Raketista on suunnitteilla kaksi versiota, joissa kummassakin on samanlainen, takaisin Maahan palaava ensimmäinen vaihe. Sen seitsemän BE-4 -nimistä rakettimoottoria käyttävät ajoaineinaan metaania ja nestehappea. 

Ensimmäisen vaiheen päällä olisi lennosta riippuen joko vain yksi ylempi vaihe, tai kaksi vaihetta. Kaksivaiheinen versio olisi 82 metriä korkea ja kolmivaiheinen peräti 95 metriä korkea. Ammoinen Saturnus V -kuuraketti oli 111 metriä, eli raketti olisi suurimmillaan lähes yhtä massiivinen näky. Työntövoimaa New Glennissä olisi lähes 17 miljoonaa Newtonia, eli 17 000 kN, mikä on yli kolme kertaa nykyisen Falcon 9:n ensimmäisen vaiheen työntövoiman.

Blue Origin jatkaa siis nimissä astronauttilinjalla, sillä New Shepard oli kunnianosoitus Alan Shepardille, ensimmäiselle amerikkalaiselle avaruudessa, ja uusi jättiraketti lainaa nimensä John Glenniltä, joka teki ensimmäisenä kierroksia oikein maapallon ympäri. Shepardin lento oli – kuten New Shepardin – pomppaus korkealle, kun taas Glenn nousi varsinaisesti kiertoradalle – kuten New Glenn.

Laukaisun ei paljastettu, mutta SES kertoo, ettei se saanut "mitään erityistä alennusta laukaisusta". Laukaisun listahinta on 55 miljoonaa euroa, mutta on todennäköistä, ettei SES maksa ihan tuota – onhan kyseessä jälleen koelento ja siten siinä on normaalia suurempi riski.

Tosin satelliitteja vakuuttavien yhtiöiden mielestä kyse on jo varsin toimivasta tekniikasta, sillä ne eivät veloita normaalia enempää vakuutusmaksuja tästä laukaisusta. SpaceX ei ole laukaissut rakettivaiheitaan aikaisemmin uudelleen, mutta laukaisuita on keskeytetty ennen lentoonlähtöä moottorien käynnistämisen jälkeen, jolloin kyseessä on periaatteessa moottorien ja tekniikan kannalta lähes kuin uusi lento. Falcon 9 on myös suunniteltu alusta alkaen uudelleenkäytettäväksi ja se on testattu siten. Tämä ensimmäinen uusiokäyttövaihe on myös huollettu ja tarkastettu erityisen huolellisesti.

Mikäli SpaceX onnistuu saamaan ensimmäisten vaiheiden kierrättämisen toimimaan, lupaa se noin 30 %:n leikkausta laukaisuiden hintoihin. Ensimmäiset vaiheet ovat rakettien suurimpia ja hinnakkaimpia osia.

Otsikkokuvassa on THAICOM 8 -satelliitin laukaisseen raketin ensimmäinen vaihe saapumassa Cape Canaveralin satamaan kesäkuun alussa. 

Intelsat 36 (vasemmalla) on pienempi, ja sen massa on 3 253 kg. Selvästi suuremman Intelsat 33e:n (oikealla) massa on puolestaan 6 600 kg. Kuvissa satelliitteja tankataan, jolloin henkilökunta joutuu käyttämään suojapukuja.

Satelliitit on asennettu kyytiin päällekkäin. Ylimmäisenä on Intelsat 33e, joka kuuluu yhtiön uusimpaan EpicNG-satelliittien sarjaan. Kyseessä on jo toinen tämän Boeing-yhtiön tekemien satelliittien kappale, ja tämä satelliitti sijoitetaan jotakuinkin Seychellien päälle geostationaariradalla. 

Toinen, nokassa alempi satelliitti, on vanhempaa sukupolvea edustava Intelsat 36. Sen on valmistanut Space Systems Loral -yhtiö, ja se sijoitetaan hieman idemmäs, 68,5° kohdalle itäänpäin nollameridiaanista. Sen työkenttänä tulee olemaan Etelä-Afrikka ja Intian valtameri.

