tulevaisuus

2020-luku on avaruuden uudisraivaajien vuosikymmen

Rautatie horisonttiin

Näin vuodenvaihteessa katsellaan taakse ja pohditaan tulevaa. Tällä kerralla näkökulma on usein ollut yhden vuoden sijaan vuosikymmen, koska vuosiluku kirjoitetaan nyt futuristisesti 2020.

Monissa lehtijutuissa ja nettikirjoituksissa on siksi ollut paljon ennusteita siitä, mitä kaikkea seuraavat kymmenen vuotta tuovat tullessaan. Yksi asia on kuitenkin jäänyt lähes kaikilta huomaamatta: avaruus. Vaikka seuraavaa saatetaan irvailla vuonna 2030, uskallan silti väittää, että edessä on suuri muutos, jonka saa aikaan lisääntyvä ja laajentuva avaruustoiminta.

Pohja tälle suurelle muutokselle on jo luotu. Suurin yksittäinen tekijä on SpaceX, jonka Falcon 9 -raketti on tuonut uudelleenkäytettävyyden satelliittien laukaisuun. 

Nyt kyseessä on vain raketin ensimmäinen vaihe, joka palaa alas, huolletaan ja käytetään uudelleen useampaankin kertaan. Tekeillä on kuitenkin uusi, suuri raketti, joka on täysin uudelleenkäytettävä. Sillä voidaan laukaista suuriakin kuormia edullisesti ja kätevästi avaruuteen, niin Maata kiertävälle radalle kuin myös Kuuhun ja Marsiin.

Tämä Super Heavy -niminen raketti ja sen toisena vaiheena toimiva Starship -alus eivät ole vielä lentäneet, mutta SpaceX:n mukaan ensimmäiset kunnolliset koelennot tehdään tänä vuonna. Rutiinikäyttöön raketti tulisi parin vuoden päästä. 

Starship ja SuperHeavy SpaceX:n piirroksessa
Starship ja SuperHeavy SpaceX:n piirroksessa.

SpaceX:n puheet ovat olleet aina tähän mennessä suuria ja suunnitelmien aikataulut ovat venyneet, mutta yhtiö on tehnyt kaiken lupaamansa vastoinkäymisistä oppia ottaen. Vaikka uuden raketin käyttöönotto viivästyisikin, niin silti se tulee käyttöön siten, että se ennättää myllertää tulevaa vuosikymmentä.

Eikä SpaceX ole yksin. Blue Origin on tekemässä New Glenn -rakettia, joka on lähes samaa kokoluokkaa ja uudelleenkäytettävä. Yhtiöllä on kokemusta on pienemmän New Shepard -raketin lennättämisestä. Sen avulla yhtiö aikoo aloittaa avaruusturistilennot tämän vuoden aikana. 

Myös perinteiset rakettiyhtiöt ovat heränneet: niin Euroopassa kuin Kiinassakin kehitellään uudelleenkäytettäviä raketteja. Kiinassa niitä jo testataan, ranskalaiset tähtäävät koelentoon vuonna 2022.

New Glenn -kantoraketti Blue Originin hahmotelmassa
New Glenn -kantoraketti Blue Originin hahmotelmassa.

Avaruusturismi alkaneekin tänä vuonna oikeasti, sillä viime vuoden aikana niin Blue Origin kuin Virgin Galactic tekivät koelentoja aluksillaan siten, että edessä ovat nyt viimeiset testit ennen maksavien matkustajien päästämistä mukaan.

Näitä ensimmäisiä avaruusturistien lentoja voi arvostella niiden ympäristövaikutusten vuoksi, sillä niin SpaceShip2:n kuin Blue Originin kapselinkin sinkoaminen hieman yli sadan kilometrin korkeuteen tuottaa varsin paljon päästöjä matkustajaa kohden. Lisäksi suuri osa matkustajista lentää yksityiskoneillaan paikkoihin, mistä avaruushyppäyslennot tehdään.

Vaikka nämä lennot ovat hyvin lyhyitä, eivätkä alukset muuta kuin piipahda nopeasti avaruuden puolella, voivat matkustajat nähdä kauniin maapallon korkealta ja kokea painottomuuden. Toivottavasti edes osa heistä saa niin sanotun Overview-efektin, eli etäisyysvaikutuksen – oudon tunteen, joka muuttaa käsityksen maapallosta. 

Maisema nähtynä Virgin Galacticin VSS Unity -aluksesta
Maisema nähtynä Virgin Galacticin VSS Unity -aluksesta sen ensimmäisen avaruuslennon aikana joulukuussa 2018. Alus nousi 83 kilometrin korkeuteen, mutta turistilennoilla tarkous on nousta yli sataan kilometriin.

Monet astronautit kertovat tästä lähes uskonnollisesta hetkestä, jolloin Maa näyttää tyhjän avaruuden keskellä olevalta planeetalta, jonka ympärillä on vain ohuen ohut, herkkä ilmakehä. Kartoista tuttuja rajoja ei näe maiden ympärillä, ja maanpäällisten konfliktien syyt tuntuvat mitättömiltä.

Jos edes osa avaruusturisteista kokee tämän, niin hyvä. Ja mitä enemmän on avaruusturisteja, niin sitä suurempi osa ihmisistä tajuaa planeettamme ainutlaatuisuuden sekä sen, että sitä kannattaa suojella kaikin mahdollisin keinoin.

Avaruusturismi saattaa siis olla uuden ajan ympäristöliikkeen alku.

Kuuluisa Apollo 8 -lennolla otettu kuva maapallosta
Kuuluisa Apollo 8 -lennolla otettu kuva maapallosta.

Toinen tulevana vuosikymmenenä varmasti elämänmenoa muuttava asia ovat megakonstellaatiot, eli avaruudessa olevat valtavat satelliittilaumat. Monet yhtiöt suunnittelevat tuhansien satelliittien parvia, joiden avulla esimerkiksi nopea nettiyhteys voitaisiin luoda joka puolelle maapalloa. Tämä olisi upeaa: netti olisi kaikkialla kuin ilma ympärillä, ja lisäksi se olisi nopea ja edullinen. Tämän vaikutukset elämänmenoon olisivat yhtä suuret kuin matkapuhelimien tulo aikanaan. 

Moni tosin ei taida huomata eroa nykyiseen, koska useat olettavat kännyköiden toimivan jo nyt satelliittien avulla. Satelliittipaikannuslaitteetkin ovat tulleet jo niin arkisiksi, ettei monikaan tule ajatelleeksi raketteja ja avaruusajan alun kömmähdyksiä pizzeriaan Google Mapsin avulla suunnistaessaan. 

Avaruus on jo yhtä olennainen osa arkeamme kuin on toimiva viemäriverkosto. Ja tämä trendi tulee vain jatkumaan.

Megakonstellaatiot tosin ovat myös huolestuttavia. Ensinnäkin avaruudessa olevien satelliittien määrä tulee lisääntymään hurjasti. Nyt toimivia satelliitteja on maapallon ympärillä noin 2200, mutta pelkästään SpaceX:n suunnitelmissa on laukaista Starlink-systeemiinsä noin 12 000 satelliittia 2020-luvun puoliväliin mennessä ja kaikkiaan 42 000 myöhemmin. Kilpailevan OneWebin suunnitelmissa on ensin 650 satelliittia ja myöhemmin parituhatta lisää.

