2
min read
A- A+
read
USA:n salasukkula ollut jo 500 vuorokautta tällä lennollaan

Yhdysvaltain enemmän tai vähemmän salainen minisukkula X-37B on ollut jo 500 vuorokautta uusimmalla lennollaan. Kyseesä on jo neljäs tällaisen sukkulan lento, ja se on kenties rikkomassa edellisen lennon pituusennätystä.

Jari Mäkinen
11.10.2016

Jo aikaisemmin Yhdysvaltain ilmavoimien hallinnoima X-37B -minisukkula on tehnyt lentojaan kaikessa hiljaisuudessa, mutta tämä lento on ollut vieläkin näkymättömämpi. Rataansa muutellutta sukkulaa on ollut hankala havaita Maan pinnalta, ja samoin viranomaiset ovat hyvin vaitonaisia siitä, mitä alus avaruudessa tekee ja kuinka kauan tämä lento kestää.

Nykyinen OTV-4 -koodinimellä (Orbital Test Vehicle-4) tunnettu lento alkoi toukokuun 20. päivänä vuonna 2015 ja on epävarmaa, milloin lento palaa takaisin Maahan – ja minne se palaa.

Huhujen mukaan tämä alus tulisi laskeutumaan Kaliforniassa sijaitsevan Vandenbergin lentotukikohdan sijaan Kennedyn avaruuskeskukseen, Floridaan. Tätä arvelua tukee se, että pitkän kiitoradan luona oleva entinen avaruussukkuloiden käsittelyhalli on nähtävästi muutettu ilmavoimien käyttöön. Ei ole vaikeaa arvata, että kyseessä olisivat X-37B -alukset.

X-37B -minisukkuloita on tehty ainakin kaksi kappaletta, sillä tähän saakka lentoja on tehty kahden aluksen voimin. 

Ensimmäinen alus nousi koelennolleen 22. huhtikuuta 2010 ja palasi takaisin Maahan 3. joulukuuta samana vuonna. Toisen aluksen tekemä toinen koelento alkoi 5. maaliskuuta 2011 ja päättyi 468 vuorokauden kuluttua kesäkuun 16. päivänä vuonna 2012. Ja kolmas lento, jonka teki jälleen ensimmäisellä lennolla käytetty alus, oli avaruudessa 675 vuorokautta joulukuusta 2012 lokakuuhun 2014.

X-37B -alukset on tehnyt ilmailu-, avaruus- ja puolustustekniikkayhtiö Boeing ja ne laukaistaan avaruuteen kantoraketin nokassa, mutta ne palaavat takaisin maapallon pinnalle tavalliselle kiitoradalle liitokoneen tapaan samaan tyyliin kuin avaruussukkulat aikanaan – paitsi että alukset ovat automaattisia. X-37B on 8,8 metriä pitkä ja 2,9 metriä korkea. Sen lyhyenpönäköiden siipien kärkiväli on 4,6 metriä. Laukaisun aikaan sen massa on noin viisi tonnia.

Avaruudessa se saa sähköä aurinkopaneelista, joka pullahtaa esiin sen pienestä rahtiruumasta.

Ruumassa on tällä lennolla huhujen mukaan lisäksi erilaisia sotilaallisteknisiä koelaitteita, joiden toimintaa avaruudessa testataan näin pitkällä lennolla. Tällaisia ovat todennäköisesti erilaiset kuvannus- ja tiedustelulaitteet, joita alus on omiaan käyttämään. Koska se voi muuttaa kätevästi rataansa avaruudessa, kykenee se käymään nähtävästi kiertoradalla olevien kappaleiden luona niitä tutkailemassa sekä havaitsemaan Maan pinnalta haluttuja paikkoja varsin tarkasti.

Minisukkulan eräs käyttöidea onkin juuri nopealla aikataululla tehtävät vakoilutoimet: uudelleenkäytettävä sukkula voidaan singota pikaisesti matkaan halutulle radalle tai avaruudessa oleva sellainen voi muuttaa rataansa varsin nopeasti sopivaksi.

Tässä auttaa tällä kerralla testattavana oleva uudenlainen rakettimoottori, Aerojet Rocketdyne -yhtiön tekemä XR-5A -moottori, jonka toiminta perustuu ns. Hallin ilmiöön. Kyseessä on xenon-kaasua käyttävä ionimoottori, siis sähköinen rakettimoottori, jonka työntövoima on varsin pieni, mutta sen polttoainetaloudellisuus on erinomainen.

Mutta alus tuskin testaa vain rakettimoottoria avaruudessa; sotilaat ovat varmasti keksineet sille jo monta jännittävää sovellusta. Valitettavasti kyseessä on mielenkiintoisin ja monikäyttöisin avaruuden sotilaallisen hyödyntämisen mahdollistava avaruusalus. Tekniikalla tosin on varmasti siviilikäyttöäkin joskus myöhemmin.