Tämänvuotinen Tour de France päättyi tänään, kun ajajat rullasivat Pariisiin, Champs-Élysées -bulevardille ja huokaisevat helpotuksesta klassikkopyöräilykilpailun 3360 kilometrin ollessa takana.

Perinteiden mukaan tämä viimeisen päivän etappi ajettiin rauhallisemmin, ja eilen johtoasemassa ollut britti Christopher Froome säilytti paikkansa sekä legendaarisen keltaisen paidan. Hänelle tämä oli jo toinen Tour de Francen kokonaiskilpailun voitto.

Jo nyt voi kuitenkin jo katsoa taaksepäin. Tälläkin kerralla on ilmassa ollut paljon puhetta dopingista ja tarkastuksia on tehty aktiivisesti, mutta kenties viime vuosia enemmän pontta dopingkeskusteluun antanut se, että Froome on ollut varsin ylivoimainen. Syytökset häntä kohtaan ovat olleet jopa törkeitä ja hän on saanut osakseen muutakin kuin sanallista häirintää reitin varrella, mutta  – ei voi mitään – hänen ympärillään leijuu suuri epäilyksen verho, mitä julkisuuteen annetut puutteelliset tiedot ovat ruokkineet edelleen.

Pyöräilyssä dopingista on enemmän etua kuin monissa muissa urheilulajeissa, koska kyse on raskaasta ja kestävyyttä vaativasta lajista. Laji oli pitkään myös herrasmieslaji, eikä testaamista tehty järjestelmällisesti. Nyt tilanne on täysin muuttunut; pyöräilijät lienevät tarkimmin valvottuja ja testattuja urheilijoita.

Kilpailujärjestäjät ovat lisäksi tehneet etapeista toinen toistaan näyttävämpiä ja siten raskaampia, joten into dopingiin on lisääntynyt, vaikka kiinni jäämisen riski on tullut suuremmaksi.

Numeroleikkiä ja fysiologista arvailua

Jos jo aikaisemmin doping ja antidoping ovat olleet tiedettä puhtaimmillaan, on nyt tämänvuotisen kilpailun aikana näitä viety vielä pitemmälle: monissa jutuissa ei olekaan enää puhuttu niinkään ajamisesta sekä kilpailutaktiikoista, vaan mikrodopingista, pyörien tekniikasta ja pyöräilijöiden tehosta sekä heidän sydämenlyönneistään.

Erityistä taidetta ovat olleet Froomen (kuva oikealla) tietojen tulkinnat ja analysoinnit.

Kyseessä todellakin ovat tulkinnat, sillä avoimuuttaan ja läpinäkyvyyttään dopingin suhteen korostanut Sky-talli on julkistanut Froomen tietoja vain osittain ja valikoiden. Toisaalta voi kysyä, miksi tietoja pitäisi julkistaa, jos pyörien säädöt, taktiikka ja valmentautumisniksit ovat tarkasti vaalittuja salaisuuksia?

Joka tapauksessa Sky-tiimin lääkäri Tim Kerrison välitti joitain Froomen fysiologisia tietoja toimittajille toisen lepopäivän aikana ja selitti niitä. Urheilu muuttuu nyt tieteeksi.

Tiedot koskivat kisan 10. etappia ja nousua La-Pierre-Saint-Martin -huipulle.

”Se on noin 15,3 km pitkä nousu. 41,30 minuutin ajan Chrisin keskimääräinen teho oli 414 W ja VAM oli 1602 Vm/h.”

Teho oli itse asiassa lähempänä 390 wattia, koska Froome käytti epäsymmetristä eturatasta, mikä saa aikaan noin 6% liian suuren arvon. 

VAM-arvo mittaa keskimääräistä nousunopeutta, eikä siinä oleva V tarkoita volttia, vaan vertikaalista eli pystysuunnassa olevaa nousua. Esimerkiksi Lance Armstrongin ja Marco Pantanin luku oli yli 1800 Vm/h, kun he käyttivät dopingia.

