Italian avaruusjärjestö ASI kertoi tänään aiesopimuksesta yhdessä Thales-Alenia -yhtiön kanssa omistamansa ALTECin ja Virgin Galacticin välillä. Sen mukaan yhtiöt tutkivat mahdollisuutta aloittaa avaruuslennot SpaceShip2 -aluksilla johonkin päin Italiaa perustettavasta avaruuslentokeskuksesta.

Jo viime kesänä kävi ilmi, että Italian siviili-ilmailusta vastaava viranomainen ENAC, ASI ja Yhdysvaltain ilmailuvirasto FAA olivat aloittaneet yhteistyön, jonka perusteella italialaiselle avaruuslentokeskukselle pohjustettaisiin tarpeelliset viralliset luvat ja määriteltäisiin turvallisuusvaatimukset. Suurin huomio on keskittynyt kolmeen vaihtoehtoon: Italian "saappaan korkoon", Apuliaan, Venetsian ympärillä ja pohjoispuolella olevaan Venetoon sekä Sardiniaan.

Kaikista näistä paikoista lennot voitaisiin tehdä sopivasti meren päällä ja niissä tuuliolosuhteet olisivat sopivat. Avaruuskeskuksen perustamiseen voi mennä ASIn mukaan kolmesta viiteen vuotta.

SpaceShip2:n koelennot keskeytyivät traagisesti lokakuussa 2014, kun ensimmäinen alus, VSS Enterprise, tuhoutui 55. lentomatkallaan. Kyseessä oli aluksen kolmas kerta, kun liitämisen sijaan alus käytti rakettimoottoriaan, ja tavoitteena tuolloin oli tehdä ensimmäiset lennot avaruuteen vielä vuoden 2014 lopussa. 

Alus hajosi ilmassa hetkeä sen jälkeen, kun rakettimoottori oli käynnistynyt, koska pilotit käänsivät vahingossa aluksen pyrstön pystyasentoon. Maahanpaluussa lentoa vakauttava temppu oli kuitenkin yliäänilennossa kohtalokas, sillä aerodynaamiset voimat hajottivat aluksen hetkessä.

Jos kaikki olisi sujunut siihen malliin, kun SpaceShip1:n lentojen jälkeen ajateltiin, olisi avaruusturismi hyppylennoilla korkealle ilmakehän ulkopuolelle jo nyt arkista menoa. Lentoja olisi tehty jo liki vuosikymmenen ajan ja hinnat olisivat pudonneet kilpailijoiden tultua mukaan sellaiselle tasolle, että me kaikki voisimme ostaa lipun pienelle matkalle yli 100 kilometrin korkeuteen.

Mutta kuten aina, kaikki ei käy kuten toivotaan: turistikelpoisen, varmasti toimivan avaruuslentokoneen tekeminen osoittautui vaikeammaksi ja työtä uudisraivaajana tehnyt Virgin Galactic sille avaruusaluksia rakentavan Spaceship Companyn kanssa ovat joutuneet siirtämään lentojen aloitusta koko ajan myöhemmäksi. Hyvä asia on se, että he eivät ole kiirehtineet turhaan, sillä suuri onnettomuus ensimmäisillä lennoilla saattaisi olla katastrofaalinen koko orastavalle avaruusturismille.

Motelliketjun omistaja Robert Bigelow on puskenut eteenpäin ajatustaan puhallettavasta avaruusasemasta jo lähes kahden vuosikymmenen ajan. Hänen visiossaan tällainen avaruusasema olisi niin edullinen ja helppo lähettää avaruuteen, että sellaisia voitaisiin tehdä useita ja käyttää niin tutkimukseen kuin avaruusturistien tukikohdiksi avaruudessa. Motelliketju voisi laajentaa näin majoitustoimintaansa avaruuteen.

Ongelmana on ollut kuitenkin se, että yksityisten avaruusalusten tuleminen on kestänyt odotettua kauemmin. Pian näitä aluksia kuitenkin on, viimein, ja siten haaveet uusista avaruusasemista ovat taas täysin realistisia.

Mutta onko ajatus puhallettavasta, joustavaseinäisestä avaruusasemasta hyvä? Kestääkö sellainen avaruuden olosuhteita?

Tätä selvitetään parhaillaan avaruusasemalla, kun BEAM-niminen koelaite kokeilee miten homma toimii oikeasti. Dragon-avaruusrahtarin mukana laukaistu koeyksikkö, Bigelow Expandable Activity Module, on tarkoitus puhaltaa täyteen kokoonsa (4 x 3,2 metriä) toukokuussa ja pitää paikoillaan ainakin vuoden päivät. Tänä aika luukku BEAMin ja avaruusaseman on pääosin suljettu turvallisuussyistä, mutta astronautit käyvät välillä katsomassa miten koemoduuli jaksaa. Ja luonnollisesti siitä saadaan koko ajan mittaustietoja.

