Video: Aalto-1:n raketti ja sen kyytiläiset esittelyssä

Video: Aalto-1:n raketti ja sen kyytiläiset esittelyssä

Enää vain noin 12 tuntia laukaisuun!

22.06.2017

Intian avaruustutkimusjärjestö ISRO julkaisi juuri ennakkovideon tulevasta lennosta. Siinä kerrotaan (englanniksi) lähinnä päähyötykuormana olevasta kaukokartoitussatelliitista, mutta mukana videolla on myös Aalto-1 – lyhyesti, mutta kuitenkin!

Samalla laukaisuvalmistelut etenevät lähtölaskennan mukaisesti: iltapäivällä Suomen aikaa kantorakettia suojannut liikuteltava hangaari siirrettiin kokonaan sivuun ja lukittiin kaukaisimpaan asemaansa raketista katsottuna. Juuri tätä kirjoitettaessa toisen vaiheen ajoaineiden tankkaus on käynnissä.

Kaikki näyttää siis erinomaisen hyvältä juuri nyt!

Aalto-1 on laukaisualustalla ja raketin lähtölaskenta on alkanut – katso kuvia laukaisukeskuksesta

PSLV C38 laukaisualustalla (Aalto-1 mukanaan)

Pitkä odotus alkaa todellakin olla ohi: Aalto-1 -satelliittia kuljettavan intialaisen PSLV-kantoraketin lähtölaskenta on alkanut.

PSLV:n lennon C38 laukaisu tapahtuu huomenna aamulla klo 6.59 Suomen aikaa. 

Intian avaruustutkimusjärjestö ISRO antoi eilen keskiviikkona lopullisen lupansa laukaisun tekemiseen, minkä jälkeen rakettia alettiin valmistella lähtölaskentaa varten. Se alkoi tänään torstaina aamulla Intian aikaa, tarkalleen 28 tuntia ennen laukaisua.

Vaikka lähtölaskennasta kuullaan yleensä vain viimeiset dramaattiset sekunnin, on kyseessä pitkä toimenpidelista, jonka tarkoituksena on valmistella raketti oikeassa järjestyksessä laukaisuvalmiuteen.

Olennaisinta on tankkaaminen, mikä tapahtuu hitaasti ja tarkasti. PSLV käyttää kiinteällä polttoaineella toimivia raketteja ensimmäisessä ja kolmannessa vaiheessaan. Näitä ei tarvitse enää tankata.

Neljännen vaiheen nestemäiset ajoaineet (polttoaine ja hapetin) on jo tankattu tänään aamulla, ja toisen vaiheen ajoaineiden tankkaus tehdään myöhemmin tänään ja yöllä. Neljäs vaihe on olennaisesti toista pienempi, joten sen tankkien täyttäminen sujui nopeasti.

Laukaisuaika on edelleen suunniteltu klo 5.29 huomenna aamulla Intian aikaa, eli klo 6.59 Suomen aikaa. Tiedetuubi näyttää laukaisun suorana.

Aalto-1 irtoaa raketista noin 23 minuuttia laukaisun jälkeen (07.22.08) ja alkaa toimia hieman sen jälkeen. Se avaa antenninsa, alkaa lähettää merkkisignaaliaan ja odottaa ohjeita maavalvomolta.

Ensimmäisen kerran Suomen päälle – ja Otaniemen maa-aseman kuuluviin – satelliitti tulee noin klo 11.30 perjantaina.

Jos kaikki on sujunut hyvin, pitäisi tämän virallisesti ensimmäisen Suomen avaruusalusrekisteriin tulevan satelliitin piipittää silloin iloisesti kotimaansa taivaalta!

Kuvat: ISRO

Juttua on päivitetty 22.6., kun Aalto-1:n tarkka irtoamisaika saatiin tietoon.

Otaniemen maa-asema valmistautuu Aalto-1:n ohjaamiseen – Jyväskylä myös valmiudessa kuunteluun

Otaniemen maa-asema valmistautuu Aalto-1:n ohjaamiseen – Jyväskylä myös valmiudessa kuunteluun

Aalto-1 laukaistaan avaruuteen perjantaina 23. kesäkuuta klo 6.59 Suomen aikaa, ellei mitään yllättävää tapahdu sitä ennen. Se vapautuu kantoraketista noin 20 minuutin kuluttua laukaisusta ja aloittaa pian omille teilleen päästyään toimintansa: sen antennit avautujat ja sen radio alkaa lähettää säännöllisesti majakkasignaalia joka kolmas minuutti.

