Skip to header Skip to main navigation Hyppää pääsisältöön Skip to footer

Main navigation

  • Etusivu
  • Aihealueet
    • Avaruus
    • Tiede
    • Tekniikka
    • Luonto ja ympäristö
    • Terveys ja lääketiede
    • Ihmiset
    • Taide
    • Paikkoja
    • Arvioita
  • Videot ja podcastit
  • Uusimmat jutut listana
  • Jutturuletti
  • Tiedekiinnostavuuskartta
Tiedetuubi

Avaruuskaivosfirman ensimmäinen satelliitti laukaistu

Arkyd-3R -satelliitti vapautetaan avaruuteen
Arkyd-3R -satelliitti vapautetaan avaruuteen
Arkyd-6
Jari Mäkinen

Kaivostoimintaa asteroideilla suunnittelevan Planetary Resources -yhtiön ensimmäinen satelliitti on lähetetty avaruuteen torstaina. Pienikokoinen, tekniikkaa vasta tässä vaiheessa testaava Arkyd-3 -satelliitti vapautettiin avaruuteen kansainväliseltä avaruusasemalta, minne se kuljetettiin Dragon-aluksen kyydissä viime huhtikuussa. Aseman astronautit siirsivät satelliitin japanilaisessa Kibo-tutkimusmodulissa olevaan ilmalukkoon ja sen kautta ulos avaruuteen etääntymään turvallisesti avaruusasemasta.

Yllä olevassa kuvassa Arkyd-3 ja sen kanssa samalla kertaa lähetetty pieni opiskelijasatelliitti ovat kuvattuna asemalta juuri avaruuteen lähetyksen jälkeen.

Yhtiön aikomuksena oli testata satelliittia jo aikaisemmin, mutta kyseinen satelliitti oli tarkoitus viedä avaruuteen viime lokakuussa Cygnus-avaruusrahtarilla. Alus kuitenkin räjähti ja samalla satelliitti tuhoutui. Nyt lentonsa aloittanut satelliitti onkin tuon kopio ja siksi sen nimi on virallisesti Arkyd-3 Reflight.

Satelliitti perustuu cubesat-formaattiin ja on kooltaan 30 x 10 x 10 cm, eli samaa luokkaa kuin ensimmäinen suomalainen satelliitti  Aalto-1. Arkyd 3:n lennon suunnitellaan kestävän kolmen kuukauden ajan, jonka kuluessa se testaa avioniikkaa, ohjauslaitteita ja ohjelmistoja, joita tullaan käyttämään myöhemmin varsinaisilla tutkimuslennoilla; yhtiö suunnittelee asteroideja Maata kiertävältä radalta havaitsevia Arkyd-100- ja asteroidien luokse lentäviä Arkyd-200- ja Arkyd-300 -nimisiä aluksia. 

Planetary Resources -yhtiön aikomuksena on lähettää tämän jälkeen myöhemmin tänä vuonna Maata kiertämään kaksi kertaa nyt lähetettyä suuremman Arkyd-6 -satelliitin, joka jatkaa systeemien ja tekniikoiden testaamista. Siinä on myös uudenlainen infrapunakamera, jonka avulla veden ja vettä sisältävien mineraalien löytäminen asteroideilta kävisi nopeasti ja tarkasti.

Yhtiön lausunnon mukaan he haluavat testata laitteitaan usein ja aina kuin mahdollista, tehdä kokeet avaruudessa pienin satelliitein.

Osasyy näyttävään testaamiseen lienee myös se, että yhtiö kaipaa kipeästi rahoitusta päästäkseen eteenpäin varsinaisesti harjoittamaan kaivostoimintaa avaruudessa. Avaruuskaivostoiminnan mahdollisuuden ja tuotto-odotukset ovat suuret, mutta edessä olevat haasteet ovat myös suuria – ja toiminnan käynnistäminen maksaa runsaasti.

Arkyd-6

Ylläoleva kuva: Hahmotelma Arkyd-6 -satelliitista Maata kiertämässä. Tämä, kuten muutkin Arkyd-satelliitit rahoitetaan pitkälti joukkorahoituksella, ja yhtiö on onnistunut keräämään siten jo yli 1,5 miljoonaa dollaria. Nimi "Arkyd" tulee Star Wars -elokuvissa olevasta kuvitteellisesta Arakyd Industries -yhtiöstä. Planetary Resources -yhtiön nimikin oli aluksi Arkyd Astronautics.

Kuvat: Planetary Resources ja NASA

Avaruusaseman miehistö evakuoitui Sojuz-aluksen sisälle

Jari Mäkinen

Avaruusromun palanen lensi hetki sitten klo 15:01 Suomen kesäaikaa läheltä kansainvälistä avaruusasemaa. Ennakkoon tiedetty tapaus ei ollut vaaraksi avaruusasemalle tai sen miehistölle, mutta turvaohjeiden mukaan miehistö siirtyi ohituksen ajaksi asemaan kiinnitetyn Sojuz-avaruusaluksen sisälle. Mikäli jostain syystä avaruusromu – tai sen lähellä mahdollisesti olleet jokin muut kappaleet – olisikin osunut asemaan, olisivat Gennadi Padalka, Mihail Kornienko ja Scott Kelly olleet turvassa. Pahimmassa mahdollisessa tapauksessa he olisivat voineet palata aluksellaan saman tien takaisin Maahan, mutta tällä(kin) kerralla se tiedettiin etukäteen jo erittäin epätodennäköiseksi.

Vastaavia tapauksia tapahtuu aina silloin tällöin, ja toisinaan asemaa myös siirretään pois avaruusromukappaleiden edeltä.

NASAn mukaan avaruusaseman kaikki systeemit toimivat normaalisti ja tätä kirjoitettaessa miehistö on jo siirtymässä takaisin aseman sisälle jatkamaan normaalitoimiaan.

