Eilen 19. marraskuuta ISON-komeetan ytimessä tapahtui jo kolmas isompi purkaus marraskuun aikana. Se havaittiin samalla TRAPPIST-teleskoopilla, jolla on otettu eilen Tiedetuubissa julkaistu kuva. Purkauksesta kerrottiin Sky&Telescope-lehden nettisivuilla. 

Edellisen, 13. marraskuuta tapahtuneen purkauksen jälkeen komeetta ehti jo hiukan himmetä, mutta nyt se on taas kirkastunut noin viiteen magnitudiin, joten ISON näkyy pimeällä taivaalla ja havaintopaikalla paljain silmin. Pimeä taivas alkaa kuitenkin olla pelkkä haave, sillä komeetta lähestyy kaiken aikaa Aurinkoa ja näkyy juuri ennen auringonnousua kaakkoisella taivaalla. 

Kuvassa ei ole ISON-komeetan ydin, vaan Hartley 2, jonka ohitse Deep Impact -luotain lensi marraskuussa 2010. Kuvassa erottuu lukuisia ytimen pinnalta puhaltavia kaasu- ja pölysuihkuja. Purkauksen aikana ytimestä irtoavan aineen määrä lisääntyy huomattavasti, jolloin myös komeetan kirkkaus kasvaa.

ISON painuu aamutaivaalla päivä päivältä alemmas ja lähemmäs Aurinkoa, mutta samalla se kirkastuu ja venyttää pyrstöään. Komeetan ytimessä tapahtuu purkauksia, jotka kasvattavat sen kirkkautta. 1. marraskuuta tapahtuneen suuren purkauksen seurauksena komeetan ytimestä suihkuavan kaasun määrä tuplaantui ja tuorein purkaus muutama päivä sitten kasvatti komeetan kirkkauden kymmenkertaiseksi.

Ylläoleva kuva on otettu Euroopan eteläisen observatorion eli ESOn La Sillassa Chilessä sijaitsevalla 60-senttisellä TRAPPIST-kaukoputkella  (TRAnsiting Planets and PlanetesImals Small Telescope) viime perjantaina eli 15. marraskuuta. Siinä erottuu komeetan ydintä ympäröivän sinivihreän koman lisäksi osa pyrstöstä – jolla on tällä hetkellä mittaa jo 16 miljoonaa kilometriä – sekä ytimestä suihkuavan kaasun ja pölyn muodostamia "säikeitä".

Erivärisinä pisteinä näkyvät tähdet eivät johdu kaukoputken kehnosta optiikasta, vaan siitä, että värikuva on koottu neljän eri suodattimen läpi valotetuista otoksista. Niiden välillä komeetta ehti liikkua tähtien suhteen, joten ne näkyvät hieman eri kohdissa.

Tällä hetkellä komeetta erottuu jo paljain silmin, kunhan havaintopaikka ei ole valosaasteinen. Utuinen komeetta hukkuu helposti kaupungin valoihin eikä yhä vaatimattomammaksi käyvä korkeus ollenkaan helpota tilannetta. Vaikka aamutaivas olisi pilvetön, horisontin lähellä ilmakehä himmentää kaikkia tähtitaivaan kohteita. 

Jos ISON-komeetan bongaaminen ei lähipäivinä ota onnistuakseen, kannattaa vilkaista aamutaivaalla samalla suunnalla kimmeltävää Merkuriusta. Aurinkokunnan sisin planeetta on tällä kertaa suurimmassa läntisessä elongaatiossaan eli etäisimmillään Auringon länsipuolella huomenna 18. marraskuuta. Tällä kertaa Merkurius loittonee vain 20 asteen päähän keskustähdestämme, kun etäisyys voi olla suurimmillaan 28 astetta. Suomen leveysasteilla Aurinko nousee ja laskee niin loivasti, että Merkurius ei näy koskaan pimeällä taivaalla. Vaikka se on Siriusta lukuun ottamatta kaikkia taivaan tähtiä kirkkaampi, se ei ole mikään helppo havaintokohde. Etsinnässä kannattaa käyttää apuna kiikaria, jolla pieni valopiste erottuu selvästi melko vaalealtakin taivaalta. Päivän kuva on otettu eilisaamuna Lontoossa.

Piirros esittää taivasta kaakkoon katsottaessa eteläisessä Suomessa aamulla noin klo 8.

Nyt marraskuussa ISON kirkastuu liikkuessaan lähemmäksi Aurinkoa. Samalla Auringon luokse mennessään se katoaa näkyvistä.