22.06.2017

Sen signaali saatetaan kuulla jo Amerikasta pian laukaisun jälkeen, mutta Suomessa satelliitti on ensimmäisen kerran hyvin havaittavissa noin klo 11.30. Silloin sitä kuunnellaan erityisen suurella jännityksellä etenkin Aalto-yliopiston TUAS-talon katolla olevalla antennilla. 

Yllä oleva Aalto-yliopiston video kertoo siitä enemmän.

Otaniemen maa-asema tyytynee aluksi vain kuuntelemaan ja yrittää ottaa vastaan satelliitin majakkasignaalin loppuun koodattua telemetriatietoa, mikä kertoo satelliitin toiminnasta ja tilasta.

Pian sen jälkeen teekkarit lähettävät satelliitille käskyjä, joilla ensin vain testataan miten se ottaa käskyjä vastaan, mutta pian tämän jälkeen Aalto-1:n varsinainen käynnistäminen alkaa. Mikäli sen asento ei ole paras mahdollinen tai jos sen toiminnassa on omituisuuksia, näihin puututaan luonnollisesti ensin.

Aalto-1:ssä on myös tehokkaampi ns. S-kaistalla toimiva radio, jonka kautta lähetetään mm. hyötykuormana olevan spektrikameran kuvia. Varmuuden radio, kuten ei myöskään kamera, eivät kuitenkaan ole aluksi toiminnassa, vaan ne kytketään päälle vasta sen jälkeen, kun satelliitin toiminta on saatu vakaaksi. Satelliitin Turussa tehty radiotutkimuslaite myös kytketään päälle myöhemmin. Ilmatieteen laitoksen sähköpurjekoe käynnistetään vasta myöhemmin, lennon lopussa.

Kuten Aalto-2:n vaikeudet ovat osoittaneet, ovat satelliitin ensimmäiset päivät avaruudessa mahdollisesti vaikeita, ja siksi sen toimintoja seurataan ensin tiiviisti ja sitä aletaan varsinaisesti käyttää vähitellen. Olennainen ero nyt Aalto-2:een verrattuna on se, että Aalto-1 on testattu paljon paremmin, sitä on tehty pitkään ja huolella, minkä lisäksi siihen voidaan olla kunnolla suoraan yhteydessä Otaniemestä useampaan kertaan vuorokaudessa.

Aalto-1:n majakkasignaali on nimensä mukaisesti merkkilähetys, jonka tärkein tehtävä on vain kertoa, että satelliitti on toiminnassa. Kyseessä on morsekoodi, jota voi kuunnella ihan tavallisin radiolaittein, kunhan vain tietää mitä kuunnella, milloin ja miten.

Majakkasignaalin taajuus on 437,220 MHz, ja sen vastaanottoon tarvitaan tälle aallonpituusalueelle tehty radiovastaanotin, sopiva suunta-antenni sekä lasketut tiedot siitä, missä ja miten satelliitti kulkee taivaan halki. Jos signaalin saa kuuluviin, se on tällainen (joskin todellisuudessa signaalissa lienee enemmän häiriöitä):

Satelliittien ylilentojen radat ja ajankohdat voi laskea mm. täällä olevilla ohjelmistoilla. Aalto-1:n lopulliset ratatiedot tulevat varsin pian useille sivustoille näkyviin, mutta alustavat tiedot ja muita lisätietoja Aalto-1:n kuuntelusta radioamatöörilaittein on täällä: HAM radio information for contacting Aalto-1 satellite (OH2A1S)

Hankasalmen antenni

Jyväskylän luona Hankasalmen observatoriolla varaudutaan myös kuultelemaan Aalto-1:n signaalia – tosin tähtiharrastajilla on käytössään astronomiset laitteet: yhteyttä otetaan tarkoitusta varten hieman muunnellulla radioteleskoopilla.

"Hankasalmen observatorion radioteleskooppi on alun perin venäläinen säätutka", kertoo Jyväskylän Siriuksen puheenjohtaja Arto Oksanen.

