Andreas Mogensen, ensimmäisellä avaruuslennollaan oleva ESAn tanskalaisastronautti, on ollut nyt avaruudessa jo toista vuorokautta. Hänen, sekä samalla pienen Sojuz-aluksen hänen kanssaan jakavien Sergei Volkovin ja Aidyn Aimbetovin lento etenee täysin suunnitelman mukaisesti, ja he saapuvat huomenna klo 10:42 Suomen aikaa Kansainväliselle avaruusasemalle.

Katso suoraa lähetystä  täällä.

Heidän Sojuz TMA-18M -aluksensa telakoituu avaruusaseman Poisk-moduulin ja kunhan telakointisovittimen ilmatiiviys on valmistettu, avataan luukut Sojuzin ja avaruusaseman välillä noin klo 13:15 Suomen aikaa. Sekä telakoituminen että luukkujen avaaminen sekä miehistön saapuminen avaruusasemalle näytetään suorata NASAn ja ESAn nettitelevisioissa, ja kuva  välitetään myös täällä Tiedetuubissa – pohjoismaisen avaruuslentäjän saapuminen asemalle on sen verran iso juttu.

Koska avaruusasema on radallaan juuri nyt tavallista korkeammalla, kestää lento kaksi vuorokautta. Sen aikana Sojuz on tehnyt kolme polttoa rakettimoottorillaan, joilla rataa on säädetty sellaiseksi, että alus saapuu aikataulussa avaruusaseman luokse. Koska kantoraketti vei aluksen hieman suunniteltua korkeammalle kiertoradalle, on näitä ratamuutoksia sen mukaisesti hieman säädetty siitä millaisiksi ne kaavailtiin alun perin.

Ensimmäinen tapahtui eilen keskiviikkona lähes saman tien avaruuteen saapumisen jälkeen klo 11:17:29 Suomen aikaa. Silloin moottori toimi 46 sekuntia ja se nosti kiertorataa keskimäärin 40 km korkeammalle. Aluksen nopeus kasvoi 18.56 metriä sekunnissa.

Toinen ratamuutos tehtiin klo 12:11:06 Suomen aikaa ja silloin 24 sekuntia kestänyt rakettimoottorin poltto lisäsi nopeutta 9,32 m/s.

Näiden jälkeen miehistö alkoi vasta asettua taloksi aluksensa sisällä, avasi luukun kiertoratamoduuliin ja käynnisti aluksen hiilidioksidisuodattimet. He riisuivat laukaisun aikana päällään pitämänsä Sokol-painepuvut ja järjestelivät tavaroitaan. 

Tänään torstaina oli vuorossa kolmas ratamuutos. Se tehtiin klo 8:40:07 Suomen aikaa ja se lisäsi aluksen ratanopeutta 1,08 metrillä sekunnissa. 

Pientä lisäjännitystä päivään toi lähes samaan aikaan polton kanssa tapahtunut avaruusromun ohitus: japanilaisen raketin osa lipui aluksen ohi tuvallisen etäisyyden päästä ja oli lähimmillään Sojuz-alusta klo 11:38 Suomen aikaa. Aiemmin aamulla tehty ratamuutos vei alusta kuitenkin sen verran kauas romunkappaleesta, että aluksen rataa ei täytynyt muuttaa erikseen sen vuoksi.

Andreas on aloittanut jo tieteellisten kokeiden tekemisen, joskin rytmi ensimmäisenä kahtena päivänä on leppoisa: hänellä ja muilla on aikaa katsoa ulos ikkunasta ja totuttautua painottomuuteen. Eräs tutkimuksista koskee astronauttien ensimmäisinä avaruuteen saapumisensa jälkeen usein kokemaa päänsärkyä, joka johtuu siitä, että ihmiskeho lihaksineen ja hermoineen sopeutuu painottomuuteen – tai oikeastaan painovoiman puutteeseen. Esimerkiksi selkäranka pitenee useilla senttimetreillä, mikä saa aikaan niskajännitystä ja edelleen päänsärkyä. 

Toinen harmillinen asia avaruuteen saapumisen jälkeen on avaruussairaus, joka vaivaa vain osaa ihmisistä. Huomenna avaruusasemalle saapumisen televisiokuvissa voimme viimeistään nähdä miten Andreas on sopeutunut, sillä toisinaan avaruuslentäjät näyttävät kuvissa hieman pahoinvointisilta. Yleensä tuntemukset menevät ohi kuitenkin parissa päivässä ja sen jälkeen painottomuus tuntuu lähestulkoon vain hyvältä.