Starlinkin ensimmäisessä vaiheessa on 1584 satelliittia 72 kiertoradalla
Starlinkin ensimmäisessä vaiheessa on 1584 satelliittia 72 kiertoradalla. Kullakin 550 kilometrin korkeudessa olevalla radalla on 22 satelliittia.

Paitsi että taivaalle tulee ruuhkaa, niin tähtitieteen kannalta tilanne on hyvin ikävä. Satelliitteja vilisisi taivaalla kaukoputkien näkökentissä koko ajan, ja mikä ei olisi mukavaa, vaikka satelliitit onnistuttaisiin tekemään sellaisiksi, että ne eivät heijasta juurikaan Auringon valoa. Radiotähtitieteilijät eivät tietenkään ole iloisia siitä, että taivaalta tulevan radiosaasteen määrä lisääntyy.

Toisaalta tulevat jättiraketit ja avaruuteen menemisen hinnan romahtaminen tekee avaruusteleskooppien tekemisen edullisemmaksi. Kenties nyt rakenteilla olevan ELT-jättiteleskoopin seuraaja tehdään Kuun takapuolelle, missä maapallo satelliitteineen ei haittaa. Silti olisi mukavaa, että Maan päältäkin voisi ihailla tähtitaivasta samaan tapaan kuin järvimaisemaa on mukava katsella ilman horisontissa olevia moottoritiesiltoja. 

Megakonstellaatioiden hyödyt ovat kuitenkin suuria, ja niillä on osaltaan maapalloa edelleen supistava vaikutus: mitä enemmän koemme olevamme vain yksi ihmiskunta, sitä parempi. Myös maista, joissa nettiä sensuroidaan, voitaisiin päästä yhteyteen ulkomaailman kanssa.

Voi olla, että tämä on toiveajattelua, mutta historia on vienyt meitä koko ajan kohti vapaampaa, globaalimpaa maailmaa. Avaruus ja avaruustekniikka on ollut mukana tässä kehityksessä, ja tulevan vuosikymmenen aikana tulee olemaan vielä enemmän.

SpaceX laukaisi 60 uutta Starlink-satelliittia 7. tammikuuta 2020
SpaceX laukaisi 60 uutta Starlink-satelliittia 7. tammikuuta 2020. Litteät satelliitit täyttivät koko Falcon 9:n nokkakartion. Näissä on uusi, tumma pinnoite, minkä ansiosta ne eivät ole toivottavasti yhtä kirkkaita kuin aiemmat satelliitit.

Jos haaveiluvaihteen laittaa kunnolla päälle, niin avaruus voisi olla osaltaan auttamassa olennaisesti myös ilmastonmuutoksen hillitsemisessä ja torjunnassakin. Ensin osa saastuttavaa teollisuutta voidaan siirtää avaruuteen, missä raaka-aineita on yllin kyllin ja energiaa saa enemmän kuin on tarpeen. Sitten osa koko ajan paisuvasta ihmiskunnasta lähtee asumaan avaruuteen, joko Maan kiertoradalle tehtäviin siirtokuntiin tai kauemmaksi Kuuhun ja Marsiin. 

Vaikka Mars on varsin ankea paikka asua, ei äärimmäisen ilmastonmuutoksen kourissa oleva maapallokaan olisi nykyisenkaltaisen ihana. Voi olla, että osan ihmisistä on pakko siirtyä avaruuteen asumaan. 

Optimisti voi ajatella asiaa myös niin, että kun suuri osa ihmiskunnan saastuttavista toimista siirretään avaruuteen, niin maapallosta voitaisiin tehdä kuin suuri luonnonpuisto.

Vuosikymmenessä ei ihmiskuntaa kuitenkaan siirretä avaruuteen, mutta avaruus on varmasti seuraava suuri ihmiskunnan askel eteenpäin. Historiassa tällaisia hyppäyksiä ovat olleet maatalouden synty, kaupungit, teollinen vallankumous, elektroniikan tulo ja tuoreimpana tietotekniikka. Geenitekniikan lisäksi ihmisen siirtyminen elämään, asumaan ja toimimaan avaruuteen on varmasti seuraava samankaltainen hyppäys.

Se on jopa loogista: kun planeettamme on jäämässä pieneksi, pitää siirtyä sen ulkopuolelle. Avaruudessa tilaa ja raaka-aineita riittää.

Olen usein verrannut avaruutta Kaliforniaan. Kuivaa, autiomaata Tyynen valtameren rannalla pidettiin asumiseen kelvottomana, mitättömänä alueena, mutta kun sinne rakennettiin rautatie, sieltä löytyi kultaa ja siellä alettiin viljellä appelsiineja, tilanne muuttui täysin. Sinne muutti enemmän ihmisiä, se muuttui omavaraiseksi ja siitä tuli pian monessa mielessä maapallon edelläkävijä. Kaliforniassa synnytettiin Hollywood ja Piilaakso. Siitä tuli rikkain Yhdysvaltain osavaltio ja eräs maapallon vauraimmista paikoista. 

Avaruuden kanssa tulee käymään samoin. Olemme tähän saakka menneet sinne vankkureilla, mutta 2020-luvulla kiertoradalle vedetään rautatie. Uudisraivaajien aika tulee taas!


Avaruussiirtokuntia on pohdiskeltu jo 1930-luvulta alkaen. Tämä piirros on vuodelta 1970.

(Juttu on ilmestynyt Ursan blogina 10.1.2020)

 

Kansa haluaa kunnianhimoa ja astronautin

Ti, 09/20/2016 - 19:05 Jari Mäkinen

Lauantaina 10. syyskuuta järjestettiin joka puolella Eurooppaa varsin omalaatuinen tilaisuus. Jokaisessa Euroopan avaruusjärjestön ESA:n jäsenmaassa oli kutsuttu tavallisia kansalaisia keskustelemaan siitä, mitä avaruudessa kannattaisi tehdä, miltä avaruuslennot näyttävät heidän mielestään nyt ja kuinka avaruustoimintaa tulisi kehittää tulevaisuudessa. Näin tehtiin myös Suomessa.

22 maassa samanaikaisesti pidetty keskustelutilaisuus oli suoraa seurausta ESA:n ohjat viime kesänä ottaneen pääjohtaja Jan Wörnerin heittämästä haasteesta. Sen mukaan ESA:n pitäisi olla aiempaa avoimempi ja etsiä uudenlaisia yhteistyömuotoja muidenkin kuin perinteisten avaruusalan toimijoiden kanssa.

Jo ennen virkaansa astumista Wörner vertasi ESA:a sinfoniaorkesteriin, joka soittaa perinteisesti tarkan nuotiston mukaan sinfonioita, mutta jonka pitäisi pitää myös epämuodollisia “jammaussessioita”.

Wörner on järjestänyt jo aikaisemmin erilaisia sessioita, mutta nyt pidetty koko Euroopan laajuinen kansalaiskeskustelu oli niistä ehdottomasti massiivisin.

Noin 2 000 enemmän tai vähemmän tavallista kansalaista kerääntyi jäsenmaissa pidettyihin tilaisuuksiin, jotka oli organisoinut ESA:lle pariisilainen kansalaisvaikuttamiseen erikoistunut Missions Publiques -toimisto kansallisten kumppaniensa kanssa.