Päivitys 17.7.
Tilanne meni ohi ilman vaaraa. Kyseinen avaruusromu oli Maata kiertävä sammunut venäläinen sääsatelliitti.

Kaikki raketit eivät räjähdä: rahtialus laukaistiin nyt onnistuneesti

Progress nousee lentoo Sojuz-raketilla
Progress nousee lentoo Sojuz-raketilla
Jari Mäkinen

Jos joskus on huonoa onnea, on avaruusaseman rahtikuljetuksilla sitä ollut viime aikoina: sitten viime lokakuun, on kolme rahtialusta epäonnistunut eri syistä viemään rahtia asemalle. Onneksi välissä on ollut kaksi onnistunutta kuljetuslentoa, ja nyt näyttää siltä, että tänään aamulla matkaan laukaistu venäläinen Progress 60 pystyy myös saamaan rahtinsa perille.

Aluksen mukana on kolme tonnia tarvikkeita, ruokaa, happea ja polttoainetta avaruusaseman kolmelle asukkaalle. Jos rahtilento pääsee telakoitumaan onnistuneesti asemaan ensi sunnuntaina, jatketaan seuraavan kolmihenkisen miehistön lähtövalmisteluja normaalisti ja siten aseman asukasmäärä olisi "normaali" kuusi jälleen heinäkuun lopussa.

Tarkalleen ottaen lennon numero on Progress M-28M/60P ja se käytti Sojuz-U -kantorakettia, joka lähetettiin matkaan Baikonurin kosmodromista klo 5:55:48 Suomen aikaa tänään aamulla.

Kyseessä on jo 60. nykyisen mallinen Progress-alus, ja se lentää nyt perinteistä, erittäin turvallista ja luotettavaksi havaittua hitaampaa rataa pitkin asemalle, sillä tällä kertaa venäläiset halusivat tehdä kaiken erittäin varman päälle. 

Historiallisesti Progress-alukset ovat olleet erittäin luotettavia. Tosin myös viime sunnuntaina räjähtänyt Falcon 9 -raketti sekä sen kuljettama Dragon ovat olleet tähän saakka erittäin luotettavia; avaruusaseman huoltolentoja on tietoisesti jaettu useille eri raketeille ja aluksille, jotta yksittäisen kohtaamat ongelmat eivät vaikuttaisi liikaa avaruusasemaan. Nyt tosin kolme neljästä käytössä olevasta aluksesta on kokenut ongelman viime aikoina, mitä voi pitää erittäin epätodennäköisenä.

 

 

Syypääksi edellisen Progress-lennon epäonnistumiseen on varmistunut raketin toinen vaihe, joten nyt käytettyyn rakettiin tehtiin pieniä muutoksia. Ne näyttivät toimivan, ja Sojuz asetti Progressin normaaliin tapaan kiertoradalle vain vajaat yhdeksän minuuttia kestäneen nousun päätteeksi. Progress avasi antenninsa ja aurinkopaneelinsa normaaliin tapaan, ja lennonjohto sai siihen yhteyden. Yllä on Progressin lähettämä selfie avaruudesta.

Samalla varmastikin monissa paikoissa pääsi pitkä helpottunut huokaus.

Seuraava rahtilento asemalle on tarkoitus tehdä elokuussa japanilaisella HTV-aluksella. Myös nyt laukaistun Progressin oli tarkoitus lentää alun perin vasta elokuussa, mutta venäläiset onnistuivat hilaamaan sen laukaisua eteenpäin. Asemalla ja sen asukkailla ei olisi ollut mitään hätää ennen ensi lokakuuta, vaikka he eivät olisi saaneet yhtään täydennyksiä tässä välissä, mutta onnistunut rahtilento tekee toiminnan paljon mukavammaksi ja varmemmaksi.

Voi ei! Avaruusaseman rahtialus räjähti! (juttua päivitetty)

Jari Mäkinen

Avaruusasemalle rahtia kuljettanutta miehittämätöntä Dragon-alusta laukaissut Falcon 9 -kantoraketti räjähti tänään vain 2 minuuttia ja 20 sekuntia lentoonlähdön jälkeen. Kyseessä oli Falcon 9 -raketin 19. lento ja  ensimmäinen tähän saakka erittäin luotettavasti toimineen kanto-raketin onnettomuus.

Laukaisu itse ja lento onnettomuuteen saakka sujuivat ongelmitta. Raketti räjähti kuitenkin Floridan sinisellä taivaalla juuri ennen kuin ensimmäisen vaiheen piti päättää työnsä.

Onnettomuus tietää hankaluuksia kansainväliselle avaruusasemalle, sillä myös edellinen rahtilento huhtikuussa epäonnistui. Silloin venäläinen Progress-alus tuli toimintakyvyttömäksi heti avaruuteen päästään. Sitä ennen viime vuoden lokakuussa Cygnus-alus tuhoutui juuri lentoonlähtönsä jälkeen. Näillä kolmella tapahtumalla ei ole mitään yhteistä, vaas syyt onnettomuuksiin olivat erilaisia.

Dragon-aluksen mukana tuhoutui noin kaksi tonnia rahtia, jonka joukossa oli mm. espoolaisopiskelijoiden koejärjestely, brittiläisen ESA-astronautti Tim Peaken tulevalla lennollaan kaipaamia tarvikkeita, uusi avaruuspuku sekä avaruusasemalle asennettava uusi telakoitumisportti, jonka menettäminen jo sinällään tietää suuria hankaluuksia aseman tulevalle käytölle. Mukana oli myös Ålborgin yliopiston tekemä piensatelliitti AAUSAT5, jonka tanskalaisastronautti Andreas Mogensenin piti lähettää syyskuussa matkaan avaruusasemalta.

