sojuz

Juuri oikeaan aikaan oikeassa paikassa: lentäjä kuvasi sisunautin laukaisun

Pe, 12/18/2015 - 16:09 By Jari Mäkinen

Joskus sitä sattuu olemaan juuri oikeassa paikassa oikeaan aikaan, kuten tämä Lufthansa-lehtoyhtiön lento matkalla Soulista Frankfurtiin. 

Lento LH 713 oli viime tiistaina 15. joulukuuta matkalentokorkeudessaan Venäjän päällä, noin 100 km itään Novosibirskistä, kun koneesta nähtiin taivaalla upea valoilmiö. Se oli kohti avaruutta kipuava Sojuz-kantoraketti, jonka kyydissä olivat ESAn brittiastronautti Tim Peake, NASAn suomalaissukuinen astronautti Tim Kopra ja kuvien ottohetkelläkin Sojuzin ohjaimissa ollut kosmonautti Juri Malenshenko.

Rakettilaukaisuiden aikaan lentoliikenne pidetään turvallisen matkan päässä kantoraketista, joten kukaan ei ollut lähelläkään vaaraa.

Näky oli kuitenkin hieno, sillä Sojuz oli koneesta katsottuna kirkas valopiste, joka kipusi ylöspäin taivaalla rakettimoottorien liekkien valaisema savuvana perässään. Vana on levinnyt, koska raketti oli jo ilmakehän yläosissa, missä moottorin suuttimesta pääsevät pakokaasut leviävät laajaksi hännäksi raketin taakse ohuessa ilmassa.

Koneen lentäjät Michael Schwarz ja Frank Barma onnistuivat nappaamaan nämä kuvat laukaisusta – ja vaikka heillä on työpaikallaan normaalistikin upeat maisemat, on avaruusraketin näkeminen näin hienosti varsin harvinaista!

Video raketin laukaisusta maanpäällisestä kuvakulmasta ja Sojuzin sisällä olleista kameroista on täällä.

Kaikki hyvin avaruusasemalla

Tim Peake vastasi tänään perjantaina toimittajien kysymyksiin suorassa lähetyksessä avaruusasemalta ja näytti jo sopeutuneen hyvin painottomuuteen. Ensimmäisen parin päivän aikana avaruudessa uusilla aseman miehistönjäsenillä ei ole paljoakaan työtehtäviä, jotta he voisivat totutella toimimaan avaruudessa. Kuvissa näki kuitenkin selväsi Timin naaman olleen hieman pullean, mikä on normaalia: painottomuudessa veri jakautuu tasaisesti kehoon ja saa pään näyttämään aluksi aiempaa suuremmalta ja punaisemmalta.

Tim esitti myös pyörimistä Columbus-laboratorion sisällä, mutta hieman tökkien. "Kuten näkyy, en ole vielä aivan sopeutunut, mutta katsotaan uudelleen viikon päästä."

Yllättävin asia avaruudessa on ollut Timin mukaan avaruuden musta väri.

"Näemme kuvissa aina maapallon ja sen kauneuden, mutta harvoin kuvissa katsotaan toiseen suuntaan – ylöspäin avaruuteen. Eikä silloinkaan mustasta saa oikeaa kuvaa. Avaruus näyttää todella mustalta."

"Katselin juuri eilen maisemia aseman kupolissa, ja kaikki näyttää todella kauniilta. Odotan todella sitä, että pääsen työskentelemään lentoni aikana myös aseman ulkopuolella avaruuskävelyllä, koska silloin näen kaiken paljon paremmin. Niin maapallon kuin mustan avaruudenkin."

Ja mikä tärkeintä, Tim on oppinut jo tekemään avaruudessa teetä, mikä luonnollisesti saarivaltakunnan yleisölle on erittäin tärkeä tieto. Tästä kovin innostuneet britit ovat kuitenkin unohtaneet sen, että teestään myös ylpeät venäläiset ovat kehittäneet avaruudellisia teenvalmistusmenetelmiä jo 1970-luvulta alkaen ja avaruudessa juotiin teetä jo ennen kuin kahvia tai kolaa. 

"Itse asiassa tee on täällä erittäin hyvää!"

Taas lisää Galileo-satelliitteja!



Eurooppalainen satelliittinavigaatiojärjestelmä Galileo täydentyy jälleen: nyt laukaisuvuorossa ovat jo satelliitit numeroiltaan 11 ja 12.

Niitä kuljettavan Sojuz-kantoraketin on tarkoitus lähteä matkaan tänään torstaina klo 13:51 Suomen aikaa Kouroun avaruuskeskuksesta.

Kyseessä on kuudes Galileo-järjestelmän satelliittien laukaisu ja jo kolmas tänä vuonna. Tämä on 13. Kouroun avaruuskeskuksesta laukaistava venäläinen Sojuz-raketti.

Lopullisessa Galileo-järjestelmässä on 30 satelliittia kolmella erilaisella kiertoradalla, jotta koko ajan joka puolelta maailmaa olisi muutama satelliitti näkyvissä horisontin yläpuolella. Näistä 24 on koko ajan käytössä ja kuusi satelliittia on varalla.

Nyt jo kolmasosa näistä satelliiteista on jo avaruudessa, kaksi lisää laukaistaan tänään ja 14 tulevaa satelliittia on jo eri vaiheissa valmistusta. 

Näiden kahden satelliitin jälkeen enää kaksi satelliittia lisää laukaistaan Sojuz-raketilla, joka pystyy viemään avaruuteen vain kaksi 700-kiloista satelliittia kerrallaan. Sen jälkeen laukaisuihin käytetään Ariane 5 -kantorakettia, joka pystyy kuljettamaan neljä yhdellä laukaisulla.