"Siinä on kolmemetrinen lautasantenni, joka hankittiin vuonna 2003 aluksi Siriuksen Nyrölän observatorioon, mutta sieltä se siirrettiin huollettuna vuonna 2006 Hankasalmen observatorioon."

Kun teleskooppi oli saatu Hankasalmelle sillä aloitettiin aurinkohavainnot, aluksi 1 GHz taajuudella ja myöhemmin 10 GHz taajuudella. Vuodesta 2011 alkaen teleskooppi on havainnut Aurinkoa aina kun se on ollut yli 10 asteen korkeudella. Havainnot aloitetaan automaattisesti aamulla ja lopetetaan illalla. Auringon radioteho mitataan 100 kertaa sekunnissa ja erityshavaintokohteena ovat auringon radiopurkaukset.

"Aalto-1 -satelliitista kuultuamme ajattelimme että miksei radioteleskooppia voisi käyttää sen kuuntelemiseen", Oksanen kertoo. 

"Otimme yhteyttä Aalto-yliopistoon ja saimme tietoa satelliitin radioista ja käytettävistä taajuuksista. Matalammalla 435 GHz taajuudella satelliitti lähettää telemetriatietoa ja sen vastaanotto pitäisi olla aika helppoa. Olemme vastaanottaneet englantilaista FunCube-satelliittia pienellä antennilla ja tietokoneen softaradiolla. Haastavampaa on 2,4 GHz taajuudella lähetettävä data, mm. satelliitin ottamat kuvat."

Tämä suurempi mikroaaltojen alueella oleva taajuus vaatii parempia laitteita, tosin hinta sinällään ei ole este: Sirius hankki parilla kympillä sopivan mikroaaltopään Kiinasta.

Se sekä vahvistaa signaalin että muuttaa taajuuden matalammaksi, joka kulkee paremmin koaksiaalikaapelissa antennista noin 50 metrin päässä olevaan ohjaushuoneeseen. 

Ohjaushuoneessa on USB-tikun tyyppinen ohjelmistoradio (periaatteessa kyseessä on Digi-TV -vastaanotin) ja tietokone, jossa on softaradio-ohjelma.

"Tavoitteenamme on saada vastaanotto toimimaan niin että voimme vastaanottaa satelliitin lähetyksiä heti kun ne alkavat", toteaa Oksanen. 

Yllä olevassa kuvassa Sampsa Lahtinen asentaa mikroaaltopäätä Hankasalmen observatoriossa olevaan antenniin.

Näin Aalto-1 laukaistaan avaruuteen ylihuomenna

PSLV C38

Tätä on odotettu: yli vuoden ajan laukaisuaan odottanut Aalto-1 on viimeinkin lähdössä matkaan. Sitä kuljettanut raketti on odottamassa Intiassa ja kaikki näyttää nyt olevan kunnossa. Vaikka Aalto-2:sta tuli ensimmäinen suomalaissatelliitti avaruudessa, nousee ensimmäisenä virallisesti suomalaiseen avaruusalusrekisteriin laitettava satelliitti matkaan nyt perjantaina aamulla.

Aalto-yliopiston satelliittitiimi oli valmistautunut laukaisemaan Aalto-1:n avaruuteen jo vuonna 2015, mutta laukaisijaksi valitun SpaceX:n Falcon 9 -kantoraketin ongelmien vuoksi ensin satelliitin lentomallin – siis varsinaisen avaruuteen menevän satelliitin – valmistumista hidastettiin ja sitten sekin on joutunut odottelemaan ensin Otaniemessä ja sitten Hollannissa laukaisuvälittäjän tiloissa aina tähän kevääseen saakka.

Isoissa amerikkalaiskuvioissa pieni Aalto-1 oli altavastaajana, mutta viime aikoina nanosatelliittien laukaisijana kunnostautuneelle Intialle suomalaissatelliittikin oli tervetullut kyytiläinen. Niinpä paikka raketista järjestyi nopeasti, tosin Intiankin kiireisen laukaisuohjelman vuoksi tämän raketin laukaisua jouduttiin lykkäämään huhtikuusta tähän kesäkuuhun.