Seuraava rahtilento avaruusasemalle on tarkoitus lähettää matkaan heinäkuun 3. päivänä, jolloin vuorossa on (yleensä myös erittäin luotettava) Progress. Sitä seuraa japanilaisten HTV elokuussa, joten asemalle voidaan lähettää näillä tarvikkeita ja näiden rahdin koostumusta voidaan vielä muuttaa sen mukaan, mitä asemalla tarvitaan kipeimmin. 

Avaruusasemalla olevat kolme avaruuslentäjää eivät ole vaarassa, sillä jopa ilman lisätäydennyksiä heillä on kaikki mitä he tarvitsevat lokakuuhun saakka. Ainoa olennainen hankaluus saattaa olla hiilidioksidin poistamisessa ja veden suodattamisessa tarvittavien suodattimien määrä, mutta tämänkään ei tässä vaiheessa oleteta muodostuvan ongelmaksi.

NASAn mukaan tapahtuma ei vaikuta seuraavan avaruusasemalle laukaistavan kolmihenkisen miehistön lähtemiseen, mutta se vaatii heinäkuussa tapahtuvan Progress-rahtarin lennon onnistumista. Sergei Volkovin, Kjell Lindgrenin ja japanilaisen Kimiya Yuin on tarkoitus lähetä puolivuotiselle lennolleen 22. heinäkuuta. 

Tarkkoja tietoja juuri tapahtuneesta onnettomuudesta ei ole, mutta Space X -yhtiön Elon Musk kertoi twitterissä, että raketin toisen vaiheen happitankin paine oli epätavallisen korkea juuri ennen räjähdystä. Raketista saatiin paljon hyvää telemetriatietoa, ja myös Dragon-alus lähetti tietoja räjähdyksen jälkeen pudotessaan alas.

Yhtiö on käynnistänyt onnettomuustutkinnan, eikä Falcon 9 -raketteja laukaista ennen kuin syy on selvinnyt. Tämä saattaa siten vaikuttaa myös mm. Suomen ensimmäisen satelliitin, Aalto-1:n laukaisuun, joka oli tarkoitus lähettää avaruuteen vuoden loppuun suunnitellulla Falcon 9:n lennolla.

Raketti on kykenevä nousemaan avaruuteen myös silloin, jos kaksi sen ensimmäisen vaiheen päämoottoreista sammuu, joten todennäköisesti syynä onnettomuuteen onkin jokin muu – kuten esimerkiksi toisen vaiheen räjähtäminen. Tätä tukee alla oleva lähikuva raketista juuri ennen täydellistä tuhoa: siinä juuri toisen vaiheen kohdalta näyttää tulevan savua, mikä ei ole normaalia lennon tässä vaiheessa. On todennäköistä, että onnettomuututkinta valmistuu nopeasti.

Seuraamme tilannetta ja päivitämme tätä juttua lisätietojen tullessa.

Video laukaisusta ja räjähdyksestä

Uudelleenkäytettävä raketti yrittää uudelleen tehdä historiaa

Jari Mäkinen

SpaceX -yhtiö on yrittänyt jo kaksi kertaa aikaisemmin tuoda takaisin Falcon 9 -kantorakettinsa ensimmäisen vaiheen uudelleen käyttämistä varten, ja huomenna tapahtuvalla laukaisulla tätä koetetaan taas kerran. Otsikkokuvassa rakettia nostetaan pystyyn laukaisualustalleen.

Viime kerralla rakettivaiheen laskeutuminen Atlantin valtamerellä sijaitsevan, jotakuinkin jalkapallokentän kokoisen lavettilaivan päälle lähes onnistui, ja tällä kerralla lentoa on jälleen hienosäädetty edellisten epäonnistumisten oppien mukaan.

Edellisellä kerralla rakettimoottorin venttiili jumiutui väärään asentoon ja ensimmäisessä laskeutumisyrityksessä rakettivaiheen ohjausevien liikuttamiseen käytettävä hydrauliikkaneste loppui kesken. Nyt näitä ongelmia ei pitäisi olla, mutta laskeutumisen onnistuminen on edelleen erittäin suuri haaste.

Space X on historiansa valossa sisukas yhtiö, joka yrittää niin kauan, kunnes se onnistuu. Uudelleenkäytettävyys on ollut yhtiön eräs perusajatuksista alusta alkaen, ja se tulee tekemään varmasti kaikkensa, jotta se onnistuu tässä.

Sen jälkeen jää nähtäväksi, kuinka paljon rakettivaiheiden huoltaminen uusia lentoja varten tulee maksamaan ja onko se kaiken vaivan väärti. Kriitikoiden mukaan uudelleenkäytettävyys vaatii noin 20% enemmän polttoainetta ja tulee lopulta kalliimmaksi, mutta toisaalta samat kriitikot ovat arvostelleet jo aiempiakin Space X:n tekemisiä ja joutuneet pyörtämään sanansa.

Mikäli huomisella lennolla rakettivaihe onnistuu laskeutumisessa, se saa erityiskohtelun verrattuna siihen, mistä vaiheille on suunniteltu jatkossa. Tämä kuljetettaisiin Teksasiin yhtiön tehtaille tarkkoihin tutkimuksiin ja siellä se valmisteltaisiin uuteen lentoon. 

Luxemburgissa majaansa pitävä satelliittioperaattori SES ilmoitti 17. kesäkuuta olevansa valmis laukaisemaan SES-9 -tietoliikennesatelliittinsa syyskuussa tällä rakettivaiheella, mikäli Space X kelpuuttaa sen uuteen lentoon. SES luonnollisesti saa tuolloin laukaisunsa alennushintaan, koska lento on tavanomaista riskaabelimpi.