Näin satelliitteja saadaan taivaalle nykyistä tehokkaammin ja Galileo-järjestelmä saadaan käyttöön vuonna 2019, jos kaikki sujuu hyvin. Rajoitettu käyttö ja systeemin testaaminen alkoi jo viime vuonna ja jatkuu koko ajan paremmin sitä mukaan kun satelliittien määrä avaruudessa kasvaa.

Sisunautti lähdössä avaruuteen majuri Timin kanssa

Ma, 12/14/2015 - 01:15 By Jari Mäkinen
Tim Peake, Juri Maleshenko ja Tim Kopra

Jokajoulukuinen miehistönvaihto kansainvälisellä avaruusasemalla on jälleen käynnissä, kun kolme avaruuslentäjää palasi viime perjantaina takaisin Maahan. 

NASAn Kjell Lindgren, Venäjän Oleg Kononenko ja japanilainen Kimiya Yui palasivat Sojuz-aluksellaan turvallisesti takaisin kotiplaneetan kamaralle oltuaan avaruudessa 141 päivää.

Avaruusasemalle jäivät vuoden mittaista lentoaan tekevät Scott Kelly ja Mihail Kornienko sekä syyskuussa asemalle saapunut Sergei Volkov.

Seuraava kolmehenkinen miehistö, järjestyksessään jo 47. avaruusaseman pysyvä miehistö, on parhaillaan Baikonurin kosmodromissa ja heidän kantorakettinsa rullattiin sunnuntaina laukaisualustalle. Tämä tarkoittaa sitä, että kolmikko laukaistaan matkaan tiistaina.

Sisunautin toinen lento

Tämä miehistö on suomalaisittain kiinnostava, koska yksi sen jäsen on suomensukuinen Timothy Kopra. Kun hän teki ensimmäisen avaruuslentonsa vuonna 2009, hänen lentoaan seurattiin aktiivisesti myös Suomessa ja häntä alettiin (hieman naurettavasti) kutsumaan sisunautiksi, vaikkakin hänen yhteytensä Suomeen ovat olleet varsin ohuet.

Kopran suku on kotoisin Karjalan Valkjärveltä, josta Timin isoisä Antti Kopra lähti vuonna 1910 Amerikkaan. Isä Lennart Kopra puhui vielä sujuvasti suomea, mutta Tim itse ei oppinut kuin muutamia sanoja. Hän on vieraillut Suomessa muutaman kerran.

Ensimmäisellä avaruuslennollaan Kopralla oli mukana Kalevala-mitali ja tällä kerralla hän ottaa mukaansa Sibelius-mitalin.

Siinä missä Kopran ensimmäinen avaruuslento kesti vain noin kaksi kuukautta ja hän lensi silloin asemalle sekä palasi sieltä avaruussukkulalla, on nyt hänellä edessään kyyti Sojuz-aluksella sekä puolivuotinen pesti avaruudessa.

Itse asiassa hänen oli tarkoitus lentää avaruuteen uudelleen jo vuonna 2011, mutta hän loukkaantui kaaduttuaan polkupyörällä ja joutui jättämään lennon väliin.

Britti nousee kiertoradalle

Suurimman huomion lennolla saanee kuitenkin Iso-Britannian ensimmäinen virallinen avaruuslentäjä Tim Peake. joka on yllä olevassa kuvassa päällään Lontoon maratonin juoksupaita; hän aikoo juosta maratinin ensi huhtikuussa samaan aikaan avaruusaseman juoksumatolla kuin tuhannet muut juoksevat Lontoossa. 

Brittimedia on jo nyt käymässä aivan ylikierroksilla Peaken lentonsa tiimoilta ja ensi viikolla on odotettavissa tästä paljon uutisia brittilähteitä seuraavissa tiedotusvälineissä ympäri maailman. 

Aivan ensimmäinen britti avaruudessa oli kuitenkin Helen Sharman vuonna 1990, jolloin hän kävi avaruudessa Mir-avaruusasemalla ikään kuin avaruusturistina, paitsi että hänet valittiin kilpailulla lennolle ja kaupallinen sponsori maksoi lennon kustannukset lähes kokonaan. Lisäksi avaruudessa on käynyt kolme syntyperältään brittiä, mutta amerikkalaistunutta astronauttia.

Peake on puolestaan yksi Euroopan avaruusjärjestön vuonna 2009 valituista uusista astronauteista ja vanhin tuolloin mukaan otetuista. Hän on syntynyt vuonna 1972 ja toimi ennen astronauttiuraansa helikopterikoelentäjänä, minkä seurauksena hän on sotilasarvoltaan majuri; siksi häntä kutsutaan etenkin saarivaltakunnassa usein nimellä “Major Tim”, viittauksena David Bowien laulujen Major Tom -astronauttihahmoon.

Kun Peake pääsee nyt avaruuteen, on vuoden 2009 euroastronauttiluokasta enää ranskalainen Thomas Pesquet vailla avaruuskokemusta. Hänen vuoronsa on ensi vuonna, jolloin nyt joulukuussa hän nousee puoleksi vuodeksi avaruusasemalle.

Sojuz TMA-19M

Kolmikon alus: Sojuz TMA-19M

Peaken ja Kopran kanssa matkaan lähteen venäläinen kosmonautti Juri Malenshenko, joka toimii myös Sojuz-aluksen komentajana. Malenshenko on ollut jo viisi kertaa aikaisemmin avaruudessa ja viettänyt siellä kaikkiaan 641 vuorokautta, viimeksi vuonna 2012.

Peake on puolestaan hänen “varamiehensä”, eli Peake on koulutettu  hallitsemaan itsenäisesti myös kaikki aluksen ohjaamiseen vaadittavat toimet ja hän avustaa matkalla Malenshenkoa.