Komeetta on nyt (18.11.) jo näkyvissä paljain silmin kaakkoisella taivaalla, mutta se tulee koko ajan nyt vain paremmaksi. Tällä hetkellä ennusteet lupaavat sen kirkastuvan vielä kovastikin, jopa niin, että se olisi joulukuussa taivaan eräs kirkkaimmista ja komeimmista kohteista, mutta Aurinkoa lähestyessään komeetan ytimessä saattaa tapahtua muutoksia, jotka vaikuttavat suoraan sen kirkkauteen ja pyrstön kokoon sekä näyttävyyteen. Jos esimerkiksi ydin hajoaa osiin, saattaa komeetta kirkastua nopeastikin hyvin kirkkaaksi, mutta silloin se todennäköisesti hiipuu nopeasti. Viime viikon lopussa komeetassa tapahtui purkaus (kenties osa sen ytimestä lohkesi), mutta se, mitä tapahtuu lähiohituksen aikana, jää nähtäväksi.

Vieressä on NASAn ISON-seurantaryhmän tuore kirkkausennustekäyrä. Siniset ja punaiset pisteet ovat havaintoja ja musta käyrä on laskentamallin ennuste; kuten näkyy, lokakuussa ISON oli huomattavasti arvioitua heikompi, mutta se on nyt "palannut" jälkeen käyrälle.

28. marraskuuta 2013

ISON on lähimpänä Aurinkoa. Silloin Aurinko kuumentaa sitä voimakkaasti, ja voi olla, että ISON murentuu palasiksi tai suuria osia siitä höyrystyy räjähdysmäisesti. Näin saattaa käydä jo ennen kuin komeetta on ratansa Aurinkoa lähimmässä pisteessä eli perihelissä. Mikäli ISON selviää ohituksesta yhtenä kookkaana kappaleena, se tulee näkyviin Auringosta etääntyessään paljain silmin selvästi näkyvänä pyrstötähtenä.

Joulukuu 2013

on paras aika ISONin ihailemiseen, ellei mitään todella odottamatonta tapahdu ohituksen aikana. Komeetan ytimen ja sitä ympäröivän koman kirkkaus saattaa olla täydenkuun luokkaa, joten se näkyy todennäköisesti myös päivällä - eli kyseessä on erittäin harvinainen taivaallinen ilmiö! ISON näkyy joulukuussa sekä aamu- että iltataivaalla, eikä sitä voi olla huomaamatta tähtien joukosta. Se näkyy kaikkialta maapallolta, mutta parhaiten pohjoiselta pallonpuoliskolta.

Tammikuussa 2014

ISON on todennäköisesti vielä paljain silmin näkyvissä, mutta se himmenee koko ajan. Tammikuun alussa, 8.1.2014, komeetta on vain kahden asteen päässä Pohjantähdestä.

Entisaikoina komeettoja pidettiin pahan enteinä. Ne ilmestyivät taivaalle yllättäen, pyyhälsivät taivaan poikki perässään pyrstö, joka muistutti kauhistuneiden kansalaisten mielestä lyöntiin kohotettua miekkaa, ja katosivat jälkeä jättämättä.

Nykyisin emme ole ehkä paljonkaan viisaampia, mutta tiedämme kuitenkin enemmän. Komeetat ovat Auringon kiertolaisia, jotka ovat alkujaan lähtöisin planeettajärjestelmämme ulkolaidoilla lymyävästä Oortin pilvestä.

Komeetat eivät enää ilmesty loistamaan taivaalle yllättäen, vaikka uusia kiertolaisia löytyykin kaiken aikaa. Aurinkoa lähestyvät avaruuden vaeltajat löydetään yleensä jo siinä vaiheessa, kun ne ovat vielä satojen miljoonien kilometrien etäisyydellä ja näkyvät maailman suurimmissakin kaukoputkissa ainoastaan utuisina tuhruina.

Useimmat komeetat eivät paljon sen kummemmiksi kehitykään, mutta toisinaan jään ja pölyn muodostamasta höttöisestä möykystä voi kehkeytyä upea ilmestys. Ennustaminen on tunnetusti vaikeaa, etenkin tulevaisuuden, ja komeettojen kirkkauden ennustaminen ehkä vielä vaikeampaa. Viikkoja jatkunut hehkutus voi vaihtua voivotteluun, kun arviot komeetan kirkkauden kehityksestä heittävät häränpyllyä.

