen avulla paitsi otetaan kauniita kuvia (joiden tarkkuus parhaimmillaan on senttimetrin luokkaa), niin myös harjoitellaan muodostelmalentoa kahden avaruudessa liikkuvan kappaleen välillä. Tämä on tärkeää, kun kiinalaiset alkavat käyttää ensi vuonna automaattista rahtialusta, joka telakoituu itsekseen avaruusasemaan.
On helposti myös ajateltavissa, että satelliitti – tai sen myöhemmät versiot – voisivat käydä kuvaamassa muitakin avaruudessa olevia kohteita, kuten muiden maiden satelliitteja ja avaruusasemaa. Yhdysvalloilla on tiettävästi jo neljä tällaista muita satelliitteja vakoilevaa satelliittia ja Venäjällä kaksi, joten Kiina liittyisi tässäkin mielessä suurten avaruusvaltojen joukkoon.
Tämä on yllättävää: Kiina näytti Tiangong-2 -avaruusaseman laukaisun suorana ja kerti siitä "läntiseen" tapaan televisiossa.
Tiangong-2 on jo toinen kiinalainen avaruusasema, ja sen ennalta ilmoitettu laukaisuikkuna jatkuu tästä torstaista, syyskuun 15. päivästä viisi päivää eteenpäin.
Asema toimitettiin Jiuquaniin Pekingistä heinäkuun 7. päivänä ja se kuljetettiin eilen Jiuquanin avaruuskeskuksen laukaisualustalle 921.
Laukaisu tapahtuu Pitkä Marssi 2F/T2 -kantoraketilla.
Asema itsessään on 14,5 metriä pitkä ja on massaltaan 8,5 tonnia. Se on suunniteltu siten, että kolmihenkinen miehistö voi toimia siellä kuukauden päivät kerrallaan.
Ensimmäisten asukkaiden odotetaan lähtevän matkaan lokakuussa Shenzhou 11 -avaruusaluksella.
Lähetys on katsottavissa suorana CCTV:n nettipalvelussa: op.cctvnews.cn/2015/live/ (ja jos kaikki toimii hyvin, niin myös yllä upotettuna).
Kiina on laukaisemassa jo toisen avaruusasemansa avaruuteen nyt syyskuun puolivälissä. Ennalta ilmoitettu laukaisuikkuna avautuu torstaina, ja suunnitelman mukaan seuraava kiinalaisten miehitetty avaruuslento lähtee matkaan pian sen jälkeen.
Kiinan kunnianhimoinen avaruusohjelma menee eteenpäin hitaasti, mutta varmasti. Siinä seuraava askel on jo toisen kiinalaisen avaruusaseman, Tiangong-2:n laukaisu, ja tuoreiden tietojen mukaan tämä saattaa tapahtua jo nyt torstaina. Ennalta ilmoitettu laukaisuikkuna jatkuu 15. päivästä viisi päivää eteenpäin, mutta ainakaan toistaiseksi laukaisuradalla olevaa lentoliikennettä ei ole varoitettu tapahtumasta.
Laukaisu tapahtuu Jiuquanin avaruuskeskuksesta Pitkä Marssi 2F/T2 -kantoraketilla.
Kiinalainen Visual Business -sivusto on julkaissut hienoja panoraamoja laukaista odottavasta raketista: tiangong.visualbusiness.cn/pano.
Tiangong-2 -avaruusasema toimitettiin Jiuquaniin Pekingistä heinäkuun 7. päivänä, minkä jälkeen sen laukaisua on valmisteltu. 14,5 metriä pitkä, 8,5 tonnia massaltaan oleva asema asennettiin viime kuussa kantoraketin nokkaan ja se on tarkoitus kuljettaa keskuksen laukaisualustalle 921 huomenna.
Erityistä tässä laukaisussa on se, että tällä kerralla kiinalaiset ovat kertoneet valmisteluista ja asemasta avoimemmin kuin koskaan aikaisemmin. Toisaalta avaruudessa hylättynä olevan, todennäköisesti rikkoutuneen edellisen avaruusaseman, Tiangong-1:n tilasta ei ole kerrottu mitään.
Taikonautit Tiangong-1:n sisällä vuonna 2013.
Uusi asema pystyy toimimaan yksinään, mutta sitä on tarkoitus kasvattaa tulevaisuudessa uusilla moduuleilla, jolloin lopulta tuloksena on taannoisen Mir-avaruusaseman kaltainen avaruusasema.