Kolmikon alus kuljetettiin perinteitä noudattaen nyt sunnuntaina, kaksi päivää ennen laukaisua, kantoraketin kokoonpanohallista rautateitse laukaisualustalle, joka on Baikonurin alusta numero 1, eli sama, jolta Sputnik ja Gagarin lähetettiin aikanaan matkaan.

Tiistaina, eli 15. joulukuuta, on heidän vuoronsa nousta 40 metriä korkean ja 274 tonnia ajoaineita sisältävän raketin nokassa avaruuteen. Laukaisu tapahtuu klo 13:03 Suomen aikaa.

He pukeutuvat avaruuspukuihinsa noin neljä tuntia aikaisemmin ja nousevat alukseensa klo 10:33 Suomen aikaa.

Matka avaruuteen kestää alle kymmenen minuuttia, mutta nousu matalalta kiertoradalta avaruusasemalle vie kuutisen tuntia – jos kaikki sujuu hyvin. Mikäli nousun aikana tapahtuu jotain kummallista, vaihdetaan lentorata hitaammaksi noin kaksi vuorokautta kestäväksi.

Normaalitilanteessa avaruuslentäjät telakoituvat aluksellaan avaruusaseman venäläisosassa kohti maapalloa osoittavaan Rassvet-telakointimoduliin noin klo 19:23 Suomen aikaa.

Sen jälkeen telakointiportin ilmatiiviys tarkastetaan, minkä jälkeen noin puolentoista tunnin kuluttua telakoinnista luukut avataan ja avaruusasema saa uudet asukkaansa. 

Ohjelmassa on tämän jälkeen perinteinen videoyhteys Maahan, tiedotustilaisuus ja juttelu sukulaisten kanssa, minkä jälkeen he nauttivat ensimmäisen ateriansa avaruusasemalla.

Niitä he saavatkin sitten syödä yli 500 kertaa ennen kuin kolmikko palaa Maahan ensi vuoden toukokuussa.

Tim Peaken lento on saanut nimen Principia (Newtonin Naturalis Principia Mathematica -teoksen mukaan) ja siitä sekä sen tarkoituksesta kerrotaan enemmän ESAn Principia-sivulla.

 

Otsikkokuvassa poseeraavat Tim Peake (vasemmalla), Juri Malenshenko (keskellä) ja Tim Kopra Sojuz-simulaattorin edessä.

Kolme komeanpiukeaa painepukua

To, 07/23/2015 - 09:17 By Jari Mäkinen

Päivän kuvaTorstain kuvassa on avaruusasemalle aamulla Suomen aikaa saapunut avaruuslentäjäkolmikko leikkimässä Sokol-avaruuspuvuillaan. Laukaisun, laskeutumisen ja lennon kriittisten vaiheiden aikana käytettävä, mittatilauksena kullekin astronautille tehtävä avaruuspuku pitää testata moneen kertaan, ja kuvassa avaruuslentäjät ottivat ylipaineeseen puhalletut pukunsa olkapäilleen. Pukuja ei ole suunniteltu avaruuskävelyitä varten, mutta ne suojaavat aluksen sisällä avaruuden tyhjöä ja lämpötilavaihteluita vastaan.

Kolmikkoa kuljettanut Sojuz TMA-17M -alus lähti matkaan klo 00:02 Suomen aikaa yöllä ja telakoitui noin kuutta tuntia myöhemmin Kansainvälisen avaruusaseman Rassvet-moduliin.

Kuvassa ovat NASAn astronautti Kjell Lindgren (vasemmalla), venäjäläinen, Sojuz-aluksen komentajana toimiva kosmonautti Oleg Kononenko (keskellä) ja Japanin avaruustutkimushallinnon JAXAn avaruuslentäjä Kimiya Yui. Kononenkolle tämä on jo kolmas lento avaruuteen, kun taas Yuille ja Lindgrenille lento on ensimmäinen.

Pohjoismaalaisittain kalskahtavalla nimellä varustetun Lindgrenin suku muutti Ruotsista Yhdysvaltoihin jo 1800-luvulla, joten ruotsissa ei juuri kannata hurrata hänen sukujuurillaan – etenkin kun hän syntyi Taiwanissa, missä hänen isänsä Randahl Lindgren meni naimisiin taiwanilaisen Anita Chu Yun Chagnin kanssa.

Lindgren on lääkäri, joka on työskennellyt pitkään astronauttien lentolääkärinä, kunnes päätti hakea itsekin astronauttikoulutukseen. Hän pääsi ja aloitti vuonna 2009 astronauttikoulutuksensa. 

Lindgrenistä on hyvä artikkeli Coloradon yliopiston nettisivuilla.

Yui ja Kononenko ovat puolestaan insinöörejä. Japanilainen on Lindgrenin tapaan vuoden 2009 astronauttikurssin kävijä ja toimi ennen astronauttiuraansa hävittäjälentäjänä Japanissa. Turkmenistanilainen Kononenko puolestaan teki ensimmäisen avaruuslentonsa jo vuonna 2008. Sen jälkeen hän teki toisen lentonsa vuonna 2011, jolloin hänen kanssaan avaruusasemalla oli mm. ESAn hollantilaisastronautti André Kuipers. Kononenko on virallisesti Sojuz-alusten valmistajan Energian insinööri ja tuntee etenkin Sojuz-alusten sähkösysteemit kuin omat taskunsa – kenties paremminkin.

Jos kaikki sujuu suunnitelman mukaisesti, palaa kolmikko takaisin Maahan ensi joulukuussa.

Yllä olevassa kuvassa Lindgren, Yui ja Kononenko nauttivat viimeistä ateriaan Maan pinnalla ennen laukaisua.