Nyt kuitenkin PSLV-kantoraketti on valmiina matkaan Sriharikotan niemimaalla sijaitsevassa Satish Dhawan avaruuskeskuksessa ja se on tarkoitus laukaista matkaan klo 6.59 Suomen aikaa (klo 9.29 paikallista aikaa).

Kyseessä on 17. tämän PSLV (Polar Satellite Launch Vehicle) -raketin XL-version laukaisu ja kaikkiaan 39. PSLV:n laukaisu. Suurimmassa versiossa raketin runkoon on kiinnitetty kuusi kiinteällä polttoaineella toimivaa apurakettia. Syyskuussa 1993 ensilentonsa tehneen raketin lennoista vain yksi on epäonnistunut kokonaan, joten sitä voi pitää varsin luotettavana. XL-version kaikki lennot ovat sujuneet suunnitellusti.

Raketin päähyötykuormana on intialainen kaukokartoitussatelliitti Cartosat-2E. Tämän 712 kg painavan satelliitin lisäksi kyydissä on 30 muuta satelliittia, joiden joukossa on myös Aalto-1.

Suurin kanssamatkustajista on intialainen opiskelijasatelliitti NIUSAT, jonka massa on 15 kg.

Aalto-1:n kaltaisia nanosatelliitteja on 29, ja ne on tehty Suomen lisäksi Itävallassa, Belgiassa, Iso-Britanniassa, Chilessä, Tshekissä, Ranskassa, Saksassa, Italiassa, Japanissa, Latviassa, Liettuassa, Slovakiassa ja Yhdysvalloissa. Mukana on myös yksi intialainen pikkusatelliitti. Kansainvälinen väri lennolle tulee ennen kaikkea siitä, että raketti vie taivaalle loput QB50-parven satelliiteista, joita ei lähetetty avaruuteen avaruusasemalta. Aalto-2 oli yksi näistä avaruusasemalta lähetyistä QB50-satelliiteista.

Kaikkiaan PSLV:n kuoman massa on 955 kg.

Laukaisuvalmis raketti on 44 metriä korkea ja sen massa on noin 320 tonnia. Se pystyisi viemään matalalle kiertoradalle 3,8 tonnia massaltaan olevan lastin, joten tällä lennolla raketti ei ole suorituskykynsä rajoilla.

Raketti vie satelliitit 505 kilometrin korkeuteen Maata kiertävälle ns. aurinkosynkroniselle kiertoradalle, joka kulkee Maan napojen kautta. Tai melkein: radan kaltevuus päiväntasaajan suhteen on 97,44 astetta. Aalto-1 irtaantuu raketista noin 20 minuuttia laukaisun jälkeen, eli noin klo 7.20 Suomen aikaa perjantaina.

Yllä oleva piirros näyttää miten laukaisu sujuu.

Aalto-1 tulee siis kulkemaan säännöllisesti Suomen päältä ja se pystyy kuvaamaan Suomeakin joka päivä. Siihen voidaan olla suoraan yhteydessä Otaniemen maa-asemalta joka päivä pitkiä aikoja. Tässä mielessä se siis poikkeaa Aalto-2:sta, jonka rata oli lähempänä päiväntasaajaa ja mihin voitiin olla yhteydessä vain noin 10 minuuttia päivässä. Kuten Aalto-2:een, voidaan Aalto-1:een olla yhteydessä myös muulloin yhteistyöasemien kautta, mutta niiden välityksellä tehdyt yhteydet eivät toimi niin hyvin kuin suora kontakti omalta asemalta Otaniemestä.

Tuore tieto: Aalto-1:stä tulee juhannussatelliitti

Intian avaruustutkimusorganisaatio ISRO kertoi eilen, että seuraava PSLV-raketin laukaisu tehdään 23. kesäkuuta. Siis ensi viikon perjantaina, juuri ennen juhannusta.

Meikäläisittäin tästä laukaisusta tekee kiinnostavan se, että Aalto-1 on sen mukana; odotettuaan pitkään matkaan pääsyä SpaceX:n Falcon 9 -raketilla Aalto-yliopiston satelliittitiimi alkoi laukaisuvälittäjänsä kanssa etsiä toista kyytiä taivaalle ja päätyi viime kevättalvena katsomaan kohti Intiaa.