Keskimääräisellä Tour de Francen kärkijoukon pyöräilijällä se on 1450-1650 Vm/h ja hännänhuipuilla 1100-1300 Vm/h.

Monien mielestä ilman EPOa tai muita aineita on vaikea päästä yli 1600 Vm/h:n.

”Chrisin pyöritysnopeus oli 97 rpm, keskimääräinen sydämen syke 158 iskua minuutissa ja maksimi 174. Se vastaa sitä, mitä olemme mitanneet häneltä edellisissä kilpailuissa.”

Nousun aikana Froome myös otti kirin, joka kesti 24 sekuntia. Sen aikana hänen tehonsa oli keskimäärin 556 W ja huipputeho oli 929 W.

”Sitä ennen hän ajoi neljän minuutin ajan joukossa muiden kanssa ja hänen tehonsa oli 449 W. Kirin jälkeen hänen tehonsa oli 435 W.”

Siinä missä monet ovat hyväksynet luvut ja pitävät niitä luotettavina, on esimerkiksi Cyclingtips-verkkolehden haastattelema urheilututkija Ross Tucker hyvin epäileväinen.

Tucker vertasi lukuja mm. etapilla neljänneksi ajaneen Robert Gesinkin (kuva oikealla) ja 22. sijan saaneen Laurens ten Damin mittaustietoihin, jotka heidän tallinsa LottoNL-Jumbo on julkaissut kokonaisuudessaan. Gesink saapui maaliin minuutin ja 33 sekuntia Froomen jälkeen.

“Froomen teho-massa-suhde on 5.78 W/kg, mutta hän voitti ajajan (Gesinkin), jonka arvo on 5,9 W/kg. 4,5 minuuttia hävinneen ten Daminkin arvo oli 5,5 W/kg.”

Arvoista ei voi vetää suoria johtopäätöksiä, mutta Tuckerin mukaan tilanne on yleistäen sama kuin ”miten 60 km/h kulkeva auto voi olla nopeampi kuin 79 km/h:n nopeudella kulkeva auto. Tämä on naurettavaa!”

Urheilufysiologi Fredrick Grappe on puolestaan julkaissut kokonaisen listan seikoista, jotka tukevat Froomen luontaista erinomaisuutta. 

Hän ei halua ottaa suoraan kantaa doping-keskusteluun, mutta Grappen arvion mukaan Froomen tehon putoaminen nousuissa on normaali ja vastaa sitä, miten hänen tehonsa on pudonnut vastaavissa tilanteissa aiemmin.

Grappen mukaan Froomen aerobinen suorituskykynsä on erinomainen ja lähellä fysiologista maksimia. Hän kykenee siten erittäin suureen tehontuottoon useankin minuutin ajan ja palautumaan siitä nopeasti. 

Silti Froomen suosituksissa ja annetuissa tiedoissa on jotain epäluuloja herättävää.

Lisäys klo 22:14
Kuten uutisen keskustelussa Tiedetuubin Facebook-sivulla huomautettiin, olisi tosiaan kiinnostavaa saada muidenkin ajajien, etenkin Nairo Quintanan dataa mäkietapeilta. Hän oli hyvässä kunnossa ja olisi voinut kenties panna hanttiin Froomelle, mikäli hänen tallinsa ei olisi töppäillut kilpailun alussa.

Yllä on ainoa nykypäiviin asti säilynyt kuva kuuluisasta pyssysankarista, Billy the Kidistä. Se on oiva esimerkki 1800-luvun loppupuolella suositusta ferrotypiasta. Siinä kuva valmistetaan rautapellille, joka on päällystetty valoherkällä aineella, hopeaa sisältävällä jodikollodiumilla.