Yhteinen aamiainen – tai yölaukaisun tapauksessa illallinen – on eräs Sojuzin laukaisuun liittyvistä monista perinteistä, joihin kuuluu myös mm. nimikirjoituksen laittaminen kosmonauttihotellin huoneen oveen, shampanjalasillisen nauttiminen sekä pysähtyminen matkalla laukaisualustalle paikalla, missä Gagarin pysähtyi tyhjentämään rakkonsa.

Kyseessä on jo 44. Kansainväliselle avaruusasemalle lähetettävä miehistö ja Sojuz-alukselle jo 126. lento siten vuoden 1967, jolloin sen ensimmäinen versio teki ensilentonsa. Lindgren ja Yui saivat samalla järjestysluvut 548 ja 549, kun lasketaan avaruuteen nousseita ihmisiä. Virallinen järjestys lienee tuo nimen aakkosjärjestyksen mukainen, koska kumpikin saapui avaruuteen samaan aikaan.

Alla vielä kolmikon laukaisu matkaan viime yönä.

Astronauttikolmikko valmis matkaan – lentonsa peruuttanut oopperalaulaja "toipumassa"

Ti, 07/21/2015 - 16:29 By Jari Mäkinen
Miehistö 44:n raketti laukaisualustalla

Kansainvälisen avaruusaseman seuraava miehistö valmistautuu parhaillaan matkaansa. Heidän Sojuz TMA-17M -avaruusaluksensa rullattiin laukaisualustalle ja nostettiin siellä pystyyn eilen maanantaina 20. heinäkuuta Baikonurin kosmodromissa, ja raketin on tarkoitus nousta matkaan keskiviikon ja torstain välisenä yönä klo 00:02 Suomen aikaa.

Seuraava miehistö avarusuasemalleSojuz-aluksen kyydissä on aseman 44. pysyvä miehistö, johon kuuluvat venäläinen Oleg Kononenko, NASAn astronautti Kjell Lindgren ja japanilainen Kimiya Yui. Heitä asemalla odottavat Gennadi PadalkaMihail Kornienko ja Scott Kelly.

Nyt avaruuteen nouseva kolmikko tulee olemaan asemalla noin viiden kuukauden ajan, mutta Kelly ja Kornienko jatkavat vuoden mittaista lentoaan aina ensi vuoden kevääseen saakka.

Tätä seuraava miehitetty lento avaruusasemalle tapahtuu hieman normaalista poiketen jo syyskuussa, jolloin tehtävän lennon tärkein tarkoitus on vaihtaa asemalla oleva Sojuz-alus uuteen.

Normaalisti kolmihenkiset miehistöt ovat nousseet noin puoleksi vuodeksi asemalle omilla aluksillaan ja palanneet sieltä joko omallaan tai edellisen miehistön käyttämällä aluksella, jolloin avaruusasemalla on koko ajan yksi "tuore" Sojuz kolmea avaruuslentäjää kohden. Hätätilanteessa he voisivat tulla aluksella koska tahansa takaisin – tai käyttää sitä suojautumiseen varmuuden varalta, kuten viime viikolla, jolloin avaruusromua tuli epämiellyttävän lähelle asemaa. 

Jotta Sojuz-alukset olisivat varmasti toimintakuntoinen, ne tulee vaihtaa vähintään puolen vuoden välein. 

Mogensen ja miehistöKoska nyt asemalla on kaksi avaruuslentäjää, jotka viipyvat siellä vuoden, tulee tästä puolivälin Sojuz-vaihdosta erilainen kuin viime aikoina: kaksi sen lentäjistä palaa samalla aluksella takaisin oltuaan asemalla vain 10 päivää. Nämä astronautit ovat ESAn tanskalaisastronautti Andreas Mogensen, joka käyttää lyhyen lentonsa monenlaisiin teknisiin kokeisiin, sekä Aidyn Aimbetov Kazakstanista (kuva oikealla).

Sen sijaan Sojuz-aluksen komentajana matkaan lähtiessä toimiva Sergei Volkov jää asemalle ja Gennadi Padalka palaa Maahan hänen sijallaan.

Jo vuonna 2002 kosmonauttikoulutukseen tullut, mutta moninaisten poliittistaloudellisten syiden vuoksi lentoaan pitkään Kazakstanissa odottanut Aimbetov sai paikkansa varsin lyhyellä varoitusajalla viime toukokuusa, kun alun perin paikan Sojuzista ostanut avaruusturisti, oopperalaulaja Sarah Brightman keskeytti yllättäen kosmonauttikoulutuksensa.

Virallisesti Brightmanin antaman tiedotteen mukaan koulutusta ja lentoa vain “siirrettiin myöhemmäksi henkilökohtaisista perhesyistä johtuen”, mutta oletettavasti hän ei pääse – ainakaan lähiaikoina – matkaan, koska tällaiset Sojuz-alusten vaihdot ovat hyvin harvinaisia.

Normaalisti hyvin media-aktiivinen Brightman on ollut lentonsa jälkeen hyvin hiljaa, kunnes nyt tänään hän aloitti jälleen twiittaamisen. Eräässä ensimmäisistä viesteistään hän kiittää tuesta ja "toipuneensa" kokemuksestaan; kenties raskas kosmonauttikoulutus oli raju kokemus laulajalle...

They have meant a great deal to me. I have been spending a little time recuperating and exploring new music...

— Sarah Brightman (@SarahBrightman) July 21, 2015

Mogensenin, Aimbetovin ja Volkovin Sojuz TMA-18M -aluksen on tarkoitus nousta matkaan syyskuun 2. päivänä. Pikavisiittille nousevat ja Padalka ottavat paluumatkalleen nyt asemalla olevan Sojuz TMA-16M -aluksen.

Andreas Mogensen on tehnyt mainioita videoitaan koulutuksensa ja lentovalmisteluidensa aikana, ja niitä voi katsoa ESAn IRISS-lennon sivuilla.