Kyseessä on jo neljäs Ariane 5:n laukaisu tänä vuonna ja suunnitteilla on vielä yksi laukaisu lisää. Sen kyydissä on neljä kappaletta Galileo-satelliittinavigointijärjestelmän satelliitteja.

Ariane 5:n lentojen suunnittelu on nykyisin hieman hankalampaa kuin aikaisemmin, koska tietoliikennesatelliitit ovat aiempaa massiivisempia. Kun aikaisemmin Ariane 5 kykeni kuljettamaan helposti kaksi satelliittia avaruuteen, on nyt sopivien parivaljakoiden löytäminen hankalaa. Kun toinen satelliitti on suurempi ja painavampi, pitää toisen olla keskimääräistä kevyemmän. 

Tämä on yksi syy siihen, miksi Ariane on menettänyt hieman otettaan SpaceX -yhtiölle ja sen Falcon 9 -kantoraketille. Raketti on edullisempi, joten se pystyy kilpailemaan yhden satelliitin laukaisun kanssa Arianen kimppakyytiä vastaan. Ariane 5 pystyisi luonnollisesti laukaisemaan yksinään paljon nykysatelliitteja massiivisempiakin kuormia, mutta laukaisu maksaa liikaa. 

Tämä on yksi syy siihen, miksi Ariane 5:n seuraajasta, Ariane 6:stä suunnitellaan pienempää ja edullisempaa.

Päivitys 25.8. aamulla: laukaisu onnistui ja sen voi katsoa uudelleen alla olevalla videolla:

Pitkä marssi 7 on voimakkain Kiinan tähän mennessä tekemä kantoraketti. Sen laukaisuja varten kiinalaiset ovat myös rakentaneet kokonaan uuden avaruuskeskuksen maan eteläisimpään kolkkaan Tyynen valtameren rannalle Hainanin saarelle Hong Kongin lounaispuolella. Laukaisupaikka on vain 19° päiväntasaajan pohjoispuolella, joten sieltä voidaan laukaista satelliitteja suotuisammin kuin muista Kiinan kolmesta aiemmasta avaruuskeskuksesta. 

Laukaisu tapahtui viime lauantaina klo 20 paikallista aikaa ja Kiinan tietotoimisto Xinhuan välittämien tietojen ja kuvien mukaan kaikki sujui hyvin – paitsi että lähtöä lykättiin puolella tunnilla alun perin ilmoitetusta.

Mukana pieni avaruusalus

Uuden kantoraketin laukaisu tuliterästä avaruuskeskuksesta olisi sinällään ollut jo varsin suuri uutinen, mutta lisäksi rakettia käytettiin nyt Kiinan uuden miehitetyn avaruusaluksen testaamiseen. Kyseessä oli tosin tekeillä olevan kapselin pieni versio: sen korkeus oli vain noin 2,3 metriä, leveys 2,6 metriä ja massa noin 2,6 tonnia. Varsinaisen avaruusaluksen maahanpaluukapseli tullee olemaan varsin todennäköisesti noin kaksi kertaa suurempi.

Kiinan tähän mennessä miehitettyihin avaruuslentoihinsa käyttämä Shenzhou-alus pohjautuu voimakkaasti venäläiseen Sojuz-alukseen, kun taas uusi alus on siitä saatujen kuvien mukaan täysin erilainen. Se muistuttaa läheisesti ammoisia Apollo-aluksia, eli siinä olisi kellomaisen maahanpaluukapselin lisäksi huoltomoduuli, jonka alaosassa on kookas rakettimoottori.