Intia ei suinkaan ole mikään avaruuden kehitysmaa, sillä maalla on käytössään koko joukko luotettavaksi osoittautuneita kantoraketteja. Niistä paras lienee pari viikkoa sitten lentonsa tehnyt raskas kantoraketti GSLV.

Paitsi kantoraketeissa, ovat intialaiset tehneet omia satelliittejaankin jo pitkään. Tällä ensi viikon laukaisulla päähyötykuormana on Cartosat-2E, joka on monikanavaisella kameralla varustettu kaukokartoitussatelliitti.

Samanlainen satelliitti laukaistiin avaruuteen jo viime helmikuussa, jolloin raketin mukana lähetettiin myös ennätyksellinen määrä (104!) pieniä nanosatelliitteja. Nytkin kyydissä on Aalto-1:n lisäksi 22 muuta satelliittia. Näistä kahdeksan kuuluu QB50-satelliittiparveen, joista suurin osa lähetettiin matkaan avaruusasemalta nyt toukokuussa.

Satelliitit ovat tällä hetkellä jo raketin nokassa ja laukaisuvälittäjä ISL kertoo, että ne ovat hyvissä voimissa ja akut täynnä virtaa.

Siis: Aalto-1 on pian avaruudessa ja Otaniemessä on käsillä pian jo toinen kerta, kun he pääsevät ottamaan yhteyttä omaan satelliittiinsa avaruudessa. Aalto-1:n rata on tätä varten parempi kuin Aalto-2:n, koska ykkönen tulee kulkemaan radallaan maapallon napojen kautta ja se lentää suoraan Suomen päältä useita kertoja vuorokaudessa.

Aalto-satelliittitiimi siis viettää tämän juhannuksensa työn parissa.

Aalto-2 on hiljaa – se joko mököttää, sekoilee tai on hiipunut

Aalto-2 (keskellä) laukaisun jälkeen

Kuten jo eilen uutiset kertoivat, on Otaniemen opiskelijasatelliitti Aalto-2 nyt hiljaa. Samalla kun yhteyttä koetetaan palauttaa, keskitytään jo Aalto-1:n laukaisuun sekä siihen, että sen lento toiminta avaruudessa hieman pitempään.

Tällä kerralla sanonta "no news is good news" ei pitänytkään paikkansa: viime viikon hiljaisuus Aalto-2:ta koskevassa uutisoinnissa johtui siitä, että huolestumisen määrä kasvoi koko ajan.

Aalto-2 lähetettiin Kansainväliseltä avaruusasemalta kiertoradalleen 25. toukokuuta ja se aloitti toiminnan juuri suunnitelman mukaisesti. Sen niin sanottu majakkasignaali – helposti kuultava merkkiradiolähetys – saatiin kuuluviin jo satelliitin tehdessä ensimmäistä kierrostaan maapallon ympäri ja myöhemmin illalla satelliitti oli jo yhteydessä Otaniemen maa-asemaan.

Satelliitin ensimmäiset päivät ja viikot avaruudessa ovat aina kriittiset, ja siksi Aalto-2:n satelliittitiimi eteni satelliittinsa käyttöönotossa rauhallisesti. Se varmisti, että Aalto-2:n antennit ja anturit olivat avautuneet ja energiajärjestelmä latasi akkuja.

Ongelmana kuitenkin oli se, että Otaniemestä voitiin olla suoraan yhteydessä satelliittiin vain kymmenisen minuuttia päivässä, kun Aalto-2 nousi radallaan horisontin yläpuolelle. Olisi ollut parempi, mikäli satelliitti olisi kulkenut suoraan maa-aseman ylitse, jolloin yhteysaika olisi ollut pitempi ja yhteyden laatu parempi.

Neljä päivää vapautuksen jälkeen satelliitin signaalissa alkoi ilmetä häiriöitä ja ilmeet maavalvomossa alkoivat vakavoitua.

”Näimme muutaman kerran epäsäännöllisyyksiä majakkasignaalissa, eli satelliitin itsenäisesti lähettämässä lyhyessä tiedotteessa. Sitten satelliitti viestitti, että se oli käynnistynyt uudelleen ja sen jälkeen majakkasignaali ja yhteys katosivat”, kertoo opiskelijoiden satelliittitiimiä vetävä professori Jaan Praks Aalto-yliopiston tiedotteessa.