Avaruusaseman miehistö evakuoitui Sojuz-aluksen sisälle

To, 07/16/2015 - 15:17 By Jari Mäkinen

Avaruusromun palanen lensi hetki sitten klo 15:01 Suomen kesäaikaa läheltä kansainvälistä avaruusasemaa. Ennakkoon tiedetty tapaus ei ollut vaaraksi avaruusasemalle tai sen miehistölle, mutta turvaohjeiden mukaan miehistö siirtyi ohituksen ajaksi asemaan kiinnitetyn Sojuz-avaruusaluksen sisälle. Mikäli jostain syystä avaruusromu – tai sen lähellä mahdollisesti olleet jokin muut kappaleet – olisikin osunut asemaan, olisivat Gennadi PadalkaMihail Kornienko ja Scott Kelly olleet turvassa. Pahimmassa mahdollisessa tapauksessa he olisivat voineet palata aluksellaan saman tien takaisin Maahan, mutta tällä(kin) kerralla se tiedettiin etukäteen jo erittäin epätodennäköiseksi.

Vastaavia tapauksia tapahtuu aina silloin tällöin, ja toisinaan asemaa myös siirretään pois avaruusromukappaleiden edeltä.

NASAn mukaan avaruusaseman kaikki systeemit toimivat normaalisti ja tätä kirjoitettaessa miehistö on jo siirtymässä takaisin aseman sisälle jatkamaan normaalitoimiaan.

Päivitys 17.7.
Tilanne meni ohi ilman vaaraa. Kyseinen avaruusromu oli Maata kiertävä sammunut venäläinen sääsatelliitti.

Venäläinen rakettiromu löytynyt Norjasta

La, 06/27/2015 - 13:37 By Jari Mäkinen

Norjassa kohistiin eilen Finnmarkista, Pohjois-Norjasta, Båtsfjordin kalasatamasta löytyneestä omituisesta kappaleesta, joka selvästi oli peräisin Venäjältä.

Muun muassa Kim Digernes julkaisi siitä kuvia Facebook-sivullaan (mistä otsikkokuva on peräisin) ja Norjan yleisradioyhtiö NRK järjesti saman tien kappaleen alkuperän selvittämiseen yleisökilpailun – vaikkakin kuvien perusteella oli heti selvästi havaittavissa mistä kappale oli peräisin.

Kyseessä on kantoraketin nokkakartion puolikas, juuri sen tyyppinen, mistä kerroimme pari päivää sitten kiinalaisraketin testaamisen yhteydessä. Satelliitti on suojattuna raketin nokassa suojakartiolla, joka irtaantuu kun raketti on noussut ilmakehän yläosiin, missä ilmanvastus on sen verran pientä, ettei se enää vaadi aerodynaamista nokkaa tai vaurioita satelliittia.

Yleisin tapa päästä nokkakartiosta kätevästi eroon on tehdä se kahdesta puolikkaasta, jotka irtaantuvat eri puolille rakettia. Silloin ne putoavat pois aiheuttamatta vaaraa satelliitille tai raketille.

Nokkakartiot ovat itse asiassa varsin jykevätekoisia, sillä ne joutuvat kestämään varsin suuren aerodynaamisen voiman. Lisäksi niissä on yleensä sisäpinnassaan vaahtomaista ainetta, joka toimii lämpöeristeenä ja vaimentaa meteliä. Lisäksi niissä on reikiä, joiden kautta satelliittiin voidaan olla johtojen kautta yhteydessä vielä silloinkin, kun ne on suljettu nokkakartion sisään.

Nämä kaikki näkyvät oikein hyvin Finnmarkissa otetuissa kuvissa. Kyseessä on todennäköisesti Plesetskistä Maan napojen kautta kulkevalle polaariradalle lähteneen Sojuz-kantoraketin nokkakartion puolikas, joka on pudonnut mereen ja kellunut lopulta Norjaan.

Lisävahvistusta tälle ajatukselle saa katsomalla alla olevaa kuvaa, missä on Kourousta laukaistun Sojuz-raketin nokkakartio: sen läpiviennit ja muoto ovat täsmälleen samanlaisia kuin Norjan "omituisessa" kappaleessa.

Todennäköisesti kyse oli raketista, joka laukaistiin 23. kesäkuuta Plesetskistä. Sen kyydissä avaruuteen nousi venäläinen Persona-vakoilusatelliitti, joka kuvaa maapallon pintaa kameroillaan optisella alueella. Persona-satelliitit korvaavat vähitellen vanhemmat Kobalt-tyyppiset satelliitit, jotka luottavat edelleen todella vanhaan tapaan: ne kuvaavat filmille ja pudottavat filmikapselit Maahan. Vaikka menetelmä kuulostaa antiikkiselta, venäläiset ovat käyttäneet sitä siksi, että kukaan ei pysty nappaamaan satelliittien lähettämiä signaaleita. Kobalt-satelliittien elinikä on siksi lyhyempi ja niitä tulee laukaista useammin: edellisen kerran näin tapahtui kesäkuun 5. päivänä. 

Tuolloinkin laukaisu tapahtui Sojuzilla Plesetskistä, joten nokkakartio saattaa olla peräisin tuostakin lennosta.

Telakoituminen avaruusasemalle

Tämä video on pyörinyt netissä jo jonkin aikaa, ja jaksaa edelleen hämmästyttää: maaliskuussa Kansainväliseen avaruusasemaan telakoituneeseen venäläisen Sojuz-aluksen ikkunaan kiinnitetty kamera näyttää miltä saapuminen asemalle näyttää avaruuslentäjien näkökulmasta. Se on upeaa kiertoratabalettia, mitä ei Maan päällä voi nähdä – saati sitten kokea.