Huomisen lennon lentoprofiili on alla: siinä missä ensimmäinen vaihe palaa takaisin alas maahan, jatkaa Dragon-alus kiertoradalle. Kuten aikaisemmillakin lennoilla, ei ensimmäisen vaiheen laskeutumisen onnistuminen tai epäonnistuminen vaikuta laukaisun onnistumiseen.

Tämä Dragonin lento on jo seitsemän rutiininomainen miehittämätön rahtilento avaruusasemalle. Aluksen kuormana on hieman yli 1,8 tonnia rahtia Kansainväliselle avaruusasemalle ja siitä noin 1,5 tonnia on kiireellistä tavaraa, kuten ruokaa, varaosia ja miehistön tarvitsemia tavaroita (kuten vaihtovaatteita). Kun edellinen aseman huoltolento, venäläisen Progress-rahtarin tekemä lento viime huhtikuussa epäonnistui, on näillä tarvikkeilla hieman kiire.

Miehistö ei ole hengenvaarassa ilman näitä tarvikkeita, mutta jos nyt rahtia ei saada perille, joudutaan asemalla aloittamaan säännöstely viimeistään lokakuussa.

Lisäksi mukana on vähemmän kiireellisiä koelaitteita, kuten esimerkiksi espoolaiskoululaisten sienikoe, ja myös tuleviin eurooppalaisastronauttien lentoihin liittyviä tavaroita. Syyskuussa ESAn tanskalaisastronautti Andreas Mogensen käy asemalla ja joulukuussa ESAn brittiastronautti Timothy Peake lähtee asemalle puoleksi vuodeksi. Lennoilla tarvittavia tuotteita viedään siis näin jo etukäteen.

Dragon-aluksen sisälle laitettiin vielä tänään tuoretta ruokaa sekä tieteellisiä koejärjestelyjä, jotka vaativat huolenpitoa mahdollisimman lähelle laukaisua asti.

Falcon 9:n on tarkoitus lähteä matkaan huomenna Floridasta, Cape Canaveralin laukaisualustalta no. 40 klo 17:21:12 Suomen aikaa ja jos raketti ei pääse sekunnin sisällä matkaan, laukaisua pitää lykätä myöhemmäksi.

Avaruusasemalle alus saapuu tiistaina, jolloin astonautti Scott Kelly ja kosmonautti Gennadi Padalka nappaavat siitä kiinni aseman robottikäsivarrella ja asettavat Dragonin sen avulla kiinni avaruusaseman Harmony-moduulin alapuolella olevaan telakointiporttiin.

Dradonin mukana on myös kaksi pikkusatelliittia, jotka vapautetaan avaruuteen aikanaan Japanin Kibo-laboratoriossa olevasta ilmalukosta. Yksi näistä on tanskalaisen Ålborgin yliopiston AAUSAT5 – jos kaikki menee suunnitelman mukaisesti, lähettää tanskalaisastronautti Andreas sen syyskuussa matkaan.

Alla on video, joka on kuvattu ESTECissä AAUSAT5:n ollessa siellä testattavana.

Espoolaisten koululaisten sienet lähtössä avaruuteen – jo toisen kerran

Espoolaisten sienikoe
Espoolaisten sienikoe
Jari Mäkinen

Espoolaiste yläkoululaisten mikrolaboratorio on lähdössä huomenna Dragon-rahtialuksen mukana Kansianväliselle avaruusasemalle. Kuluneen lukuvuoden aikana tehty mikrolaboratorio kasvattaa sieniä automatisoidusti painottomissa olosuhteissa.

Kyseessä on jo toinen kerta, kun koelaite lähtee avaruusasemalle; edellisen kerran sienikoe lähetettiin avaruuteen viime kesänä (ks. artikkelimme aiheesta), mutta tuolloin se ei tuottanut haluttua tulosta, koska sienet kuivuivat.

Kuten viime kesänäkin oli tarkoitus, nytkin koejärjestely kestää noin kuukauden päivät ja tänä aikana avaruusaseman astronautit lähettävät tietoja kokeen edistymisestä viikoittain.

"Olemme saaneet tiedon, että mikrolaboratoriomme on kaikin puolin kunnnossa", kertoo Space for Science -hankkeen koordinaattori, opettaja Hanna Niemelä Espoon kristillisestä koulusta. "Avaruuslennon on määrä lähteä sunnuntaina, mutta viime vuonna lentomme viivästyi lukuisia kertoja. Saa nähdä kuinka nyt käy."

Kyseessä on Space X -yhtiön NASAn tilauksesta tekemä rahtilento avaruusasemalle. Lento on seitsemäs miehittämättömän Dargon-rahtialuksen rutiininomainen lento ja sen mukana nousee 1800 kiloa ruokaa, tarvikkeita, vaatteita ja tieteellisiä tutkimuslaitteita asemalle. Laukaisun on tarkoitus tapahtua klo 17:21:12 Suomen aikaa. Normaaliin tapaan laukaisu välitetään netissä suorana mm. NASA-TV:ssä.

Automaattinen sienenkasvatuskoe

Espoolaisten koelaite toimii automaattisesti. Testien perusteella kokeessa käytetäväksi sieneksi valittiin talvikääpä, Polyporus brumalis, joka vaikuttaa lupaavalta avaruusmatkaajalta. Se kasvaa hienosti ainakin +29 asteen lämmössä, on tarpeeksi sopeutuvainen lennon omituisiin olosuhteisiin, eikä se aiheuta vaaraa avaruusaseman sisäilmalle. Hallitsemattomat sienikasvustot ovat suuri vaara avaruusaseman suljetussa ja keinotekoisessa ekosysteemissä.

"Viime vuoden tutkimus ei tuottanut kasvua, mutta itiöt tulivat elävinä maahan", kertoo Hanna Niemelä. "Saimme itiöt kasvamaan heti, kun ne pääsivät kasvualustan pinnalle."