Ajatus puhallettavasta avaruusasemasta perustuu TransHab-nimiseen tekniikkaan, josta ajateltiin alun perin avaruusasemalle asuntomoduulia, mutta jota ei talousleikkausten vuoksi päätetty toteuttaa.

Puhallettava moduuli on järkevä siksi, että avaruuteen on turha laukaista tyhjää tilaa; suuri osa esimerkiksi asuinmoduulista olisi joka tapauksessa tyhjää tilaa – miehistön jäsenten hyttejä, yhteistä oleskelutilaa ja niin edelleen – joten jos moduulin seinät olisi tehty joustavasta, mutta kestävästä materiaalista ja kaikki tärkeimmät sisustusosat on pakattu keskelle, olisi suurenkin moduulin lähettäminen avaruuteen mahdollista. Täyteen mittaansa moduuli paisuisi vasta avaruudessa, kun sen sisälle pumpataan lopullinen ilmanpaine. 

Kun moduuli on täydessä koossaan, voitaisiin siihen asentaa väliseiniä ja keskellä olleet tavarat siirrellä lopullisille paikoilleen.

Seinämateriaalina on kevlaria kolme kertaa kestävämpi vectran, joka on seinässä useina kerroksina, ja tuloksena on kiinteää metalliseinää turvallisempi ja kestävämpi rakenne. Esimerkiksi mikrometeoreja vastaan joustava ulkoseinä on parempi suoja kuin kiinteä metallipanssari.

Bigelow on testannut periaatetta jo Genesis 1- ja 2-nimisillä miehittämättömillä aluksilla ja seuraavassa vaiheessa aikomus on rakentaa BA330 -niminen moduuli, joita yhdistelemällä saadaan aikaan kiertoradalla kokonainen avaruusasema. Moduuli toimii yksinäänkin pienenä asemana ja sitä voidaan käyttää lisätilana esimerkiksi Kuun ympäri lennettäessä. Tai siitä voitaisiin tehdä avaruusasemalle asennettava, normaaliin käyttöön soveltuva moduuli.

BA330-moduulin massa tämänhetkisten suunnitelmien mukaan on 20 000 kg ja sen koko 14 m x 6,7 m täyteen kokoonsa puhallettuna. Sisätilaa siinä olisi 330 m³ ja se sopisi kuuden ihmisen asumiseen ja työskentelyyn avaruudessa. Toiminta-aika voisi olla 20 vuotta. Näitä moduuleita toisiinsa yhdistämällä voitaisiin rakentaa helposti suurikokoinenkin avaruusasema.

Tänään Mojavessa, Kaliforniassa, esitelty toinen SpaceShipTwo -aluksen yksilö tulee jatkamaan Virgin Galactic -yhtiön koelentoja, joiden tarkoituksena on varmistaa turistilentojen turvallisuus, joskin kone on tehty jo sellaiseksi, että sen avulla voidaan aloittaa varsinaiset kaupalliset avaruusturistilennot; kyseessä ei ole siis vain koekone, vaan varsinainen turistilentoihin soveltuva alus – olettaen, että edessä olevat koelennot sujuvat hyvin.

Periaatteessa kone on samanlainen kuin vuonna 2014 tuhoutunut ensimmäinen SpaceShipTwo, VSS Enterprise, joskin sen perussuunnittelussa olleita puutteita on pyritty nyt korjaamaan. Syynä onnettomuuteen näyttää olleen se, että lentäjät vapauttivat koneen kääntyvän pyrstön liian aikaisin, kesken nousukiihdytyksen, jolloin se rikkoi koneen suurilla aerodynaamisilla voimillaan.

Kääntyvän pyrstön tarkoituksena on vakauttaa aluksen lentoa takaisin ilmakehään avaruudesta saavuttaessa, mutta sen kääntämisen paluuasentoon ei olisi pitänyt olla mahdollista ennenaikaisesti; se kuitenkin oli, mutta nyt tämä onnettomuus tuskin tulee toistumaan.

Toinen, jo aiempien koelentojen aikaan huolta aiheuttanut ongelma liittyi aluksen rakettimoottoriin.

Moottori on niin sanottu hybridimoottori, eli se käyttää kiinteää ja nestemäistä ajoainetta (kumimaista polttoainetta ja typpioksidia – eli ilokaasua – hapettimena), mutta moottori ei toiminut niin tasaisesti ja luotettavasti kuin oli toivottu.

Onnettomuuden jälkeen syyksi koneen hajoamiseen oletettiin ensin moottorin räjähtämistä, mutta näin ei käynyt: moottoriongelmista on koitunut lähinnä epämukavuutta. Silti moottoritekniikkaakin on kehitetty eteenpäin yli tässä puolentoista vuoden ajan kestäneen tauon aikana.

SpaceShipTwo on 18 metriä pitkä ja kykenee lennättämään kuusi matkustajaa sekä kaksi lentäjää noin 120 kilometrin korkeuteen. 