Ferrotypiakuvaukselle on kaksi tapaa: "Märkä" keino on levittää hopeaa sisältävä kollodiumiemulsio levylle juuri ennen valotusta. Myöhemmin kehitettiin "kuiva" tapa, jossa aine levitettiin levylle hyytelömäisenä jo hyvissä ajoin. Tällöin aineen kuivuminen ei haitannut. Kummallakin tavalla emulsioon muodostuu alivalottunut negatiivi: hopeaionit poistuvat tummilta alueilta mutta jäävät jäljelle vaaleisiin kohtiin. Koska valotettavan levyn tausta oli lakattu hopeakertymiä tummemmaksi, valokuvasta tuli käytännössä heti positiivi. Kontrasti on toki nykymittapuulla huono ja tumma, muta kuva erottuu silti selvästi. Kuvaa vaalennettiin käyttämällä kiinnitteenä erittäin myrkyllistä kaliumsyanidia.

Kuvan valmistaminen kävi nopeasti, vain muutamassa minuutissa. Yksinkertaisuudessa oli tosin yksi ongelma: kuvattava kohde näkyy yksinkertaisesta optiikasta johtuen peilikuvana. Tästä johtuu legenda Billy the Kidin vasenkätisyydestä - tuossa ainoassa kuvassa hän näkyy peilikuvana. Billy the Kidistä on tehty - väärin perustein - jopa elokuvakin, jonka nimi on The Left Handed Gun.

Billy the Kid oli oikeakätinen. Oikealta nimeltään hän oli Henry McCarty, ja viimeisinä vuosinaan hän otti käyttöön nimen William H. Bonney. Myöhäisteininä hän sekaantui hevos- ja karjavarkauksiin, sitten aseellisiin välienselvittelyihin ja murhiin. Tiensä pään Billy kohtasi vuonna heinäkuun neljäntenätoista vuonna 1881. Hän oli tuolloin vasta muutamaa kuukautta vaille 22. Kuuluisa hänestä tuli vasta juuri ennen kuolemaansa, mutta legenda kasvoi vielä sen jälkeenkin. Kuten suurin osa "villin lännen" sankareista, Billynkin legendan perustui tekojen liioittelulle.

Otsikon kuva myytiin huutokaupassa 2,3 miljoonalla dollarilla vuonna 2011 yksityiselle keräilijälle. Kuva on otettu 1879–1880.

Kaksi yhdysvaltalaista panimoa lanseerasi vastikään jotain täysin uutta: heliumoluen. Luit oikein. Oluen, johon on sekoitettu kevyttä helium-kaasua. Kumpikin juoma sattui vielä olemaan IPA-tyyppisiä, joten niitä on hyvä vertailla. Mainosvideot löydät jutun lopusta, tässä ensin puolueettomampi mutta siltikin hupaisa testivideo Saksasta:

Arkeologit ovat löytäneet Egyptistä noin kahdeksan miljoonan koiran muumioituneet jäänteet. Huimassa luvussa on mukana sekä vastasyntyneitä pentuja että täysikasvuisia koiria. Eläinmuumiot löytyivät muinaisen temppelin vieressä olevista katakombeista.

Temppeli oli aikoinaan omistettu sakaalipäiselle kuolemanjumala Anubikselle. Tutkijoiden mukaan löytö kertoo hyvin laajasta ja merkittävästä eläinkultista. Se ylläpiti niin seudun kulttuuria kuin talouttakin.

Katakombit on louhittu muutama vuosisata ennen ajanlaskun alkua.

Löytö julkistettiin Antiquity -tiedejulkaisun kesäkuun numerossa (artikkeli on maksumuurin takana).

Koirien karu kohtalo

Eläimiä ei varsinaisesti uhrattu. Tutkijoiden mukaan ne toimivat pikemminkin hurskaina viestinviejinä jumalille. Lopputulos oli kuitenkin koirien kannalta sama.

Monet koirista muumioitiin vain tuntien tai päivien ikäisinä. Tutkijat eivät kuitenkaan löytäneet pentujen kuolinsyitä. Muiden pienten muumioiden - vaikkapa kissojen - niska oli useimmiten murrettu, mutta koiranpennuissa ei ollut vastaavia merkkejä. Arkelogit päättelivät, ettei pentuja ehkä tapettu suoraan. Voi olla, että ne vain kuolivat kylmään, janoon tai nälkään erossa emoistaan. Riippumatta siitä kuinka pennut sitten heittivätkin henkensä, niitä luultavasti tehtailtiin juuri muumiointitarkoitusta varten.