Aseman nyt laukaistava perusrunko on halkaisijaltaan 4,2 metriä ja sen massa on 20 tonnia. Se on suunniteltu siten, että kolmihenkinen miehistö voi toimia siellä kuukauden päivät kerrallaan. Asemaa ei siis ole suunniteltu toimimaan ainakaan toistaiseksi pysyvästi miehitettynä.
Seuraava Shenzhou-alus laukaistaneen matkaan pian avaruusaseman laukaisun jälkeen. Kyseessä on jo kuudes miehitetty kiinalainen avaruuslento ja kaikkiaan 11. Shenzhou-aluksen lento avaruudessa. Ensimmäiset neljä lentoa alukset tekivät automaattisesti, ja myös Shenzhou-8 -lento tehtiin ilman miehistöä. Se telakoitui itsestään Tiangong-1 -asemaan vuonna 2011 ja osoitti, että myös Kiina voi lähettää tarvikkeita avaruusasemalleen miehittämättömällä avaruusaluksella.
Kuvan kuusikko on nyt enää kolmikko, sillä kolme avaruusasemalla olleista astronauteista on parhaillaan matkalla kotiin lähes puoli vuotta kestäneen avaruuslentonsa päätteeksi. Yksi heistä on "sisunautti" Tim Kopra.
Suomensukuinen astronautti on potretissa kaikkein vasemmanpuoleisin. Hänestä myötäpäivään katsottuna muut ovat Oleg Skriposka ja Aleksei Ovshinin, Jeff Williams, Juri Malenshenko ja viimein alimmaisena oleva Euroopan avaruusjärjestön brittiastronautti Tim Peake.
Kahden Timin kanssa palaava Malenshenko lähtivät Sojuz-aluksellaan Kansainväliseltä avaruusasemalta aamulla klo 7.52 Suomen aikaa ja suunnitelman mukaan laskeutuminen Kazakstanin arolle tapahtuu klo 12.14 Suomen aikaa.
Sojuz on erittäin luotettava alus, joten paluun turvallisuudesta ja onnistumisesta ei kannata olla huolissaan. Sen sijaan usein aikaisemmin on huomattu, että paluu on kaikkea muuta kuin mukava ennen kaikkea pitkille ja kookkaille avaruuslentäjille. Avaruudessa ollessa ihminen "pitenee" kun painottomuudessa selkäranka ei painaudu kasaan, ja vaikka tämä pituuden lisäys otetaan huomioon esimerkiksi avaruusaluksen istuimien muotoa suunniteltaessa, voi kyyti olla silti epämukava. Tästä kenties äärimmäisin esimerkki on ollut ESAn italialaisastronautti Paolo Nespoli, iso mies, joka tunsi olevansa koko laskeutumisen ajan epämukavaan asentoon vääntyneenä ja hänen päänsä jyskytti pienen aluksen seinään joko rajun laskeutumisen ajan.
Sojuz ei ole sisätiloiltaan suurempi kuin pikkuauton etupenkit, mutta siihen on pakkautunut kolme ihmistä pulleissa avaruuspuvuissaan. Alus syöksyy avaruudesta ilmakehän yläosiin noin 25-kertaisella äänen nopeudella, jonka jälkeen nopeus hidastuu voimakkaasti ilmanvastuksen vuoksi. Kitkakuumennus hellii aluksen ulkopintaa huimalla noin 1500°C:n lämpötilalla. Kun ensimmäinen laskuvarjoista avautuu, tuntevat avaruuslentäjät kovan nykäisyn, mutta kun varsinainen päälaskuvarjo avautuu, on tunne kuin benji-hyppääjällä.
Laskeutuminen Maan pinnalle parhaimmillaankin on kuin kaupunkinopeudella ajettu autokolari. Se tuntuu varsin huimalta rauhallisen laskuvarjon alla tapahtuneen leijumisen jälkeen.
Kaiken tämän jälkeen kolmikkoa odottaa painottomuuden jälkeen erittäin voimakkaalta tuntuva normaali painovoima. Että tervetuloa takaisin!
Yllä olevassa kuvassa avaruuslentäjät ovat Cygnus-rahtialuksen sisällä. Se kuljetti asemalle noin 3,5 tonnia ruokaa, varusteita, vaatteita ja tarvikkeita, joita etenkin tulevat miehistöt tarvitsevat.