Siitä, missä tilassa Aalto-2 on nyt, ei ole täyttä selvyyttä. Se voi olla toiminnassa, mutta sen radiot ovat rikkoontuneet tai ohjelmisto-ongelman vuoksi poissa päältä. Se voi toimia vajavaisesti esimerkiksi siten, että se käynnistyy koko ajan uudelleen, koska jokin vikatilanne käskee sen sammumaan ja käynnistymään uudelleen heti käynnistymisen jälkeen.

Todennäköisempää on kuitenkin se, että avaruuden voimakas säteily on vaurioittanut jotain osaa tai suuret lämpötilavaihtelut ovat saaneet aikaan ongelmia sähkönsyöttöjärjestelmässä.

Satelliittiin yritetään vielä saada yhteyttä paitsi Otaniemestä, niin myös Hollannissa, Dwingeloossa olevalla radioteleskoopilla. Mykistyneitä pikkusatelliitteja on saatu näin toimimaan muutamia kertoja, ja tämä mahdollisuus halutaan vielä myös käyttää.

Odotettua enemmän oppimista

Syntynyt tilanne on ikävä, mutta samalla yksi oppikurssi lisää satelliittitiimille: valitettavasti epäonnistumiset ovat osa avaruuslentojen maailmaa, ja ammattilaisten tulee pystyä myös toimimaan häiriötilanteissa ja selvittämään mikä mahdollisesti on mennyt pieleen.

Aalto-2:n vikoja onkin koetettu saada aikaan laboratoriossa satelliitin insinöörimallilla, mutta toistaiseksi siinä ei ole onnistuttu. Samoin satelliitin ohjelmistoja käydään läpi siltä varalta, että sieltä löytyy vika.

Tärkeintä on kuitenkin varmistaa se, että maa-aseman toiminnassa ja yhteydenpidossa satelliitin kanssa ei ole ollut mitään sellaista, mikä olisi saanut aikaan satelliitin mykistymisen. Tämä on erittäin tärkeää siksi, että Aalto-1 on pääsemässä pian avaruuteen ja Otaniemen teekkarit pääsevät pian uudelleen paapomaan satelliittia läpi ensimmäisten, kriittisten päivien.

Aalto-1 on monimutkaisempi, mutta sitä on tehty pitemmän aikaa sekä testattu olennaisesti Aalto-2 -satelliittia paremmin – laukaisun pitkästä myöhästymisestä on siten ollut jotain hyötyäkin.

Lisäksi Aalto-1:n toiminta avaruudessa alkaa paljon pienempää veljeään nopeammin; Aalto-2 matkasi ensin avaruusasemalle ja vapautettiin sieltä omille teilleen yli kuukauden odottelun jälkeen. Aalto-1 laukaistaan suoraan kiertoradalle ja alkaa toimia saman tien.

Aalto-2:n taustalla on myös laukaisutavan vaihto, sillä sitä ei suunniteltu alun perin avaruusasemalta lähetettäväksi. Niinpä satelliittiin jouduttiin tekemään lyhyellä varoitusajalla olennaisia muutoksia muun muassa sähköjärjestelmään. 

Jos Aalto-2 ei tokene, niin sen tieteelliset mittaukset jäävät tekemättä. Se on luonnollisesti menetys, kuten myös satelliitin toiminnan ennenaikainen loppuminen on pettymys. Sen sijaan jo nyt voidaan iloita siitä, että Aalto-satelliittien kehittäminen on synnyttänyt Suomeen uuden teollisuudenalan, jolla on suuria mahdollisuuksia tulevaisuudessa.

Otsikkokuvassa Aalto-2 putkahtaa ulos laukaisusovittimesta omalle kiertoradalleen. Suomalaissatelliitti on keskimmäinen kolmesta cubesatista. Juttu perustuu osin Aalto-yliopiston tiedotteeseen.

Nyt tapahtuu: Aalto-1 lähti kohti laukaisupaikkaa

Pitkä odottelu alkaa olla ohi, sillä Aalto-1 on tätä kirjoitettaessa matkalla Intiaa, mistä tämä ensimmäinen suomalaisrekisteriin laitettava satelliitti lähetetään avaruuteen näillä näkymin kesäkuun alkupuolella.