Avaruusasemaan 27. maaliskuuta telakoitunut Sojuz TMA-16M vei sinne NASAn astronautin Scott Kellyn sekä venäläiset kosmonautitGennadi Padalkan ja Mihail Kornienkon. Heistä Kelly ja Kornienko aikovat viettää asemalla vuoden päivät.

Mittakaavaa kuviin voi saada kuvittelemalla avaruusaseman aurinkopaneeleineen jotakuinkin jalkapallokentän kokoiseksi. Sen pitkä keskusmasto on 110 metriä pitkä.

Ja jos ihmettelette kuvassa oikealla ylhäällä pyörivää hyrrää, niin se on vanhaa tekniikkaa edustavan, mutta luotettavan venäläisen Kurs-tutkan hyrräävä antenni.

Avainsanat

Väläys neljän vuoden takaa: Sukkula ja ISS

Viesti twitterissä viime viikonloppuna hersytti muistoja. Sen mukaan legendaarinen kuva, missä avaruussukkula Endeavour on telakoituneena Kansainväliseen avaruusasemaan otettiin neljä vuotta sitten. Niin otettiinkin, 23. toukokuuta vuonna 2011. Sen otti Euroopan avaruusjärjestön italialainen astronautti Paolo Nespoli, kun häntä ja Dmitri Kondratieviä sekä Catherine Colemania kuljettanut Sojuz-alus lähti paluumatkalleen asemalta.

Itse osasin odottaa kuvia jo ennakkoon, sillä olin tuolloin ESAssa kirjoittamassa muun artikkeleita nettiin Paolon tekemisistä sekä lennon tapahtumista. Paolo oli ensimmäinen ESAn sosiaalisessa mediassa aktiivinen avaruuslentäjä ja hän otti lentonsa aikana paljon valokuvia; niitä voi katsella edelleen muun muassa hänen lentonsa Flickr-tilillä. Kuvat toivat jälleen mieleen puhelut avaruusasemalle ja Paolon hauskan italianenglannin, joka luurissa sekoittui avaruusaseman kohinaan.

Kuvien saaman suuren suosion jälkeen joku tuli ajatelleeksi lennon loppuvaiheissa, että kukaan ei ollut koskaan ottanut kuvaa, missä avaruussukkula on telakoituneena avaruusasemaan. Vastaavia on Mir-asemalta useitakin (klassikko tuossa hieman alempana), ja netissä on valtavasti kuvia ja videoita niin sukkulasta kuin avaruusasemastakin toiselta puolelta kuvattuna, mutta yhdessäkään ei ole sukkulaa ja asemaa yhdessä.

Kun keväällä 2011, Paolon miehistön lähtiessä takaisin kotiin, avaruussukkula oli toiseksi viimeisellä käynnillään avaruusasemalla, joku ymmärsi hetken tärkeyden. Tuolloin myös ESAn rahtialus ATV oli tekaloituneena asemaan. Nyt jos koskaan piti ottaa potretti – ja Paolo oli oikea henkilö tekemään niin.

Kuvien ottaminen vaati jonkin verran valmisteluja etukäteen, sillä kun kerran kuvia otettiin, piti varmistaa, että ne ovat mahdollisimman hyviä. Kaikki tiesivät, että tämä oli ainutkertainen mahdollisuus ottaa nämä kuvat, jotka jäävät historiaan.

Niinpä Sojuz-aluksen tuttua ja turvallista paluurataa piti muuttaa. Sen sijaan että alus olisi lipunut pois aseman luota, sen piti nyt pysähtyä noin 200 metrin päähän, ja samalla avaruusasemaa piti ohjata kääntymään 130°, jotta näkymä olisi juuri oikea. 

Silloin Paolon piti punnertaa irti ahtaasta istuimestaan Sojuzin laskeutumismoduulissa ja siirtyä aluksen tavaraa täynnä olleen kiertorataosan sisälle ottamaan kuvia pienen ikkunan läpi. Kamerat oli jätetty sinne odottamaan, valmiina toiminkaan muistikortit sisällään. 

“Se oli yllättävän hankalaa, ja jos olisin jäänyt jumiin kiertorataosaan, niin maahanpaluumme olisi vaarantunut”, kertoi Paolo jälkikäteen. Normaalisti avaruuslentäjät eivät poistu paikoiltaan Sojuzissa maahanpaluun aikana. “Meistä nämä kuvat olivat kuitenkin riskin ottamisen väärti.”

“Kun irtaannuimme avaruusasemasta, olimme kiinni istuimissamme turvavöissä avaruuspukuihimme pukeutuneina. Kiertorataosan sekä maahanpaluukapselin välisen luukun ilmatiiviys oli testattu, sanoin kuin pukujemme ilmansyöttöputkien toiminta. Koska Sojuzissa ei ole paljoa ylimääräistä happea mukana, emme haluaisi testata näitä uudelleen lähdön jälkeen.”

Niinpä Paolo joutui riisumaan avaruuspukunsa käsineet, irrottamaan sen letkut, paineistamaan kiertorataosan ja siirtymään pikavauhtia ikkunan luokse. Samalla Sojuzin komentajana toiminut Kondratiev tarkkaili, ettei paikaltaan pois kömpinyt Paolo osunut kojetaulun kytkimiin. 

“Kuvien ottaminen oli hankalampaa kuin oletin, enkä ennättänyt ihailemaan näkymää lainkaan paljain silmin.”

Paolo otti kuvia ja nauhoitti videota sen minkä ehti, mutta vaihtoi jatkuvasti hieman asentoa ja kuvan sommittelua sen mukaan, missä ikkunasta tuli vähiten heijastumia ja missä maapallo näkyi parhaiten taustalla. Oli tärkeää pitää linssi mahdollisimman keskellä ikkunaa, mutta painottomuudessa paikallaan pysyminen – etenkin hieman kiihtyneenä – oli vaikeaa.