Tiedonkeruu ja kasvatusprosessi itiöstä sienirihmaksi on siis täysin automatisoitu, ja laitteisto on yläkoululaisten suunnittelema sekä toteuttama. Astronauttien asemalla tulee vain käynnistää koe, seurata sen etenemistä ja lähettää lopulta se takaisin Maahan, kun Dragon-alus lähtee paluumatkalleen.

Espoolaisten tiedote kertoo, että oppilaat ovat jakautuneet ohjelmointi-, design- sekä tiederyhmäksi. He ovat valinneet joukostaan myös projektipäällikön ja eri tiimien päälliköitä, joten ryhmä kasvattaa jäseniään myös itsenäiseen vastuunkantamiseen. Koko lukuvuoden oppilaat ovat kasvattaneet erilaisia sieniä, jotka soveltuvat kasvamaan avaruusaseman painottomuudessa, lämmössä ja kuivuudessa. Vastaavia kokeita on tehty myös Helsingin yliopistolla.

Projektiin liittyy mikrobiologian lisäksi mm. 3D-mallinnusta ja -tulostusta, materiaalitekniikkaa, ohjelmointia, viestintää ja johtamistaitoja. Helsingin yliopiston maatalous-metsätieteellisen tiedekunnan mikrobiologian dosentti Kari Steffen ja hänen opiskelijansa toimivat ryhmän tieteellisinä asiantuntijoina. Myös fysiikan laitoksen elektroniikan laboratorio on hankkeessa ja tutkimuksessa mukana.

Space for Science

Espoolaiskoulu on ainoa Yhdysvaltain kansallisen maantutkimus- ja avaruustiedeopetuskeskuksen (National Center for Earth and Space Science Education, NCESSE) koululaiskoeohjelmaan osallistuva koulu Euroopasta ja se on päässyt mukaan kalifornialaisen, San Josessassa olevan Valley Christian School -koulun kanssa tekemänsä yhteistyön ansiosta.

Vuonna 2010 aloitettuun ohjelmaan kuuluu 13 koulua ja yli 300 oppilasta ympäri Yhdysvaltain (ja siis myös Suomesta), joille ohjelma tarjoaa mahdollisuuden toteuttaa tieteellisesti tai teknisesti kiinnostavia koejärjestelyitä avaruudessa. Kokeita tehtiin aluksi myös viimeisillä avaruussukkulalennoilla, mutta nyt sukkuloiden siirryttyä eläkkeelle, on kokeita tehty Kansainvälisellä avaruusasemalla.

Muut nyt matkaan lähetvät koululaisten tekemät tutkimukset käsittelevät mm. kasvien kasvatusta, ruostumisen edistymistä, pattereiden purkautumista, taustasäteilyä ja muurahaisyhdyskunnan käyttäytymistä lähes painottomissa olosuhteissa.

Koululaisten syksyllä 2013 aloittamasta suomalaisesta ISS-projektista on poikinut laaja kansainvälinen luonnontiedeopetuksen kehittämishanke Space for Science -Implementing Innovations in Science Education, jota rahoittaa Kansainvälisen liikkuvuuden ja yhteistyön keskus CIMO. Kolmivuotinen hanke alkoi viime syyskuussa. Mukana ovat Helsingin ja Stavangerin yliopistot sekä yläkoulut Norjasta, Romaniasta ja Suomesta. Espoon kristillinen koulu on hankkeen koordinaattori.


Samantha on nyt moninkertainen ennätysastronautti

Jari Mäkinen

Italialaisastronautti Samantha Christoforetti on nyt maailman  pisimpään yhtäjaksoisesti avaruudessa ollut eurooppalainen. Ennätys meni rikki eilen sunnuntaina klo 18:27 Suomen aikaa. Hänestä tulee Maahan palatessaan myös pisimpään yhtäjaksoiseksi avaruudessa ollut nainen.

Näin ei ollut tarkoitus tapahtua, mutta taannoisen Progress-avaruusrahtarin onnettomuuden vuoksi Samanthan ja hänen miehistönsä paluuta Maahan lykättiin kuukaudella – alun perin hänen sekä Terry Virtsin ja Anton Shkaplerovin piti palata Maahan 12. toukokuuta.

Nykyisen suunnitelman mukaan he laskeutuvat Sojuz-aluksellaan Kazakstanin arolle ensi torstaina, eli 11. kesäkuuta. Tarkalleen ottaen laskeutumisajaksi suunnitellaan klo 16:43 Suomen aikaa iltapäivällä.

Avaruusaseman miehistön 42/43 muodostanut kolmikko nousi Kansainväliselle avaruusasemalle 23. marraskuuta 2014, joten heidän lentonsa pituudeksi tulee 199,7 vuorokautta. Näin Samanthasta tulee pisimpään avaruudessa yhtäjaksoisesti ollut naisavaruuslentäjä, sillä edellisen ennätyshaltijan, NASAn Sunita Williamsin pisin lento kesti 195 vuorokautta.

Edellinen eurooppalaisennätys oli hollantilaisella André Kuipersilla, joka vietti lennollaan 193 vuorokautta vuonna 2012. 

Koko maailman mittakaavassa ennätystä pitää edelleen hallussaan venäläinen Valeri Poljakov, joka vietti 437,7 vuorokautta Mir-asemalla. Tämä ennätys mennee rikki vasta kun lennot Maan kiertorataa kauemmaksi alkavat. 

Tilastoja katsoessa huomaa myös sen, että Samanthasta tulee pisimpään avaruudessa ollut italialainen, sillä niin Paolo Nespoli kuin Luca Parmitanokin jäävät jälkeen 174,2 ja 166,3 vuorokaudellaan.