Aalto-1 -blogiVaikka viime viikkoina päähuomio on ollut Aalto-2 -satelliitissa, joka on jo avaruudessa Kansainvälisellä avaruusasemalla. Se lähetetään sieltä ulos avaruuteen, eli "kunnolla" avaruuteen ensi tiistaina klo 14.30 Suomen aikaa.

Sen edeltäjä, kovasti Falcon 9 -kantoraketin ongelmien vuoksi viivästynyt Aalto-1 pääsee näillä näkymin sen seuraksi Maata kiertämään kesäkuussa.

Konkreettiset valmistelut tätä varten ovat nyt alkaneet: satelliitti on matkalla Intiaan kohti Sriharikotan niemimaalla sijaitsevaa Satish Dhawanin avaruuskeskusta, missä se asennetaan kesäkuun alussa PSLV-raketin nokkaan.

Laatikot, joissa Aalto-1 kumppaneineen ovat matkalla Intiaan, ovat otsikkokuvassa kuvattuna Delftissä, Hollannissa, juuri ennen matkaan lähtöä.

Aalto-1 on askeleen lähempänä avaruutta – Aalto-2 pääsee pian toimintaan

Aalto-1 laukaisusovittimen sisällä

Asiat menevät nyt eteenpäin ja Suomesta on tulossa kaikkien määritelmien mukaan pian avaruusvalta: Aalto-2 singotaan ulos avaruusasemalta ensi tiistaina ja Aalto-1:n laukaisu tulee koko ajan lähemmäksi.

Tietysti näin viime hetkellä on tapahtunut taas pieniä viivytyksiä. 

Kun vielä maaliskuussa näytti siltä, että Aalto-1:n laukaisu tapahtuisi jo huhtikuun lopussa, on lento nyt suunnitteilla kesäkuun  alkuun. Intialaisen PSLV:n laukaisua on lykätty vähä vähältä koko ajan hieman eteenpäin, mikä johtuu osaltaan siitä, että mukaan rakettiin otetaan näin viime hetkellä Aalto-1:n kaltaisia satelliitteja, joita ei oltu alun perin suunniteltu lennolle.

Koska raketissa on tilaa, voidaan satelliitteja ottaa kyytiin lyhyelläkin varoitusajalla. 

PSLV-kantoraketin laukaisua osaltaan lykkäsi myös samalta Satish Dhawanin avaruuskeskukselta viime viikolla laukaistu toinen raketti, joka vei Etelä-Aasian maita varten tehdyn tietoliikennesatelliitin geostationaariradalle.

Aalto-1:n laukaisuvalmistelut ovat edenneet siten, että satelliitti siirrettiin viime viikolla PSLV-raketissa käytettävään niin sanottuun laukaisusovittimeen. Satelliitit asennetaan rakettiin sovittimen sisään ja sovitin kiinnitetään raketin nokkaan päähyötykuorman alle. Satelliitit laukaistaan sovittimesta avaruuteen omille teilleen.

Tämä toimenpide (mistä yllä oleva kuva on) tehtiin Hollannissa, Delftissä samassa puhdastilassa, missä Aalto-1 asennettiin noin vuosi sitten Falcon 9 -kantoraketin kanssa käytettävän sovittimen sisään. Suomalaissatelliitti omn odottanut lentoaan koko ajan Alankomaissa, mutta on viimein juuri näinä päivinä lähdössä matkalleen kohti Intiaa.

Tällä hetkellä siis laukaisu on suunnitteilla kesäkuun alkuun.

Kun Aalto-2 laukaisiin avaruuteen noin kuukaisi sitten, pohdittiin monissa paikoissa muuttuiko Suomi silloin avaruusvallaksi.

Aalto-2 laukaisiin avaruuteen jo 18. huhtikuuta Cygnus-avaruusrahtialuksen mukana ja alus on ollut kiinnitettynä avaruusasemaan huhtikuun 22. päivästä alkaen.

Virallista määritelmää avaruusmaalle ei ole, mutta sellaisena voi pitää sitä, että kyseisen valtion rekisterissä oleva satelliitti on avaruudessa … mieluiten vielä toiminnassa.