Avaruussää on ollut viime aikoina myös sen verran aktiivista, että Andreas on saattanut nähdä jo komeita revontulia: niitä on luvassa lisää täksi illaksikin.

Jos lento jatkuu ongelmitta, saapuu alus avaruusaseman lähistölle aamulla huomenna ja aloittaa automaattisen tutkalähestymisen klo 8:15 Suomen aikaa. Mitä lähemmäksi alus tulee asemaa, sitä hitaammin se lähestyy, ja lopulta se osuu aseman telakointiporttiin vain noin 10 cm/sekunnissa nopeudella, eli ei kävely- vaan ryömintävauhdilla.

Huomisaamusta tulee varmasti ikimuistoinen ESAn tanskalaisastronautti Andreas Mogensenille. 

Aamulla klo 7:37:43 Suomen aikaa (10:37:43 paikallista aikaa Baikonurissa) häntä sekä Sergei Volkovia ja Aidyn Aimbetovia kuljettava Sojuz TMA-18M -alus nousee lentoon kantoraketin nokassa ja suuntaa kohti Kansainvälistä avaruusasemaa.

Näin Andreasista tulee toinen pohjoismaalainen avaruuslentäjä. Ensimmäinen oli kaksi kertaa sukkulalla lentänyt ruotsalainen Christer Fuglesang.

Koska avaruusasema on juuri nyt varsin korkealla kiertoradalla, käyttää Sojuz perinteistä kaksi vuorokautta kestävää lentorataa asemalle, joten kolmikko telakoituu asemaan perjantaina aamulla. Useimmiten viime aikoina Sojuz on lentänyt asemalle vain noin kuudessa tunnissa. Vaikka pari vuorokautta ahtaassa aluksessa ei välttämättä ole yhtä miellyttävää kuin tilavalla avaruusasemalla, antaa se Andreasille mahdollisuuden nauttia avaruudesta rauhassa – muutoin hänen lentonsa on hyvin työntäyteinen.

Tämä lento on muutenkin poikkeuksellinen, koska sen tarkoituksena on lähinnä vaihtaa asemalla oleva Sojuz-alus toiseen. Normaalisti avaruusasemalla on kuusi avaruuslentäjää siten, että kuusikko koostuu kahdesta kolmihenkisestä miehistöstä. Näiden laskeutumiset ja nousut asemalle on ajastettu siten, että vaihdot tapahtuvat aina noin kolmen kuukauden välein. 

Yleistäen elo-syyskuun, joulu-marraskuun, helmi-maaliskuun ja touko-kesäkuun vaiheissa yksi Sojuz-alus palaa kolmen avaruuslentäjän kanssa takaisin Maahan ja uusi aluksellinen lähtee taas asemalle. 

Tällä kerralla kuitenkin asemalla on kaksi avaruuslentäjää, amerikkalainen Scott Kelly ja venäläinen Mihail Kornienko, jotka viettävät asemalla vuoden päivät. Siksi nyt Sojuz-alus ja yksi miehistön jäsen tulee vaihtaa, ja näin kaksi ”ylimääräistä” henkilöä pääsee mukaan lennolle.

Yksi näistä on Andreas, koska ESA päätti hyödyntää myös tämän lyhyen avaruuslentomahdollisuuden. Se on erittäin kiinnostava vastapainona pitemmille avaruuslennoille, koska sen aikana voidaan tehdä erilaisia tutkimuksia ja tekniikan testaamista. 

Lisäksi lyhyt lääketieteellisesti tällainen lyhyt lento antaa mahdollisuuden tutkia ihmisen elimistön ja aistien sopeutumista avaruuteen erilaisella tavalla. Jos aikaisemmin suurin osa avaruuslennoista oli tällaisia lyhyitä pyrähdyksiä, ovat kaikki eurooppalaisastronauttien tekemät lennot viime aikoina olleet pitkiä, lähes puoli vuotta kestäviä komennuksia avaruusasemalla.

Jos kaikki sujuu suunnitelman mukaisesti, Andreas ja Aidyn Aimbetov palaavat Gennadi Padalkan kanssa Maahan vanhemmalla Sojuz TMA-16M -aluksella perjantaina 11. syyskuuta.

Komeetta Churyumov-Gerasimenkossa tapahtui viime viikonloppuna huima purkaus, josta komeettaa tutkivan Rosetta-luotaimen ottaman kuvan Euroopan avaruusjärjestö julkaisi tänään.

Rosetta oli kuvan ottamisen aikaan 336 kilometrin päässä komeetan ytimestä, sillä nyt aktiivisuuden ollessa kaikkein voimakkaimmillaan on sitä turvallisinta seurata aiempaa suuremman etäisyyden päästä.