Kaiken kaikkiaan pisimpään avaruudessa ollut eurooppalainen on saksalainen Thomas Reiter, jonka lokikirjassa on 350,2 vuorokautta avaruudessa kahdella pitkäkestoisella lennollaan. 

Maailmanennätys on venäläisella Sergei Krikalevilla (803,4 vrk kuudella lennollaan) ja naisten ennätys on NASAn Peggy Whitsonilla (367,7 vrk kahdella lennolla).

Kyseessä on Samanthan ensimmäinen lento avaruuteen, ja on hyvin harvinaista, että ensikertalaiset rikkovat ennätyksiä. Itse asiassa hänestä tulee myös pisimmän yhtäjaksoisen ensimmäisen avaruuslennon tehnyt astronautti, sillä edellinen ennätys oli 198,7 vuorokautta. Sen teki amerikkalainen Michael Barratt vuonna 2009. 

Otsikkokuvassa Samatha on Dragon-rahtialuksen sisällä järjestelemässä kuljetuslaatikoita.

Telakoituminen avaruusasemalle

Telakoituminen avaruusasemalle

Tämä video on pyörinyt netissä jo jonkin aikaa, ja jaksaa edelleen hämmästyttää: maaliskuussa Kansainväliseen avaruusasemaan telakoituneeseen venäläisen Sojuz-aluksen ikkunaan kiinnitetty kamera näyttää miltä saapuminen asemalle näyttää avaruuslentäjien näkökulmasta. Se on upeaa kiertoratabalettia, mitä ei Maan päällä voi nähdä – saati sitten kokea.

Toimitus
01.06.2015

Avaruusasemaan 27. maaliskuuta telakoitunut Sojuz TMA-16M vei sinne NASAn astronautin Scott Kellyn sekä venäläiset kosmonautitGennadi Padalkan ja Mihail Kornienkon. Heistä Kelly ja Kornienko aikovat viettää asemalla vuoden päivät.

Mittakaavaa kuviin voi saada kuvittelemalla avaruusaseman aurinkopaneeleineen jotakuinkin jalkapallokentän kokoiseksi. Sen pitkä keskusmasto on 110 metriä pitkä.

Ja jos ihmettelette kuvassa oikealla ylhäällä pyörivää hyrrää, niin se on vanhaa tekniikkaa edustavan, mutta luotettavan venäläisen Kurs-tutkan hyrräävä antenni.

Suosituimmat tänään

La Silla – Euroopan eteläisen observatorion ensimmäinen havaintopaikka Chilessä
Jutturuletti
Suomalaisille suuri fuusioenergian robotiikkasopimus
Sateenkaaren seitsemän väriä
Tässä on koronavirus, joka tulee pian taas kiusaksemme

ISS varautuu avaruustaksien tuloon

Jari Mäkinen

Kansainvälisen avaruusaseman historiassa on selvästi kaksi selvää ajanjaksoa: ensin sen rakentaminen, mihin liittyivät asemalle epäsäännöllisen säännöllisesti nousseet ja siihen uusia osia tuoneet avaruussukkulat, sekä sen jälkeen aseman rutiininomainen käyttö ja miehistöjen vaihdot noin kolmen kuukauden välein Sojuz-avaruusaluksin.

Kolmas aika on pian alkamassa, kun uudet, tekeillä olevat avaruusalukset aloittavat lennot asemalle ja alkavat hoitaa suurimman osan avaruusaseman miehistö- ja rahtiliikenteestä. Venäläiset Sojuz- ja Progress-alukset jäävät silloin sivurooliin.

Nimet paperiin ja dollarit tilille!

Viime viikko oli merkittävä tässä suhteessa, koska NASA teki ensimmäisen virallisen tilauksen operationaalisista lennoista uudella miehitetyllä aluksella avaruusasemalle. Kyseessä on Boeingin CST-100 -kapseli, joka päässee rutiinikäyttöön vuoden 2017 lopussa automaattisten ja miehitettyjen koelentojen jälkeen. 

CST-100:n kehittäminen on sujunut vauhdikkaasti NASAn aiemmin tekemän sopimuksen mukaisesti, mutta sen kilpailijan, SpaceX:n Dragon v2 -aluksen tekeminen on edennyt jopa nopeammin. Alus alkaa olla lähes valmis koelentoihin, ja voi olla, että se tulee tekemään ensimmäiset lennot avaruusasemalle.

Dragon v2 teki toukokuun 6. päivänä tärkeän testin, missä sen kyky nousta omin rakettimoottorein häiriötilanteessa pois laukaisualustalta testattiin. Testi sujui suunnitelman mukaisesti.

NASAn odotetaan tekevän vastaavanlaisen tilauksen SpaceX:n kanssa koelentojen jälkeisistä operationaalisista lennoista myöhemmin tänä vuonna, ja voi olla, että se pääsee myös ensimmäisenä operationaaliseen toimintaan – vaikka Boeingin kanssa paperit kirjoitettiin aiemmin.

Sopimusten tekeminen jo nyt on tärkeää, koska parin vuoden päästä tapahtuvien lentojen avaruusalusten osien valmistaminen täytyy aloittaa jo nyt. Siksi yhtiöt haluavat rahaa tulevista lennoista jo nyt.

Boeing on ilmoittanut tekevänsä CST-100:lla ensimmäisen, miehittämättömän lennon avaruuteen huhtikuussa 2017 ja kahden astronautin kanssa heinäkuussa 2017. SpaceX ilmoittaa aikataulustaan myöhemmin tänä vuonna; perinteiseen tapaansa yhtiö saattaa ilmoittaa hyvinkin pikaisesti tapahtuvista lennoista.