Tilaa aluksessa on kaikkiaan kuudelle hengelle, kun matkakohteena on esimerkiksi avaruusasema Maata kiertävällä radalla. Kiinan tulevan Tiangong-aseman kapasiteetti on juuri tämän kuusi henkilöä. Alus voisi olla avaruudessa kolme viikkoa yksistään tai jopa kaksi vuotta avaruusasemaan telakoituneena.

Kiinnostavan aluksesta tekee se, että se soveltuu myös kuulentoihin ja muihin lähiavaruutta kauemmaksi suuntaaville lennoille. Tällaisia voivat olla esimerkiksi matkat Lagrangen pisteeseen tai lähiasteroideille. Silloin mukaan otettaneen vain neljä avaruuslentäjää ja huoltomoduuli on hieman suurempi: aluksen kokonaismassa laukaistaessa olisi noin 20 tonnia verrattuna avaruusasemalentojen 14 tonniin. Kauemmaksi menevät alukset tehdään myös kestämään hieman vauhdikkaampi paluu takaisin Maahan, eli niiden lämpösuojasysteemin tulee olla tehokkaampi. Vauhti voi olla silloin jopa 11,2 km/s.

Ongelmana korkeammalta ja nopeammin saapuvilla rakettivaiheilla on iskeytyminen ilmakehään, sillä ne palaavat Maahan lähes kuin avaruussukkula: ilmakehä hidastaa ja lämmittää niitä voimakkaasti kitkakuumennuksellaan, joten niissä pitää olla lämpösuojausta. Sitä ei tosin tarvita niin paljoa kuin "oikeilla" avaruusaluksilla.

Vauriot maahanpaluussa ovatkin suurin epävarmuustekijä rakettivaiheiden uudelleenkäytettävyydessä.

SpaceX:n idea rakettivaiheiden tuomisessa takaisin on nimen omaan niiden käyttö uudelleen, ja nyt saadun ensikokemuksen mukaan geostationaariradalle laukaistujen rakettien vaiheiden kunnostaminen käyttökelpoisiksi voi olla vaikeaa.

Sen sijaan muiden, matalalle kiertoradalle laukaisuja suorittaneiden rakettien ensimmäisten vaiheiden kunnostus voi olla hyvin yksinkertaista. Yhtiö aikoo laukaista ensimmäisen kierrätysrakettinsa vielä tämän vuoden puolella.

Mikäli rakettivaiheita onnistutaan käyttämään useita kertoja uudelleen, voi laukaisuiden hinta pudota jopa kolmannekseen.

Jos uudelleenkäyttö osoittautuu hankalaksi, ei laskeutumisjalkojen, lisävahvistusten, ylimääräisten ohjauslaitteiden ja lisäpolttoaineen vaatimia lisäyksiä voi pitää kannattavana. 

Mahdollisesti lopulta tulos voi olla jossain keskivaiheilla: osa rakettivaiheista voidaan käyttää uudelleen, jolloin kustannukset kokonaisuudessaan putoavat vähän. Tämä jää vielä nähtäväksi.

Seuraavan Falcon 9:n lennon ja sen ensimmäisen vaiheen laskeutumisen on tarkoitus tapahtua ensi viikolla, toukokuun 26. päivänä. Sen jälkeen vuorossa kesäkuussa on kaksi laukaisua lisää, ja heinäkuussa yhtiö aikoo laukaista matkaan ensimmäisen rakettinsa pitkään aikaan Kaliforniasta, Vandenbergin lentotukikohdasta.

Tuo laukaisu on suomalaisittainkin hyvin kiinnostava, koska sen kyydissä on ensimmäinen suomalainen satelliitti, Aalto-1.

Laskeutuminen merellä olevalle lavetille tulee olemaan tulevaisuudessa tyypillisin tapa tuoda rakettivaihe takaisin, koska vain pieni osa laukaisuista on sopivia takaisin laukaisupaikalle laskeutumiseen; se, että laskeutuminen tapahtuu lavetille kiinteän maan sijaan ei ole sinänsä merkittävää, paitsi että marginaali laskeutumisen tarkkuudessa on merellä pienempi. Jo nyt laskeutumistarkkuus on ollut varsin hyvä – myös epäonnistuneissa laskeutumisissa.