Asemalle jäänyt kolmikko joutuu olemaan yksistään avaruudessa vain pari viikkoa, ennen kuin seuraava kolmikko lähtee matkaan. Anatoli Ivanishin, Kate Rubins ja Takuya Onishi nousevat Sojuz-aluksellaan asemalle heinäkuun 7. päivänä. Seuraava eurooppalainen avaruudessa on ranskalainen Thomas Pesquet, jonka lento alkaa tämänhetkisen suunnitelman mukaan marraskuun 15. päivänä.
Mitä tulee vielä laskeutumiseen, niin alla on varsin seikkaperäinen sitä selittävä video:
Kiinan avaruusasema Tiangong 1, joka on kiertänyt Maata syyskuusta 2011 alkaen, on nähtävästi vaikeuksissa ja saattaa pudota pian Maahan holtittomasti.
Tiangong 1 on ensimmäinen kiinalainen avaruusasema ja olennainen osa maan suunnitelmassa rakentaa suurempi avaruusasema Maata kiertävälle radalle. Sitä on seuraamassa ainakin kaksi muuta samankokoista – noin 7,3 tonnia massaltaan olevaa – moduulia lähivuosina, jotka oli tarkoitus liittää toisiinsa yhdeksi, suureksi asemaksi.
Kolme Shanzhou-avaruusaluksilla lentänyttä miehistöä on vieraillut Tiangong 1:ssä ja näistä viimeisin oli Shenzhou 10 jo kolme vuotta sitten. Nie Haisheng, Zhang Xiaoguang ja Wang Yapin lähtivät asemalle 11. kesäkuuta 2011 ja viipyivät siellä kesäkuun 26. päivään saakka. Heitä ennen Shenzhou 8 -miehistö oli asemalla heti tuoreeltaan vuonna 2011 ja Shenzhou 9 vuonna 2012.
Kesän 2013 jälkeen asema on toiminut automaattisesti. Siinä on asennettuna koko joukko tutkimuslaitteita ja kameroita, joilla on muun muassa tehty havaintoja maan pinnasta ja meristä.
Yllättäen aikaisemmin tänä vuonna Kiinan tiedotusvälineet kertoivat Tiangong 1:n "tietojenkeruuvaiheen päättyneen" ja avaruusviranomaiset täsmensivät, että radioyhteys asemaan on katkennut. Nähtävästi tämän jälkeen asema ei ole ollut enää hallinnassa.
Nyt havaitsijat ympäri maailmaa ovat huomanneet Tiangong 1:n alkaneen pyöriä. Muun muassa Thomas Dormanin keräämien ja Space.com -sivuston julkaisemien havaintojen mukaan asema pysty enää pitämään aurinkopaneeleitaan suunnattuna Aurinkoon, joka saanee aikaan sen, että sillä ei ole tarpeeksi sähköä normaaliin toimintaan. Vaikka radioyhteys olisi siis ollut vielä olemassa, niin nyt se ei enää toimisi ainakaan jatkuvasti.
Onkin todennäköistä, että Kiina on menettänyt asemansa hallinnan, ja että se tulee putoamaan Maahan hallitsemattomasti. Se, milloin tämä tapahtuu, on vielä epävarmaa – etenkin kun aseman rataa nostettiin juuri joulukuussa korkeammalle, mistä putoaminen kestää kauemmin.
Ilmakehän rippeet vielä satojen kilometrien korkeudessa hidastavat siellä olevien kappaleiden ratanopeutta ja saavat ne putoamaan hitaasti alaspäin. Mitä alemmaksi ne tulevat, sitä nopeammin putoaminen tapahtuu, kunnes lopulta ne syöksyvät Maan ilmakehään. Pienimmät kappaleet tuhoutuvat siinä kokonaan, mutta Tiangongin kokoisesta asemasta tulee selviämään ilman kitkakuumennuksen jälkeen myös kappaleita pinnalle saakka.
Jos putoaminen tapahtuu asuttujen alueiden päällä, kappaleet voivat aiheuttaa vaaraa. Suurin osa maapallosta on kuitenkin merta ja harvaan asuttuja seutuja, joten todennäköisyys sille, että Tiangongin palanen putoaa päähän, on hyvin pieni. Suomessa riskiä ei edes ole, koska asema ei tule radallaan lainkaan Suomen päälle.
Auringon aktiivisuus vaikuttaa ilmakehän yläosien tiheyteen, joten arviot putoamisen ajankohdasta ovat hyvin epätarkkoja. Tällä haavaa näyttää siltä, että näin tapahtuisi loppuvuodesta 2017 – ellei Kiina saa asemaa hallintaansa, mikä on edelleen mahdollista.