Osa vanhemmista koirista haudattiin puuarkuissa. Erityisen prameat hautajaismenot saaneiden yksilöiden oletetaan olleen temppelikoiria.

Useimmat löydetyistä muumioista ovat jo pahoin hajonneet, joko ajan hampaan takia tai haudanryöstäjien toimesta. Osa luurangoista on otettu uudiskäyttöön - lannoitteena.

Tutkijat arvioivat alkuperäisen muumioiden määrän (7,8 miljoonaa) laskennallisesti: perimmäiset käytävät ovat yhä noin metrin paksuisten muumiokasojen peitossa. He tunnistivat pieniltä tutkimusaloilta hieman yli 6000 eläintä.

Tänään on kaksinkertainen syy sanoa TGIF – onneksi on perjantai – koska paitsi että on perjantai, on myös juhannus.

Siksi kannattaa ottaa mukava asento ja katso alalla oleva Metal Hammer -sivuston julkaisema video, missä ESAn Rosetta-komeettalennon päätutkija Matt Taylor kertoo paitsi huimasta matkasta omituisen komeetan luokse ja sen tutkimisesta, niin myös itsestään. Ja tatuoinneistaan. 

Matt on todella raju tyyppi monessa mielessä: hän on paitsi täyspäinen tutkija ja kovan luokan nörtti, niin myös 100% metallimies ja tatuointifani. Häntä rockimpaa tutkijaa tuskin on.

Hän on se, joka meni laittamaan päälleen paidan, missä oli alaston nainen, ja sai siitä vihat niskoilleen. Vähän aikaa paidat olivat perinteisempiä ja Matt esiintyi hieman rauhallisemmin, mutta nyt meno on taas päällä ja hän on myös palannut takaisin värikkääseen pukeutumistyyliinsä (tosin ilman pin-up -tyttöjen kuvia).

Enemmän asiaa Mattista ja Rosettasta on viime syyskuussa tekemässämme haastattelussa, ja monissa Rosetta-jutuissamme, mutta kenties nyt jussina kannattaa vain katsoa alla oleva video ja heittäytyä Rosettan, rockin ja tatskojen maailmaan.

Hyvää juhannusta!

Vajaat 400 vuotta sitten tapahtui kummia. Ruotsin monarkki, kuningatar Kristiina, luopui kruunustaan 16.6.1654. Tämä kiistelty ja varsin kuuluisaksi kuninkaalliseksi noussut nainen ehti johtaa maata kymmenen vuoden ajan. Millainen hän oli?

Kuningattaren valtakaudella Ruotsin hovi kukoisti ja siellä vieraili paljon oppineita, taiteilijoita ja filosofeja. Kristiina kuitenkin onnistui velkaannuttamaan valtion kassan pahasti, jakaessaan holtittomasti tunnustuksia ja kiitostiluksia aatelisille ja muille sodassa menestyneille. Hän käytännössä kasvatti Ruotsin aatelissukujen määrän kaksinkertaiseksi aiemmasta. Suurin osa Suomesta oli läänitetty aatelisille - verottomana.

Kristiina valmisteli kruunusta luopumista vuoden päivät, lähettäen omaisuuttaan ja kirjallisuutta etukäteen etelään. Kesän 1654 aikana hän muutti Italiaan ja kääntyi katolilaiseksi. Kristiina kuoli 35 vuotta Ruotsista lähtönsä jälkeen Roomassa.

Yksityiselämässään Kristiina oli varsin kiistelty henkilö. Hän oli päättänyt olla menemättä naimisiin Ruotsin hovin voimakkaasta  painostuksesta huolimatta. Kristiina oli vuosisatansa oppineimpia naisia, ja on edelleen yksi harvoista Vatikaanin hautaholveihin haudatuista naisista.

Ruma ankanpoikanen?

Historiantutkijoita on pitkään askarruttanut Kristiinan ulkomuoto ja käytös. Lapsena hänen huhuttiin olleen karvainen, ja huhujen mukaan palvelijatar pudotti hänet vauvana maahan, aiheuttaen olkapään rikkoutumisen. Hänet kuvataan aikuisenakin taiteessa ja kirjallisuudessa usein rujona ja miesmäisenä. Kristiinan kerrotaan myös kiroilleen ja sikailleen kuin parhaatkin (tai pahimmat) sotilaat.

Tuleva hallitsija kasvatettiin asemansa mukaisesti poikana, mikä on voinut vaikuttaa sekä käytökseen että ulkomuotoon. Hän oli kiinnostunut aktiivisesta urheilusta, kuten miekkailusta ja ratsastuksesta. Italiaan hän saapui miesten vaatteissa ja pää ajeltuna. Ajoittain hän käytti myös erityisen paljastavia mekkoja. Kumpikaan tyyli - liioitellun maskuliininen tai feminiininen - ei kuitenkaan ollut erityisen tavatonta tuon ajan ylhäisönaisten parissa.

Nykykäsityksen mukaan Kristiina oli ilmeisesti seksuaalisesti kiinnostunut lähinnä naisista. Aikanaan hänet leimattiin paitsi lesboksi, myös huikentelevaiseksi prostituoiduksi ja hermafrodiitiksi. Hänen huhuttiin olevan "hyvin läheinen" milloin ylhäisten naisten, milloin miesten kanssa. Vaikka Kristiina kertoikin elämänsä aikana monia epäselviä - salaperäisiäkin - kommentteja olemuksestaan ja kehostaan, hän kuitenkin kielsi omaavansa minkäänlaisia miehisiä sukuelimiä. Vuonna 1965 Kristiinan jäännöksiä tutkittiin, eikä luustosta löytynyt mitään epätavallista.

Pietari Brahe ei liikkunut

Wikipedia kertoo, että kruunun nosto kuningattaren päästä olisi ollut Pietari Brahen tehtävä. Kenraalikuvernöörimme ei kuitenkaan liikkunut paikaltaan, vaan Kristiina joutui nostamaan hallitsijan symbolisen päähineen itse pois. Puheen pidettyään hän lähti hovista. Ruotsin kuninkaaksi kruunattiin myöhemmin päivällä Kristiinan serkku, Kaarle X Kustaa.

Alla Kristiinasta kertovan The Girl King -elokuvan traileri. Mika Kaurismäen ohjaama elokuva tullee teattereihin syksyllä 2015.

Kääpiösimpanssit ovat luontaisesti ihmistä timmimmässä kunnossa.

Bonobot eli kääpiösimpanssit ovat simpanssien ohella ihmisen lähimpiä elossa olevia sukulaisia. Siksipä nämä uhanalaiset ihmisapinat ovatkin tutkijoille kullanarvoisia tutkimuskohteita. Niiden kulttuureja ja kehon rakennetta tutkimalla voidaan päätellä, millaisia omat esivanhempamme olivat. Fossiloituneet luut kun eivät juuri kerro pehmeistä kudoksista tai käyttäytymisestä. Kaikki erot ja yhtäläisyydet lajien välillä ovat siis tärkeitä tutkimuksen kannalta.

Nyt tutkijat ovat selvittäneet bonobojen kehon eri osien suhteellisia massoja ja verranneet niitä ihmisten vastaaviin. Tulokset olivat systemaattisia, riippumatta sukupuolesta tai siitä oliko bonobo elänyt luonnossa tai vankeudessa. Tutkimuksessa tehtiin ruumiinavaus 13 luonnollisesti kuolleelle apinalle.

Kävi ilmi, että bonobot poikkeavat ihmisestä merkittävästi. Niiden kehossa on paljon enemmän lihasta ja merkittävästi vähemmän rasvaa. Odotetusti meillä on jaloissamme on paljon enemmän lihasta, bonoboilla taas käsivarsissa. Lisäksi ihon määrä - etenkin paksuus - on niillä merkittävästi suurempi kuin ihmisillä. Samankaltaisia tuloksia on saatu aiemmin muiltakin ihmisapinoilta.

Tutkijoiden mukaan syynä on ihmisen kehitys, joka johti sekä urosten että naaraiden rasvaprosentin selvään kasvuun. Vaeltava elämäntapa vaati suurempaa energiavarastoa hengissäpysyttelemiseksi, etenkin lapsia kasvattavilla naarailla. Myös ihon määrä johtunee samasta syystä. Pystykävelyn myötä kuljetut matkat pidentyivät ja nopeutemme kasvoi. Jäähdytysjärjestelmän - hikoilun - kehittyessä ihokin oheni.

Arkeologit ovat löytäneet todisteita aiempaa varhaisemmasta ihmisasutuksesta Islannissa. Kristityt ovat ilmeisesti ehtineet saarelle jo vuosisata ennen viikinkien tuloa.

Islanti on yksi harvoista valtioista, jonka koko asutushistoria on kirjattu ylös. Viikinkien saagat kertovat alusta lähtien kuinka - ja milloin - saari otettiin käyttöön ja mihin kukainenkin uudisasukas muutti. Tai näin on ainakin luultu. Uusi löytö viittaa viikinkejä selvästi aiempaan asutukseen saarella.

Arkeologi Kristjàn Ahronson Bangorin yliopistolta tutki kollegoineen vanhoja, ihmisten kaivamia luolia Etelä-Islannissa. Luolia tunnetaan sekä pääsaarelta että Vestmannaeyar-saarilta kaikkiaan parisensataa. Niiden kiviseiniltä löytyy lukuisia ristikaiverruksia, mikä viittaa kaivajien uskonnollisuuteen.

Tutkijoiden oletus on, että luolat ovat saarelle etelästä tulleiden kristittyjen munkkien kaivamia. Kaiverrusten tyyli on nimittäin hyvin samanlainen kuin Skotlannin ja Irlannin ulkosaarilta löytyvissä risteissä.

Tänään vuonna 1899 myyntiin tuli sittemmin varsin suosituksi tullut lääke, jota varmaan tänäänkin monet hapuavat: aspiriini.

Sen keksi saksalaisen Bayer-lääkeyhtiön kemisti Felix Hoffman jo elokuussa 1897, mutta lääkkeen turvallisuuden testaamiseen (jota tehtiin toki jo tuolloin) meni vähän aikaa ja myyntiin aspiriini tuli siis 1. toukokuuta 116 vuotta sitten.

Testeissä aspiriinin, eli kemialliselta nimeltään asetyylisalisyylihapon havaittiin auttavan paitsi kipuun, niin myös hillitsevän tulehduksia ja laskevan kuumetta. Sen olennaisin haittavaikutus on ruoansulatuskanavan ärsytys ja se saattaakin liiallisesti käytettynä johtaa mahahaavan syntymiseen.

Asetyylisalisyylihappo ei vastoin yleistä luuloa “ohenna verta”, mutta se ehkäisee veren hyytymistä. Siksipä aspiriini ei ole paras kipulääke esimerkiksi vahingoissa, joissa on syntynyt verta vuotavia haavoja tai ruhjeita. Mutta veren hyytymisen ehkäisevä vaikutus on hyvä asia veritulppien ehkäisyssä; jotkut lääkärit suosittelevat jopa pientä päivittäistä aspiriiniannosta tämän vuoksi.

Ensin aspiriinia myytiin vain pulverimuodossa, mutta vuoden 1915 alusta alkaen saatavilla oli myös pillereitä. Se oli eräs ensimmäisistä teollisesti valmistetuista kipulääkkeistä ja nykyisin aspiriinia käytetään koko maailmassa noin 100 miljoonaa tablettia päivittäin – suuri osa tästä todennäköisesti tänään Suomessa.

Helsingin yliopiston dosenttiyhdistys on yksimielisesti valinnut professori Anna-Liisa Laineen Vuoden dosentiksi. Vuonna 1975 syntynyt Laine väitteli tohtoriksi 2005 ja sai dosentin arvon 2008. Hän on 1. huhtikuuta alkaen toiminut kasviekologian professorina biotieteiden laitoksella.

"Anna-Liisa Laine on sekä erinomainen tutkija että opettaja. Hän on myös aktiivisesti edistänyt tieteen tuntemusta", sanoo Helsingin yliopiston dosenttiyhdistyksen puheenjohtaja Anne Nevgi.

"Erityisen suureksi ansioksi katsoimme sen, miten hän on tutkimusryhmänsä kanssa ideoinut ja toteuttanut pääkaupunkiseudun 5–6-vuotiaille päiväkotilapsille Tiede tulee tarhaan -työpajoja. Niissä lapset kutsutaan Helsingin yliopistoon tutustumaan tieteeseen ja tieteentekijöihin ja tekemään itse oikeita, tieteellisiä kokeita."

Tiedetyöpajojen yhtenä tavoitteena on osoittaa, että tiede kuuluu sekä tytöille että pojille.

"Haluamme rikkoa tutkijoihin liitetyt stereotypiat ja esitellä tieteen hauskana harrastuksena, joka ei katso ikää tai sukupuolta", sanoo Anna-Liisa Laine.  "Tiedekasvatuksen voi tuoda jo päiväkotitasolle".

Anna-Liisa Laine on itse keskittynyt tutkimaan kasvien ja niiden sairauksien välisiä suhteita. Hänen pitkään jatkuneet heinäratamon ja sillä elävän härmäsienen tutkimuksensa Ahvenanmaalla ovat paljastaneet esimerkiksi sen, että eläminen tiiviissä yhteydessä muihin ei aina ole haitallista terveydelle. Toistensa lähellä kasvavat kasvipopulaatiot ovat terveempiä kuin selvästi erillään kasvavat kasviryhmät. Ilmiö selittyy osaltaan sillä, että taudinvastustuskykyä välittävät geenit pääsevät lähikontaktissa helposti siirtymään populaatiosta toiseen.

Eristynyt kasvipopulaatio voi lisäksi joutua todellisiin ongelmiin, jos siihen pääsee vaikuttamaan kaksi eri sienitautikantaa samaan aikaan. Anna-Liisa Laineen tutkimusten mukaan tällainen sekainfektio tekee taudin kulusta sekä yksittäisessä kasvissa että koko populaatiossa normaalia rajumman.

Anna-Liisa Laine sai 1,5 miljoonan euron suuruisen, nuorelle tutkijalle tarkoitetun apurahan Euroopan tutkimusneuvosto ERC:ltä vuonna 2012. Samana vuonna hänelle ojennettiin Suomen Akatemian palkinto tieteellisestä rohkeudesta. Hänelle on myönnetty myös L’Orealin ja UNESCO:n For Women in Science -kannustupalkinto. Anna-Liisa Laineen kymmenen hengen kansainvälinen tutkimusryhmänsä on mukana Metapopulaatiobiologian huippuyksikössä.

Helsingin yliopiston dosenttiyhdistyksen Vuoden dosentti -nimityksen ovat aiemmin saaneet Ragna Rönnholm (bio- ja ympäristötieteellinen tiedekunta, 2012), Annamari Vänskä (humanistinen tiedekunta, 2013) ja Laura Hänninen (eläinlääketieteellinen tiedekunta, 2014).

Juttu on käytännössä suoraan Helsingin yliopiston aiheesta lähettämä tiedote. 

Tiedetuubi julkaisi uutisen vahingossa etuajassa jo maanantaina ja poisti tämän jutun näkyvistä virheen tultua ilmi keskiviikkona aamulla. Pahoittelemme embargon rikkomista ja aiheutunutta mahdollista haittaa!