Kiivas päivä Ilmatieteen laitoksella

Keskustelu pidettiin luonnollisesti myös Suomessa. Yli 60 henkilöä vastasi myönteisesti elokuun alussa heitettyyn kutsuun saapua päiväksi puhumaan avaruudesta ja heistä 42 saapui mukaan. Tätä voi pitää varsin hyvänä lukuna, kun ulkona oli upea kesäinen päivä.

Kirjoittajan avaussanojen jälkeen Tekesin avaruustoiminnoista vastaava palvelujohtaja Kimmo Kanto kertoi hieman viimeaikaisista alan tapahtumista Suomessa ja Suomen avaruustoimista. Keskustelua edeltänyt viikko olikin kiivas ja kiinnostava, sillä peräti kaksi ESA:n korkeinta johtajaa oli käynyt Suomessa ja ESA oli heittänyt idean avaruusjärjestön tukemasta “avaruuskiihdyttämöstä”, avaruusalalla toimivien uusien yritysten hautomon perustamisesta Suomeen.

Suomessa on tällä hetkellä harvinaislaatuista pöhinää avaruustoimien suhteen, ja päivän aikana käyty keskustelu erityisesti alleviivasi tätä. Avaruusala on selvästi nyt nosteessa ja tätä nousukiitoa kannattaa pitää yllä!

Päivän aikana keskustelijat kävivät läpi pienissä ryhmissä kuutta eri aihekokonaisuutta lomakkeiden ja vapaan keskustelun merkeissä. Näitä pohjustettiin videoilla sekä lehdellä. Tarkoituksena oli antaa hieman tietoa keskustelun pohjaksi, mutta ei johdattaa liikaa mielipiteitä.

Ryhmiä oli saapunut vetämään opiskelijoita Meridiaani ry:stä, tähtitieteen opiskelijajärjestöstä. He kahlasivatkin läpi kysymyspatterin sekä luotsasivat puheita ryhmissä upeasti!

Tilaisuus pidettiin Ilmatieteen laitoksella, missä osallistujat saivat myös tutustua muun muassa laboratorioon, missä Mars-instrumentteja tehdään sekä testataan. Lisäksi Rosetta-luotaimen Philae-laskeutujan tiederyhmän jäsen Walter Schmidt tuli paikalle kertomaan tuoreimpia uutisia (sekä näyttämään myös toistaiseksi julkaisemattomia kuvia).

Virallisia tuloksia keskusteluista saadaan vielä odottaa tämän viikon loppuun saakka, mutta saadun palautteen mukaan osallistujat halusivat lähes yksituumaisesti lisää panostusta perustutkimukseen, Euroopan pysyvän erillään sotilaallisista avaruusohjelmista, toimia avaruusromun vähentämiseksi sekä ennen kaikkea käytännön sovelluksia arkiseen elämään.

Mitä Suomeen tulee, niin vastaajat antoivat hieman huutia viimeaikaiselle avaruusalan kunnianhimottomuudelle ja kaipasivat paitsi omaa astronauttia niin myös lisää intoa ja potkua meikäläiseen avaruustoimintaan. Innostusta ainakin on nyt ilmassa!

Lisätietoa keskustelusta on osoitteessa www.citizensdebate.space, jonne myös tulokset tulevat. Päivän esitykset ja netissä käyty keskustelu löytyvät tapahtuman Facebook-sivulla, jossa keskustelu jatkuu edelleen.

Piirros: Matti
Eräs osallistujista, nimimerkki Matti, kommentoi mietteitään myös piirroksen muodossa.

Kirjoittaja toimi keskustelun organisoijana Suomessa ja kirjoitti tämän saman tekstin myös Tekesiln spaceinfo.fi -sivulle.

Tule ja sano suorat sanat avaruuspäättäjille!

Ke, 08/24/2016 - 11:29 Jari Mäkinen
Avaruussukkula maapallon reunan päällä

Lauantaina syyskuun 10. päivänä pidetään ainutlaatuinen tilaisuus joka puolella Eurooppaa: tavalliset ihmiset voivat tulla kertomaan mitä mieltä he ovat avaruustoiminnasta ja -tutkimuksesta. Mitä pitäisi tehdä ja mitä ei kannattaisi tehdä? Tilaisuus pidetään myös Suomessa.

Kun Euroopan avaruusjärjestön uusi johtaja Jan Wörner astui virkaansa, hän halusi kutsua kaikkia  – ei vain asiantuntijoita – mukaan ideoimaan eurooppalaista avaruustoimintaa.

Avaruuslentojen, -rakettien ja -luotainten tekeminen on luonnollisesti varsin vaativaa asiantuntijatyötä, mutta avaruustoiminnan tavoitteiden hahmotteluun voi osallistua kuka tahansa aiheesta kiinnostunut.

Meillä kaikilla on mielipide siitä mikä on hyödyllistä ja mikä ei, ja mitä Euroopan kannattaisi tehdä avaruudessa: tulisiko jatkaa vaatimatonta puuhastelua maapallon ympärillä vai lähteä rohkeasti tutkimusmatkoille kauemmas avaruuteen? Pitäisikö matkaan lähettää astronautteja, vai ainoastaan robottiluotaimia? Vai kannattaisiko keskittyä vain suoraa hyötyä tuottaviin avaruushankkeisiin?

Siksi ESA järjestää 10. syyskuuta koko Euroopan kattavan kansalaiskeskustelun aiheesta, ja kaikki kutsutaan mukaan. 

Jokaisessa  Euroopan avaruusjärjestön jäsenmaassa järjestetään keskustelu, mihin kutsutaan 100 henkilöä ennakkoilmoittautumisten perusteella.

Suomessa noin puolet paikoista on jo täytetty, mutta mukaan mahtuu vielä: ilmoittautua voi osoitteessa www.citizensdebate.space.

Keskustelua!

Keskustelutilaisuudessa tarjotaan perustietoja avaruudesta, mutta ennen kaikkea osanottajille annetaan tilaisuus kertoa oma mielipiteensä asioista.

Sitä varten osallistujat jaetaan pienryhmiin, joissa keskustelu tapahtuu. Kaikki mielipiteet, ideat, kommentit ja kaikki ajatuksen kirjataan ylös, ja lähetetään kansallisina raportteina Pariisin pääkonttoriin. Suomen tilaisuuden tuloksia käytetään hyväksi myös suomalaista avaruustoimintaa hahmoteltaessa.

Osallistumisesta ei makseta palkkaa, mutta sen palkkiona on mahdollisuus päästä vaikuttamaan Euroopan tulevaisuuteen avaruudessa ja avaruusasiaa tihkuva päivä samanhenkisten seurassa.

Paikan päällä keskustelijoille tarjotaan aamupalaa, lounas ja virvokkeita ... sekä roppakaupalla avaruutta. Kokoontumispaikkana on Ilmatieteen laitos Helsingin Kumpulassa, joten paikka sinällään jo huokuu avaruusasiaa.

Koska etäisyydet Suomessa ovat pitkiä, varataan yksi keskustelupöytä Skype-yhteyksille. Näin mukaan pääsee siis myös netin kautta; mainitse halukkuudestasi videoyhteyteen ilmoittautumislomakkeessa erityistarpeet-kohdassa.