Vaikka Tiangong 1:n kohtalo on epäselvä, on sen seuraaja, Tiangong 2, valmiina laukaistavaksi kiertoradalle syyskuussa. Todennäköisesti heti sen jälkeen lähtee matkaan seuraava kiinalaisten miehitetty avaruusalus, Shenzhou 11, joka telakoituu avaruusasemaan.
Miehitettyjen Shenzhou-alusten lisäksi kiinalaiset ovat laukaisemassa ensi vuonna miehittämättömän rahtialuksen avaruusasemalleen. Ensimmäinen Tianzhou-nimen saanut alus on tarkoitus lähettää matkaan maan uudella Pitkä Marssi 7 -kantoraketilla.
Seuraavana vuonna on laukaisuvuorossa Tianhe 1 -niminen avaruusasema, joka toimisi keskuskappaleena varsinaiselle suuremmalle, lisäosista koottavalle avaruusasemalle. Sen massa olisi kokonaisuudessaan noin 60 tonnia, eli se olisi kooltaan ja muodoltaan vähän kuin ammoinen venäläinen Mir-avaruusasema. Kiinalaislähteiden mukaan asema voisi olla valmis vuonna 2022.
Nähtävästi Tiangong-asemat on nyt kiinalaissuunnitelmissa korvattu tällä uudella Tianhe-asemalla, joka muistuttanee yllä olevaa Tiangong 3 -nimellä vielä kolme vuotta sitten tunnettua asemaa.
Avaruusasemaan keväällä liitetty uudenlainen, "puhallettava" moduuli pullautettin täyteen kokoonsa toukokuun lopussa ja eilen aamulla avaruuslentäjät avasivat luukun sen sisälle.
Tämä BEAM-niminen uusi moduuli, Bigelow Expandable Activity Module, saapui Kansainväliselle avaruusasemalle Dragon-rahtialuksen kyydissä huhtikuun 10. päivänä ja se asennettiin paikalleen aseman Tranquility-liitosmoduulissa olevaan telakointiporttiin 16. huhtikuuta.
Se oli siellä paikallaan odottamassa toimintaa yli kuukauden ajan, kunnes toukokuun 26. päivänä sitä alettiin täyttää.
BEAMin idea on yksinkertainen: se on kuin kasaan pakattu, joustavasta materiaalista tehty avaruusaseman moduuli, joka pullahtaa täyteen kokoonsa, kun sen sisälle pumpataan ilmaa. 26. toukokuuta tämä täyttäminen alkoi, hyvin rauhallisesti, joskin se jouduttiin keskeyttämään varsin pian, kun moduulin sisällä havaittiin odotettua suurempi paine samalla kun se ei alkanutkaan pullistua aivan halutulla tavalla.
Kuten yleensä avaruustoimissa, ei riskejä haluta ottaa, ja siksi pienenkin yllättävän tilanteen sattuessa istutaan alas ja mietitään. Nyt pohdinnan tuloksena oli toteamus, että todennäköisesti BEAMin joustava, mutta samalla tukeva, monesta eri kerroksesta tehty materiaali oli jähmettynyt sen noin 10 kuukauden aikana, kun se oli odottanut pääsyään avaruuteen.
Täyttämistä jatkettiin 28. toukokuuta, jolloin yli seitsemän tunnin aikana moduulin sisälle päästettiin kaikkiaan 25 kertaa ilmaa. Hieman jähmeän alun jälkeen BEAM alkoi täyttyä normaalisti ja laajeni pulleammaksi ja noin 170 cm pitemmäksi. Jostain syystä lopullinen pituus oli 2,5 cm vähemmän kuin sen arvioiden mukaan piti olla, mutta tämä ei ole mikään ongelma.
Moduulin ja avaruusaseman välinen paine tasattiin ja nyt eilen siis luukku moduulin ja aseman välillä avattiin. NASAn astronautti Jeff Williams ja venäläinen kosmonautti Oleg Skriposka kurkkivat ensin suojalaseihin ja hengityssuojaan sonnustautuneina moduulin sisälle ja ottivat sieltä ilmanäytteen. Sen jälkeen he katselivat moduulin sisällä ympärilleen sekä lukivat siellä olevien mittalaitteiden lukemat. He katsoivat erityisesti oliko moduulin sisäpinnassa tiivistynyttä vettä, mutta sitä ei onneksi löytynyt. Muutoinkin kaikki BEAMin sisällä näytti hyvältä.