Kumpikin alus voi kuljettaa seitsemää avaruuslentäjää ja hieman rahtia. Ne voivat olla kiinnittyneinä asemaan 210 vuorokautta. NASA suunnittelee tekevänsä vuodessa kuusi miehitettyä lentoa asemalle.

Uudelleenjärjestelyjä asemalla

Asemalla tehtiin myös konkreettisia toimia, kun sen varastona toimiva moduuli siirrettiin aseman robottikäsivarrella toiseen telakointiporttiin ja näin sen käytössä ollut portti vapautettiin tulevien avaruusalusten käyttöön. 

Aiemmin sukkulan ruumassa edes takaisin Maan ja avaruusaseman välillä kulkenut italialaistekoinen Leonardo-moduuli, josta tehtiin aseman pysyvä varastomoduuli PPM (Permanent Multipurpose Module), siirrettiin Unity-liitosmoduulin kohti Maata osoittavasta portista kiinni lähellä olevaan Tranquility-moduuliin.

Siirto tehtiin kauko-ohjattuna Maasta aseman robottikäsivarrella, mutta asemalla olevat astronautit Terry Virts ja Scott Kelly valvoivat siirron sujumista, kiinnittivät sen siirron jälkeen paikalleen ja avasivat sen jälkeen luukun moduuliin sen ollessa uudessa paikassaan.

PPM:n siirto aseman sisältä kuvatuna. Kuvasarjan otti ESAn astronautti Samantha Cristoforetti.

Vapautunutta porttia tullaan käyttämään miehittämättömien rahtialusten telakointiin, sillä alukset tulevat itsenäisesti vain aseman luokse ja robottikäsivarsi ottaa niistä kiinni sekä tuo kiinni asemaan. Tämä jälkeen asemalla on kaksi paikkaa amerikkalaisten ja japanilaisten rahtialusten käyttöön.

Loppuvuonna asemalla tehdään vielä lisäjärjestelyitä, joiden jälkeen miehitetyille aluksille on myös vapaana kaksi telakointiporttia.

Kyseessä on ensimmäinen kerta sitten vuoden 2011, kun avaruusaseman paineistettuja osia siirrellään paikasta toiseen ja asemaan tehdään olennaisia muutoksia.

Seuraavaksi astronautit asentavat avaruuskävelyillä uudet telakointiporttien kiinnittäytymissovitteet kahteen porttiin, joita tullaan käyttämään miehitettyjen avaruusalusten telakointiin. Ensimmäinen näistä sovitteista laukaistaan asemalle kesäkuun 26. matkaan (nykyisen suunnitelman mukaan) lähtevän Dragon-aluksen mukana. Se tullaan asentamaan Harmony-moduulissa olevaan, aiemmin avaruussukkuloiden käyttämään telakointiporttiin. Myös toinen sovitin liitetään Harmonyssä olevaan, toiseen telakointiporttiin. 

Lopulta asemalla on siten kaksi porttia miehittämättömien alusten ja kaksi miehitettyjen alusten käyttöön; kummastakin toista käytetään ensisijaisena porttina ja toinen on varalla.

Näillä näkymin miehitettyjen alusten portit tulevat käyttöön vuonna 2017, kun SpaceX -yhtiön Dragon v2 ja Boeingin CST-100 tulevat liikenteeseen.

Kaavio näyttää mistä ja minne PPM:n siirrettiin avaruusasemalla.

Väläys neljän vuoden takaa: Sukkula ja ISS

Väläys neljän vuoden takaa: Sukkula ja ISS

Viesti twitterissä viime viikonloppuna hersytti muistoja. Sen mukaan legendaarinen kuva, missä avaruussukkula Endeavour on telakoituneena Kansainväliseen avaruusasemaan otettiin neljä vuotta sitten. Niin otettiinkin, 23. toukokuuta vuonna 2011. Sen otti Euroopan avaruusjärjestön italialainen astronautti Paolo Nespoli, kun häntä ja Dmitri Kondratieviä sekä Catherine Colemania kuljettanut Sojuz-alus lähti paluumatkalleen asemalta.

Itse osasin odottaa kuvia jo ennakkoon, sillä olin tuolloin ESAssa kirjoittamassa muun artikkeleita nettiin Paolon tekemisistä sekä lennon tapahtumista. Paolo oli ensimmäinen ESAn sosiaalisessa mediassa aktiivinen avaruuslentäjä ja hän otti lentonsa aikana paljon valokuvia; niitä voi katsella edelleen muun muassa hänen lentonsa Flickr-tilillä. Kuvat toivat jälleen mieleen puhelut avaruusasemalle ja Paolon hauskan italianenglannin, joka luurissa sekoittui avaruusaseman kohinaan.

Kuvien saaman suuren suosion jälkeen joku tuli ajatelleeksi lennon loppuvaiheissa, että kukaan ei ollut koskaan ottanut kuvaa, missä avaruussukkula on telakoituneena avaruusasemaan. Vastaavia on Mir-asemalta useitakin (klassikko tuossa hieman alempana), ja netissä on valtavasti kuvia ja videoita niin sukkulasta kuin avaruusasemastakin toiselta puolelta kuvattuna, mutta yhdessäkään ei ole sukkulaa ja asemaa yhdessä.

Kun keväällä 2011, Paolon miehistön lähtiessä takaisin kotiin, avaruussukkula oli toiseksi viimeisellä käynnillään avaruusasemalla, joku ymmärsi hetken tärkeyden. Tuolloin myös ESAn rahtialus ATV oli tekaloituneena asemaan. Nyt jos koskaan piti ottaa potretti – ja Paolo oli oikea henkilö tekemään niin.

Kuvien ottaminen vaati jonkin verran valmisteluja etukäteen, sillä kun kerran kuvia otettiin, piti varmistaa, että ne ovat mahdollisimman hyviä. Kaikki tiesivät, että tämä oli ainutkertainen mahdollisuus ottaa nämä kuvat, jotka jäävät historiaan.