22. elokuuta tapahtunut purkaus osoitti hyvin tämän varovaisen periaatteen tärkeäksi, sillä komeettaytimessä tapahtunut purkaus sinkosi kaasua ja pölyä kauas avaruuteen. Churystä, kuten komeettaa tuttavallisesti kutsutaan, irtoaa nyt koko ajan ainetta, joka muodostaa sille pyrstön. Itse komeetta on kuitenkin sen verran kaukana, että sitä eikä sen pyrstöä voida nähdä maapallolta paljain silmin; Rosettakaan ei näe pyrstöä kunnolla, koska se on sen verran lähellä komeettaa.

Purkaus näytti kuvien mukaan tulleen jo aiemmin aktiivisesti osoittautuneesta paikasta kaksiosaisen komeetan pinnalla sen suuremmasta osasta. Purkauspaikka on Imhotepiksi ja Khepryksi nimettyjen alueiden välissä. Itse purkaus oli sen verran voimakas, että komeettaa jatkuvasti tarkkaileva navigaatiokamera (jonka ottama otsikkokuva on) saturoitui hetkellisesti, eli purkauskohta näyttää sen kuvissa voimakkaan ylivalottuneelta.

Chury oli radallaan Aurinkoa lähimmässä osassa elokuun 13. päivänä ja siksi se on parhaillaan hyvin aktiivisessa vaiheessa. Onkin todennäköistä, että vastaavia purkauksia tapahtuu lähiviikkojen aikana enemmänkin.

Tutkijoiden kannalta juuri tällaiset purkaukset ovat erittäin kiinnostavia, sillä ne kertovat paljon paitsi komeettojen – etenkin tämän jo nyt hyvin jännittäväksi osoittautuneen Churyn – koostumuksesta, niin myös siitä dynamiikasta, mikä saa Auringon lämmityksen voimasta pinnalta räjähdysmäisen purkauksen aikaiseksi.

Usein juuri tällaiset tapaukset ovat olleet syynä siihen, että ennusteet komeettojen kirkkauden kehittymisestä ovat menneet pieleen. Toisinaan erittäin kirkkaaksi näyksi taivalla ennustettu komeetta onkin "lässähtänyt", kun suuri purkaus on kenties rikkonut sen tai sen aktiivisuus onkin lisääntymisen sijaan yllättäen hiipunut. Toisinaan puolestaan komeetta on yllättäen kirkastunut voimakkaasti ja on muuttunut pikavauhtia jopa paljain silmin näkyväksi. 

Purkausten parempi ymmärtäminen auttaisi siis paitsi selittämään komeettoja ja laajasti koko aurinkokunnan historiaa, niin myös tekemään parempia ennusteita komeettojen näkymisestä.

Rosettan ottamia kuvia kannattaa seurata vaikkapa jokainen päivä ESAn Rosetta-galleriassa, sillä tämä lento on ehdottomasti jännittävin meneillään oleva tutkimusmatka avaruudessa!

Alla on vielä animoitu kuva kaasua suihkuavasta komeetasta elokuun 12. päivältä.

Kuvat: ESA/Rosetta/NavCam – CC BY-SA IGO 3.0

Komeetta Churuymov-Gerasimenko sekä sitä tutkiva Rosetta-luotain ovat tänään ratansa Aurinkoa lähimmässä kohdassa, ja Euroopan avaruusjärjestö juhlisti tätä tapahtumaa julkistamalla sivuston, jolla pääsee katsomaan Rosetta-komeettaa paremmin kuin koskaan aikaisemmin.

Rosetta on tutkinut komeettaansa jo viime vuoden alusta alkaen, kun se heräsi pitkän planeettainvälisen lennon horroksesta ja aloitti lähestymisen kohti komeettaa. Kunnollisia kuvia on saatu viime vuoden kesästä alkaen, siis noin vuoden päivät, ja luotaimen navigointikameran ottamia kuvia on julkaistu Creative Commons -lisenssillä viime marraskuusta alkaen.

Parempia, tarkempia ja värikkäitä kuvia julkistetaan vasta myöhemmin, kun niitä ottavien kameralaitteistojen rakentamisesta vastanneet tutkijat ovat saaneet tehtyä niistä ensin omat julkaisunsa.

Koska Rosetta on hyvin lähellä komeettaydintä ja navigointikamera sinälläänkin on erinomainen teleskooppi, ovat nämä mustavalkoiset kuvatkin äärimmäisen jännittäviä. Väri-informaatio ei myöskään anna komeetan tapauksessa paljoakaan lisää, sillä oikeasti pinta on hyvin tumma ja kaikki kuvat ovat enemmän tai vähemmän ”mustavalkoisia” ja käsiteltyjä.