Päivän kuluessa keskusteluun voi osallistua myös sosiaalisessa mediassa. Päivän avainsana on #ESACD2016.

Keitä halutaan mukaan?

Jos olet avaruuslennoista kiinnostunut ja tiedät niistä jo jotain, niin siitä on apua. Mutta se ei ole välttämätöntä.

Tärkeintä on olla kiinnostunut ja utelias, sekä halukas kuuntelemaan myös muiden mielipiteitä – siis keskustelemaan ja pohtimaan yhdessä pienryhminä eri avaruustoimintaan liittyviä kysymyksiä.

Yksittäiset ajatukset tuottavat yhdessä samanhenkisten kanssa pohtiessa usein uusia, vieläkin kiinnostavampia ajatuksia!

Ilmoittaudu mukaan täällä: www.citizensdebate.space.

Kuuasema, jotain hurjempaa, vai paljon vähemmän – tule mukaan keskustelemaan Euroopan avaruustoiminnasta!

La, 08/13/2016 - 17:33 Jari Mäkinen

Euroopan avaruusjärjestön uusi johtaja Jan Wörner järisytti monia perinteitä vuoden alussa virkaansa astuessaan. Hän alkoi puhua kuuaseman puolesta ja kutsui kaikkia – ei vain asiantuntijoita – mukaan ideoimaan eurooppalaista avaruustoimintaa. Siksi ESA järjestää 10. syyskuuta koko Euroopan kattavan kansalaiskeskustelun aiheesta, ja sinutkin kutsutaan mukaan.

Konsepti on varsin vallankumouksellinen: täsmälleen kuukauden kuluttua, 10. syyskuuta, samaan aikaan kaikissa Euroopan avaruusjärjestön jäsenmaissa noin 2000 henkilöä keskustelee avaruudesta. 

Kaikki mielipiteet, ideat, kommentit ja kaikki ajatuksen kirjataan ylös, ja lähetetään kansallisina raportteina Pariisin pääkonttoriin. Niiden läpi kahlaamisessa on avaruusjärjestön väellä työtä, mutta sen toivotaan tuovan uusia tuulia eurooppalaiseen avaruustoimintaan.

Kuka tahansa voi ilmoittautua mukaan, mutta koska paikkoja on vain sata jokaisessa maassa, pääsee vain osa halukkaista mukaan.

Tilaisuus järjestetään myös Suomessa, ja siihen voi ilmoittautua netissä olevalla lomakkeella: www.citizensdebate.space.

Tule mukaan!

Jos olet avaruuslennoista kiinnostunut ja tiedät niistä jo jotain, niin siitä on apua. Mutta se ei ole välttämätöntä.

Tärkeintä on olla kiinnostunut ja utelias, sekä halukas kuuntelemaan myös muiden mielipiteitä – siis keskustelemaan ja pohtimaan yhdessä pienryhminä eri avaruustoimintaan liittyviä kysymyksiä.

Yksittäiset ajatukset tuottavat yhdessä samanhenkisten kanssa pohtiessa usein uusia, vieläkin kiinnostavampia ajatuksia!

Osallistumisesta ei makseta palkkaa, mutta sen palkkiona on mahdollisuus päästä vaikuttamaan Euroopan tulevaisuuteen avaruudessa ja avaruusasiaa tihkuva päivä samanhenkisten seurassa.

Paikan päällä keskustelijoille tarjotaan aamupalaa, lounas ja virvokkeita ... sekä roppakaupalla avaruutta. Kokoontumispaikkana on Ilmatieteen laitos Helsingin Kumpulassa, joten paikka sinällään jo huokuu avaruusasiaa.

Koska etäisyydet Suomessa ovat pitkiä, varataan yksi keskustelupöytä Skype-yhteyksille. Näin mukaan pääsee siis myös netin kautta; mainitse halukkuudestasi videoyhteyteen ilmoittautumislomakkeessa erityistarpeet-kohdassa.

Ilmoittaudu mukaan täällä: www.citizensdebate.space.

Miksi kansalaiskeskustelua?

Avaruus on nykyisin olennainen osa jokapäiväistä elämäämme, mutta sen merkitystä on vaikea havaita. Se on joka puolella ja vaikuttaa pieniinkin arkisiin asioihin. 

Samalla avaruudessa tapahtuu paljon enemmän kuin koskaan historian aikana. Avaruusasemalla asuu, elää ja tekee työtä kuusi ihmistä, tutkimusluotaimet keräävät valtavasti tietoa planeetoista sekä muista aurinkokunnan kappaleista, ja mitä moninaisimmat satelliitit havaitsevat maailmankaikkeutta ympärillämme.

Kun kyse on avaruuslentojen tulevaisuudesta, yleensä katsotaan takaisin Apollo-kuulentojen aikaan. Monet haluaisivat tehdä uudelleen sellaista, jotain rohkeaa, mutta samalla monikaan ei haluaisi rahoittaa lentoja juuri lainkaan.

Avaruudessa on paljon mahdollisuuksia, mutta aivan liian usein niitä lähestytään perinteisesti ja asiantuntijalähtöisesti. 

Siksi ESAn pääjohtaja haluaa kuunnella "tavallisia" ihmisiä. Mitä kansalaiset haluavat avaruustoiminnalta? Mitä kannattaisi tehdä, ja mitä ei? Tulisiko Euroopan olla avaruuslennoissaan nykyistä rohkeampi, vai päinvastoin? 

Tuloksena muidenkin kuin avaruusammattilaisten kuulemisesta saattaa olla uusia, jännittäviä asioita, jotka voivat jopa muotoilla koko Euroopan avaruusstrategiaa uuteen suuntaan!

*
Keskustelutilaisuudet järjestää ESAlle ranskalainen Missions Publiques -toimisto, jonka kumppanina Suomessa on Jari Mäkinen. Mäkinen on myös Tiedetuubin perustaja ja tilaisuutta tullaan siten seuraamaan myös aktiivisesti Tiedetuubissa.

Suuria muutoksia tulossa, mutta kuunteleeko kukaan?

To, 05/19/2016 - 19:09 Toimitus
Kuvituskuva, kuvaaja Brandon L. (muokattu)

Aalto-yliopiston kauppakorkeakoulun professorit nostavat esiin digitalisaation tuomia mahdollisuuksia, joilla Suomesta voitaisiin tehdä paljon parempi. Suomella on oikean osaamisen, vähäisen korruption ja hyvän tietotekniikkainfrastruktuurin ansiosta kaikki edellytykset olla voittajien joukossa tulevaisuudessa – mutta taaksepäin katsomalla ja menneeseen tarttumalla putoamme yhä syvemmälle häviäjien joukkoon.

Professorit Katariina Kemppainen (logistiikka), Olli-Pekka Lumijärvi (laskentatoimi), Hannu Ojala (laskentatoimi), Erkki Ormala (innovaatiojohtaminen) ja Liisa Välikangas (innovaatiojohtaminen) julkaisivat eilen erinomaisen digitalisaatiota käsittelevän kirjoituksen, joka katsoo laaja-alaisesti edessämme niin Suomessa kuin koko maailmassa olevia muutosia.