BEAM ei tule varsinaiseen käyttöön, vaan sitä vain testataan. Siksi luukku sinne suljettiin tämän kurkistuksen jälkeen, mutta tällä viikolla astronautit käyvät sisällä muutamia kertoja seuraamassa miten moduuli oikein jaksaa. Lisäksi sieltä saadaan koko ajan mittaustietoja.
Tarkoituksena on pitää BEAM kiinnitettynä avaruusasemaan ainakin kahden vuoden ajan, minä aikana sitä ja etenkin sen pintamateriaalin kestävyyttä tarkkaillaan. Jos kaikki sujuu hyvin, voidaan tulevaisuudessa avaruuslennoilla käyttää tällaisia laukaisun aikaan tilaa säästäviä ratkaisuita – ja kenties BEAM voidaan ottaa myös avaruusaseman varastoksi.
Päivän kuvassa tehdään hammastarkastusta kesäkuussa 1973. Tutkittavana on Charles "Pete" Conrad, tutkijana lääkäri Joseph Kerwin ja tutkimuspaikkana Skylab-avaruusasema, joka laukaistiin avaruuteen tänään vuonna 1973. Painottomuudessa tarkastus oli helppoa, koska lääkäri saattoi siirtää potilaansa sopivaan asentoon edessään.
Skylab oli ensimmäinen amerikkalainen avaruusasema, mutta ei suinkaan ensimmäinen. Neuvostoliitto ennätti laukaisemaan aivan ensimmäisen avaruusaseman, Saljut 1:n huhtikuussa 1971.
Avaruusasemien taustalla oli paitsi 1900-luvun alusta alkaen ollut haave kiertoradalla olevasta tutkimusasemasta, niin konkreettisemmin suurvaltojen välinen avaruuskilpailu, joka oli kuumimmillaan 1960- ja 1970-luvuilla. Kilpailun palkintoja olivat ensimmäiset erilaiset lennot: ensin ensimmäinen satelliitti, sitten miehitetty avaruuslento, sen jälkeen luotaimet kohti Kuuta ja planeettoja, yhä pitemmät ja monimutkaisemmat avaruuslennot, ja lopulta ihmisen laskeutuminen Kuun pinnalle.
Kuten nyt tiedetään, oli myös Neuvostoliitolla massiivinen ohjelma kosmonauttien viemiseksi Kuuhun, mutta tämän avaruuskilpailun pääpalkinnon sai Yhdysvallat kesällä 1969. Sen jälkeen Neuvostoliitto totesi, ettei se ollutkaan koskaan kiinnostunut kuulennoista rahan ja voimavarojen tuhlauksena, vaan haluaa kehittää avaruusasemia, joilla kosmonautit voivat tehdä työtä pitkän aikaa kerrallaan.
Avaruusasemia oli kehitetty kummassakin maassa jo 1960-luvun puolivälistä, mutta niiden toteuttaminen oli jäänyt myöhemmäksi, koska kuulentopyrkimykset olivat poliittisesti tärkeämpiä. Niinpä avaruusasemasuunnitelmat oli helppo ottaa esiin, ja Neuvostoliitto sai ensimmäisenä asemansa taivaalle.
Ja se tapahtui siis 19. huhtikuuta 1971. Saljut-1 -asemaa seurasi vuoronperään sotilaallisia ja enemmän siviilitutkimuksellisia Saljut-asemia aina numeroon seitsemän saakka, ja tällä Saljut-7 -asemalla tehtiin 1980-luvulla monia pitkä lentoja ja myös kenties avaruushistorian vaativin korjausoperaatio, kun kesällä 1985 Sojuz T-13 -lennon miehistö remontoi aseman sähköhäiriön vuoksi toimintakyvyttömäksi hiipuneesta raadosta jälleen toimivaksi avaruusasemaksi.
Myös Skylab muistetaan korjaustöistä, sillä aseman ensimmäinen miehistö joutui asentamaan asemalle pikaisesti suunnitellut lämpösuojan ja avaamaan sen paikalleen lukittuneen aurinkopaneelin käsivoimin avaruuskävelyllä.
kun kuussa oli käyty ja Yhdysvaltain poliittiset päättäjät menettivät kiinnostuksena kuulentoihin, Apollo-ohjelma lopetettiin ennen aikojaan. Kolme jo suunniteltua kuulentoa päätettiin jättää tekemättä. Niitä varten oli kuitenkin tilattu jo alukset ja kantoraketteja, joille mietittiin käyttöä.