Myöskään se, että laskeutuminen tapahtui nyt pimeässä, ei ole merkittävää. Navigointisysteemit eivät tarvitse päivänvaloa.

Onnistunut laukaisu oli osaltaan jälleen myös erittäin hyvä uutinen Aalto-1 -satelliittitiimille, koska suomalaissatelliitin laukaisu on vuorossa kenties jo kesäkuussa. Se laukaistaan myös Falcon 9 -kantoraketilla, ja sille mahdollisesti nyt tapahtuvat hankaluudet heijastuvat myös Suomen ensimmäisen satelliitin aikatauluun.

Seuraava Falcon 9:n laukaisu on suunnitteilla toukokuun 26. päiväksi, jolloin rahtina on Thaicom 8 -tietoliikennesatelliitti. Kaikkiaan tälle vuodelle on suunnitteilla 18 laukaisua, joista neljä on jo nyt tehty. Aalto-1:n avaruuteen vievä lento laukaistaan Kaliforniasta, Vandenbergistä, missä yhtiöllä on toinen laukaisualusta.

Suurin tällä kerralla mukana oleva laite on Bigelow Aerospace -yhtiön valmistama kokeellinen avaruusasemaan liitettävä moduuli, joka "puhalletaan" avaruudessa vasta täyteen kokoonsa. Sen ulkopinta on erittäin kestävää, mutta joustavaa materiaalia, joka paisuu täyteen mittaansa vasta kun moduulin sisälle pumpataan normaali avaruusasemalla käytettävä ilmanpaine.

Bigelow on testannut jo avaruudessakin vastaavia täyteen kokoonsa vasta avaruudessa laajenevia moduuleita, mutta nyt kyseessä on ensimmäinen täysikokoinen, astronauttien käyttöön tarkoitettu laite. Tosin tässä vaiheessa luukku moduuliin avataan vain muutaman kerran ja sen suorituskykyä sekä kestämistä testataan avaruusasemalla siten, että sen on pääosin hermeettisesti eristettynä asemasta. 

Tulevaisuudessa tekniikkaa voidaan käyttää suurienkin moduulien tekemiseen siten, että laukaisun aikaan laitteen koko on paljon pienempi kuin sen lopullinen koko on avaruudessa.

Näillä näkymin moduuli paineistetaan toukokuussa tai kesäkuun alussa ja sen kestämistä tarkkaillaan kahden vuoden ajan. Mikäli testi sujuu hyvin, otetaan se mahdollisesti vakituisempaankin käyttöön, vaikka tässä vaiheessa kyse on vain kokeesta.

Uusiseelantilainen Electron on juuri sopiva kantoraketti piensatelliiteille, sillä se pystyy laukaisemaan 150 kilogrammaa olevan kuorman 500 kilometriä korkealla olevalle radalle. Kuormassa voi olla joko yksi suuri piensatelliitti tai pieni joukko pienempiä sekä kevyempiä satelliitteja – kenties jopa kymmeniä cubesat-luokkaan kuuluvia nanosatelliitteja.

Myös teknisesti Electron on uudenlainen, sillä sen runko on kevyt hiilikuiturakenteinen ja se käyttää täysin puhtaalta pöydältä suunniteltua rakettimoottoria. Moottori on nimetty uusiseelantilaissyntyisen, Britanniassa kuuluisuuteen nousseen fyysikko Ernest Rutherfordin mukaan.

Moottori käyttää kerosiinia ja nestemäistä happea, ja tuottaa noin 22 kilonewtonin työntövoiman.

Electronin ensimmäisessä vaiheessa moottoreita on yhdeksän kappaletta ja ylemmissä vaiheissa käytetään moottorin tyhjiössä toimimaan muokattuja versioita; olennaisin ero on suuttimen muoto ja koko.