Näin ollen Aalto-2 ei tehnyt Suomesta avaruusvaltiota, koska se on virallisesti rekisteröity Belgiaan, eikä satelliitti ole vielä avaruudessa, vaikka onkin jo kiertoradalla. Sehän sijaitsee parhaillaan Kansainvälisen avaruusaseman sisällä, miellyttävästi samoissa olosuhteissa avaruuslentäjien kanssa.

Mutta pian se pääsee toimintaan!

Ensimmäiset QB50-parven satelliitit – joista yksi Aalto-2 on – singottiin ulos asemalta eilen. Cygnuksen mukana on kaikkiaan 28 QB50-satelliittia, eikä niitä kaikkia voida lähettää avaruuteen avaruusaseman sisältä kerralla.

Laukaistavat satelliitit siirretään Cygnuksen sisältä aseman japanilaisen Kibo-laboratorion sisälle, missä ne asetetaan siellä olevan ilmalukon sisälle laukaisusovittimissaan. Ilmalukko suljetaan sisäpuolelta, tyhjennetään ilmasta ja avataan ulkopuolelta, jolloin robottikäsivarsi voi ottaa satelliitit päähänsä. Ne suunnataan ennalta tarkasti laskettuun turvalliseen suuntaan ja ponnautetaan sovittimen sisällä olevien jousien avulla omille teilleen.

Tässä ensimmäisessä lähetyssarjassa on seitsemän usean satelliitin rypästä, ja loput satelliiteista lähetetään ensi viikolla. 

Aalto-2 on tässä toisessa ryppäässä, ja näillä näkymin se pääsee maistamaan avaruuden olosuhteita ja aloittamaan toimintansa tiistaina 23. toukokuuta: sen lähetys avaruusasemalta tapahtuu klo 14.30 Suomen aikaa. 

Aalto-yliopistossa valmistaudutaan jo ottamaan vastaan Aalto-2:n signaali. Avaruusasema ei nouse kuin noin 10 asteen korkeudelle eteläisen Suomen horisontista katsottuna, mutta jos satelliitti alkaa toimia normaalisti, siihen saataneen yhteys myös Otaniemestä.

Joka tapauksessa yhteydenpitoon Aalto-2:n kanssa käytetään pääasiassa paremmissa paikoissa olevia yhteistyökumppanien maa-asemia.

Aalto-1 tulee puolestaan olemaan Maan ympärillä napojen kautta kulkevalla radalla, joten se tulee lentämään myös komeasti suoraan Suomen päällä.

Juttua on päivitetty 18. toukokuuta klo 12.30 Aalto-2:n tarkentuneella lähetysajalla.

Video: Katso Aalto-2:ta kuljettaneen raketin laukaisu 360°-laseillasi

Video: Katso Aalto-2:ta kuljettaneen raketin laukaisu 360°-laseillasi

Muun muassa Aalto-2 -satelliittia kuljettanut Cygnus-avaruusrahtialus laukaistiin matkaan eilen tiistaina onnistuneesti.

19.04.2017

Kyseessä oli ensimmäinen kerta, kun Nasa välitti laukaisun virtuaalilaseilla katsottavassa muodossa striimattuna 360°-videona; tämä video on nyt yllä ja tunnelmaan pääsee näin jälkikäteenkin.

Juuri nyt Cygnus kipuaa korkeammalle kiertoradalle ja saapuu lauantaina iltapäivällä Suomen aikaa Kansainvälisen avaruusaseman luokse.

Astronautit Peggy Whitson ja Thomas Pesquet ottavat siitä kiinni aseman robottikäsivarrella klo 13.05 Suomen aikaa – jos kaikki menee suunnitellusti.

Sen jälkeen kaksikko laittaa Cygnuksen avaruusaseman Unity-moduulin kohti Maata (alaspäin) osoittavaan telakointiporttiin.

Alustavien tietojen mukaan Aalto-2:n vapauttaminen omille teilleen avaruuteen saattaa tapahtua vielä eilen kaavailtua pikemmin: suomalaissatelliitti ja muut QB50-parven satelliitit saattavat päästä toimintaan jo toukokuun alussa!