Jo toista vuotta on odoteltu innolla seuraavaa spektaakkelia eli ISON-komeettaa. Luettelomerkinnällä C/2012 S1 tunnetun kiertolaisen löysivät Vitali Nevski ja Artem Novichonok viime vuoden syyskuussa International Scientific Optical Network -havaintoverkoston 40-senttisellä kaukoputkella. Siitä siis nimi ISON, vaikka komeetan nimi voisi olla löytäjiensä mukaan myös Nevski-Novichonok.  

Löytöhetkellä komeetan kirkkaus oli 18,8 magnitudia eli sen olisi pitänyt olla noin 100 000 kertaa kirkkaampi, jotta se olisi erottunut paljain silmin. Aurinkoa lähestyessään komeetta kuitenkin kirkastuu kaiken aikaa, mutta kuinka paljon? Huimimmat arviot ovat povanneet komeetan näkyvän kirkkaimmillaan jopa keskellä päivää.

ISON sai julkisuutta jo syyskuun lopulla, jolloin se ohitti Marsin reilun 10 miljoonan kilometrin etäisyydeltä. Punaista planeettaa kiertävä Mars Reconnaissance Orbiter onnistui ottamaan ohikiitävästä komeetasta kuvia, mutta ne eivät olleet kovin kummoisia. 

Kuva: ISON Hubble-avaruusteleskoopin kuvaamana huhtikuussa ja lokakuussa. Keväinen kuva on suurennettu samaan mittakaavaan tuoreen otoksen kanssa. Kuva: NASA/ESA/STScI

Viime vuoden syyskuussa löydetty komeetta ISON aiheutti tiedepiireissä ja mediassa kuhinaa, kun ratalaskelmat osoittivat, että komeetta pyyhkäisee Aurinkoa lähestyessään melko läheltä Marsia.

1. lokakuuta ISON ohittikin punaisen planeetan hieman runsaan 10 miljoonan kilometrin etäisyydeltä.

Marsin kiertoradalla olevat luotaimet ja pinnalla vaeltavat kulkijat suuntasivat havaintolaitteensa komeettaan jo ennen lähintä ohitusta. 29. syyskuuta Mars Reconnaissance Orbiter eli MRO käänsi huipputarkan HiRISE-kameransa (HiRISE) kohti lähestyvää jää- ja pölykimpaletta ja sai otettua siitä kuvia. Niissä näkyy ISONin ydintä ympäröivä toistaiseksi melko himmeä koma. Kuvissa yhden pikselin koko vastaa komeetan etäisyydellä 13,3 kilometriä. Ydin on arvioiden mukaan sitä pienempi.

ISON oli kuvien ottohetkellä noin 12,9 miljoonan kilometrin etäisyydellä Marsista ja MRO-luotaimesta, ja hieman yli 240 miljoonan kilometrin etäisyydellä Auringosta, jonka se ohittaa 28. marraskuuta lähimmillään 1,2 miljoonan kilometrin päästä.

Loppuvuodesta komeetan on arvioitu näkyvän kirkkaana kohteena, mutta komeettojen kirkkauden ennustaminen on aina hankalaa: ISON ei olisi ensimmäinen pettymyksen aiheuttanut "kirkas" komeetta. 

Valkovenäläinen Vitali Nevski ja venäläinen Artyom Novishonok löysivät 21. syyskuuta viime vuonna taivaalta pienen tuhrun Kislovodskin luona sijaitsevalla 0,4-metrisellä teleskoopilla.

Pian varmistui, että tuhru oli uusi komeetta, ja se löydettiin myös muutamista aikaisemmin otetuista kuvista, jolloin se tosin oli jäänyt tunnistamatta. Komeettansa Nevski ja Novishonok nimesivät ISONiksi, koska heidän käyttämänsä kaukoputki on osa venäläisvetoista kansainvälistä observatorioiden yhteishanketta International Scientific Optical Network ja sen automaattinen taivasta tarkkaileva teleskooppi auttoi löydössä.

Täsmällisesti kirjoitettuna komeetan koko nimi on C/2012 S1 (ISON).

Lähimmillään Aurinkoa ISON on 28. marraskuuta 2013, jolloin se on vain 1,2 miljoonan kilometrin etäisyydellä Auringosta. Etäisyys on vain sadasosa Maan ja Auringon välisestä matkasta. Monet ISONin kaltaisista, hyvin läheltä Aurinkoa kulkevista komeetoista lopulta hajoavat Auringon voimakkaassa painovoimaotteessa, ja näin saattaa käydä myös ISONille. Jos se selviää lähiohituksesta, tulee siitä kaikkien arvioiden mukaan hyvin kirkas ja se tulee hallitsemaan yötaivasta koko loppuvuoden ajan.