Kone nousee matkaan WhiteKnightTwo -aluksen mahan alla ja irtoaa siitä noin 15 kilometrin korkeudessa. Sen jälkeen se nousee rakettimoottorin voimin ylemmäs ja lentää heittoliikkeen tapaan avaruuden puolelle ja palaa sieltä takaisin ilmakehään. Lopuksi kone liitää purjekoneen tapaan takaisin lentokentälleen ja laskeutuu kiitoradalle lentokoneen tapaan.

Kokonaisuudessaan lento kestää noin kaksi tuntia, mistä avaruuslentoa on noin 30 minuuttia. Tästä noin seitsemän minuutin ajan koneen sisällä vallitsee painottomuus.

Lennon aikana kiihtyvyydet ovat välillä 6g – 3,5g, eli matkustajat kokevat kohtalaisen suuren kiihtyvyyden ylös noustessa ja suuremman hidastuvuuden alas saavuttaessa. Siksi koneessa on mukavat ja vaakatasoon kääntyvät istuimet, jotka vähentävät kiihtyvyysrasitusta.

Suurimmillaan koneen nopeus on noin kahdeksan minuutin kuluttua rakettimoottorin sytyttämisestä, jolloin kone kiitää 3,5-kertaisella äänen nopeudella.

Nimen VSS Unity on tälle toiselle koneelle antanut kuuluisa fyysikko Stephen Hawking suuren yhtenäisteorian mukaan.

Ensi syyskuussa ei Kansainväliseltä avaruusasemalta kuulla suoraa oopperalähetystä: maailmankuulu sopraano Sarah Brightman, josta piti tulla seuraava avaruusturisti, on keskeyttänyt kosmonauttikoulutuksensa Venäjällä. 

Jo aikaisemmin laulajalla oli ollut vaikeuksia sovittaa aikataulunsa yhteen aikaa vievän koulutuksen kanssa, minkä lisäksi moskovalaislähteiden mukaan tiukka koulutuksen kurinalaisuus olisi tehnyt tiukkaa laulajalle. 

Kyseessä ei suinkaan ole ensimmäinen kerta, kun avaruusturismihaaveet ovat kaatuneet koulutuksen kovuuteen. Vuonna 2002 ’N Sync -yhtyeen laulaja Lance Bass keskeytti koulutuksensa ja vuonna 2005 japanilainen sarjakuvakeisari Daisuke Enomoto käytännössä heitettiin ulos Tähtikaupungista.

Virallisesti Brightmanin lentoa on tosin vain siirretty myöhemmäksi. Brightmanin antaman tiedotteen mukaan koulutusta on “siirretty myöhemmäksi henkilökohtaisista perhesyistä johtuen”.

Amazon-yhtiön perustajan Jeff Bezosin avaruusyhtiö Blue Origin on tullut tätä ennen tunnetuksi lähinnä hyvistä, mutta enemmän tai vähemmän epäonnistuneista yrityksistään kehittää New Shepard -niminen uudelleenkäytettävä raketti ja sen voimin hyppäyslennolle turisteja avaruuden puolelle vievä kapseli.

Tosin yhtiö on kehittänyt rakettiaan ja alustaan pääasiassa salassa suurella Teksasissa olevalla tilalla, ja siksi tietoja hankkeesta on tihkunut vain tipoittain. Ja siksi myös yhtiön ensimmäinen, täysimittainen koelento nyt keskiviikkona tehtiin salassa.

Lento onnistui lähes täydellisesti ja yhtiö – ja samalla avaruusturismi laajemmin – otti suuren askeleen eteenpäin.

Raketilla lähiavaruuteen

New Shepard on nestemäisellä vedyllä ja hapella toimiva uudelleenkäytettävä pieni kantoraketti, joka on suunniteltu lennättämään vähintään kolme henkilöä ainakin sadan kilometrin korkeuteen kapselilla, joka palaa takaisin Maahan laskuvarjojen varassa.

Lennollaan kapseli on vapaassa heittoliikkeessä neljästä viiteen minuuttia, jonka ajan sen sisällä vallitsee painottomuus.

Yhtiön tarkoituksena on lennättää kapseleissaan paitsi turisteja, niin myös tutkijoita mittalaitteineen. Myös muilla avaruusturismia suunnittelevilla yhtiöillä, kuten Virgin Galacticilla ja Xcor Aerospacella, tiedelennot ovat tärkeä markkina-alue.

Mikäli Blue Originin lennot sujuvat yhtä hyvin jatkossa, se saattaa päästä kaupalliseen toimintaan jo ensi vuonna ja mahdollisesti jopa ennen Virgin Galacticia; Virginin SpaceShip2:n koelennot viimesyksyisen onnettomuuden jälkeen eivät ole päässeet vielä vauhtiin ja sillä kestää vielä todennäköisesti vuoden päivät päästä eteenpäin koelento-ohjelmassaan.