Samalla Saljut 1:n laukaisun jälkeen Yhdysvalloissakin haluttiin saada sille vastineena oma avaruusasema, mihin NASA vastasi jo 1960-luvun alussa tehdyllä suunnitelmalla: Saturn 1B -kantoraketin toisesta vaiheesta voitaisiin tehdä "helposti" avaruusasema. Vaiheen sisällä on normaalisti kaksi suurta polttoainetankkia, jotka voitaisiin vahvistaa ja sisustaa ihmisten käyttöön sopiviksi työtiloiksi. Lisäksi vaiheeseen täytyi rakentaa telakoitumisportti ja kaikki muu, mitä avaruusasema vaatii, mutta aseman suurin osa – sen runko – olisi näin valmiina.
Ja niin tehtiin, ja 25 metriä pitkä, liki 70 tonnia painanut Skylab 1 vietiin avaruuteen tänään 45 vuotta sitten kuulentoa varten tehdyllä Saturn 5 -kantoraketilla.
Valitettavasti vain laukaisussa jokin meni sen verran pieleen, että yksi aseman aurinkopaneeleista ei avautunut ja sen lämpösuojakilpi repeytyi irti.
Niinpä ensimmäisen miehistön tehtäväksi tuli ensisijaisesti korjata asema, ja se onnistui siinä. Kuvassa hammastarkastuksessa oleva, kyseisen lennon komentaja ja Apollo 12 -lennon astronautti Pete Conrad tempasi suuren aurinkopaneelin auki käsivoimin kankeassa avaruuspuvussa.
Kaikkiaan kolme miehistöä kävi asemalla toukokuun 1973 ja helmikuun 1974 välisenä aikana, minkä jälkeen asemaa pidettiin vielä avaruudessa odottamassa ensimmäisiä avaruussukkuloita. Niitä varten oli tarkoitus myös laukaista toinen Skylab myöhemmin avaruuteen, mutta suunnitelmasta luovuttiin.
Kun avaruussukkuloiden tulo lykkääntyi ja lykkääntyi, kävi pian myös selväksi, ettei vaurioitunut Skylab kestäisi toimintakuntoisena avaruudessa sukkulalentoihin saakka. Eikä kestänytkään. Asema syöksyi Maahan hallitsemattomasti 11. helmikuuta 1979 ja sen osia putosi muun muassa Australiaan.
Tiedetuubin video parin vuoden takaa näyttää näitä maisemia, mihin Skylab putosi.
Mitä tulee vielä avaruusasemiin, niin Neuvostoliiton Saljut-asemien jälkeen 1990-luvulla tuli suurempi Mir ja Mir-aseman jälkeen 2000-luvun alussa vieläkin suurempi, nykyisin käytössä oleva kansainvälinen avaruusasema ISS (International Space Station).
Jos avaruusasemia katsotaan läntisestä näkökulmasta, niin aika Skylabin ja ISS:n välillä ei ole suinkaan toimetonta, vaikka silloin käytössä ei ollutkaan omaa avaruusasemaa: avaruussukkulalennoilla tehtiin tutkimuksia samaan tapaan kuin avaruusasemalla olisi tehty, mutta pisimmillään vain pari viikkoa kerrallaan.
Sukkuloiden rahtiruumaan asennettiin välillä myös eurooppalaistekoinen Spacelab-tutkimusmoduuli, jonka sisällä astronautit saattoivat tehdä työtä. Spacelab oli itse asiassa kuin pieni avaruusasema, tosin ilman asennonsäätöä, energiantuottolaitteita ja muuta sellaista.
Useilla, lyhyillä lennoilla oli se hyvä puoli, että tutkimuslaitteita pystyttiin vaihtamaan erilaisiksi ja tutkimusteemat saattoivat vaihdella paljonkin, mutta niillä ei voitu tehdä pitkäkestoisia tutkimusohjelmia.
Lisäksi avaruusasemien tärkein merkitys on avaruudessa pitkään olemisen ja työskentelyn muuttuminen arkiseksi, ja kaikkien siihen liittyvien teknisten, lääketieteellisten ja psykologisten puolien tutkiminen. Se ei ole hohdokasta, mutta se on erittäin tärkeää ihmisen avaruudessa olemisen tulevaisuuden kannalta.
Yksi tähän liittyvistä asioista on otsikkokuvassa oleva hammastarkastus. Tylsä toimenpide, mutta tärkeä. Esimerkiksi aikanaan Marsiin lennettäessä jokin sinänsä vaaraton tulehdus saattaa äityä hengenvaaralliseksi.
Copyright © 2012-2026 Tiedetuubi - All rights reserved