Vanha maailma on hiipumassa, mutta uusi maailma ei ole vielä valmis. Tässä välitilassa on vaikeaa, mutta tämä teksti tarjoaa hyvän väläyksen siitä, mihin olemme menossa. Ja myös muutamia ajatuksia siitä, mitä nyt pitäisi tehdä. Toivottavasti Valtioneuvostossa ja Eduskunnassa ollaan kuulolla.

Tiedetuubi haluaa herätellä osaltaan suomalaisia tarttumaan kiinni mahdollisuuksista julkaisemalla alunperin Aalto-yliopiston nettisivuilla olleen tekstin sellaisenaan:

Digitaalisuus haastaa koko yhteiskuntaamme perin pohjin

Digitalisaatio muuttaa suomalaista yhteiskuntaa monin tavoin. Se tulee hävittämään osan perinteisistä toiminnoista ja toimintatavoista, mutta samalla se tarjoaa uusia mahdollisuuksia uuden elinkeinotoiminnan ja yhteiskunnan kehitykselle. On meistä itsestämme kiinni, minkä tien valitsemme. Uudistamalla vanhoja käytäntöjä ja panostamalla rohkeasti tulevaisuuteen voimme siirtyä digitalisaation voittajien joukkoon. 

Jakamistalous korvaa keskitettyä tuotantoa. Digitaalisuus on mahdollistanut jakamistalouden, jossa resurssit otetaan tehokkaampaan käyttöön. Esimerkkejä on lukuisia: Airbnb-palvelua hyödyntämällä vapaana oleva koti voidaan tarjota lyhytaikaiselle vuokralle. Turo-palvelun avulla yksittäiset autonomistajat voivat laittaa autonsa vuokralle, ja FlightCar-palvelun avulla lentomatkalle lähtevät autoilijat voivat vuokrata autonsa sen sijaan, että jättävät sen seisomaan parkkipaikalle matkan ajaksi. Samalla syntyy liiketoimintaa, joka ei sido pääomaa. Airbnb toimii kuin hotelliketju omistamatta yhtään asuntoa. Uber ja Luft eivät omista autoja eivätkä kuljettajat ole sen palkkalistoilla. Suomen kaltaiseen pääomaköyhään maahan tällainen liiketoimintamalli olisi loistava.

Energian internet vähentää isojen investointien tarvetta. Digitalisaation avulla globaaleja kasvihuonepäästöjä voitaisiin vähentää kymmeniä prosentteja. Yhdysvalloissa panostetaan satoja miljoonia energiainternetin synnyttämiseen, jossa kuka tahansa voi toimia energian tuottajana ja kuluttajana. Energian jakelu ja laskutus tapahtuisi yhteisen digiplatformin kautta aivan samoin kuin tiedon siirto ja laskutus toimii internetissä.

Palveluista muodostuu olennainen osa teollisuuden tarjoamaa. Elämme jälkityöllisessä palveluyhteiskunnassa. Perusteollisuus modernisoi hyvällä vauhdilla toimintatapojaan. Useat suomalaiset konepajayhtiöt ovat siirtymässä teollisen internetin aikaan, jossa kasvua haetaan reaaliaikaisesta laitteiden toiminnan ja kunnon seurantapalveluista. Näissä oloissa kansallisten digitaalisten palvelualustojen rakentaminen on vähintään yhtä tärkeää kuin kansallisen liikenneinfrastruktuurin kehittäminen.

Talouden informaatiovirrat pelkistyvät. Yhdysvaltojen viitoittamalla mallilla EU vähentää yksityisen sektorin taloudellisen informaation tuottamisvelvoitteita tulkiten ne laajalti ”hallinnolliseksi taakaksi”. Systeemisten riskien pelossa yleisen edun kannalta merkittävien yhteisöjen taloudellisen informaation tuottamisen sääntely ja valvonta voimistuu. Talouden informaatiovirrat sekä yksityisellä että julkisella sektorilla muuttuvat rakenteellisemmiksi (esim. XBRL) ja käytettävämmiksi.

Globaali kilpailu koulutuksessa haastaa yliopistot. Suomi haluaa nyt olla innostavan oppimisen kärkimaa, mutta erityisesti korkeakouluopinnoissa on parannettavaa. Maailman parhaat yliopistot tarjoavat korkeatasoisia oppimismahdollisuuksia tavoitteenaan globaalin markkinan valloittaminen ja parhaiden opiskelijoiden rekrytointi. Massaluentojen puuduttamat, verkko-oppimiseen tottuneet nuoret saattavat äänestää jaloillaan. Digitaalisuuden myötä tämä ei vaadi edes ulkomaille muuttoa.

Työ muuttuu. Tulevaisuudessa vakiintuneet työsuhteet ovat vain harvojen etuoikeus. eLancen, 99Designin, Uberin ja Woltin tapaiset yritykset tarjoavat työtä miljoonille ihmisille ympäri maailmaa. Näissä oloissa ihmisten erotteleminen palkansaajiksi tai yrittäjiksi on auttamatta vanhentunut käytäntö. Esimerkiksi Britanniassa ihminen voi samanaikaisesti olla työsuhteessa ja hankkia itse toimeentulonsa.

Verotusmallit päivitettävä. Verotuspohja muuttuu entisestään, kun yhtälöön lisätään vielä media-alan, vähittäiskaupan ja terveyspalvelujen jo käynnissä olevat murrokset? Perinteistä työtä verottamalla ei valtion kirstua täytetä. Tarvitaan uusia verotusmalleja, jotka huomioivat digitalisaation vaikutukset tulonmuodostukseen ja kulutuskäyttäytymiseen. Kestäviä kasvun lähteitä voivat olla digipalvelujen myynti kansainvälisillä markkinoilla ja ympäristöverotus.

Digitaalisuus haastaa yhteiskuntamme perin pohjin, jo kauan sitten sovittuja rakenteita ja toimintatapoja myöten. Elämme ennalta-arvaamattomien muutosten aikakautta. Piilaaksossa ei väsytä puhumaan näistä pelisääntöjä muuttavista epäjatkuvuuskohdista. Jääkö Suomi vapaaehtoisesti jälkeen?

Kuva: Brandon Luk / flickr (muokattu)

Ympäristöuhat nousivat Davosin estradille

La, 01/24/2015 - 10:21 Laura Ertimo

Suuret ja kauniit kokoontuivat jälleen Sveitsin Davosissa, kun vuonna 1971 perustettu Maailman talousfoorumi (World Economic Forum, WEF) järjesti vuosittaisen talvikokouksensa. Kokous alkoi keskiviikkona ja päättyy tänään lauantaina.

Viikon aikana alppikylään saapui kutsuttuina poliitikkoja, tutkijoita, toimittajia ja ennen kaikkea kansainvälisten suuryritysten johtoa keskustelemaan ajankohtaisista aiheista. 

Juuri ennen kokouksen alkua WEF julkaisi jäsenilleen teettämänsä tulevaisuuden uhkia kartoittavan tutkimuksensa (The Global Risks report 2015). Kymmenettä kertaa julkaistava raportti paljastaa käänteen valtaapitävien ajattelussa; siinä missä lista keskeisistä uhista on aikaisempina vuosina värittynyt talouden sinisistä laatikoista, nyt huolestusta aiheuttavat geopoliittinen tilanne, valtioiden sisäinen sosio-ekonominen epätasa-arvo, ympäristöuhat ja korkean teknologian haavoittuvaisuus.

Ilmastonmuutoksellakin on hintansa

Ympäristön osalta raportissa korostetaan kansainvälisen yhteisön ja yritysmaailman kykenemättömyyttä ymmärtää ja käsitellä monimutkaisia ja verraten hitaita ympäristöongelmia. Keskeisimmiksi ongelmiksi raportti nimeää ilmastonmuutokseen mukautumisen epäonnistumisen, luonnon monimuotoisuuden vähenemisen ja vakavat vesivaroihin liittyvät kriisit. 

Erityisen vaikeana pidetään ilmastonmuutoksen kaltaiseen kompleksiin ilmiöön varautumista ja vaikuttamista, sillä ympäristöongelmia on totuttu pitämään yksittäisinä rajallisina kriiseinä kuten vaikkapa öljyonnettomuuksina, joiden jälkeen tilanteen voidaan ajatella tai ainakin toivoa ennemmin tai myöhemmin palaavan ennalleen.

Se, että suuryritysten ja päämiesten tapaamisessa puhutaan konkreettisesti ympäristöstä ja ilmastosta, viestii hyvin siitä, että näiden kahden taloudellinen arvo tunnustetaan nyt aiempaa paremmin – ainakin periaatteessa.

Internetin turvallisuus?

Korkean teknologian uhkakuvat kytkeytyvät erityisesti tietoverkkojen haavoittuvaisuuteen. Raportissa arvioidaan, että mikäli internetin haavoittuvuuksia ei pystytä käsittelemään kansainvälisellä tasolla, kyberhyökkäysten ja väärinkäytösten pelko saattaa jopa estää laajamittaisen esineiden internetin (Internet of Things) synnyn.

Kun nykyisellään tietoverkkojen yhteydessä puhutaan yksityisyyden suojan ongelmista, esineiden ja asioiden internetissä uhat voisivat kohdistua fyysisiin olioihin ja aiheuttaa hengenvaaran. Esimerkkinä käytetään autoilua (ilmeisesti viitaten vaikkapa Googlen autoilua mullistaviin kuskittomiin autoihin): jos kybervarkaus kohdistuu yksilöidyn auton sijaintitietoon, loukataan yksityisyydensuojaa, mutta jos kyberroisto ulottaa kyntensä auton hallintajärjestelmään, pelissä onkin pahimmassa tapauksessa autoilijan ja muiden tiellä liikkujien henki.

Korkean teknologian uhkiin luetaan erityisesti nanosovellusten kaltaisten monimutkaisten ja (pitkäaikais- ja yhteis-)vaikutuksiltaan tuntemattomien tuotteiden nopea siirtyminen kaupalliseen levitykseen.

"Hyvinvointia ei ole ilman turvallisuutta"

Ranskan presidentin François Hollanden kokouksessa sanoma toteamus osoittaa suunnan, mihin WEF:n raporttikin jo viittasi: kyselyihin osallistuneiden keskuudessa vallitsi laaja huolestuneisuus valtioiden sisäisestä sosio-ekonomisesta epätasa-arvosta, valtioiden keskinäisestä nokittelusta ja kansainvälisistä jännitteistä, jotka vaikeuttavat ilmastonmuutoksen kaltaisten rajoista piittaamattomien ilmiöiden käsittelyä.

Rakenteellinen työttömyys ja laajamittainen epätasa-arvo luovat kasvualustaa nationalismille ja valtioista irrallisten ISISin kaltaisten ryhmittymien synnylle, mitkä taas ovat omiaan heikentämään kansainvälistä yhteistyötä ja luottamusta valtioiden välillä. 

Lääkkeeksi yhteiskuntaa haurastaviin ongelmiin raportin tekijät tarjoavat julkisten palveluiden turvaamista – koulutusta, toimivaa infrastruktuuria, terveydenhuoltoa – voisiko siis jopa tulkita hyvinvointivaltiota!

Mikä on Maailman talousfoorumi?

WEF kuvaa itseään riippumattomaksi foorumiksi, mutta on ainakin taloudellisesti riippuvainen rahoittajistaan, eli suurteollisuudesta. 

Davosin talvikokousta on kritisoitu menneinä vuosina kiivaasti. Varjokokoustaan tänä vuonna viimeisen kerran samassa alppikylässä pitävä Public Eye Awards jakaa kyseenalaista kunniaa suuryrityksille, erityisenä painotuksena "likaiset teot" sosiaalinen vastuun ja ympäristötuhojen saralla. PEA:n toimintaan osallistuu joukko kansalaisjärjestöjä lukuisista maista, ja kokonaisuutta hallinnoi sveitsiläinen Bernin julistus (Berne Declaration) sekä Sveitsin Greenpeace

Perjantaina 23.1. PEA jätti hyvästit Davosille ja luovutti erityispalkinnon pitkäaikaisesta vastuuttomuudesta Chevronille (Public Eye Lifetime Award 2015). Ei liene yllätys, että mittavia ympäristötuhoja Equadorin sademetsäalueilla aiheuttanut ja vastuutaan pakoillut Chevron on yksi WEFin rahoittajista.

Nostaessaan sosiaaliset ja ympäristöongelmat keskeisiksi huolenaiheiksi WEF asettuu mielenkiintoisen ongelman äärelle. Oletettavasti Chevronin ja vaikkapa Goldman Sachsin kaltaiset yritykset ja suuri osa WEF:n osallistuvista poliittisista päättäjistä perustavat toimintansa ja päätöksensä jatkuvan kasvun periaatteelle. 

Onkin mielenkiintoista seurata, mitä ratkaisuja tässä viitekehyksessä tarjotaan esimerkiksi ympäristöongelmiin, jotka lähtökohtaisesti johtuvat kasvavasta paineesta rajalliselle ympäristölle.

Todennäköisesti suurin osa kauniista sanoista Davosissa jää vain puheeksi, mutta on hyvä, että ympäristöstä ja tulevaisuuden konkreettitista uhista sekä mahdollisuuksista puhutaan yhä useammin korkealla tasolla ja sen taloudellinen merkitys myös nousee puheisiin. 

Vaikka tietoisuus ympäristön tilasta onkin noussut, heijastanee Suomea kokouksessa edustaneen pääministeri Alexander Stubbin blogikirjoituksen ensimmäinen lause ainakin jossain määrin tämänvuotisen Davosin kokouksen henkeä: “Vaikka Davosin Talousfoorumissa on väkeä kaikkialta maailmasta, iso osa keskusteluista pyörii Euroopan ongelmien ympärillä."

Yllä oleva video on Davosin kokouksessa perjantaina pidetystä ilmastonmuutosta käsitelleestä keskustelusta, johon osallistuivat Christine Lagarde, Ban Ki-moon, Jim Yong Kim, Paul Kagame, Michael Spence ja Paul Polman. WEF:n nettisivuilla on runsaasti videoita kokouksesta ja siellä pidetyistä puheenvuoroista sekä keskusteluista.

R.I.P. EFHF (ja Suomi)

Eilen torstaina valtioneuvosto tiedotti, että Helsingin seudun ja valtion neuvottelut asuntotuotannon sekä infrastruktuurihankkeiden edistämisestä etenevät kunnille hyväksyttäväksi esitettävän sopimuksen muodossa.

On toki hyvä, että valtio ja pääkaupunkiseutu ovat saaneet neuvottelunsa loppuun, mutta ehdotus on myös lopullinen tuomio Malmin lentoasemalle. Kuten myös eilen Liikenne- ja viestintäministeriö kertoi, vetäytyy valtio toimintoineen Helsinki-Malmin lentoasemalta syyskuussa 2016, mistä ensimmäisenä merkkinä on Rajavartiolaitoksen tukikohdan siirtäminen Helsinki-Vantaan lentokentälle jo vuoden päästä ja sitten Malmin lennonjohto- ja lennonvarmistuspalvelujen päättäminen elokuussa 2016.

Periaatteessa harrasteilmailijat voisivat käyttää kenttää senkin jälkeen ns. korpikenttänä vuoden 2018 loppuun asti, mutta kentän keskeinen sijainti ja Helsinki-Vantaan lennonjohtoalueen läheisyys tekee siitä haastavaa.

Kaavailuiden mukaan Helsingin kaupunki ottaa alueen käyttöönsä 1.1.2017 ja aloittaa siellä asuntoalueen rakentamisen 2020-luvun alussa.

Alkuperäisenä ajatuksena oli aikanaan ”siirtää” Malmin toiminnan toiselle, uudelle kentälle, mutta sille ei ole löytynyt sopivaa paikkaa. Ehdotetut vaihtoehtoiset paikat ovat olleet parin tunnin ajomatkan päässä Helsingistä, mikä tekisi esimerkiksi lentokoulutuksesta erittäin vaikeaa: usein lennolle lähdetään sopivan sään sattuessa, toisinaan hyvinkin lyhyellä varoitusajalla. Kun mikään esillä olleista uusista paikoista ei halunnut uutta kenttää, jää vaihtoehdoksi levittäytyä eri kentille eteläisessä Suomessa.

Itse lensin aikanaan Malmilla ja kävin lentotunneilla bussilla. Monien mielikuva Mersuillaan kentälle kaahaavista ja yksityiskoneillaan meteliä pitävistä porhoista onkin pääosin virheellinen, sillä suurin osa ilmailuharrastajista on nuoria alasta kiinnostuneita. Vaikka lentäminen on tehty Suomessa(kin) tietoisesti kalliiksi ja hankalaksi, ilmailukerhojen kautta koneen vuokraaminen tai ultrakevyellä koneella lentäminen on onneksi edullisempaa. Laskuvarjohyppääminen vieläkin halvempaa.

Eikä kyse ole vain harrastamisesta, sillä suuri osa maamme liikennelentäjistä on joko aloittanut uransa tai kouluttautunut Malmilla. Vaikka Suomen ilmailuopisto Porissa onkin nykyisin pääasiallinen kouluttaja, Malmin sulkemisen jälkeen monet suomalaiset lentäjänurasta haaveilevat lähtevät varmasti ulkomaille – ja samalla lentoharrastus marginalisoituu yhä enemmän.

Viime vuosina Malmin kenttä on rapistunut, eikä sinne ole tullut uutta toimintaa, koska sen kohtalo on ollut vaakalaudalla. Siellä ollut innostunut ilmapiiri on vaihtunut apatiaan, vaikka paikka olisi tarjonnut hyvät tilat ja mahdollisuudet monille uusille yrityksille sekä nykyaikaiselle pienlentoliikenteelle.

Malmista olisi voitu saada ilmailun ympärille kerätty ja/tai siitä voimaa saava innopuisto, joka olisi kurottanut omalta kiitoradaltaan paitsi maailmalle, niin myös ylös taivaalle.

Malmilla on myös pitkä ja kunniakas historia. Maailmalla ei ole montaakaan edelleen käytössä olevaa 1930-luvun lentoasemaa, ja sellaisen lopettaminen olisi suuri sääli.

Helsinki-Malmi Airport from Sampo Kiviniemi on Vimeo.

Jos jotain hyvää päätöksessä on, niin se päättää pitkään jatkuneen epävarmuuden kentän kohtalosta. Tämän jälkeen pääkaupunkiseudun ilmailuharrastajat ja useat ilmailualan yhtiöt joutuvat etsimään uuden majapaikan, tai kuten useimmissa tapauksissa tulee käymään, jättämään lentämisen kokonaan.

Valitettavasti Malmi ei ole ainoa samanlainen viimeaikainen päätös. Myös VTT:n toimintojen alasajo tarkoittaa sitä, että päättäjät haluavat käpertyä sisäänpäin ja välittää vähät Suomen kehittämisestä tieteen ja tekniikan alalla.

On vaikea kuvitella mitään muuta kuin tutkimus ja uudet innovaatiot, joilla Suomi nousisi nykyisestä lamasta. Perusteollisuudella ja lyhytnäköisyydellä se ei onnistu.

Tässä pelissä toki Malmi on pieni palanen, mutta sen alasajo on konkreettinen merkki siitä, että nykyiset päättäjämme ovat katkaisemassa kehitykseltä siivet.

Kuvia ja tunnelmia Malmin lentoasemalta: http://malmiairport.fi

Otsikkokuva ja video jutun keskellä: Sampo Kiviniemi

-

Alla on YouTubessa oleva kaunis video lentämisestä Malmilla. Kuvissa näkyy paitsi tyypillisiä ilmailuharrastajia, niin myös Helsinkiä ilmasta – tilaa asunnoille olisi varsin paljon muuallakin kuin Malmin lentoasemalla!

Pihkalääkkeitä ja pajuvaatteita

Ma, 05/12/2014 - 10:16 Toimitus

Suomen metsäteollisuudella meni aivan liian kauan liian hyvin. Se tyytyi tuuppaamaan maailmalle sellua ja paperimassaa, kunnes huomasi, että muualla näitä tehdään edullisemmin ja näppärämmin. Lisäksi kysyntä pienenee koko ajan, kun papererin sekä selluloosan käyttö muuttuu: painopaperia kaivataan yhä vähemmän, mutta pakkauksiin paperia menee aiempaa enemmän.

Eikä kyse ole enää pelkästä paperista: puu, sekä muut biomateriaalit ovat tulevaisuudessa kuin öljy nyt. Niinpä Suomella voisi olla öljyaikakauden jälkeisessä biotaloudessa suuri rooli – jos vain haluamme ja mikäli alamme (viimeinkin) panostaa alan tutkimukseen.

VTT julkaisi tänään erityisen mielenkiintoisen raportin siitä, millainen tulevaisuuden bio-Suomi voisi olla. Eri alojen asiantuntijat kertovat People in the bioeconomy 2044 -julkaisussa kolmesta arkielämän tapauksesta, joiden raportti toivoo herättävän kiinnostusta ja herättävän keskustelua tulevaisuuden ratkaisuista.

Ikääntyminen, väestönkasvu, ilmastonmuutos ja resurssipula ovat haasteita, joihin päättäjiltä odotetaan ratkaisuja maailmanlaajuisesti. Haasteiden ja riskien lisäksi kyseessä on myös mahdollisuus kehittää uudentyyppinen yhteiskunta, joka toimii nykyistä järkevämmin ja ympäristöarvoja kunnioittaen.

Tutkijoiden mukaan tulevaisuus näyttää Suomessa nykyistä täydellisemmältä, jos uudentyyppisen, biotalouteen perustuvan yhteiskunnan kehittäminen otetaan tosissaan. 20–30 vuotta kestävä siirtyminen biotalouteen edellyttää kuluttajilta sopeutumista ja yrityksiltä riskinottokykyä ja merkittäviä investointeja. Valtionhallinnon päätöksentekijöiltä muutos vaatii pitkäjänteistä tukea.

Biotalous perustuu luonnonvarojen järkevään, kestävään käyttöön ja se liittyy tulevaisuudessa lähes kaikkeen toimintaamme. Biotalous on käsite, josta ollaan monta mieltä. Raportissa se nähdään laajana, sosio-teknisenä järjestelmänä, joka sitoo yhteen erilaiset teknologiat, markkinat, ihmiset ja toimintatavat. Se yhdistää tulevaisuudessa erilaisia teollisuudenaloja tavalla, jota ei ole ennen nähty. Se myös yhdistää kestävän kehityksen ajattelutavan liiketoimintaan ja tuo tullessaan biomassasta valmistetut kuluttajatuotteet.

Suomelle biotalous on mahdollisuus sen suurien metsävarojen ansiosta. Puun jalostusastetta voidaan nostaa valmistamalla siitä muovinkaltaisia tuotteita, joista valmistetaan komposiitteja, pakkausmateriaaleja, tekstiilejä ja jopa elintarvikkeiden ainesosia ja lääkeaineita. Myös muiden raaka-aineiden käyttö muuttuu tulevaisuudessa radikaalisti. Tietotekniikalla on myös nykyistä merkittävämpi rooli tulevaisuudessa esimerkiksi valmistusteollisuuden, energiantuotannon ja liikenteen tehostamisessa.

”Biotalouteen siirtyminen edellyttää, että meidän on opittava käyttämään luonnonvarojamme viisaasti ja säästeliäästi. Biomassan tehokas käyttö teollisuudessa ei kaikilta osin ratkaise ongelmia ja tarvitaan muitakin raaka-ainelähteitä. Yksi sellainen on ilmakehän ja savukaasujen hiilidioksidi. Tämä kehitysvaihe on kuitenkin vielä hyvin pitkän tutkimuspolun päässä”, toteaa VTT:n tieteellinen johtaja Anne-Christine Ritschkoff.

Etunojassa kohti hienoa tulevaisuutta

Siinä missä yleisesti monet kuvaavat Suomen tulevaisuutta synkäksi teollisuuden hiipumisen, väestön vanhenemisen, ilmaston muuttumisen ja taloustilanteen tiukkenemisen vuoksi, on VTT:n raportti erinomaisen mukavaa luettavaa positiivisuutensa vuoksi. Kyse ei ole vain hymistelystä, vaan myönteiseen sävyyn on olemassa perusteet – uusi aika tarjoaa mahdollisuuksia, joista kannattaa ottaa koppi välittömästi.

Visiossa esiintyy joukko fiktiivisiä henkilöitä, jotka elävät biotalouden aikakaudella vuonna 2044: Helmi perheineen Taavetissa, Andersonin perhe Helsingin metropolialueen laitamilla ja kansainvälinen keksijä Jonas ”Brad” Salmi Oulussa.

Suomen maatalous kukoistaa, koska osa maailman perinteisistä viljelyalueista on tuhoutunut erilaisten katastrofien myötä. Kaikille ei riitä työtä yhteiskunnassa, koska robotit hoitavat osan tehtävistä. Elinolot muualla heikkenevät, ja maahanmuutto Suomeen kasvaa. Lääketiede on edennyt pitkälle ja sairauksien puhkeamista ennakoidaan elintoiminnoista saatavan datan avulla. Lääkitys on henkilökohtaisesti räätälöityä. Sensorit mittaavat kansalaisten elintoimintoja ja lähettävät dataa lääkäreille. Lomamatkoja tehdään edelleen lentäen kaukomaille: bioenergiavarannot otettiin laajalti käyttöön 20 vuotta aiemmin, joten lentoliikenteen aiheuttama hiilijalanjälki ei ole enää puheenaiheena. Tietotekniikka palvelee yhteiskuntaa monipuolisesti. 3D-printtaus on arkipäivää. Ravinto on muuttunut lähes täysin kasvispohjaiseksi. Härkäpapu on jälleen tärkeä proteiinilähde. Kasveista saadaan kehittyneiden prosessointimenetelmien avulla nykyistä paremmin talteen niiden arvokkaat ja terveyttä edistävät ainesosat. Elintarvikkeet pakataan biopohjaisiin pakkausmateriaaleihin. Puun ainesosia vaahdottamalla valmistetaan muun muassa tekstiilejä ja muovia korvaavia materiaaleja.

Maalaiselämää robottien kanssa Taavetissa

Maalaiselämää viettävän Helmin perhe saa elantonsa pitkälle jalostetuista maataloustuotteista: marjapohjaisia herkkuja ja kosmetiikkaa myydään Venäjälle, puuvillakuituja tekstiiliteollisuudelle ja entsyymien avulla kasvatetusta metsästä saatua kuitua teollisuuden kuitumateriaalien tuotantoon. Maatilalla käytetään biopohjaisia lannoitteita, varastoitua aurinkoenergiaa ja biokaasulla tuotettua sähköä. Työ on hyvin pitkälle automatisoitua, ja robotit huolehtivat rutiineista.

Andersonit asuvat nollaenergiatalossa ja pukeutuvat pajuvaatteisiin

Andersonin perhe asuu Helsingin metropolialueella nollaenergiatalossa. Perhe matkustaa vuosittain Thaimaahan lentokoneella, jonka polttoneste on valmistettu mikrobien avulla. Thaimaassa perhe on tottunut syömään hyönteisiä ja toukkia. Perheen isä on erikoistunut eliniän pidentämiseen ja äiti kehittää Otaniemessä puubiomassasta tuotteita. Perhe on vähentänyt lihansyöntiä ja välttelee kalliin synteettisen lihan ostamista. Kaukana asuva isoäiti pitää yhteyttä lapsenlapsiinsa hologrammitekniikan avulla. Lapset voivat etäsilittää isoäidin kissaa kosketuskäsineillä.

Monitoimimies Jonas ”Brad” Salmi testaa uusimmat tekniikat

Tekniikkaa, filosofiaa, muotoilua ja markkinointia opiskellut Jonas on aina ensimmäisten joukossa kokeilemassa uusia tekniikoita. Hän on ollut mukana perustamassa liikeyrityksiä ympäri maailman. Liikeideat vaihtelevat pihkapohjaisista lääkkeistä hologrammipalveluihin. Jonas viettää paljon aikaansa kotilaboratoriossaan Oulussa. Uusin menestysidea on valoon ja ravinteisiin reagoiva kasvi, jolla voi tuottaa erivärisiä ja makuisia tomaatteja. Hän harrastaa lisättyä tuotantoa eli esineiden valmistaminen 3D-printterillä. Kun Jonas muuttaa viime viikolla käytössä olleen vierassängyn seuraavalla viikolla ruokailuryhmäksi, säästyy tilaakin.

Teksti perustuu pitkälti VTT:n tiedotteeseen. Piirrokset: Jutta Suksi

People in Biotechnology 2044 –julkaisu verkossa: http://www.vtt.fi/inf/pdf/visions/2014/V4.pdf