Aikaa kuvien ottamiseen oli vain kymmenisen minuuttia, minkä jälkeen Paolo otti muistikortit talteen ja jätti kamerat objektiiveineen kiertorataosan sisälle tuhoutumaan ilmakehän kitkakuumennuksessa. Sojuzin sisällä on niin vähän tilaa, että on kustannustehokkaampaa lähettää uusia laitteita asemalle ja antaa vanhojen tuhoutua, kuin tuoda käytettyjä laitteita Maahan.

“Tiesin kuvia ottaessani hyvin niiden merkityksen ja rukoilin, että ne onnistuivat. Mutta kun kuvat oli otettu, en enää ennättänyt ajatella niitä, sillä meidän piti testata luukun ja pukuni ilmatiiviys uudelleen ja valmistautua laskeutumiseen.”

Laskeutuminen olikin Paololle kenties lennon vaikein hetki, koska hän oli (kuten astronautit yleensä) tullut pari senttiä pitemmäksi painottomuudessa ja isokokoisena täytti ahtaan Sojuzin sisällä tilansa varmasti viimeistä millimetriä myöten. Kenties kuvien ottamisen vuoksi hänen asentonsa istuimessa ei ollut hyvä, joten hänellä oli vaikeuksia hengittää normaalisti, mikä erityisesti laskeutumisen myllerryksessä ja hidastuvuuksien aikaan oli tukalaa.

Ei ihme, että hän näytti aluksesta noustessaan siltä, kuin olisi joutunut käymään läpi linkouksen suuressa pesukoneessa.

Kuvia ei kuitenkaan julkistettu moneen päivään laskeutumisen jälkeen, emmekä saaneet niitä edes nähtäväksemme epävirallisesti ESAssa kuin vasta kesäkuun alussa. Miksikö? Koska muistikortit olivat hukassa. Ne olivat heittelehtineet laskeuduttaessa piiloon Sojuzin sisällä, ja ne löydettiin vasta koko aluksen sisustaa koluttaessa.

Ja hyvä kun löydettiin - kuvat jaksavat sykähdyttää edelleenkin, etenkin kun on ollut omalta pieneltä osaltaan niitä julkistamassa!

BLOG

Miltä tuntuu, kun räjähtävä raketti putoaa päälle?

Aikomukseni maanantaina illalla oli katsoa netistä Cygnus-aluksen laukaisu avaruusasemalle ja mennä nukkumaan. Kuten kaikki asiaa seuranneet tietävät, laukaisu ei mennyt niin kuin Strömsössä: Antares-kantoraketti nousi aluksi ylöspäin, mutta sitten sen moottorien luona räjähti ja koko raketti Cygnus-aluksineen sekä täysine polttoaine- ja happitankkeineen putosi liekkimerenä alas.

Tätä kirjoitettaessa tarkempaa syytä vielä etsitään, mutta todennäköisimmin jompi kumpi kahdesta ensimmäisen vaiheen moottorista räjähti ja silloin työntövoiman hiivuttua raketti syöksyi maahan. Samanlainen koekäytössä ollut rakettimoottori rikkoutui viime toukokuussa kesken testin, ja samanlainen tapaus nyt olisi aiheuttanut juuri tällainen onnettomuuden.

Tapaus on pyörinyt päässäni sen jälkeen koko ajan, koska se toi kovasti monenlaisia muistoja, ennen kaikkea kesäkuun 4. päivän vuonna 1996 Kouroun avaruuskeskuksessa. Se oli ensimmäinen kerta, kun olin Ranskan Guyanassa ja ensimmäinen kerta, kun pääsin katsomaan kantoraketin laukaisua. Eikä kyseessä ollut ihan mikä tahansa laukaisu: se oli upouuden eurooppalaisen Ariane 5 -kantoraketin ensilento!

Kyydissä oli neljä Cluster-satelliittia, joissa oli mukana myös paljon suomalaista osaamista.

Matka laukaisupaikalle oli ollut iloinen ja jopa juhlava, sillä laukaisua katsomaan oli kutsuttu koko joukko VIP-vieraita sekä varsin suuri ryhmä meitä lehdistön edustajia. Suuri pitopöytä oli jo katettu laukaisun jälkeistä juhlaa varten, kun lähdimme katsomaan laukaisua eri puolille avaruuskeskusta. Itse jäin lennonjohtorakennuksen katolle, koska sieltä pääsin nopeasti alas lennonjohtoon seuraamaan raketin matkaa avaruuteen suurilta näyttöruuduilta.

Laukaisun aika koitti ja harmaa pilvikerros peitti Kouroun. Sade oli juuri lakannut, mutta laukaisun kannalta sää oli vielä tarpeeksi hyvä. Niinpä lähtölaskenta eteni kohti nollaa ja sitten suuri raketti nousi ilmaan. Kaksi voimakasta kiinteällä polttoaineella toimivaa apurakettia syttyivät ensi ja sitten keskellä raketin ensimmäistä vaihetta oleva Vulcain-päämoottori heräsi henkiin. Ensimmäinen Ariane 5 nousi ylväästi kohti taivasta … kunnes se alkoi kääntyä omituisesti sivuun.

Noin 37 sekuntia lentoonlähdön jälkeen raketin asento oli kääntynyt jo sen verran vinoon suhteessa lentorataan, että aerodynaamiset voimat rikkoivat sen. Heti sen jälkeen automaattinen itsetuhojärjestelmä, jonka tehtävänä on estää mahdollisesti ohjauskyvyttömän raketin lentämisen asuttujen alueiden päälle, räjäytti Arianen kuormineen. Hohtavat, savuavat palaset alkoivat sataa alaspäin noin neljän kilometrin korkeudesta.