Niinpä Sojuz-aluksen tuttua ja turvallista paluurataa piti muuttaa. Sen sijaan että alus olisi lipunut pois aseman luota, sen piti nyt pysähtyä noin 200 metrin päähän, ja samalla avaruusasemaa piti ohjata kääntymään 130°, jotta näkymä olisi juuri oikea. 

Silloin Paolon piti punnertaa irti ahtaasta istuimestaan Sojuzin laskeutumismoduulissa ja siirtyä aluksen tavaraa täynnä olleen kiertorataosan sisälle ottamaan kuvia pienen ikkunan läpi. Kamerat oli jätetty sinne odottamaan, valmiina toiminkaan muistikortit sisällään. 

“Se oli yllättävän hankalaa, ja jos olisin jäänyt jumiin kiertorataosaan, niin maahanpaluumme olisi vaarantunut”, kertoi Paolo jälkikäteen. Normaalisti avaruuslentäjät eivät poistu paikoiltaan Sojuzissa maahanpaluun aikana. “Meistä nämä kuvat olivat kuitenkin riskin ottamisen väärti.”

“Kun irtaannuimme avaruusasemasta, olimme kiinni istuimissamme turvavöissä avaruuspukuihimme pukeutuneina. Kiertorataosan sekä maahanpaluukapselin välisen luukun ilmatiiviys oli testattu, sanoin kuin pukujemme ilmansyöttöputkien toiminta. Koska Sojuzissa ei ole paljoa ylimääräistä happea mukana, emme haluaisi testata näitä uudelleen lähdön jälkeen.”

Niinpä Paolo joutui riisumaan avaruuspukunsa käsineet, irrottamaan sen letkut, paineistamaan kiertorataosan ja siirtymään pikavauhtia ikkunan luokse. Samalla Sojuzin komentajana toiminut Kondratiev tarkkaili, ettei paikaltaan pois kömpinyt Paolo osunut kojetaulun kytkimiin. 

“Kuvien ottaminen oli hankalampaa kuin oletin, enkä ennättänyt ihailemaan näkymää lainkaan paljain silmin.”

Paolo otti kuvia ja nauhoitti videota sen minkä ehti, mutta vaihtoi jatkuvasti hieman asentoa ja kuvan sommittelua sen mukaan, missä ikkunasta tuli vähiten heijastumia ja missä maapallo näkyi parhaiten taustalla. Oli tärkeää pitää linssi mahdollisimman keskellä ikkunaa, mutta painottomuudessa paikallaan pysyminen – etenkin hieman kiihtyneenä – oli vaikeaa.

Aikaa kuvien ottamiseen oli vain kymmenisen minuuttia, minkä jälkeen Paolo otti muistikortit talteen ja jätti kamerat objektiiveineen kiertorataosan sisälle tuhoutumaan ilmakehän kitkakuumennuksessa. Sojuzin sisällä on niin vähän tilaa, että on kustannustehokkaampaa lähettää uusia laitteita asemalle ja antaa vanhojen tuhoutua, kuin tuoda käytettyjä laitteita Maahan.

“Tiesin kuvia ottaessani hyvin niiden merkityksen ja rukoilin, että ne onnistuivat. Mutta kun kuvat oli otettu, en enää ennättänyt ajatella niitä, sillä meidän piti testata luukun ja pukuni ilmatiiviys uudelleen ja valmistautua laskeutumiseen.”

Laskeutuminen olikin Paololle kenties lennon vaikein hetki, koska hän oli (kuten astronautit yleensä) tullut pari senttiä pitemmäksi painottomuudessa ja isokokoisena täytti ahtaan Sojuzin sisällä tilansa varmasti viimeistä millimetriä myöten. Kenties kuvien ottamisen vuoksi hänen asentonsa istuimessa ei ollut hyvä, joten hänellä oli vaikeuksia hengittää normaalisti, mikä erityisesti laskeutumisen myllerryksessä ja hidastuvuuksien aikaan oli tukalaa.

Ei ihme, että hän näytti aluksesta noustessaan siltä, kuin olisi joutunut käymään läpi linkouksen suuressa pesukoneessa.

Kuvia ei kuitenkaan julkistettu moneen päivään laskeutumisen jälkeen, emmekä saaneet niitä edes nähtäväksemme epävirallisesti ESAssa kuin vasta kesäkuun alussa. Miksikö? Koska muistikortit olivat hukassa. Ne olivat heittelehtineet laskeuduttaessa piiloon Sojuzin sisällä, ja ne löydettiin vasta koko aluksen sisustaa koluttaessa.

Ja hyvä kun löydettiin - kuvat jaksavat sykähdyttää edelleenkin, etenkin kun on ollut omalta pieneltä osaltaan niitä julkistamassa!

ISS
avaruussukkula
Endeavour
Paolo Nespoli
sojuz
BLOG
  • Lue lisää Väläys neljän vuoden takaa: Sukkula ja ISS

Sivutus

  • Edellinen sivu ‹‹
  • Sivu 7
  • Seuraava sivu ››
Tilaa aihepiirin ISS RSS-syöte

AIHEALUEET

Avaruus ja ilmailu
Tiede ja tekniikka
Luonto ja ympäristö
Lääketiede ja terveys
Ihmiset ja paikat
Kirjat, elokuvat ja taide

ERIKOISTA

Tiedekiinnostavuuskartta
Jutturuletti
Suorana labrasta
eTuubi
Videot

TIEDETUUBI

Tiedetuubin esittely
Toimitus
Tiedetuubi ja tekoäly
Yhteistyökumppanit
Mediakortti
Information in English

Copyright © 2012-2026 Tiedetuubi - All rights reserved