Tällä haavaa yli 6800 navigointikameran kuvaa on vapaasti katsottavissa, ja ongelmana onkin ollut se, että kuvia on jopa liikaa kätevästi selattavaksi. Niitä voi katsoa ESAn nettisivuilla olevalla kuvahaulla, mutta vielä paremmin se onnistuu nyt uudella erityissivustolla.

Uuden Komeettakatsomon idean keksi Oliver Jennrich ja hän teki ensin nopeasti hahmotelman ruotsalaisen Mattias Malmerin sivustolla olevan kuvaselaimen avulla.

Sillä saattoi zoomata kuvia, käännellä komeettaa ja selata sen pintaa, ja tehdä paljon sellaista, mistä jopa Rosetta-lennon tutkijaryhmä oli innoissaan. Tuloksena oli paljon uusia ideoita, joiden perusteella selaimeen tehtiin paljon lisäyksiä: komeetan pintakartta ja nimet, sen rata ja siihen kohdat, missä kukin kuva on otettu, ja lopulta viimeiset viilaukset, jotka tekivät työkalusta helppokäyttöisen.

Vaikka jo tällaisenaan tänään julkistettu komeettakatsomo-ohjelma on jo erinomainen, on se virallisesti vasta koeversio, eli beta. Lopullisesta versiosta tulee siten vieläkin parempi, ja kunhan tarkempia kuvia julkistetaan, voidaan niitäkin liittää tähän.

Mutta nyt klik tänne ja siten pari tuntia hujahtaa kuin siivillä Churyn ja Rosetta-luotaimen komeettamaisissa tunnelmissa!

ESAn komettakatsomo*: http://sci.esa.int/comet-viewer

Huom: Tänään klo 16 ESA järjestää Google Hangoutin Rosettan perihelistä. 

* vaatii WebGL-kykenevän selaimen ja grafiikkakortin tietokoneessa.

Komeetta 67P/Churyumov–Gerasimenko ja sitä jo vuoden päivät tutkinut eurooppalainen Rosetta-luotain saavuttivat ratojensa Aurinkoa lähimmän pisteen, niin sanotun perihelin nyt aamulla.

Tarkalleen ottaen kaksikko oli nyt torstaina klo 5:03 Suomen aikaa 186 miljoonan kilometrin päässä Auringosta ja nyt etäisyys on jälleen kasvamassa – hitaasti, mutta varmasti komeetta etääntyy Auringosta ja alkaa vähitellen hiipua. Komeetan nopeus radallaan on noin 120 000 km/h ja sitä vajaan 200 km:n etäisyydellä kiertävän Rosetta-luotaimen nopeus on luonnollisesti jotakuinkin saman verran. 

Komeetta ”Chury” ei tule siis radallaan kovin lähelle Aurinkoa, vaan nyt läheisimmilläänkin se on kauempana kuin Maa, mutta lähempänä kuin Mars. Se valittiinkin komeettalennon kohteeksi juuri sen vuoksi, että se muuttuu kunnolliseksi pyrstötähdeksi ja sen toimii aivan samaan tapaan kuin taivaalla komeina joskus näkyvät pitkäpyrstöiset komeetat, mutta on myös turvallinen, tavallinen ja ennustettavasti käyttäytyvä kohde.

Noin kolmen vuoden ja kolmen kuukauden kuluttua komeetta on jälleen ratansa kaukaisimmassa kohdassa Jupiterin radan kauemmalla puolella, missä ei ole tarpeeksi valoa Rosettan toimimiseksi. Siksipä ajatuksena on jatkaa tutkimuksia ensi vuoden syyskuuhun saakka: näin Rosetta olisi nähnyt Churyn heräämisen ja sammumisen, sekä koko aktiivisen ajan siinä välissä. Ja tuon aktiivisimman ajan kaikkein tapahtumarikkain jakso on juuri nyt komeetan ollessa lähimmillään Aurinkoa.

Tällä haavaa luotain toimii erinomaisesti, eikä sillä ole todennäköisesti mitään vaikeuksia jatkaa vielä pitkäänkin. Philae-laskeutujasta puolestaan ei ole kuultu mitään sitten viime kuun alun, ja on varsin todennäköistä, että sen toiminta jäi suunniteltuun kolmeen vuorokauteen viime vuoden marraskuussa.

Tämä hieman harmittaa tutkijoita ja insinöörejä, sillä he ovat ennättäneet jo tottua siihen, että Rosetta on tehnyt enemmän ja paremmin kuin odotettiin.