Raketin luontainen nousuääni oli pääasiassa rätinää ja jylinää, mutta nyt se katkesi kuin seinään, kun suuri pamaus ravisutti maisemaa.

Laukaisukeskus, kuten mikään muukaan katsontapaikoista, ei ollut suoraan raketin alla, mutta tuuli saattoi puhaltaa räjähdyksessä syntyneitä kaasuja suuntaamme, joten kaikki paikat evakuoitiin. Laukaisukeskuksen katolta väki ajettiin sisälle rakennukseen ja muualla muihin tiloihin. Paniikkia ei ollut, mutta nyt naurua ei kuulunut. Heidät (lue: meidät), jotka halusivat vielä jäädä ottamaan kuvia, hätistettiin määritietoisesti sisätiloihin.

Sisällä lennojohtohuoneessa henkilökunta konsoleissaan katsoi lasittuneesti kuvaruutujaan, joilla telemetriatiedot katkesivat kuin seinään. Tutka näytti lennonjohdon etuosan suurella näyttöruudulla ilotulituksen tapaan alas pudonneiden palasten reittejä, kun samalla laskennallinen piste, missä raketin tuli olla silloin kun kaikki olisi sujunut normaalisti, jatkoi matkaansa ylöspäin. Lisäksi ruudulla oli videokuva, joka oli jotakuinkin samanlainen kuin otsikkokuva. Surullista. Hiljaista. Oli vaikea ajatella, että läheistä Sinnamaryn kylää oltiin evakuoimassa, koska raketin osat putosivat sen luokse suolle.

Cluster-satelliittien tekemiseen osallistuneet tutkijat itkivät – näytti siltä, että vuosien työ ja edessä oleva kiinnostava lento oli mennyt hukkaan. Kun juhlat laukaisun jälkeen peruutettiin, kävi jokunen tutkija hakemassa pöydillä odottaneita viinipulloja, ja katosivat huoneisiinsa.

Paluulento takaisin Pariisin oli kuin olisimme olleet hautajaisissa. Jos jotain hyvää piti asiasta löytää, niin onneksi kukaan ei loukkaantunutkaan.

Onnettomuuden syy selvitettiin ja Arianet ovat nyt maailman luotettavimpia kantoraketteja. Ne ovat lentäneet jo yli 50 kertaa peräjälkeen ilman pienintäkään toimintahäiriötä.

Kun seuraavan kerran muutamaa vuotta myöhemmin pääsin katsomaan Kouroussa raketin laukaisua lähinnä laukaisupaikkaa olevalta sallitulta alueelta, meille jaettiin kaasunaamarit. Monet naureskelivat ja pitivät niitä vitsikkäinä, mutta Ariane 501:n jälkeen en osannut nauraa asialle. Niille olisi saattanut olla käyttöä, mutta onneksi ei ollut.

Samaan tapaan usein rakettien laukaisuita seuratessa monet harmittelevat sitä, että katsomispaikat ovat niin kaukana laukaisualustasta. On totta, että niiltä ei laukaisua pysty tuntemaan ja kokemaan yhtä voimakkaasti kuin lähempää; elämys on komea, mutta se olisi vielä upeampi, jos voisi tuntea suorastaan rakettimoottorien paahteen ja niistä tulevan äänen.

Venäjällä kaikki on kuitenkin mahdollista, ja siellä Foton M-1 -tutkimussatelliitin tekemiseen osallistuneet eurooppalaistutkijat päästettiin katsomaan laukaisua varsin lähelle laukaisupaikkaa.

Tunnen hyvin muutamia mukana olleita henkilöitä, ja heidän kertomuksensa on karmaiseva.

Oli 15. lokakuuta 2002. Mikropainovoimakokeita suorittamaan lähetettävää Foton-kapselia kuljettanut Sojuz-raketti nousi normaalisti ja työntyi matalalla olevaan pilvikerrokseen siten, että vain sen kirkkaat rakettimoottorit liekkeineen kajastivat pilvien läpi. Sitten, juuri samaan tapaan kuin nyt Antareksen tapauksessa, moottorien kohdalla tapahtui räjähdys ja raketti alkoi vajota alaspäin.

Mikä pahinta, tuuli työnsi sitä kohti katsojia. Raketti leimahti liekkimereksi jo ilmassa ollessaan ja sen hylky sekä kaikki palava polttoaine putosivat vain vähän matkan päähän tutkijoista. Pilven sisältä ei nähnyt täsmälleen mitä oli tapahtumassa, mutta kun osat ja liekit tulivat näkyviin pilvikerroksen alta, suuri osa niistä oli lähes katsojien päällä. Ensin tapaukselle naurettiin, kun se oli täysin odotamaton ja epäselvä, mutta sitten tilanne vaikutti siltä, että elävänä selviäminen oli kiinni nopeasta toiminnasta.

He juoksivat kauemmaksi, heittäytyivät maahan ja suojautuivat. Kuuma paineaalto ja valtava räjähdys meni ylitse ja ohitse. Kun tilanne tuntui olevan ohitse, tutkijat nousivat ylös. Näkymä oli lohduton: palavia palasia siellä täällä laukaisualustan suunnalla ja pieni metsäpalo, jonka liekit olivat sytyttäneet ja jota sammuttamaan paloautot olivat jo menossa.

Tutkijat olivat turvassa, mutta jälkikäteen kuultiin, että onnettomuus oli vaatinut kuolonuhrin. Varusmies Ivan Marshenko oli seurannut laukaisua alle kilometrin päässä rakennuksessa, jonka lasi-ikkuna oli rikkoontunut paineaallon vuoksi ja lasinpalaset olivat silponeet nuoren sotilaan. Lisäksi kahdeksan muuta sotilasta oli loukkaantunut ja heistä kuusi vietiin sairaalaan.

Alla on videokooste laukaisusta: